Vihaan ex-miehen uutta naista.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Se kaamea exä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Se kaamea exä

Vieras
Mulla on kamala ja säälittävä ongelma. Erosin miehestäni useiden vuosien liiton jälkeen kesällä ja mies alkoi lähes heti seurustella vanhan ystävänsä kanssa. En tunne miehen naista lainkaan, mutta vihaan häntä täydestä sydämestäni. En voi sietää ajatusta, että tämä nainen on lapsemme lähettyvillä. Lapsen tapaamiset isän luona päättyvätkin aina kamalaan riitaan, kun saan tietää naisen olleen miehen luona yötä (lapsi nukkuu miehen vieressä) kun lapsemmekin on ollut.
En ole varsinaisesti mustasukkainen miehestä, sillä tunteeni häntä kohtaan kuolivat jo vuosia sitten enkä missään nimessä halua häntä takaisin.
Vihani naista kohtaan ei voi myöskään olla henkilökohtaista laatua, sillä tunnen naisen vain päällisin puolin.

Viha on ikävä tunne ja minulle vieras. Olen yleensä harvinaisen suvaitsevainen ihminen. Ajatus miehen uudesta naisesta lapseni kanssa vain on hirveä.
Tiedän, tässä on iso osa kateutta, mustasukkaisuutta, omaa riittämättömyyden tunnetta yms ikävää. Mutta olen myös aidosti epäluottavainen miestäni kohtaan. Olen myös kuullut tästä naisesta ikäviä asioita.

Miten tästä tunteesta voisi parantua? Tiedän, että pahimmillaan tästä seuraa se, että myrkytän vihallani lapseni isäänsä ja tämän naista vastaan. Saatan jossain pisteessä tehdä sen jopa tietoisesti.
Erosimme mieheni kanssa hyvässä sovussa ja meillä ei ole esim tapaamissopimusta, joten pystyn halutessani estämään isän ja lapsen tapaamiset. En kuitenkaan haluaisi vajota niin alas, koska tiedän että se ei ole oikein ketään kohtaan.

En olisi ikinä kuvitellut olevani tällainen kauhea exä... Onko jollain ollut samanlaisia ongelmia? Mikä neuvoksi? En pysty tutustumaan tähän naiseen, eikä hänkään varmasti halua tutustua minuun.
 
Oletko katsonut tämän, siinä aikuiset kertovat lapsuudestaan ja miten he kokivat vanhempiensa eron. Tuolla käytökselläsi teet eniten hallaa lapsellesi :(


Inhimillinen tekijä

Kun isä ja äiti eroavat. Helena Itkosen vieraina kirjailija Laura Honkasalo, käsikirjoittaja Antti Raivio ja erovanhempien tukihenkilö Marianna Stolbow

Ohjelman näet täältä:
http://areena.yle.fi/video/445855
 
Miksi sä oletat ettei exäsi kumppani halua tutustua sinuun? Jos hän on järkevä ihminen, niin ei luulisi olevan mitään sitä vastaankaan.

Senhän sä tiedät että tunteesi ja ajatuksesi ovat täysin epärealistisia ja perustelemattomia. Ei auta kuin ajatella järjellä, ei tunteella. Väittäisin, että kuitenkin nuo ajatukset johtuvat joistain tunteista exääsi kohtaan, muutenhan et voisi "vihata" itsellesi ihan vierasta naista. Itse en tuhlaa aikaani niin voimakkaaseen tunteeseen kuin viha, se ei ole mitenkään rakentavaa sinua itseäsi eikä ketään muutakaan kohtaan.
 
Nainen ei halua tutustua minuun, koska pelkää minua. Olen myös käyttäytynyt häntä kohtaan todella huonosti. Miehelläni on alkoholiongelma ja samoin on ainakin ollut tällä naisella. Tiedän, että mieheni on lapsen läsnäollessa selvinpäin, mutta naisesta en mene takuuseen...vaikka pohjimmiltani uskon, että hän on järkevä ihminen.

tunteeni liittyy ehkä eniten siihen, että vaikka parisuhteemme miehen kanssa kuoli jo aikoja sitten, hän on kuitenkin ollut vuosikaudet paras ystäväni.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Se kaamea exä:
Mulla on kamala ja säälittävä ongelma. Erosin miehestäni useiden vuosien liiton jälkeen kesällä ja mies alkoi lähes heti seurustella vanhan ystävänsä kanssa. En tunne miehen naista lainkaan, mutta vihaan häntä täydestä sydämestäni. En voi sietää ajatusta, että tämä nainen on lapsemme lähettyvillä. Lapsen tapaamiset isän luona päättyvätkin aina kamalaan riitaan, kun saan tietää naisen olleen miehen luona yötä (lapsi nukkuu miehen vieressä) kun lapsemmekin on ollut.
En ole varsinaisesti mustasukkainen miehestä, sillä tunteeni häntä kohtaan kuolivat jo vuosia sitten enkä missään nimessä halua häntä takaisin.
Vihani naista kohtaan ei voi myöskään olla henkilökohtaista laatua, sillä tunnen naisen vain päällisin puolin.

Viha on ikävä tunne ja minulle vieras. Olen yleensä harvinaisen suvaitsevainen ihminen. Ajatus miehen uudesta naisesta lapseni kanssa vain on hirveä.
Tiedän, tässä on iso osa kateutta, mustasukkaisuutta, omaa riittämättömyyden tunnetta yms ikävää. Mutta olen myös aidosti epäluottavainen miestäni kohtaan. Olen myös kuullut tästä naisesta ikäviä asioita.

Miten tästä tunteesta voisi parantua? Tiedän, että pahimmillaan tästä seuraa se, että myrkytän vihallani lapseni isäänsä ja tämän naista vastaan. Saatan jossain pisteessä tehdä sen jopa tietoisesti.
Erosimme mieheni kanssa hyvässä sovussa ja meillä ei ole esim tapaamissopimusta, joten pystyn halutessani estämään isän ja lapsen tapaamiset. En kuitenkaan haluaisi vajota niin alas, koska tiedän että se ei ole oikein ketään kohtaan.

En olisi ikinä kuvitellut olevani tällainen kauhea exä... Onko jollain ollut samanlaisia ongelmia? Mikä neuvoksi? En pysty tutustumaan tähän naiseen, eikä hänkään varmasti halua tutustua minuun.


Kannattaisi miettiä lasten parasta. Omakin exäni 17-vuoden avioliiton jälkeen muutti pian yhteen entisen naisensa ja perheystävän kanssa. Onneksi nainen tykkäsi lapsistamme ja lapset olivat siellä mielellään paitsi tytär.
Älä ole kuhea exä vaan aikuinen. Lumpi teillä jätti kumman. Jätetyn osa on aina vähän huonompi. Itse olen pysynyt sinkkuna pian 18 vuotta mutta tapaamme aina lasten juhlissa ja välit exään OK. Hyvä isä oli aina lapsilleen.
 
Uskot siis vain kuulopuheisiin?
Lapsellista toimintaa. Kestäisitkö, jos olisit samassa tilanteessa joskus?

Jos haukut pelkkien "kuulopuheiden vuoksi" osoitat olevasi: vainoharhainen, ilkeä, lapsellinen, kateellinen ja idiootti (käytökseltäsi).

Mistä tiedät onko mies edes sinusta aluksi kertonut ja tämä exäsi uusi nainen jatkaisi suhdetta exääsi tietämättä sinusta mitään?
Onko tuollainen käynyt mielessä?

Jos haukut exäsi uutta niin voit katsoa peiliin ja miettiä onko sinussa jokin piirre, mistä exäsi ei pidä.
Iskosta päähäsi lause: "tutustu ennenkuin tuomitset".
 
Nainen ei halua tutustua minuun, koska pelkää minua. Olen myös käyttäytynyt häntä kohtaan todella huonosti. Miehelläni on alkoholiongelma ja samoin on ainakin ollut tällä naisella. Tiedän, että mieheni on lapsen läsnäollessa selvinpäin, mutta naisesta en mene takuuseen...vaikka pohjimmiltani uskon, että hän on järkevä ihminen.

tunteeni liittyy ehkä eniten siihen, että vaikka parisuhteemme miehen kanssa kuoli jo aikoja sitten, hän on kuitenkin ollut vuosikaudet paras ystäväni.
Ainakin tämä otti heti silmiin! Mies ei ole enää miehesi vaan lapsesi isä.
 

Yhteistyössä