monesti miettinyt sitä, että veljeni eron myötä tavallaan menetin oikeuden olla täti.

[täti harmaa]

Onko tämä outo ajatus, onko joku kokenut samaa.
Minulla on ollut lapsena mahdollisuus viettää aikaa tätien kanssa ja olla yö kylässä ja ne on kultaisia muistoja.
edelleen tädit ovat rinnallani kulkemassa tätä elämää.
Veljeni ero oli riitaisa, samoin huoltajuus/tapaamis taistelu.
yhteyden pito tätä myöten veljeni exään katkesi moninaisista syistä, vaikka itse en sitä olisi halunnut. Veljeni lapsi on joka toinen viikonloppu isällään, mutta koska isä näkee lasta harvoin niin omii sen itselleen, ja totta minä sen lapsellisena ihmisenä ymmärrän. ikävä on kova sekä isällä ja lapsella. Mutta minäkin haluaisin, lapsen yökylään, tahtoisin jutella lapsen kanssa, kuulla hänen juttujaan ihan kahden, käydä kaupassa tai vaikka huvipuistossa tai uimahallissa, viettää lapsen ja tädin laatuaikaa.
Mutta tätä minulla ei ole, miten voi luoda lapseen siteen jos näen häntä muutaman kerran vuodessa ja aina on liuta ihmisiä siinä hyörimässä.
siis onhan se ihanaa nähdä tämä lapsi, mutta sellaista tuki suhdetta ei näin ikinä muodostu. Olen ollut asiasta surullinen, minä rakastan lasta kuin omaani. kuinka paljon hyvää tuhoutuu lapsen ympäriltä kun keskipisteenä on äiti ja isä jotka vaan pallottelevat lasta toiselta toiselle. lapsi on kahden vanhemman tekemä ja he ovat elämän tärkeimpiä ihmisiä, en kuitenkaan väheksyisi ketään sukulaista ympärillä. ymmärtääkö kukaan tätä tyhjyyttä vai olenko pelkästään itsekäs?

 

["Vieras"]

Soita äidil ja pyydä kylään.

 

[rajat]

Miten lapsen aika riittää viihdyttämään kaikkia sukulaisia. käy kylässä silloin kun lapsi on isällään, niin näet häntä. Yritätkö olla joku äidin korvike?

 

[harmaa täti (ap)]

käynhän minä veljeni luona kylässä kun lapsi on siellä ja niin käy mummit ja kummit ja veljen kaverit ja muutkin, siellä on aina iso liuta katsomassa lasta. rakastavia läheisiä löytyy. mutta myös veljeni haluaa korvata menetetyn ajan pojan kanssa ja vie häntä moniin paikkoihin, se on isän ja lapsen laatuaikaa. mutta kun siitä on tehty ohjelma numero, kun lapsi tulee se 48h on kellotettu valmiiksi, ettäs sitten tehdään sitä ja tätä ja tuota. en yritä olla äidin korvike, mutta täti voi myös olla lapselle rakas läheinen ja lapsi tädilleen. ihan kuin mummo ja pappa. Jos ottaisin yhteyttä veljeni exään katkaisisi veljeni välinsä minuun.

 

[läpsä]

muutamalle lapselle ja käyn välillä kylässä ja nähdään mummolassa. Jotenkin en osaa samaistua tuohon sinun ongelmaasi, kun se riittää minulle, että näen silloin tällöin. Jos he ottaisivat sinut joskus mukaan huvipuistoon tai elokuviin, niin auttaisiko se?

 

[Criminal Mind]

No mitäs olet tehny yhteydenpidon eteen? Ei minua enää kiinnostta ottaa täteihin/isovanhempiin yhteyttä, kyllä mut niin selvästi heitettiin ylilaidan kun ero tuli että jos edes vähän olisivat olleet oma-aloitteisia niin vapaasti saisivat lapsia tavata ja ottaa vaikka kylään.

 

[nedra]

Ehkäpä kun ero muuttuu vähän vähemmän kipeäksi niin voit ottaa itse yhteyttä lapsen äitiin ja viettää aikaa hänen kanssaan silloin tällöin. Kuvittelisin että kun on itse joutunut taistelemaan lapsensa näkemisestä niin se että joku muu itselle läheinen saisi siihen luvan tuosta noin vaan kirpaisee kovaa. Ja ehkäpä veljesi ymmärtää vielä että tuollainen ei olisi häneltä pois, koska onhan se joka toinen vkl oikeasti aika vähän aikaa viettää oman lapsensa kanssa.

 

[harmaa täti (ap)]

Lapsen äidille laitoin viestin, että en halua olla kummankaan heidän puolellaan, haluan olla lapsen puolella ja lapsi on erosta huolimatta rakas ja että tykkään lapsen äidistä ihmisenä.
Pyysin anteeksi jos olen huomaamattani loukannut ja pyysin, että olisimme edelleen yhteydessä mutta äiti ei vastannut minulle mitään. En ole missään vaiheessa arvostellut tai haukkunut tai kääntynyt äitiä vastaan en edes asettunut veljeni puolelle. en vai suostunut puhumaan kummankaan asioista toiselle tai ottamaan kantaa tapaamis asioihin koska ne ei minulle kuulu. Olisiko se nyt niin kummallista jos veljen/siskon kouluikäinen lapsi olisi 1 tai 2 yötä vuodessa tädillä.höpötettäs, syötäs popparia ja katsottas elokuvaa tms. ei sitä suhdetta enää teini iässä rakenneta ja just siinä iässä pitäs olla muita aikuisa tukemassa kun omat vanhemmat ei kiinnosta.
Oon kai sit ihan ihmeellinen tyyppi kun koen näitä asioita näin.

 

["..."]

Ymmärrän kyllä kaipuusi olla täti. Valitettavasti asiat eivät aina mene niin kuin haluaisimme. Tietämättä taustoja sanoisin, että jos ero on ollut riitaisa ja aloitteen tekijä veljesi, niin jopa se 48 tuntia/viikko erossa omasta lapsestaan tuntuu pahalta äidille. Hän ei varmastikaan halua ainakaan omasta ajastaan antaa yhtään pois veljensä sukulaisille vaan kokee, että veljen suku saa tavata lasta veljen vuorolla.

Toivotaan, että parin vuoden päästä tilanne on tasaantunut ja silloin kenties äitikin on halukkaampi auttamaan lasta luomaan suhteen tätiinsä.

 

["vieras"]

Eikö se riitä, että palstalla jaksetaan raivota näistä ydinperheistä, eroista, etävanhemmista. isovanhemmista, tapaamisoikeudesta jne. Nyt vielä jatketaan TÄDIN oikeudesta. Onkohan hiukan tisekästä, jos ei riitä ne kerrat kuin lapsi on isällään. Tuntuu todellakin. että haluaisit olla jonkinlainen äidin korvike. Ei lapsellekaan ole hyväksi, että häntä viedään tuli hännän alla paikasta toiseen ja ihmiseltä toiselle. Hyvä, että isä haluaa viettää aikaa lapsen kanssa.

Nämä nyt ovat niitä seurauksia, kun eroaminen on niin kova juttu nykyään ja suosittua.

 

[täti harmaa (ap)]

jotenkin musta tuntuu ettei kukaan teistä vastaajista saa kiinni tästä mun jutusta ei yllätä minua lainkaan. koti on se mihin ei enää vieraita kutsuta ja perhe se ettei siihen kuulu muita kuin isä,äiti ja lapsi, suvulla ei ole mitään arvoa.päin vastoin se koetaan uhkana ja kamalana.
Onneksi mun lapsillani on paljon aikuisia tukiverkkona, enkä koskaan ole ominut heitä itselleni vaikka olen heidät synnyttänyt. ovat saaneet mennä ja tulla setien, enojen, tätien, kavereiden, naapureiden, isovanhempien, serkkujen kanssa kun heitä on pyydetty tai ovat kysyneet. Mutta ei se haittaa vaikka ette mua ymmärtäneet, en voi tunteilleni mitään. eikä kyse ole siis äitien, isien,mummien tai tätien oikeudesta vaan lapsen oikeudesta sukuun.Minusta on aika itsekästä vanhempana sitoa lapsi vaan itseensä, mulle on ainakin todellisuus se että lapsella on oma elämä, minä olen tukemassa kasvua, rakastamassa ja antamassa rajoja, en estämässä ihmisiltä. enkä taida tätä keskustelua enää jatkaa, ehkä minulla on ymmärtäväisempiä ystäviä.

 

[ymmärrän]

Itse kyllä ymmärrän halusi ja minusta siinä ei todellakaan ole mitään väärää, jos haluat kaksi kertaa vuodessa olla lapsen kanssa ihan kahdestaan. Minä ja mieheni olemme yhdessä, joten tilanne on siinä mielessä eri. Lapsillamme on kaksi tätiä ja kyllä molemmat haluavat juuri pari kertaa vuodessa viettää ihan kahdestaan lasten kanssa aikaa ja näin luoda heihin suhteen. Tilanteessasi ei kai auta muu kuin yrittää vain luoda uudestaan suhde lapsen äitiin ja tätä kautta yrittää järjestää tuota aikaa.

 

[Tír na nÓg]

Ymmärrän kyllä ap kantaasi.


Monilla ystävilläni etenkin siinä aikuisuuden kynnyksellä ne muut aikuiset ovat olleet tärkeitä, myös minulla. Ei omalle äidille ja isälle voinut uskoutua, mutta sitten oli kummi, täti, setä, serkku tai muu aikuisempi joka ohjasi oikeaan suuntaan. Ja ratkaisevaa jokaisella meillä on ollut että on tunnettu sen verran että on tiedetty "tolle voi kertoa, se auttaa oikeaan suuntaan"

Lapselle on rikkaus kun ympärillä muitakin aikuisia, jokainen heistä vikoineen ja hyveineen tuo uutta näkökulmaa ja kokemusta erilaisiin tilanteisiin.

 

["nicola"]

Mä ymmärrän täysin mitä tarkotat. Olen itse kolmen lapsen täti, ja tytöt ovat mulle äärettömän tärkeitä, olen ollut heidän kanssaan paljon, ja haluaisin luoda heihin kaikkiin läheisen suhteen, joka jatkuisi ystävyytenä heidän aikuisikäänsä asti. Itselläni ei ole ollut tällaista suhdetta omiin täteihin, mutta olen aina kaivannut sitä ja kuunnellut haikeana ystäväni juttuja asioista joita teki tätinsä kanssa. Veljellä ja hänen vaimollaan on juuri nyt erotilanne aika kriittisessä vaiheessa, ja itsellänikin on pieni pelko persuksissa että siinä tulee käymään juuri noin..jo ihan käytännön syistäkin tosiaan, kun lapset on veljellä vain joka toinen viikonloppu ja tietenkin hän haluaa olla heidän kanssaan sen ajan jne... Mielestäni siinä ei ole mitään itsekästä että haluaa rakentaa hyvän suhteen sisaruksiensa lapsiin, se on myös niille lapsille hyödyksi, varsinkin tollasessa avioerotilanteessa, ei varmaankaan olisi pahitteeksi joku aikuinen jonka kanssa jutella ja touhuta ja jolta saada tukea, joku ns. Ulkopuolinen. Tiedän myös olevani tärkeä noille veljen lapsille, varsinkin vanhimmalle, jonka kanssa luonnollisestikin olen viettänyt aikaa eniten.. Joten jos tuo suhde viilenisi, se olisi menetys myös heille. Joten kyllä täältä löytyy joku joka ymmärtää täysin sun fiilikset!

 

[säälin tätiä]

Meilläkin käynyt näin. Lapsemme ei näe isänsä siskoa joka ennen hyvinkin läheinen oli. Välimatka on pitkä eikä isä viitsi sinne lähteä. Ennen se olin minä joka aina sinne menosta aloitteen tein. Mutta siskonsa haukkui minut eron aikaan niin hyväksi että toisaalta olen tyytyväinen ettei tarvitse hänestä kuulla lapsenkaan kautta. Säälin vain heitä kun aika vähissä on ystävät heillä.