Vihaan miestäni, minä tyhmä luulin, että hän muuttuisi kun tulen raskaaksi.

[Mollendal]

Yritä läheisten ihmisten kanssa puhua onko miehesi käytös normaalia ja pohtia miksi hän käyttäytyy
niinkuin käyttäytyy. Näin siis saat asioihin perspektiiviä. Onko hän aina ollut samanlainen, vai onko nyt käytös muuttunut? Voiko johtua stressistä, masennuksesta, jostain muusta? Vaikuttaisi näin nopeasti siltä, että sinun käytöksessäsi tai sanomisissasi ei ole mitään väärää, ja on tosi hyvä että yrität tehdä selväksi ettei miehesi käytös voi jatkua näin, ja että vauvakin masussa kärsii tilanteesta. Itse olin samantapaisessa tilanteessa ja otin todella pitkään vastaan aggressiivista raivoamista milloin mistäkin asiasta. Vasta vuoden myöhemmin tilanne meni niin pahaksi, että ajauduimme eroon ja miehen vakavat mielenterveysongelmat johti hänet sairaalahoitoon.

Nyt meillä asiat ovat paljon paremmin, mutta jälkikäteen toivon vain että en olisi omani ja lasteni hyvinvoinnin kustannuksella kestänyt sitä "sontaa"niin pitkään. Toivon että haet tilanteeseesi apua ja ratkaisua pian. Jos miehesi ei ymmärrä huoliasi eikä pysty tukemaan sinua odotusaikana, sitä tuskin tapahtuu lapsen synnyttyäkään. Todennäköisesti ongelmat vain lisääntyvät, niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Jonkinlainen iso herätys olisi hänelle nyt kyllä tarpeen...

 

[m1es]

[QUOTE="aapee";29902281]No nyt esimerkiksi ovat ajankohtaisia nuo ruokahygieniaan liittyvät asiat. Saatan esimerkiksi kysyä onko hän pessyt salaatin kunnolla. Emme ole nimittäin aiemmin olleet turhan tarkkoja noista asioista, ja mieheni ei ymmärrä miksi nytkään pitäisi, kun listeriariski on kuitenkin niin pieni.. Tämähän on toki mielipidekysymys, eikä varmaan kumpikaan ole enemmän oikeassa kuin toinen. Ehkä olemme vain liian erilaisia.[/QUOTE]

Eli kysymys on siitä, että raskausvouhottaessasi et luota mieheen ja kysymyksesi ovat hänen kontrollointiaan - onko varmasti tehnyt asiat niikuin sinä haluat. Pelkään pahoin, että kysyjässä on syytä riitaan vähintään yhtä paljon kuin miehessä.

Mies ei ole raskaana. Vaikka hän toivoi ja varmaan vieläkin haluaa lasta, ei se tarkoita, että hänen käyttäytymisensä pitäisi muuttua. Suhteesi mieheen on kehnolla pohjalla, jos sitä ohjaa sinun halusi muuttaa miestäsi. Rakastuit aikanaan mieheesi sellaisena kuin hän on. Miksi se ei enää riitä?

 

["Veera"]

Teillä näköjään on hyvin erilainen tapa keskustella. Aloittaako miehesi ikinä mitään keskustelua esim. lapseen liittyvästä? Kaikesta huolimatta miehesi tapa haukkua on todella väärin. Onko hän aina ollut tälläinen vai voiko onko jokin tilanne laukaisusut tämän tavan reagoida. Suosittelisin ulkopuolista näkökulmaa tai terapiaa tilanteeseen. Nämä tilanteet pitäisi nähdä ennen kuin niihin voi kommentoida. Tekstiesi perusteella kuulostat ihmiseltä, joka keskustelee asioista tavoilla, joka ärsyttäisi minuakin.

Olen itsekin raskaan enkä jaksa tätä listerialla peloittelua. Kuinka monta listeria tapausta on lähipiirissäsi ollut tai kuka edes tietää jonkun joka edes tietäisi jonkun, jolla se on ollut? Itseänikin ärsyttäisi, jos joku kysyisi, että olenko pessyt salaatin huolellisesti ja en koskaa kyselisi tuollaista keneltäkään. Tuskin kukaan haluaa multaa salaatissaan syödä, oli raskaana tai ei. Voisin jopa loukkaantua, koska kysymyksen taustalla on ajatus, että olen täysin idiootti.

Olen hiukan samaa mieltä tuon edeltävän kommentin kanssa. En edes ymmärrä, kuka olettaa, että voi muuttaa toista ihmistä ja kuka edes voisi sellaista vaatia?

 

["niisku-neiti"]

Mieheni on aina ollut hyvin temperamenttinen, mutta aidosti olin niin tyhmä, että luulin hänen pystyvän käyttäytymään kun olen raskaana. Riitelemme joka päivä ja hän ei pysty lopettamaan vaan jatkaa niin kauan, että olen aivan hermoromahduksen partaalla. Olen yrittänyt tolkuttaa hänelle, että sikiö aivan konkreettisesti kärsii kun minä joudun stressaamaan, mutta tämäkään asia ei saa häntä lopettamaan, vaikka toivoi vauvaa kovasti.

Olen pyytänyt monta kertaa, että hän muuttaisi pois siksi aikaa, että oppisi käyttäytymään, mutta eihän tämä tietenkään onnistu. En tiedä pitäisikö minun alkaa etsiä uutta asuntoa, vaikka asummekin nyt minun omistamassa asunnossa.

Millä saisin hänet ymmärtämään, että hän aiheuttaa käytöksellään merkittävää haittaa tulevalle lapsellemme?

Mene terapiaan! ei vika ole yksin miehessä

 

[mä...]

Täysin höpöhöpöä tuo etteikö yksin voisi riidellä! Aiemmassa elämässäni minä olin se, joka jaksoi riidellä. Haastoin riitaa ja murjotin ja piikittelin niin kauan, että toisella paloi totaalisesti käämit. Ja kyllä, syy oli yksin mun, ei vastapuolen joka olisi halunnut seesteistä ja rauhallista elämää ilman turhia angstailuja. Olin niin hukassa tunteideni kanssa, joita en osannut hallita. Kun vihdoin ja viimein sain diagnoosini, aloin ymmärtää käytöstäni ja sen, että vain minä voin siihen vaikuttaa.

Nyt minulla on tasapainoinen ja onnellinen parisuhde, jossa ei turhia riidellä. Mies ymmärtää kyllä tempperamenttisuuteni, mutta olen oppinut hillitsemään itseni ja vaikka suutahtaisin, muistan pian leppyä enkä turhaan (ja tahallaan) pitkitä pahaa mieltä.

Ap, vain miehesi voi muuttaa omaa käytöstään. Sinä et voi siihen vaikuttaa. Jos hän on yhtään sellainen, mitä minä olin aiemmin, niin kehoittaisin laittamaan pihalle.

 

["niisku-neiti"]

ttempperamenttipiirteet on jokaisella omat,itekkin olen tempperamenttinen ja vaikka haluaisin olla rauhallisempi ei se hillintä aina onnistu. Se ei kuitenkaan tee minusta huononpaa ihmistä kuin hitaan tempperamentin omaavat

 

[Juuh]

Mutta jos raskaana oleva nainen vähättelisi listeriariskia, kertoisi vaikka syövänsä mitä vaan koska riski on pieni, niin kyllä palstalaiset tuomitsisivat...

 

["niisku-neiti"]

[QUOTE="aapee";29902281]No nyt esimerkiksi ovat ajankohtaisia nuo ruokahygieniaan liittyvät asiat. Saatan esimerkiksi kysyä onko hän pessyt salaatin kunnolla. Emme ole nimittäin aiemmin olleet turhan tarkkoja noista asioista, ja mieheni ei ymmärrä miksi nytkään pitäisi, kun listeriariski on kuitenkin niin pieni.. Tämähän on toki mielipidekysymys, eikä varmaan kumpikaan ole enemmän oikeassa kuin toinen. Ehkä olemme vain liian erilaisia.[/QUOTE]

hyvänen aika,pese itse salaattisi ja miehesi syököön salaattinsa pesemättä! yksinkertaista. Ei kaikessa voi vaatia että toinen tekisi just niinku ite haluaa. Opeteltkaa puhumaan ja menkää pariterapiaan

 

[Really? I mean really???]

Ensinnäkin , en voi ymmärtää miten vielä tänä päivänä jotkut naiset kuvittelee, että mies muuttuu "kunhan vain tulen raskaaksi". OIKEESTI hei nainen, nyt järki käteen.

 

["narsku"]

Mulle tulee mieleen että mies saattaa olla narsisti. Sellainen ihminen nauttii riitelystä, ja nauttii myös siitä että saa toiselle huonon olon ja haastaa tahallaan riitaa. Kuulostaa kyllä siltä, että kannattaisi ehkä erota. Onko välillänne mitään rakkautta? Ymmärrätkö miten paljon vauvan eka elinvuosi rasittaa suhdetta? Jos ette edes raskausaikana tule toimeen, sanoisin suoraan että suhde on tuhoontuomittu!