Viimeisistä lapsista

[minä vain]

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin eikö kukaan tunnusta että, kun ensin kauan miettiis sitä viimeistä lasta että tehdäkö vai ei ja sitten tekee sen, niin kaduttais ?

kun vanhemmat lapset ovat jo ehkä helpompia ja sitten alkaa taas se vauva arki, niin eikö tunnu että se ei olekaan sitä mitä odotti ja muisteli edellisistä?


Pelkään katuvani kun edes harkitsen sitä kolmatta! Vanhemmat jo 6 ja 4.

 

[Tiitiäisen äiti]

Mulla on nuorin vasta 2v, joten nyt vasta iskennut vauvakuume uudelleen, jos vaikka saisin yhden ainakin tehtyä. Ja haaveena olisi kolmaskin, mutta katotaan nyt saisiko sen toisen alulleen ensin.

Joten vielä en voi oikein kysymykseesi vastata

 

[HissunMyy harmaana]

Hei :wave:

Minulla on 8kk:n ikäinen vauva ja häntä edellinen on toisella luokalla koulussa. Alussa toki ajatteli että on sitä ihminen tyhmä kun haaveilee vauvoista kun elämä olisi ollut paljon helpompaa ilman vauvaa. Nyt en kadu päivääkään tätä vauva elämää . Elämä olisi paljon tyhjempää ilman kuopusta.

 

[teerenpilkku]

Ei kaduta, vaan onnellisia ollaan että vauva on perheeseemme tullut rikastuttamaan vanhempien ja sisarusten elämää. =)

 

[neljäxäiti]

Meille syntyi kolmas kun keskimmäinen oli vajaa kolme-vuotias. Puhuttiin silloin joskus miehen kanssa, että toivottaisiin lapset suht pienellä ikäerolla, jolloin lapsista oli toisilleen seuraa ja että sitten myös jossain vaiheessa päästäis niistä vaipoista ja voitais mennä ja tehdä asioita ilman että aina olis pienempi perässä hiihtämässä.

Nyt on nuorin reilun vuoden ja pikkuisen vielä yhdestä vauvasta haaveillaan. Ja jos, niin aika pian sitten, niin ei jäisi ihan muiden kelkasta. Ja isommatkaan eivät olisi niin isoja, että aina olisivat kärttämässä menoa jonnekkin, kun vauvan kanssa kuitenkin on liikkuminen vähän rajallisempaa. Mutta saapa nähdä mitä tulevaisuus tuo... :heart:

 

[hip]

Mekin vuosi sitten mietittiin päämme puhki, että vieläkö. Kaksoset olivat silloin 5. Minusta tuntui, että näin kaikkialla kolmen lapsen perheitä, kaikkea oli kolme jne. Mutta sitten kuitenkaan emme saaneet lopullista päätöstä tehtyä. Kumpikin sanoi että miksi ei, mutta kumpikaan ei kuitenkaan sanonut että kyllä. Niinpä asia jäi, ja sitten lopulta päätimme, että annetaan olla kun ei tunnu tarpeeksi.

En halua enää suurempaa ikäeroa, joten asia on nyt loppun käsitelty, ja tällä hetkellä ainakin tuntuu oikealta ratkaisulta. Kun on antanut luvan itselleen nauttia jo "isoista" lapsista ja omasta ajastakin.

Me siis taidamme olla se pariskunta, joka mietti ja mietti, mutta päätti että ei enää.

 

[well]

ei tule lisää lapsia. ainokaiseni on nyt 3vuotta ja kaikki se valvomisen määrä, pitkät yöt, vauvan itkut, vauvan sairastaminen ja pitkä toipilas aika ovat niin toreessa muistissa ettei ikinä enää samaa. onnellinen että ollaan tässä vaiheessa elämää ja poika on terve. varmasti "katuisin" uutta vauvaa kun taas valvoisin pitkiä pimeitä öitä itkevä vauva sylissä.
ei kiitos. vauva-ajat on ohi tässä talossa. mieskin sanoo et uutta miestä aaan mennä kattomaan jos haluan lisää. samaa olen sanonut hänelle että saa hommata uuden vaimon jos vauvakuume yllättää.
olen onnesta sykkyrällä tästä ainokaisestamme. :heart:

 

[myy]

Meillä huomenna sen kolmannen laskettu aika. Vanhemmat lapset on jo 7v ja 6v. Itse olisin hieman aikaisemmin halunnut, mutta miehellä kypsyttely kesti pitempään.
Toisaalta nyt tämä tuntuu ihanteelliselta ratkaisulta, kun esikoinen aloitti koulun tänään ja kakkonen eskarin. Kiva olla kotona nyt ja eipä tarvitse huolehtia iltapäivähoidoista ja koulumatkoista. Meillä kouluun ja eskariin matkaa 2,5km eli pitkä matka pienen yksin kulkea, jos töissä olisin.

Itsekin mietin, kannattaako enää aloittaa alusta, kun isompien kanssa pääsee jo niin helpolla. Ja toisaalta, kun isommilla halusin pienen ikäeron, että on kaveri, niin onko järkeä tehdä vielä yksinäinen lapsi. Neljättä meille ei varmaan kuitenkaan tule, vaikka itsellä joskus mielessä sekin käynyt. Mies ei kuitenkaan varmasti asialle lämpene ja kun tätä ikääkin alkaa jo olla, niin eiköhän meidän lapset ole tässä.

Vaikea sanoa vielä "kaduttaako", kun ei olla sitä vauva-arkea vielä uudestaan aloitettu, mutta nyt tuntuu kivalta tämä ratkaisu kolmannesta. Tietysti vaikeampi saada esim. hoitajaa lapsille, mitä useampi niitä on.

 

[pohjanmaan äiti]

Kadutti jotenkin kummalla tavalla kun huomasin olevani raskaana toivotusti,tunne oli niin peruuttamaton.
Aikaisemmat lapset olivat jo 10v ja 7v,liian kauan oli ollut helppoa arkea.
Sitä ajatteli just sitä että haluanko minä ihan oikeasti tämän vauvan ja valvomiset ym kaiken mitä pieni vauva tuo tullessaan.
Raskaus eteni enkä tuntenut yhtään mitään kasvavaa massuani kohtaan,ajattelin että olenko ihan outo ja ihmeellinen.
Uskoin kuitenkin että kyllä ne tunteet heräävät ja jostakin vielä löytyvät ennen vauvan syntymää,niinhän siinä loppua kohti menikin.
Melkein voin sanoa että tämä viimeisin on ollut kaikista rakkain ja läheisin lapsi,tyttö!.
Pojat ovat jotenkin isän ja miesten jutuissa kiinni,äidillä ja tyttärellä on ne omat juttunsa. Niin meilläkin...

 

[riccione]

Mulla on 16v. sekä 12v. ja iltatähti 3kk. Silloin kun kuulin että olen raskaana se oli järkytys. Mutta nyt hän on aivan ihana suloinen äidin lellikki ja kyllä isompienkin lasten. Nautin hänen hoitamisestaan aivan erilailla kuin isompien silloin kun he olivat pieniä. En tiedä vaikuttaako oma ikäni siihen. Voin vastata että olisin katunut jos en olisi kolmatta tehnyt. Tsemppiä meille kaikille äideille ja isille! :hug:

 

[valdemari]

Tämä menee vähän vierestä, kun toi neljäs sai alkunsa ilman pitkiä harkintoja. Luulimme lapsiluvun olleen jo täynnä, kunnes yllätyimme - mies onnellisesti, minä järkytyin. Päätin ottaa vastaan sen mitä annetaan ja sitä päätöstä en ole katunut. Kuopus on nyt 1 vuotta ja tämä vuosi on ollut onnea taynnä. Ensimmäiset kolme kuukautta pidin lasta sylissä lähes joka hetki. Olin niin onnellinen siitä, että hänet vielä sain. Todellisuudessa tämä pikkulapsiaika on minusta rasittavaa; niin tarkasti joutuu lasta vahtimaan ja hänessä on kiinni koko ajan. Nyt jo neljännellä kerralla tajuan, että tämä aika ei kauaa kestä. Eiköhän sitä omaakin aikaa ole sitten muutaman vuoden kuluttua =)

 

[mörsy]

Anna mennä vaan, jos nyt harkitset ja teet päätöksen ettet halua ottaa riskiä, tulet miettimään myöhemmin että mitähän se olisi JOS..

Meillä neljännen jälkeen tuli yllätysviides, ikäeroa tuli neljänteen neljä vuotta ja aluksi oltiin että voi ei..mutta

niin paljon iloa ja onnea tuo pieni kuopuksemme on kahden vuoden aikana viljellyt meidän perheessä, että en voi kun olla onnellinen siitä että tämä yllätysvauva meille suotiin.

tämä viides oli vielä vauvoista vaikein..koliikit ja muut huudot, täysin sylissä pidettävä ja hankala autossa yms yms mutta siltikin, sitä oppi vaan ottamaan rennosti, kun kokemusta oli jo muista ja ei antanut asioiden mennä sietorajan yli. Aina löytyi sylissä pitäjiä kun ei itse jaksanut ja aina sitä keinot keksi kun oli joku hätänä.

itse olisin valmis vielä yhteen, jos mies suostuisi, mutta kyllä tämä viides on meidän viimeinen, ellei sitten kierukka sano itseään irti

 

[mustikkatassu]

ei kaduta, mutta olen ihan varma että kaduttais jos ois jääny yrittämättä =)

meillä tätä viimestä pohdittiin, harkittiin ja tehtiin viis vuotta ja olisin valmis tekemään viel yhden viimeisen

 

[amelie]

Ei kaduta.Mutta jos lapset olisivat jo koulussa,niin en aloittaisi enää uudestaan.Meillä lapset nyt, esikoinen kohta 7 v (aloitti koulun),5,5 v ja 15 kk.Esikoinen aloitti silloin eskarin kun kuopus syntyi.Hyvät ikäerot

 

[pitkä kiekko]

\

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin eikö kukaan tunnusta että, kun ensin kauan miettiis sitä viimeistä lasta että tehdäkö vai ei ja sitten tekee sen, niin kaduttais ?

kun vanhemmat lapset ovat jo ehkä helpompia ja sitten alkaa taas se vauva arki, niin eikö tunnu että se ei olekaan sitä mitä odotti ja muisteli edellisistä?


Pelkään katuvani kun edes harkitsen sitä kolmatta! Vanhemmat jo 6 ja 4.

Meillä kaksi lasta, ensimmäinen on nyt esikoulussa ja kuopus 1 vuotias, eli lapsilla on 5 vuotta ikäeroa.
Esikoinen oli koliikkivauva, parkui ensimmäiset 3 kk suoraa huutoa ja oli muutenkin myöhemminkin vielä vaativa ja "isotöinen" vauva. Silloin päätin, että ei ikinä enää.
Sitten elämä heitti tielle kiviä..ja ajatus muuttui. Mietimme mieheni kanssa joskus toista, mutta ikinä se ei edennyt ajatusta pitemmälle, kunnes "löysin" itseni onnellisesti raskaana.
Nyt kuopus on jo 1 vuotias, oli vauvanakin helppo tapaus. Nukkui ja söi ja hymyili vain. Päivääkään en ole katunut, että meille toinen vauva tuli - yllättäen ja kuitenkin niin ihanasti perhettämme täydentäen. Ja vaikka vauva olisi valvottanutkin, olisin silti ollut todella onnellinen, että tälläisen pienen superpakkauksen me saimme.
Taisi mennä vähän ohi avauksen, mutta haluan vain sanoa, että sinulla ei ole lapset vielä kovinkaan isoja, joten jos kolmatta mielitte, niin tuumasta vain toimeen!!! =)

 

[äiti]

Meidän esikoinen meni tokalle luokalle ja keskimmäinen eskariin, kuopus on 3.5kk eli niin kauan meni miettiessä. Myönnän, vaik tuntuu nyt pahalta edes sanoa sellasta, et aluks tuntu siltä et mihin ihmeeseen sitä tuli ittensä laitettua. Meidän kolmas on vielä ns. vaativa vauva eli nukkuu vain sylissä, nukahtaa vain tissille yms. Mutta alun väsymyksestä ja ehkä pienestä masennuksestakin päästyäni rakkauden tunteen määrää ei voi sanoin kuvata. Ja nyt jo tuntuu niin haikealta laittaa pieniä vaatteita pois ja ajatella,et niitä ei enää ikinä tarvita.

 

[tirpsu05]

\

ei tule lisää lapsia. ainokaiseni on nyt 3vuotta ja kaikki se valvomisen määrä, pitkät yöt, vauvan itkut, vauvan sairastaminen ja pitkä toipilas aika ovat niin toreessa muistissa ettei ikinä enää samaa. onnellinen että ollaan tässä vaiheessa elämää ja poika on terve. varmasti "katuisin" uutta vauvaa kun taas valvoisin pitkiä pimeitä öitä itkevä vauva sylissä.
ei kiitos. vauva-ajat on ohi tässä talossa. mieskin sanoo et uutta miestä aaan mennä kattomaan jos haluan lisää. samaa olen sanonut hänelle että saa hommata uuden vaimon jos vauvakuume yllättää.
olen onnesta sykkyrällä tästä ainokaisestamme. :heart:

Tulee ihan mieleen oma aika kun keskimmäinen oli pieni =) ajattelin myös etten enää ikinä kun ensimmäiset 3v valvotti yöt milloin minkäkin jutun takia. Ensin oli koliikki jota kesti 10kk ikään (tai lääkärit sanoi ett koliikkia) huutoa oli 10-12h vuorokaudessa. sitten jatkui muuten vaan yö heräilyt ja milloin mitäkin vailla, usein lämmintä maitoa 3-4 kertaa yössä.

Mutt niin vaan aika kultaa muistot. nyt meillä on ihana 1,5v tyttö enkä kadu ollenkaan. ikä eroa tuli kuopukselle ja keskimmäiselle 12v. Nyt on aivan ihanaa kun isommista on apua ja pikkuinen rakastaa olla isosiskojen kanssa =)

 

[jonnamarika]

Esikoinen nyt 3v ja kuopus syntyi 0606. Mies hangoitteli alussa kakkosta vastaan mutta ainokaisena lapsena sain ns puhuttua ympäri ja tyytyväisiä ollaan molemmat. Raskaus oli ns vaikea ja esikoinen vaativa mutta päivääkään en vaihtaisi pois! Isäntä sanoi että nyt saa kuulemma riittää jälkeläiset ja samaa mieltä olin itsekkin pari kuukautta sitten, tosin eilen pakatessani pieniä nuttuja kirpparille kysäsin että eikö näitä tosiaankaan enää tarvita :ashamed: <br><br>

 

[Eloveena]

No meillä tämä viimeinen on aika isolla ikäerolla. Isommat ovat jo koulussa, ja täytyy sanoa että ihan ekaks olin aika shokissa. Vauvalla oli koliikki, ja kauan saatiin valvoa. Samalla esikoisella alkoi koulu ja hän olisi tarvinnut siinä paljon enemmän tukea kuin pystyin siinä tilanteessa antamaan. Ehkä silloin hieman kadutti. Ei niinkään omalta osalta vaan isompien lasten tähden. Sitten koliikki helpottui ja elämä asettui uomiinsa. Nyt olen onnellinen pikkuisesta. Monet tuttavaperheet, joissa on isoja lapsia tosiaan viettävät menevää elämää, mutta minä olen kotona viihtyvää sorttia enkä muutenkaan jaksaisi koko ajan olla jossain. isoille tämä on ollut lapsuuden jatkoaikaa. He nauttivat suunnattomasti kun saavat olla kotona ja palluttaa pienokaista.

 

[Eloveena]

No meillä tämä viimeinen on aika isolla ikäerolla. Isommat ovat jo koulussa, ja täytyy sanoa että ihan ekaks olin aika shokissa. Vauvalla oli koliikki, ja kauan saatiin valvoa. Samalla esikoisella alkoi koulu ja hän olisi tarvinnut siinä paljon enemmän tukea kuin pystyin siinä tilanteessa antamaan. Ehkä silloin hieman kadutti. Ei niinkään omalta osalta vaan isompien lasten tähden. Sitten koliikki helpottui ja elämä asettui uomiinsa. Nyt olen onnellinen pikkuisesta. Monet tuttavaperheet, joissa on isoja lapsia tosiaan viettävät menevää elämää, mutta minä olen kotona viihtyvää sorttia enkä muutenkaan jaksaisi koko ajan olla jossain. isoille tämä on ollut lapsuuden jatkoaikaa. He nauttivat suunnattomasti kun saavat olla kotona ja palluttaa pienokaista.

 

[Eloveena]

No meillä tämä viimeinen on aika isolla ikäerolla. Isommat ovat jo koulussa, ja täytyy sanoa että ihan ekaks olin aika shokissa. Vauvalla oli koliikki, ja kauan saatiin valvoa. Samalla esikoisella alkoi koulu ja hän olisi tarvinnut siinä paljon enemmän tukea kuin pystyin siinä tilanteessa antamaan. Ehkä silloin hieman kadutti. Ei niinkään omalta osalta vaan isompien lasten tähden. Sitten koliikki helpottui ja elämä asettui uomiinsa. Nyt olen onnellinen pikkuisesta. Monet tuttavaperheet, joissa on isoja lapsia tosiaan viettävät menevää elämää, mutta minä olen kotona viihtyvää sorttia enkä muutenkaan jaksaisi koko ajan olla jossain. isoille tämä on ollut lapsuuden jatkoaikaa. He nauttivat suunnattomasti kun saavat olla kotona ja palluttaa pienokaista.

 

[äiti 4]

Meillä isommat lapset poika 14v. ja tyttö 12v. pienimmät pojat 6v. ja 3v. Itse olen 36 ja vielä haaveilen yhdestä iltatähdestä :heart:

 

[minä vain]

Kiitos teille kaikille vastanneille, en ole vieläkään päättänyt, mutta olen antanut itselleni aikaa miettiä tämän vuoden loppuun.

 

[tuplamamma]

Olen 38 v ja kaksi lasta, taapero-ja leikki-ikäinen. Empä olisi uskonut esim. noin viisi vuotta sitten, että haaveilen vielä kolmannesta lapsesta. Niin ne ajatukset muuttuu! Nyt kuitenkin ei elämäntilanne oikein mahdollinen kolmannelle ja asiaa kyllä vielä mietin muutenkin. Nyt keskityn vuoden opintoihini ja asia on mietintämyssyssä. Ensin oltiin miehen kanssa vauvakuumeessa, sittemin mietittiin että ei jakseta enää yövalvomisia ja kolmatta kierrosta mutta katsotaan kuinka myöhemmin käy Olen ollut tosi väsynyt raskausaikoina ja huonovointinen+kuopus oli huono nukkumaan. Mutta me ollaan ikionnellisia kyllä näistä kahdesta! Ja onneksi vauvoja tulossa lähipiiriin, niin voi käydä niitä suukottelemassa ja hoitamassa pois pahimmat vauvakuumeet päiväaikaan... =)

 

[Torjantai]

Esikoinen on lukios toisella (17v) ja kakkonen ylä-asteen viimeisellä (15v) ja kolmonen nukkuu ulkona vaunuissa (4kk)

Tuntuu kuin olisin ollut taas ensisynyttäjä. Ja syntyikin samana päivänä kuin esikoinen =) =)