Vihdoin taas aikaa itselleen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Olo on niin helpottunut ja ihana!
Kirjoittelenpa vaikka tähän ajatuksiani :)

Kesän alusta katsottuna vuosi takaperin oli henkisesti sellaista helvettiä kyllä että en edes tiedä minkä voimin mä olen sieltä edes tähän päivään saakka selvä järkisenä rämpinyt.

Meidän kuopus oli kipeänä koko syksyn-pitkän talven- ja kevään. Viikon - kolmen aika välillä. Parhaimmillaan taukoa taisi olla jopa yksi kk. Tuohon aikaan mahtui niin paljon kaikkea. Nyt kun aloin asiaa yksi ilta ajattelee niin mitenhän sitä on oikeasti ittensä tuon läpi sitkutellut.. Toisinaan olin koko viikotkin yksin kun mies oli työreissuissa. Nykyään tuo samainen vesseli on kaksi vuotta, että hyvin pieni ja hoivattavakin oli sairastelun aikoina. Ja pakko sanoa että kaikkia pahojakin ajatuksia pyöri päässä miksi aina vaan kipeä, mutta onneksi kaikki kivat lasten lääkärit aina vaan jaksoi kertoa että joskus voi olla tälläistä. Nyt todella tiedän millaista on kun lapsi aina kipeä ja en yhtään kaipaa niitä aikoja.

Ja kuopus oli myös vauva-aikana tosi huono nukkumaan, ekat kk:t tunnin-kahden välein heräsi ja siitä eteenpäin ehkä vuoteen saakka saattoi jopa nukkua pari-kolem tuntia putkeen. Syynä huonoon nukkumiseen oli takaisinvirtaus.


Näitä aikoja kun nyt jälkeenpäin muistelee niin sitä tuntee itsensä ihan sankariksi :) On se äiti ihminen vaan sitkeä sissi!
 
että tsemppiä vaan kovasti kaikille joiden lapset ovat tänä syksynä ehtineet sairastella tuon tuosta, valoa on tunnelin päässä! :) Joillakin se tunneli on vain vähän pitempi kuin toisilla.
 

Yhteistyössä