Viekö viina miestä?

[Hajalla]

Aika klassinen riidanaihe meillä, nimittäin miehen liiallinen alkoholinkäyttö. Ollaan oltu yhdessä pari vuotta. Alussa minä, hölmö rakastunut kun olin, lähdin mukaan jokaiselle baarireissulle, ja dokasin kotonakin hänen kanssaan jopatyöpäivinä. Mutta pian miehen tapa juoda 2-4 kertaa viikossa alkoi ahdistaa. En lähtenytkään enää mukaan ryyppyreissuille kaljabaareihin, en ollut juoppokuskina enää, enkä ihaillut enää miehen ""ihanan boheemia"" luonnetta. Mies on minusta enää itseään alkoholiin pakeneva luuseri.

Mies keksii joka juomiskerralle hyvät syyt. Joskus pitää juoda kun on niin onnellinen, joskus taas siksi kun on surullinen, ja milloin mitäkin. Joskus menee pari kolmekin päivää peräkkäin pullo kädessä. Kun olen yrittänyt keskustella vakavasti, ja ilmaissut että olen huolissani hänestä, ja halunnut auttaa, olen saanut kuulla olevani paasaava ja tuomitseva akka, joka ei osaa hyväksyä ihmistä sellaisena kuin hän on. Rakkaudessa ei kuulemma saisi koskaan yrittää muuttaa toista.

Oli väärin että alunalkaenkaan yritin hyväksyä hänet tuollaisena, tai se että lähdin itsekin turhan usein mukaan dokaamaan. mies piti minua ihanana, ymmärtäväisenä naisena, joka en tuon asian suhteen kyllä ole, vaikka sitä yritinkin olla. En itsekään pidä ihmisistä jotka yrittävät muuttaa kumppaniaan.Mutta miten juopon voi hyväksyä, ellei itse ole juoppo??

Tuon juomisasian lisäksi meillä ei ole ollut oikeastaan mitään suurempia erimielisyyksiä, kaikessa synkkaa lähes täysin. Meillä on samankaltaiset luonteet, samat harrastukset, intressit ja elämänasenne, tuota alkoholia lukuunottamatta. Joskus osaan pitää suuni kiinni, mutta liian usein tulee raivo, kun mies koukkaa pitkäripaisen kautta.Jättäminen on käynyt mielessä, mutta se on todella vaikeaa, kun rakastaa 99% miehen kaikkia ominaisuuksia, ilman alkoholia hän olisi unelmieni täyttymys kaikin puolin. Sitä vaan yrittää sanoa itselleen, että täydellistä ei olekaan, en saisi vaatia toiselta täydellisyyttä kun en sitä ole itsekään..vaikeaa on.Tässä ristiriitaisten ajatusten kourissa pohdiskelen jättää vaiko ei. Neuvoja, kohtalotovereita?

 

[Samanlainen]

Kylläpäs on samanlainen kohtalo meillä.Minä olen jo vanhempi ihminen. Ihanan ihmisen kanssa elän, paitsi että hän on juoppo. Alan uskoa, että ei muutu. Tiedän, että joskus itsekin on huolissaan, mutta ei tarpeeksi.

Jos nyt olet varma, ettet kestä tuota ja puhuttelun jälkeen mies ei mitään tee, ei ennusteesi valitettavasti hauska ole.Tämän sanon 99% varmuudella. Voi hän välillä yritellä, mutta sitten taa s mennään.
Tämä on traagista. Liian vaiettu aihe.Olen pahoillani vuoksesi. Jos ei ole lapsia, muuta toisaalle ja katso mitä tapahtuu. Tee tämä itsesi vuoski. Minäkin muuttaisin, jos jaksaisin. Olen sairastunut itsekin.

 

[Ap]

Ei ole lapsia, eikä vielä edes asuta yhdessä. Enkä kyllä ihan äkkiä muutakaan näillä näkymin. Mies yritti viime syksynä vähentää vuokseni. 5 viikkoa oli ilman juomista, sitten aloitti pikkuhiljaa. Parin kk päästä tilanne oli ennallaan. Silloin ilman ollessaan ymmärsi ongelmansa, nyt ei taas muussa ole kuulemma vikaa kuin minun asenteessani. Varsinkin tämä kesä on ollut rankkaa. Ensin hänen rakas lemmikkinsä sairasteli pari kk, ja pari vk sitten kuoli. Tämän pari kk hän on juonut lähes jokaisena vapaapäivänään, parhaimmillaan loman aikana 5 päivänä viikossa.Alkuun yritin olla ymmärtäväinen, enkä tuominnut, kun hän sanoi että juominen johtuu surusta, ja menee ohi.Mutta koska? Sitäpaitsi hän kyllä joi reippaasti jo ennen tätäkin. Itse en kyllä ala juomaan vaikka kuinka olisi surua. Tuntuu jotenkin tekosyyltä päästä juomaan enemmän, kun on joku syy, kuten suru. Tuntuu että mies yrittää vain saada syyn juomiselleen. Ja jos en sitä hyväksy, hän voi syyttää minua sydämettömäksi, niinkuin hän on tehnyt. Kaipa se rakkauskin tätä menoa kuolee.

Niin, puhuit sairastumisesta. Olen erittäin herkkä, joskus tuntuu etten kestä yhtään mitään. Sairastuin masennukseen jo viime syksynä tämän asian takia. Halusin vain niin olla hänen toivomansa ymmärtäväinen, lempeä ja rakastava kumppani, enkä tuomitseva ja nalkuttava akka, jollaiseksi olen nyt lopulta kuitenmkin muuttunut.Syön vieläkin masennuslääkkeitä.Ja niistäkin huolimatta olen eilen itseknyt vähän väliä, ja miettinyt eroa. Mutta se tuntuu ihan hirveältä koko eroajatus, kun meillä on niin paljon hyvääkin. syyllistän itseäni siitä ette ole tarpeeksi ymmärtäväinen, ja että pakenen heti suhteesta kun tulee ongelmia. Itseinho minut sai masentumaan. Vaikka toisaalta tiedän, että jos rakastaisin itseäni, jättäisin hänet.

 

[miettivä]

jos rakastat et jätä. Hieman on karannut, muttei ole vielä paha. Siis hänellä on kontrolli kuitenkin. Yritä ymmärtää häntä. Tue ja kannusta, toki puhuminen on a ja o. Tsemppiä.

 

[äiti]

Äitinä olen erittäin huolissani oman tyttäreni avomiehen huomisesta. Mies juo päivittäin ja viikonlopuisin ja lomilla runsaasti. Ottaa kovia kännejä, sotkee asiansa, hukkaa kännynsä, on öitä pois kotoa ja muuta vastaavaa.

Tyttären isä, ex-mieheni oli samanlainen. Tytär on ottanut isänsä kaltaisen miehen. Elämä alkoholistin kanssa on helvettiä. Ap, eroa pikaisesti, kun ei ole vielä yhteistä omaisuutta ja lapsia. Olet jo sairastunut miehen alkoholismin takia masennukseen ja itsetuntosi on romuna, syyllistät itseäsi miehen juomisesta. Siitä ei hyvää seuraa.

On kirottua vaatia sinua rakkauden nimissä jäämään ja kestämään. Usko minua, tuo on tuhon tie ja juominen vain pahentuu koko ajan. Onnea elämääsi, koita pärjätä.

 

[EE]

Olen samaa mieltä: ""Rakkaudessa ei kuulemma saisi koskaan yrittää muuttaa toista. "" Mutta toisaalta muista se että oma elämäsi on omien valintojesi summa. Ei rakkaus vaadi sinua siihen jäämään, jos itse voit huonosti. Kyllähän kuitenkin myös rakastat itseäsi? Voihan sen ajatella niin päinkin että rakastat niin paljon, että sen vuoksi lähdet, koska tiedät että toista et voi muuttaa, ja tiedät että jos yhdessä olisitte niin molemmat kärsivät ja ahdistuvat - eli rakkauden nimessa lähdet ja annat toiselle vapauden, et vaadi häntä muuttumaan, vaan annat hänelle vapauden myös valita - viina tai sinä? Aika julmaa, mutta...

 

[Kysyvä]

Kysymyksiä ap:lle: Miten paljon miehesi juo? Kerrot, että hän juo monta kertaa viikossa tai jokaisena vapaapäivänä, mutta et kerro määriä. Juoko hän esim. muutaman pullon keskiolutta päivässä vai viinipullon vai kossupullon päivässä? Juoko hän siis itsensä havaittavaan känniin vai onko juominen tissuttelua?

Juomisen yhteismäärä esim. viikossa on aika ratkaiseva, jos ajatellaan alkoholismia. Joillekin 3-5 pulloa keskaria päivässä saattaa olla janojuomaa, josta ei ole mitään sen ihmeempiä seurauksia kuin korkeintaan lihomista pitemmän päälle. Tosin sanotaan, että juopoksi tullaan vain juomalla ja tapa voi muuttua tottumukseksi.

Ärsyttääkö sinua mieskaverissasi sinänsä se, että hän juo ja käy baareissa vai se, miten hän käyttäytyy juomisen jälkeen? Jättääkö hän juomisen takia tekemättä/ hoitamatta joitakin asioita? Onko hän juovuksissa aggressiivinen? Onko juominen ja baariin pääseminen hänelle tärkeämpää kuin jotkut muut asiat?

Vanha äitini sanoo aina, että juomattomia ja syömättömiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Tällä hän tarkoittaa sitä, että kohtuudella ihminen voi harrastaa kaikkea eikä sitä pitä ulkopuolisten mennä arvostelemaan. Mikä sitten on kenenkin kohtuus? Ehkä se on siinä, mitä seurauksia esim. juominen aiheuttaa.

 

[Ap]

Mies juo useinmiten kerralla paljon, eli yli 10 annosta. Usein hän käyttäytyy holtittomasti humalassa, ja hukkaa tavaroitaan, haastaa riitaa tms. Sanoisin, että tällä haavaa viikossa menee noin 25-35 annosta, joskus, kuten lomalla, enemmänkin, noin 40-50 annosta viikossa.Miehen edellinen suhde päättyi naisen toimesta, ja pääsyy oli alkoholi, sen mies on itse myöntänyt.

 

[vie]

Olin itse suhteessa alkoholiin menevän miehen kanssa, alussa se tuntui minusta normaalilta nuorten biletykseltä, ja kai hän aluksi minun aikana hillitsikin juomistaan. Muistan ensimmäisen kerran kun hän tuli poikien baarireissulta, sanoista ei saanut selvää ja jalat juuri ja juuri kantoi, ajattelin vain että ohoh, pojilla mennyt vähän yli. Mutta sitten tuli enemmän ja enemmän vkonloppuja jolloin baariin piti lähteä tai saunabileitä pitää, ja viinaa meni kauheita määriä, ja humala oli aina tolkuton. Nopeasti alkoi tulla esiin ne viinapirut, riitely, kännykän rikkomiset ja hukkaamiset, jopa minunkin. Lopulta tuli väkivaltaisuus, yritti kai sillä saada minua kuriin, kun olin tyytymätön tilanteeseen.
Yritti hän katkoakin, oli viikon katkaisuhoidossa ja pyysi tukeani, jota toki rakkaudesta annoin. Raittius taisi jatkua jopa 3 kk, mutta lopussa kärsimättömyys paistoi läpi päivittäisenä ärähtelynä, ja tulihan viimein se hyvä syy juoda ja siitä se helvetti taas repesi.
Työnsä kuitenkin hoiti, minä olin ainoa joka kärsin, muut näki vaan vähän kännisen , ehkä riitaa haastavan, varsinkin nalkuttavan akan kanssa hermostuvan mukavan juhlijan.
Ei sellaisessa miehessä ole luotettava tulevaisuus, harva elämäänsä elää bilekaverin kanssa, ei edes kaverilta jaksaisi tommoista, miksi mieheltä ja ehkä lapsiensa isältä.
Alkoholi ei ole tarpeellista ihmisille, jos sen käyttöä ei itse pysty lopettaa/rajoittaa, se on sairautta.

 

[Boozer]

Juomisen voi lopettaa vain juoja itse. Tässä maassa on aivan liikaa niitä naisraukkoja jotka paikkailevat alkoholisoituneen miehensä töppäilyjä ja jälkiä lopun ikäänsä. Vaivan palkaksi saavat kyvyttömän, aikaa myöten päänsä pehmentäneen ja mahdollisesti myös selkää antavan ihmishirviön samaan kämppään. Tätähän selitetään mm. sillä, että sitten kun tenu-ukko on selvinpäin niin hän suorastaan palvoo maata siippansa alla, tuo kukkia, kirjoittaa runoja jne. Tämä on kuitenkin pienen pieni murto-osa siitä ajasta jonka nainen tuhlaa ainutlaatuisesta elämästään puliukon hoivaamiseen. Juopoissa on aivan hirvittävän hienoja ja herkkiä ihmisiä, mutta antakoon heidän nauttia toisten kaltaistensa seurasta? Tee päätös ja ilmoita, että pullo tai minä.

 

[itse]

ja heti. Itse vihaan yltiöpäistä juopottelua yli kaiken. Oma äijä juo siinä missä muutkin ja useimmiten osaa myös käyttäytyä humalassa. Ei juo edes joka viikonloppu. Mutta välillä, sanotaan satunnaisesti, lähdetään jätkien kanssa iltaa viettämään ja silloin ollaan niin yltiökännissä että!! Jalat kantavat juuri ja juuri, saatetaan lentää baarista ulos ja kinata jonkun kanssa baarin ulkopuolella vitutuspäissään. Siinä saa sitten pelätä, koska se saa kunnolla turpaansa. Ilmestys on kertakaikkiaan järkyttävä ja joka kerta tuntuu, että nyt loppu tämä suhde. Olen kertonut suoraan mitä asiasta ajattelen ja ilmoittanut, että viinaa voi ottaa jos järki pysyy päässä. Nyt on luvattu, että parhaansa yrittää jottein tuommosta enää sattuisi. Saas nähdä. Ajatus: Itse en katsoisi päivääkään alkoholistia. Nykyisen miehen satunnaiset örvellyskännit ovat sietokyvylleni kohta liikaa.

 

[Ap:lle]

Kerroit syöväsi masennuslääkkeitä. Mitä lääkärisi kyseli sinulta, kun kirjoitti sinulle reseptin apteekkiin?

Kyselikö hän masennuksen taustoja? Kerroitko seurustelevasi päihderiippuvaisen kanssa?

Kun et asu yhdessä miehen kanssa eikä teillä ole lapsia, tilanne on mielestäni hyvä.

www.al-anon.fi sivuilta saat itsellesi tietoa läheisten vertaisryhmistä.

Miestä et sinä saa raitistumaan. Eihän saanut entinenkään nainen.

Exäni ei kirjoitellut koskaan runoja. Raittiina ollessaan hän oli töissä tai työmatkoilla. En edes muista milloin näin hänet viimeksi selvinpäin. Anteeksi nyt unohtui. Katkaisuhoidon jälkeen viime keväänä tyttären vanhojen tansseissa.

Oli liikuttavaa katsoa selvinpäin tyttärensä kanssa tanssivaa miestä. Mies katsoi minua ja katse oli täysijärkisen ja normaalin ihmisen katse. Tuo mies tulee hitaasti mutta varmasti ""ihmisten kirjoihin"". Toivoani en ole menettänyt koskaan.

Älä lähde hommaamaan uutta miestä. Ota rauhallinen asenne. Kun et ole moskiskaan etkä mahdollista juomista, niin mies saa ehkä heureka-oivalluksen.

Masennuslääkkeet laita kaappiin, kävele torille ja osta itsellesi mansikoita ja muita luonnon herkkuja.

Jos vielä masentaa, niin kirjoita taas Elleihin. Täällä minä rupattelen sinulle iät ja ajat.

 

[Läheinen]

Olen vuosia seurannut velipuoleni alkoholinkäyttöä.

Mies on luonteeltaan ihana, tai siis oli, sillä koko luonne alkaa hiljalleen kadota viinanhöyryihin. Alkaa tuntua, ettei hänen aikaisemmasta älykkyydestään ole jäljellä kuin kuoret.

Työnsä hän on hoitanut aina moitteettomasti, koskaan ei ole jäänyt kiinni rattijuopumuksesta ja väkivaltainenkaan hän ei ole. Jotenkin siis mukava kaveri, mutta...

Hän juo kaikki vapaa-aikansa. Kaatokännissä hän ei kovin usein ole, pari kertaa kuussa, mutta höpötyshönössä aina. Väkeviä menee harvoin, mutta kaljaa ja siideriä käsittämättömiä määriä. Baarikäynnillä kymmenen isoa ei hänestä edes oli mitenkään kovin kamala määrä.

Ja rahaa palaa ja paljon. Mukavana luonteena ja muutenkin kilttinä ihmisenä hän tarjoilee auliisti ja hänellä onkin tästä syystä laaja ystäväpiiri. Tai siis siipiveikkojen ja -siskojen piiri, jossa vastavuoroisuutta ei tunneta.

Parisuhteisiin velipuoleni ei kykene. Hartaasti hän kyllä etsii, mutta kaikki kaatuu. Ystävystyin yhden hänen entisensä kanssa ja kuulin syitä suhteen kariutumiseen, siis sellaisia, joita sisar ei saa tietoonsa ihan helposti.

Ensinnäkin ryyppääminen kävi seksielämän päälle. Viina vei mieskunnon ja epäonnistuneet yritykset kaiketi saivat velipuoleni vetäytymään koko seksistä. Puheet kyllä olivat melkoisia, mutta makuukammarin puolella ei tapahtunut lopulta juuri mitään.

Sitten alkoi rahahuolten kaato puolison niskaan. Alkuun se oli vihjailua ja nainen maksoi, kun luuli ongelmaa tilapäiseksi. Sitten sovittiin kustannusten puolittamisesta ja lopulta mies alkoi suoraan lainailla ja jättää omia osuuksiaan hoitamatta. Lainojen takaisinmaksua hän lykkäsi rahapulaansa vedoten niin kauan, että nainen joko unohti ne tai luopui pyytämästä havaittuaan sen toivottomaksi.

Asiasta on velipuoleni kanssa keskusteltu sen seitsemän kertaa. Meitä sisaruksia, täysiä ja puolikkaita, on muutama ja me kaikki olemme yrittäneet. Uskon että naisystävätkin ovat sitä tehneet, ainakin tämä minun ystäväni varmasti. On näytetty hänen laskujaan ja velkojaan, vedottu hänen reistailevaan terveyteensä, katkeaviin naisjuttuihin, siihen ettei aika riitä enää hänellä mihinkään, sillä kaikki entiset harrastukset ovat jääneet ja hän suree sitä.

Turhaa kaikki. Hän ei myönnä, että hänellä olisi mitään ongelmaa. Vika on aina muissa. Työnantaja on ketku, kun ei maksa tarpeeksi ja yhteiskunta on vinoutunut kun työllään ei elä. Ihmiset ovat yleensä niuhoja, koska hänen juomisensa ei pitäisi haitata ketään, hänhän on aina ystävällinen ja kiltti (mikä onkin tosi) ja pitää ystävistäänkin huolen.

Hoitoihin hän ei missään nimessä suostu, nauraa vain, kun sellaista ehdottaakin.

On kamalaa katsoa, kun alkujaan mies, joka menestyi opinnoissaan, mutta jätti ne jostakin syystä kesken, vajoaa näin. Hän oli aikoinaan nokkela ja hauska keskustelukumppani. Avulias ja hyväntahtoinen ja empaattinen. Hän oli myös taitava käsistään ja innokas luonnossa liikkuja, kalasti ja tarkkaili lintuja yms. Nyt hän vain haaveilee, kuinka hän taas kutsuu entisen porukan kylään ja keskustellaan mukavia kuten ennen vanhaan. Hän suunnittelee luontoretkeä syksyksi Lappiin ja kovasti hän on menossa entisöimispiiriin kansalaisopistoon. Näitä haaveita hän on jorissut jo useamman vuoden, mitään vain ei tapahdu.

Nykyisin hänen juttunsa ovat alkaneet yksipuolistua, logiikka pettää eikä hänen huumorintajunsakaan ole enää entisensä. Alkoholi syö aivoja ilmiselvästi.

Tuntuu, ettei häntä saa enää voitettua elämälle. Masentaa ja surettaa. Kaikkemme me olemme tehneet, mutta koska hän ei itse halua muuttua, niin mitään ei tunnu olevan tehtävissä. Koko ajan hän sanoo, että hän voisi lopettaa koska tahansa, mutta häntä ei huvita.

Vaikka velipuoleni oli nuorempana minulle kovinkin läheinen olen alkanut karttaa häntä, sillä oma voimattomuuteni raivostuttaa ja minä suutun hänelle helposti. Sekin ärsyttää, että hän on pyytämässä rahaa lainaksi, vaikka entisetkin vipit ovat maksamatta monien vuosien ajalta. Ja ne suunnitelmat, jotka eivät koskaan toteudu....

Onneksi hänellä ei ole lapsia, vaikka hänen mukaansa, jos niitä olisi, hän ei joisi. Taas yksi selitys.

Minä varoittaisin kyllä kaikkia parisuhteessa alkoholistin kanssa eläviä. Jos he eivät oikeasti ja vakavissaan ole lopettamassa ja hakeutumassa hoitoon, niin oman mielenterveytenne ja mahdollisten lastenne takia, hankkiutukaa eroon ja vikkelästi. Rakkaus voi muuttua vihaksi ja lopulta myös itseinhoksi ja masennukseksi.

 

[Lilli]

Mun mies on tämmöinen ns. Tuurijuoppo. Eli välillä on monta kuukautta juomatta sitten taas voi mennä parikin viikkoa putkeen. Menee silloin kavereiden luo juomaan ja sitten en kuule hänestä mitään kunnes sitten palaa kotiin usein silmät mustat ja rahat loppu ja kauhea kankkunen . Vielä mä muuten ne kaverit ymmärrän mutta kun ne ei koskaan tarjoa sille aina vaan se on maksumies ja olen sen sanonut sillekin et ei ne oo kunnon ystäviä. Meillä on neljä lasta ja itse äitiys lomalla mies oli työtön huhtikuusta alkaen oma yritys ja ei ollut sillä tuloja. Nyt oli pari viikkoa töissä ja sai rahaa ja sitten taas mentiin juomaan. Ottaa päähän kun mun tulot on n tonnin ja siitä menee vuokraan ja muihin laskuihin lähes 700 sitten sillä voi sama summa mennä muutamassa päivässä. Sitten kotona puhuu kuinka pitäis elää nuukasti. Ottaa päähän.

 

[Ap]

Lilli, voimia sinulle! Sinun tilanteesi on kyllä tosi hankala, lapset ja kaikki!

Mies joi taas ti ja ke putkeen, ke riideltiin siitä.Eilen sitten mies päätti että nyt saa riittää vähäksi aikaa, ja lupasi selvän viikonlopun, suunnitteli meille kaikkea kivaa tekemistä.Olen kelannut ja kelannut mitä teen.Mutta kun rakkautta on vielä paljon.Täytyy jutella henkeviä viikonloppuna.Onneksi pystymme puhumaan avoimesti toistemme kanssa.

 

[Trademark]

Ap, kirjoitit, että kaikki on 99-prosenttisesti hyvin, ainoa ongelma on miehen dokaaminen...

Tuota tuota...kaikki ei ole 99-rosenttisesti hyvin, sillä alkoholin liikakäyttö on niin suuri ongelma, ettei sen osuudeksi parisuhteessa varmaankaan voi jättää sitä yhtä prosenttia. Viina tuo tullessaan vain lieveilmiöitä, sen tulet kyllä katkerasti tajuamaan.

Minulla oli ex-mieheni kanssa sama itsepetosvaihe. ""Kaikki on ihan ok, mutta mies nyt vaan on luonnehäiriöinen."" Tuo pikku luonnehäiriö vaan meinasi lopulta tehdä minusta ihmisraunion.

 

[MUISTA ETTÄ PITÄÄ ELÄÄ VUOSIKYMMENIÄ]

JÄTÄ SE: ÄLÄ SÄÄLI MISSÄÄN NIMESSÄ

SAMA HOMMA MUUTEN MUSTASUKKAISTEN KOHDALLA, sillä niillä (useinmiten miehillä) sitä riittää parisuhdetta terrorisoivaa mielikuvuitusta (PARANOIAA), jonka vuoksi pahimmillaan menee väkivaltaisesti henki. Elikkä...
(Ä L Ä S A L L I M U S T A S U K K A I S U U T T A L A I N K A A N ! ! ! (alkoholi liittyy tähän usein, muttei välttämättä)

OHJE: JÄTTÄKÄÄ TÄLLAISET ÄITINSÄ ""TURVASSA"" TAVALLA TAI TOISELLA OLEVAT (vaikka äiti olisi kuollutkin) TAI SITÄ TARVITSEVAT. IHAN TOSI´, = j ä t ä ! ! ! (vielä kun voit)

 

[Vaimo]

Onpa tutun kuuloista, meillä myös mieheni juo satunnaisesti ja ottaa sellaiset kännit, että oksat pois ja vähän latvaakin. Vihaan häntä humalassa, ihan paskan jauhamista ja omituista käytöstä. Silloin kun me tapasimme, on kauan aikaa jo, hänellä oli tapana kännäillä joka viikonvaihde. Olit tottunut aiemmassa elämässä siihen.Pettikin silloista vaimoaan. Sanoin silloin, että minä en jatka suhdettamme jos hän jatkaa juomistyyliään. No, useita viikonvaihteita hän sitten käveli ja oli hermostunut. Mutta piti pintansa. Sitten saimme tenavat, ja joskus kun tuli kutsuja juhliin tai kekkereille, aina sattui jotain. Milloin oli putkassa, milloin vaatteet verillä, kiehui minulle, pisti huonekaluja uusiksi. Kummallista käytöstä. Sitten se viinanjuonti kuitenkin väheni, paitsi silloin kun olimme muutamia toveja erossa. Hän ryyppäs joka viikonvaihde, istui ulko-ovemme takana, yöpyikin siellä, en siis päästänyt sisään kännissä ja hänellä sitä paitsi oli oma koti. Olis sinne menny kännin nukkumaan pois. Mutta hän epäili että minulla oli toisia miehiä. Toisaallta olin vapaa, olimme eronneet. Mutta palasimme yhteen, ja viinaksia hän ottaa noin kerran kaksi vuodessa, ja silloin on räyhät päällä. Aina sattuu jotain, kuten nytkin, kirjoitinpa tälle palstalle asiasta. En voi ymmärtää, hänellä on vuosittain ne örvellyskännit, ja silloin meillä meinaa tulla ero.
Nytkin hän on siellä reissullaan vieläkin, ja tänään pitäisi kotiutua. En tiedä mikä sota on edessä, mutta tuskin ainakaan kovin miellyttävä kohtaaminen. Hän on siellä kalareissulla poikien kanssa, ja kävi eka päivän yöllä kotosalla ja kaverit haki äkkiä takas. Voitte lukea juttuni, mikä miestä vaivaa, kertoo asiasta tarkemmin, jos kiinnostaa!Olen mä miettinyt eroa, se vain on vaikea asia, ja ei maailman helpoin asia. Rakastan häntä, mutta on asioita joita en voi koskaan ymmärtää. Lapsemme kaipaavat häntä. Tosiasia on sekin, että kun hän suuttuu, hän huutaa ja karjuu, lapset pelkää. Eikä hänen mielestään haittaa eikä ole väliä. Mikä miestä vaivaa....En enää tiedä. Itse en ole käynyt missään vuosiin, emme voi oikein yhdessä mennä, kun hän yleensä saa raivareita, mustasukkaisuuskohtauksia...Vaikka aihetta ei taatusti ole.
Miettinyt olen,,,,lapset pelkäävät isäänsä humalassa. Ja tulen itsekin jollain tapaa levottomaksi, koska en aina tiedä mitä seuraa. Olen lapsuudessa joutunut kokemaan karmeita asioita isäni viinankäytön takia, hän osoitti minua ja äitiäni aseella uhaten tappaa, näin kun hän sekstaili hoitotäitini kanssa, olin 5-vuotias. Karmeita kokemuksia, joista ei uskaltanut pienenä äidilleen kertoa, mutta vanhemmiten sitten totuudet kerroin. Mutta silti, äitini ei ottanut eroa, vaikka tiesi isäni muista naisista, mutta pelkäsi koska isäni oli uhannut tappaa minut, jos äiti jättää hänet. Eikö olekin kummallista, ja on jättänyt arpia sieluun. En ole isäni kanssa väleissä. Ehkä siksikin vihaan viinanjuontia, ja johtuen myös lapsuudestani taas teini-iässä vedin aina viikonloppuisin örvellyskännit. Pakenin asioita ja pelkäsinkin, onneksi olen raiteillani ja minusta ei ole tullut alkoholistia.

 

[taivaanrannanmaalari]

tyypillinen tapaus. nainen koittaa muuttaa renttua johon rakastui ja jonka uskoi muuttavansa ajan kanssa. miksei naiset usko ettei me tasta mihinkaan muututa. jos ette kesta tallaista elamaa rakentakaa parisuhdepilvilinnanne jonkun insinoorin kanssa.

 

[Läheltä seuraillut]

Alhoholismi on riippuvaisuus, josta ei yleensä tahdon voimalla pääse eroon. Alkoholismin taustalla on yleensä jotain ongelmia. Selvittämättä näitä ongelmia tai käymällä niitä läpi on erittäin vaikea päästä eroon alkoholismista. Ei alkoholismia tule hyväksyä ja ymmärtää. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä etteikö alkoholistia saisi rakastaa ihmisenä ja tukea häntä mikäli hän haluaa päästä eroon riippuvaisuudestaan.

Kenenkään läheisen ei tarvitse kestää loputtomiin toisen riehumista ja vääriä lupauksia. Riippuvaisuuksista kärsivän ihmisen rinnalla eläminen sairastuttaa usein myös sen ""terveen"" puolison tai muun perheen jäsenen. Jokainen meistä on vastuussa omasta elämästään. Mikäli alkoholisti ei kaikista lupauksistaan huolimatta hakeudu hoitoon tai yritä selvitä ongelmastaan, niin ei hänen elämänsä ole kenekään muun vastuulla kuin hänen oman itsensä. Ei ole oikein ja kohtuullista, että alkoholisti sairastuttaa kaikki muut ympärillään olevat ihmiset tai pahimmassa tapauksessa pahoinpitelee (henkisesti tai ruumillisesti) tai jopa tappaa! Lehdistähän näitä karmeimpia juttuja saa koko ajan lukea!

Alkoholisitin puoliso (yleensä nainen) kestää monesti vaikka mikälaisia olosuhteita ja uskoo, toivoo ja luottaa että alkoholisistin lupaukset pitävät joskus paikkaansa. Ei kenenkään tarvitse uhrata koko elämäänsä toisen ihmisen sairaalloisten riippuvaisuuksien ylläpitämiseen. Jos mitään parannusta ei parissa vuodessa näkynyt alkoholismin loppumisen suhteen, se tuskin koskaan omatoimisesti loppuu. Aina löytyy tekosyitä harjoittaa riippuvaisuutta (suru, ilo ym.). Tiedän että on vaikea lähteä ja erota, mutta haluatko koko loppuelämäsi elää miehen rinnalla, joka ryyppää?

Se mitä läheinen voi ehdottaa, on hoitoon ohjaus. Yleensä alhoholisilla on huono itsetunto ja on häpeällistä mennä hoitoon. Mutta luulisi että olisi sitäkin häpeällisempää esim. riehua kännissä juhlissa tai hakata vaimoaan, tai muuten vain olla poissaolevana suurimman osan valveillaoloajastaan. Hoitomahdollisuuksiahan on yksilö- tai ryhmähoito esim. AA-kerhot ja erilaiset psykiatrian palvelut. Kriisipalvelu Ry:n kautta ovat myös monet löutytääneet apua kaikenlaisiin riippuvaisuuksiin. Kriisipalvelun kotisivut löytyy osoitteesta http://www.kriisipalvelu.com/esittely.php. Toiminnanjohtaja Olli Kariste 040-5266843 voi antaa tietoja oman alueen ryhmien kokoontumista. Ainakin pääkaupunkiseudulla ja Lahdessa järjestetään taas syksyllä eheytymis/kriisiryhmiä. Mikäli ei halua osallistua ryhmiin, kriisipalvelun kautta voi saada tietoa myös ns. vertaistukihekilöistä.

Omien kokemusten jakaminen luottamuksellisesti ryhmissä on auttanut monia ihmisiä eteenpäin riippuvaisuuksista luopumisen tiellä. Alkoholismista toipuminen ja alkoholin juomisen lopettaminen on nimittäin pitkä tie parempaan tulevaisuuteen. Toivottavasti näistä tiedoista oli jotain apua tukalaan tilanteeseenne. Minun kantava voimani on ollut usko Jumalaan ja se että me kaikki ihmiset olemme Jumalan edessä yhtä arvokkaita huolimatta titteleistämme yms.
Voimia jokaiseen päiväänne ja uskotaan parempaan tulevaisuuteen.

 

[Sanna]

Minä erosin juoppomiehestä. Hän juopotteli joka viikonlopu,aamusta iltaan ja viikkoisin myöskin. Työnsä hoitaa hyvin ja on muutenkin aikaansaava. Yritin puhua juomisesta, mutta ei se hyödyttänyt mitään 10-vuoden aikana.Lupasi, että lopettaa juomisen kunhan teemme lapsen sitä ennen ei, onneksi en uskonut. Aina syyllisti minua, alkoi humalapäissään haukkumaan ja hakkaamaan lopuksi, käytös oli mielivaltaista, minun olisi pitänyt olla nainen ja kuskata ja kantaa kaljaa, en suostunut.
Elämä on yhtä helvettiäalkoholistin kanssa, mihinkään ei voi luottaa.Menimme kylpylään ja sielläkin piti ryypätä ja kuntosalillekin mentiin niin, että äijä oli kännissä.
Ei sitä ihan oikeasti jaksa, olen nähnyt viinan vievän lähipiirissä muitakin miehiä, harvoin juoppo raitistuu.
Alkuperäinen; arvosta itseäsi ja lähde, kyllä niitä miehiä löytyy raittiitakin,lapsia ei kannata tuollaiseen suhteeseen tehdä!
Minäkin rakastin paljon, mutta ei se mitään hyödyttänyt ja vaikka kuinka ajattelee ettei stressaa toisen juomisesta niin ei auta, toki sitä rakastaan yrittää auttaa, mutta niin ei pidä tehdä oman elämän ksutannuksella.
Alkoholismi sairastuttaa läheiset, alkaa pikkuhiljaa eristyä, syyttää itseään alitajuntaisesti vaikka tietää ettei ole oma syy jaalkoholi vaikuttaa luonteeseen, tulee vainoharhaiseksi. Oletko muuten huomannut, että mies on selvinpäinkin outo,käpertyy itseensä, on sulkeutunut, vittuilee jne... näin meillä ainakinoli eli viina vie...