Mä olen ekalta ammatiltani sh (tosin vielä viimeisiä opistoastelaisia), valmistuin v.2000 keväällä. Siinä sitten perheemme kasvoi parilla lapsella (00 ja 03) ja samalla tein alan töitä. Ainakin vanhuspuolella mulla oli sellainen olo, että olin aina töissä (tuplavuorot arkipäivää, samoin se, että vapaapäiviltä soitettiin töihin), enkä nähnyt perhettäni niin usein kuin halusin. Pikku hiljaa päädyin siihen, että haluan vaihtaa alaa. En halunnut tehdä kyseistä työtä lopun elämääni.
Hain sitten oikeustieteelliseen v. 2005 ja pääsin sisään, eli alanvaihto on parhaillaan menossa. Kolmas lapsemme on syntynyt tässä opiskeluaikana (07) ja olinkin tässä välillä 1,5 vuotta kotona lasten kanssa, joten valmistun vasta joskus joulun 2011 tienoilla. Vaikka tässä on vasta opinnot menossa, niin voin sanoa, etten päivääkään ole katunut, vaikka välillä rankkaa onkin. Mä olen sitten opintojen ohessa tehnyt tähän mennessä vanhan alani töitä monilla lomilla, tänä kesänä olen menossa viimeistä kertaa. Tämän kesän jälkeen on aika etsiä töitä sitten tuolta uudelta alalta.
Vaikka vasta opiskelen, niin olen kokenut asian jo nyt niin, että kyllä omalla kohdallani on kannattanut vaihtaa alaa.