S
Se kaamea exä
Vieras
Mulla on kamala ja säälittävä ongelma. Erosin miehestäni useiden vuosien liiton jälkeen kesällä ja mies alkoi lähes heti seurustella vanhan ystävänsä kanssa. En tunne miehen naista lainkaan, mutta vihaan häntä täydestä sydämestäni. En voi sietää ajatusta, että tämä nainen on lapsemme lähettyvillä. Lapsen tapaamiset isän luona päättyvätkin aina kamalaan riitaan, kun saan tietää naisen olleen miehen luona yötä (lapsi nukkuu miehen vieressä) kun lapsemmekin on ollut.
En ole varsinaisesti mustasukkainen miehestä, sillä tunteeni häntä kohtaan kuolivat jo vuosia sitten enkä missään nimessä halua häntä takaisin.
Vihani naista kohtaan ei voi myöskään olla henkilökohtaista laatua, sillä tunnen naisen vain päällisin puolin.
Viha on ikävä tunne ja minulle vieras. Olen yleensä harvinaisen suvaitsevainen ihminen. Ajatus miehen uudesta naisesta lapseni kanssa vain on hirveä.
Tiedän, tässä on iso osa kateutta, mustasukkaisuutta, omaa riittämättömyyden tunnetta yms ikävää. Mutta olen myös aidosti epäluottavainen miestäni kohtaan. Olen myös kuullut tästä naisesta ikäviä asioita.
Miten tästä tunteesta voisi parantua? Tiedän, että pahimmillaan tästä seuraa se, että myrkytän vihallani lapseni isäänsä ja tämän naista vastaan. Saatan jossain pisteessä tehdä sen jopa tietoisesti.
Erosimme mieheni kanssa hyvässä sovussa ja meillä ei ole esim tapaamissopimusta, joten pystyn halutessani estämään isän ja lapsen tapaamiset. En kuitenkaan haluaisi vajota niin alas, koska tiedän että se ei ole oikein ketään kohtaan.
En olisi ikinä kuvitellut olevani tällainen kauhea exä... Onko jollain ollut samanlaisia ongelmia? Mikä neuvoksi? En pysty tutustumaan tähän naiseen, eikä hänkään varmasti halua tutustua minuun.
En ole varsinaisesti mustasukkainen miehestä, sillä tunteeni häntä kohtaan kuolivat jo vuosia sitten enkä missään nimessä halua häntä takaisin.
Vihani naista kohtaan ei voi myöskään olla henkilökohtaista laatua, sillä tunnen naisen vain päällisin puolin.
Viha on ikävä tunne ja minulle vieras. Olen yleensä harvinaisen suvaitsevainen ihminen. Ajatus miehen uudesta naisesta lapseni kanssa vain on hirveä.
Tiedän, tässä on iso osa kateutta, mustasukkaisuutta, omaa riittämättömyyden tunnetta yms ikävää. Mutta olen myös aidosti epäluottavainen miestäni kohtaan. Olen myös kuullut tästä naisesta ikäviä asioita.
Miten tästä tunteesta voisi parantua? Tiedän, että pahimmillaan tästä seuraa se, että myrkytän vihallani lapseni isäänsä ja tämän naista vastaan. Saatan jossain pisteessä tehdä sen jopa tietoisesti.
Erosimme mieheni kanssa hyvässä sovussa ja meillä ei ole esim tapaamissopimusta, joten pystyn halutessani estämään isän ja lapsen tapaamiset. En kuitenkaan haluaisi vajota niin alas, koska tiedän että se ei ole oikein ketään kohtaan.
En olisi ikinä kuvitellut olevani tällainen kauhea exä... Onko jollain ollut samanlaisia ongelmia? Mikä neuvoksi? En pysty tutustumaan tähän naiseen, eikä hänkään varmasti halua tutustua minuun.