Meillä oli tällainen maistraattivihkiminen:
Paikalla vain lähisuku, 9 vierasta. Olen aina ollut isän tyttö ja halusin ehdottomasti hänen saattavan, joten hän saattoi pienen matkan takahuoneesta "alttarille". Seistiin toisiimme katsoen (siis tuleva aviomieheni ja minä ) ja taustalla soi Erikssonin kappale "kun katsoit minuun", jolla on meille erityismerkitystä. Tämä oli meidän ns.puheemme, sitten laamanni sanoi viralliset sanat. Päällemme heitettiin riisiä, kun tultiin ulos koko talosta, mikä oli ihan kiva yllätys.
Viihdymme kotona ja koska meillä omakotitalo, oli kahvitus ja maljat kotona. Valokuvia otettiin itse pihalla ja niistä tuli ihan hyviä.
Sukulaisille lähetin sellaiset Olemme muuttaneet kortit ja siihen laitoin, että olemme nyt kaikki samannimisiä.