Mikä siinä on, ettei lapsella ole mitään oikeuksia isäänsä saati sukulaisiinsa?? Kun ajatellaan vaan omaa napaa ja kaikki menee sen edelle? Miksi äiti ei voi olla etävanhempi?
Mua ärsyttää nyt niin paljon että päässä napsahtaa! Veljeni ex on viemässä heidän yhteishuoltajuudessa olevaa, vasta parivuotiasta lasta jonnekin hornantuuttiin satojen kilometrien päähän asumaan. Paikkaan jossa äiti on joskus vuoden-pari opiskellut (eli joitakin kavereita on), mutta lapsi ei tunne ketään. Kaikki lapsen sukulaiset (äidinkin puolelta) asuvat heidän samassa maakunnassa.
Ensinnäkin tämä ämmä ilmoitti asiasta facebookissa kaikille kavereilleen ennen kuin lapsen isä edes tiesi asiasta (sai kuulla senkin siis kiertoteitse, itse äiti ei ole tainnut asiasta edes kertoa ja tuossa vaiheessa hän oli jo allekirjoittanut vuokrasopimuksen). Kuulemma tuolla facebookissa joku on toivonut hänen miettivän asiaa myös isän ja lapsen kannalta, äidin vastaus: tämä on minun elämäni, täytyykö minun tylsistyä täällä??
Jumalauta, muija laittoi lapsen hoitoon jo kaksiviikkoisena kun piti päästä ryyppäämään!! Siitä lähtien muksu on ollut hoidossa harva se viikko, joten lapsella on läheinen suhde mm. toiseen mummoonsa (ja joo, suoraan sanottuna on typerä mummokin kun suostui aina lapsen ottamaan kun pyydettiin, sitä en kiellä). Ja nyt hänet revittäisiin kaikista näistä suhteista irti, vain koska mammalla sattuu olemaan tylsä elämä?!?
Tämä ämmä on miehelleni sanonut, ettei nykyinen lapsi ole kiva koska se on jo niin iso. Hän haluaisi vauvan (ja yritti sitä, tuli keskenmeno, onneksi). Tiedän, että lapsi joutuu leikkimään hyvin paljon yksin (ressukka joskus jopa puhui omalle peilikuvalleen), "jäätyy" jos pelkää jonkun suuttuneen hänelle (ei kuitenkaan esim. isänsä tai setänsä, mutta jos minä teen jonkin äkkiliikkeen tai lapsi luulee minun suuttuneen hänelle, en saa kontaktia lapseen ainakaan pariin-kolmeen minuuttiin). Selkeästi lapselle siis ainakin huudetaan ja paljon (ja mummo on ollut ainakin pari kertaa niitä perkeleitä kuulemassa, kaikuivat rappukäytävässä asti kuulemma).
Lapsi myös pelkää pimeää ihan hulluna (ja joutuu tottakai äitinsä luona nukkumaan yksin omassa huoneessaan pimeässä, äippä vaan naureskelee kun pieni on törmännyt yöllä seinään kömpiessään äitinsä luo peloissaan) ja nukkumaan menisi vain sohvalle. Tämä huippumamma kuljetti tätä parivuotiaaksi pitkänhuiskeaa lastaan myös vielä vauvojen kaukalossa automatkoilla, koska kilomäärä antoi periksi (ei väliä siis sillä, että lapsi oli aivan ylipitkä kaukaloon, joutui istumaan hankalassa asennossa ja oikeasti tuo viritelmä oli jo vaarallinen), kunnes mummon kanssa yksissä tuumin hankimme veljelleni (jolla oli kunnollinen istuin) uuden istuimen ja käskimme antaa entisen exällensä (eikö niitä lapsilisiä ja elatusmaksuja pitäisi käyttää näihin lapsen tarvikkeisiin??). Vaatteitakin tuntuu olevan vähänlaisesti, tuntuu että kaikki isoimmat (ja suurimman osan pienemmistäkin) hankinnoista teemme me, isä ja isän puolen suku. Olemme siis hankkineet istuimista ja haalareista lähtien kaikki kenkiin ja bodyihin saakka. En asiasta valita, koska lapsi on meille rakas, mutta mielestäni nämä hankinnat tulisi sen lähivanhemman tehdä.
Ja arvaattekin varmaan, että etävanhemmuus ei tosiaan ole hänelle mikään vaihtoehto?? Mä niin vihaan tätä suomen paskajärjestelmää jossa mammat saa riehua minkä jaksaa mutta isillä ja varsinkaan lapsilla ei oo minkäänlaista valtaa asioihin!!
Mua ärsyttää nyt niin paljon että päässä napsahtaa! Veljeni ex on viemässä heidän yhteishuoltajuudessa olevaa, vasta parivuotiasta lasta jonnekin hornantuuttiin satojen kilometrien päähän asumaan. Paikkaan jossa äiti on joskus vuoden-pari opiskellut (eli joitakin kavereita on), mutta lapsi ei tunne ketään. Kaikki lapsen sukulaiset (äidinkin puolelta) asuvat heidän samassa maakunnassa.
Ensinnäkin tämä ämmä ilmoitti asiasta facebookissa kaikille kavereilleen ennen kuin lapsen isä edes tiesi asiasta (sai kuulla senkin siis kiertoteitse, itse äiti ei ole tainnut asiasta edes kertoa ja tuossa vaiheessa hän oli jo allekirjoittanut vuokrasopimuksen). Kuulemma tuolla facebookissa joku on toivonut hänen miettivän asiaa myös isän ja lapsen kannalta, äidin vastaus: tämä on minun elämäni, täytyykö minun tylsistyä täällä??
Jumalauta, muija laittoi lapsen hoitoon jo kaksiviikkoisena kun piti päästä ryyppäämään!! Siitä lähtien muksu on ollut hoidossa harva se viikko, joten lapsella on läheinen suhde mm. toiseen mummoonsa (ja joo, suoraan sanottuna on typerä mummokin kun suostui aina lapsen ottamaan kun pyydettiin, sitä en kiellä). Ja nyt hänet revittäisiin kaikista näistä suhteista irti, vain koska mammalla sattuu olemaan tylsä elämä?!?
Tämä ämmä on miehelleni sanonut, ettei nykyinen lapsi ole kiva koska se on jo niin iso. Hän haluaisi vauvan (ja yritti sitä, tuli keskenmeno, onneksi). Tiedän, että lapsi joutuu leikkimään hyvin paljon yksin (ressukka joskus jopa puhui omalle peilikuvalleen), "jäätyy" jos pelkää jonkun suuttuneen hänelle (ei kuitenkaan esim. isänsä tai setänsä, mutta jos minä teen jonkin äkkiliikkeen tai lapsi luulee minun suuttuneen hänelle, en saa kontaktia lapseen ainakaan pariin-kolmeen minuuttiin). Selkeästi lapselle siis ainakin huudetaan ja paljon (ja mummo on ollut ainakin pari kertaa niitä perkeleitä kuulemassa, kaikuivat rappukäytävässä asti kuulemma).
Lapsi myös pelkää pimeää ihan hulluna (ja joutuu tottakai äitinsä luona nukkumaan yksin omassa huoneessaan pimeässä, äippä vaan naureskelee kun pieni on törmännyt yöllä seinään kömpiessään äitinsä luo peloissaan) ja nukkumaan menisi vain sohvalle. Tämä huippumamma kuljetti tätä parivuotiaaksi pitkänhuiskeaa lastaan myös vielä vauvojen kaukalossa automatkoilla, koska kilomäärä antoi periksi (ei väliä siis sillä, että lapsi oli aivan ylipitkä kaukaloon, joutui istumaan hankalassa asennossa ja oikeasti tuo viritelmä oli jo vaarallinen), kunnes mummon kanssa yksissä tuumin hankimme veljelleni (jolla oli kunnollinen istuin) uuden istuimen ja käskimme antaa entisen exällensä (eikö niitä lapsilisiä ja elatusmaksuja pitäisi käyttää näihin lapsen tarvikkeisiin??). Vaatteitakin tuntuu olevan vähänlaisesti, tuntuu että kaikki isoimmat (ja suurimman osan pienemmistäkin) hankinnoista teemme me, isä ja isän puolen suku. Olemme siis hankkineet istuimista ja haalareista lähtien kaikki kenkiin ja bodyihin saakka. En asiasta valita, koska lapsi on meille rakas, mutta mielestäni nämä hankinnat tulisi sen lähivanhemman tehdä.
Ja arvaattekin varmaan, että etävanhemmuus ei tosiaan ole hänelle mikään vaihtoehto?? Mä niin vihaan tätä suomen paskajärjestelmää jossa mammat saa riehua minkä jaksaa mutta isillä ja varsinkaan lapsilla ei oo minkäänlaista valtaa asioihin!!
