vituttaa mies nyt ihan kympillä. koirasta vaan kysymys, mut silti

["vieras ap"]

Hyvä että teillä on vain luupämies..Mun mies ei oikeasti ole halunnut mitään niitä asioita mitä "mä olen päättänyt" eli olen taivutellut hänet suostumaan asioihin joita hän on alunperin jahkaillut.
Olen tullut siihen lopputulokseen että ne asiat mitä mies oikeasti haluaa, ne hän myös pystyy hankkimaan/ järjestelemään ja puhuukin niistä eikä se ole minä joka muistuttelee :ashamed:

mä niiiiiiin toivon että sinä ja lapset myös saatte koiranne, ja miehesi pään käännettyä. itse koitan vielä samaa, haluan koiraa niin paljon!

ja olen harkinnut koiraa niin pitkään. sitäpaitsi olen tosi paljon talvella iltaisin ja öisin yksin lapsen kanssa kotona kun mies on myrskykeleillä töissä. koira toisi turvaa, olen ihan paniikissa ja kaikki valot päällä aina. vaikka en tietty näytäkään sitä lapselle. toivottavasti mieheni vielä myöntyy.

mietin vaan sitäkin että vaikka naimisiinmeno, lapsi ja talo ovat olleetkin jahkailun jälkeen unelmien täyttymyksiä myös miehelle, jospa koira ei olekaan. se saisi varmasti aikaan eripuraa ja riitoja.

 

["vieras ap"]

Noh lemmikin ottaminen vaikuttaa vääjäämättä molempien elämään, ja päätös siitä pitäisi olla yhteinen, aina se jollaan tasolla vaikeuttaa toisenkin aikuisen elämää varsinkin jos on lapsikin tehtynä.

Se että menee ja ottaa siltikin lemmikin yhteiseen talouteen vaikka toinen ei halua on hieman sama kuin tämä puoliso veisi sen sitten pois joku päivä teiltä kysymättä sinulta.

Molempien tunteet tuossa on otettava huomioon eikä vaan toisen, jos puolison haluamattomuus lemmikkiä kohtaan on sinulle noin iso kynnyskysymys niin voi alkaa sitten miettimään muita ratkaisuja elämälleen. Jokainen tekee omien arvojensa ja elämäntilanteen mukaan päätöksensä miten elää sen elämänsä.

kuten sanoin jo heti alkuun, tiedän että maailmassa on pahempiakin asioita. enkä tosiaan menisi selän takana lemmikkiä hankkimaan saati eroa harkitse vain siksi, että saisin koiran. harmittaa se silti kovasti

 

[Khimaira]

[QUOTE="vieras ap";24479886]mä niiiiiiin toivon että sinä ja lapset myös saatte koiranne, ja miehesi pään käännettyä. itse koitan vielä samaa, haluan koiraa niin paljon!

ja olen harkinnut koiraa niin pitkään. sitäpaitsi olen tosi paljon talvella iltaisin ja öisin yksin lapsen kanssa kotona kun mies on myrskykeleillä töissä. koira toisi turvaa, olen ihan paniikissa ja kaikki valot päällä aina. vaikka en tietty näytäkään sitä lapselle. toivottavasti mieheni vielä myöntyy.

mietin vaan sitäkin että vaikka naimisiinmeno, lapsi ja talo ovat olleetkin jahkailun jälkeen unelmien täyttymyksiä myös miehelle, jospa koira ei olekaan. se saisi varmasti aikaan eripuraa ja riitoja.[/QUOTE]

Meillä mies on niin paljon koiraa vastaan, että tiedän ettei sitä meille tule. Ärsyttää kun jo annettiin vihreää valoa saaden mut innostumaan ja sitten vedettiin matto jalkojen alta...Et hänen päätä en edes yritä enää kääntää, minkään suhteen. Jos keran sanoo ei, niin sitten se on ei.

Toivottavasti teillä koiran hankinta sujuu ja jonain päivänä teillä on ihana pallero ilostuttamassa elämäänne :heart:

 

[Kepsis]

[QUOTE="vieras ap";24479903]kuten sanoin jo heti alkuun, tiedän että maailmassa on pahempiakin asioita. enkä tosiaan menisi selän takana lemmikkiä hankkimaan saati eroa harkitse vain siksi, että saisin koiran. harmittaa se silti kovasti [/QUOTE]

varmasti harmittaa, mutta jos puhutaan reiluudesta ja tasapuolisuudesta niin aivan samalla viivalla te olette siinä. Tuota asiaa on paha alkaa vertaamaan mihinkään ainakaan tästä lonkalta, mutta elävän "asian" kanssa ei pidä alkaa kiistakapulailemaan, ei lapsen eikä lemmikin suhteen, sillä ei saada kuin paha olo kaikille eikä vähiten sille lemmikille / lapselle jossain vaiheessa.

 

["vieras ap"]

varmasti harmittaa, mutta jos puhutaan reiluudesta ja tasapuolisuudesta niin aivan samalla viivalla te olette siinä. Tuota asiaa on paha alkaa vertaamaan mihinkään ainakaan tästä lonkalta, mutta elävän "asian" kanssa ei pidä alkaa kiistakapulailemaan, ei lapsen eikä lemmikin suhteen, sillä ei saada kuin paha olo kaikille eikä vähiten sille lemmikille / lapselle jossain vaiheessa.

en toki aio alkaa kiistelemään tai mihinkään kostoretkelle, en vaikka kuinka harmittaa. ei kuulu mun tyyliin.

 

[norp]

Onneksi minun vaimoni ei ole tuollainen tenava. Hän tietää etten pidä sutta lemmikkinä ja hyväksyy sen. On meillä muita elukoita ollut.

By the way emännät: teidän miehiä vituttaa te yhtä paljon.

 

[Kepsis]

Onneksi minun vaimoni ei ole tuollainen tenava. Hän tietää etten pidä sutta lemmikkinä ja hyväksyy sen. On meillä muita elukoita ollut.

By the way emännät: teidän miehiä vituttaa te yhtä paljon.

Joskus enemmänkin. Se menee ohi kun keksii että on myös muutakin elämää kuin vain keskittyä toisen ärsyttäviin puoliin.

 

["vieras"]

Meillä on vähän sama tilanne, puhe ja innostus on liittynyt vaan avioliittoon ja lapsiin. Nyt kun kumpikin voisi olla ajnkohtainen, mies peruu kaiken. Vitun kiva.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="vieras";24480205]Meillä on vähän sama tilanne, puhe ja innostus on liittynyt vaan avioliittoon ja lapsiin. Nyt kun kumpikin voisi olla ajnkohtainen, mies peruu kaiken. Vitun kiva.[/QUOTE]

*hali*

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras ap";24480209] *hali*[/QUOTE]

Kiitos <3

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras ap";24479762]hei kohtalontoveri! =) vihdoinkin löytyy toinen samassa tilanteessa oleva tai onhan niitä naisia varmastikin (ja miehiä) mutta esim täällä palstalla olen törmännyt vain päivittelyyn ja vakuutteluihin ettei sellaisessa parisuhteessa kannata olla.

meillä nimittäin tuon naimisiinmenon ja talon lisäksi oli samanlainen veivuu myös lapsen kohdalla. ja mies oli heti mukana kun raskaaksi tulin. ja aivan hullaantunut kun lapsi syntyi. onkin moneen kertaan itkenyt sitä, miten lapsi on elämämme paras lahja ja miten ei voisi elää ilman lastaan. elämä siis muuttui silloin(kin) kaikin puolin vain parempaan suuntaan, mutta en varmaan olisi vieläkään raskaana jos odottaisin miehen mielipidettä. en toki selän takana minäkään raskautunut, kerroin reilusti että nyt jätin ehkäisyn pois. ja melkein kohta olinkin raskaana.

mutta kyllä se vaivaa kun miettii että tämä kaikki on jollakin tavalla minun päätöksiäni. mies veivaisi vuokra-asunnossa edelleen pähkäillen mennäkö naimisiin, rakentaako talo, toivoako lapsia... tosin nyt meillä on toinen lapsi toiveissa ja mies on kypsynyt ajatukselle kun raskauden odottelu on kestänyt. vältin veivailun tämän toisen kohdalla siten, että kysyin jo varmaan vuotta ennen että sopiiko nyt keväällä jättää ehkäisy pois. miehelle kävi ja kun kevät koitti, kävin tuumasta toimeen. nyt kun raskautta ei vielä ole kuulunut, mies jo sanoi että miten kovasti odottaa vauvaa.

tsemppiä sinne toisen luupään vaimolle! [/QUOTE]

kiitos tsempeistä! meillä tuo km oli miehellekin pieni "herätys", että niitä lapsia ei aina saakaan vaikka haluaisi. ensimmäinen tärppäsi ekasta kierrosta, kun jätin ehkäisyn. toista ollaan yritetty jo vuosi (tai siitä km:sta on vuosi). koirakin on "hankinta"listalla, mutta haluaisin ensin sen toisen lapsen ja odottaa että se kasvaisi vähän isommaksi. koira olisi kuitenkin minun vastuulla, joten pienen vauvan + koiran kanssa voisi olla välillä hankalaa. esikoinenkin toivoisi kovasti koiraa, vaikka onhan tuo kanikin ihana lemmikki. siitä ei vain ole sellaista seuraa kuin koirasta.
joudun olemaan paljon yksin (lapsen kanssa) kotona miehen reissutyön vuoksi. välillä hän on viikonkin poissa, ja koira toisi turvaa pimeinä iltoina ja öinä. käyn myös säännöllisesti lenkillä, joten pimeinä syysiltoina olisi kiva lenkkeillä koiran kanssa eikä yksinään...

 

["mä"]

Jos minä joskus olisin suostunut moottoripyörän hankintaan, niin luonnollisesti hän saa sen hankkia. Miksi ei jos olen ollut sitä mieltä että sen saa hankkia?? Ei tulisi edes mieleen valehella että asia olisi minulle OK jos se ei oikeasti ole.
Minä en ymmärrä mitä se toinen osapuoli oikein tuosta saa että ensin lupailee jotain (mielistelee?) ja sitte kieltääkin kun asia tulee ajankohtaiseksi. Inhottava tapa.

Se on vähän eri asia olla jonkin asian puolesta passiivisesti, kuin että jonain päivänä asia muuttuu todeksi. Asuntoauton hankkiminen voi kuulostaa nyt ihan ookoo idealta, mutta entäs siinä vaiheessa, kun mies sanoo menevänsä hakemaan 60 000 euron asuntoauton, teillä on kolme pientä lasta, asunnosta ja kesämökistä velkaa ja seuraavat kymmenen kesää pitäisi viettää koko loman ajan ristiin rastiin ympäri Baltian teitä ajaen. Tuliko ajateltua näitä asioita silloin aikoinaan, kun vielä passiivisesti myötäili toisen haaveita?

 

["vieras ap"]

[QUOTE="vieras";24480551]kiitos tsempeistä! meillä tuo km oli miehellekin pieni "herätys", että niitä lapsia ei aina saakaan vaikka haluaisi. ensimmäinen tärppäsi ekasta kierrosta, kun jätin ehkäisyn. toista ollaan yritetty jo vuosi (tai siitä km:sta on vuosi). koirakin on "hankinta"listalla, mutta haluaisin ensin sen toisen lapsen ja odottaa että se kasvaisi vähän isommaksi. koira olisi kuitenkin minun vastuulla, joten pienen vauvan + koiran kanssa voisi olla välillä hankalaa. esikoinenkin toivoisi kovasti koiraa, vaikka onhan tuo kanikin ihana lemmikki. siitä ei vain ole sellaista seuraa kuin koirasta.
joudun olemaan paljon yksin (lapsen kanssa) kotona miehen reissutyön vuoksi. välillä hän on viikonkin poissa, ja koira toisi turvaa pimeinä iltoina ja öinä. käyn myös säännöllisesti lenkillä, joten pimeinä syysiltoina olisi kiva lenkkeillä koiran kanssa eikä yksinään...[/QUOTE]

no meillä on ihan sama tilanne, mies on varsinkin talvella (pimeää, kylmää, sataa, tuuli ulisee nurkissa) paljon töissä. ja just ilta/yöaika on se millon mulle koira tois turvaa. vaikkei paimenkoira mikään vahtikoira olekaan, niin olis se silti yksinäisyyttä helpottamassa. ja lapsikin tykkäisi koirasta.

 

[^vierailija^]

[QUOTE="mä";24480938]Se on vähän eri asia olla jonkin asian puolesta passiivisesti, kuin että jonain päivänä asia muuttuu todeksi. Asuntoauton hankkiminen voi kuulostaa nyt ihan ookoo idealta, mutta entäs siinä vaiheessa, kun mies sanoo menevänsä hakemaan 60 000 euron asuntoauton, teillä on kolme pientä lasta, asunnosta ja kesämökistä velkaa ja seuraavat kymmenen kesää pitäisi viettää koko loman ajan ristiin rastiin ympäri Baltian teitä ajaen. Tuliko ajateltua näitä asioita silloin aikoinaan, kun vielä passiivisesti myötäili toisen haaveita?[/QUOTE]

Olen ehkä sitten outo, mutta jos ollaan joskus päätetty ja haaveiltu jostain asuntoautosta, niin tietysti se tuntuisi oikealta myös hankkia se. Tässä tapauksessa toki olisi ongelmana tuo raha, ja varmasti yrittäisin saada miehen hankkimaan jonkin vähän halvemman auton.
Ja jos esim. ap:n tapauksessa on kyse kalliista rotukoirasta ja jos perheellä rahallisesti tiukkaa, niin jotenkin ymmärrän myös miestä. Mutta kai ap ois kertonut että mies ei halua koiraa koska heillä ei ole siihen varaa?

En edelleenkään käsitä tuota "passiivista myötäilyä". Mutta ymmärrän että näitäkin ihmisiä on jotka noin ajattelevat.

 

["mä"]

Olen ehkä sitten outo, mutta jos ollaan joskus päätetty ja haaveiltu jostain asuntoautosta, niin tietysti se tuntuisi oikealta myös hankkia se. Tässä tapauksessa toki olisi ongelmana tuo raha, ja varmasti yrittäisin saada miehen hankkimaan jonkin vähän halvemman auton.
Ja jos esim. ap:n tapauksessa on kyse kalliista rotukoirasta ja jos perheellä rahallisesti tiukkaa, niin jotenkin ymmärrän myös miestä. Mutta kai ap ois kertonut että mies ei halua koiraa koska heillä ei ole siihen varaa?

En edelleenkään käsitä tuota "passiivista myötäilyä". Mutta ymmärrän että näitäkin ihmisiä on jotka noin ajattelevat.

Kyse on nyt siitä, että toinen on haaveillut ja toinen myötäillyt. Se myötäilijä ei myöskään ole joutunut ajattelemaan kaikkea mitä hankinta tuo tullessaan. On se kumma, että tälläkin palstalla on vähän väliä katkeria aloituksia, kun mies haluaa moottoripyörän. Ei ole tainnut tulla vaimoille yllätyksenä, että heidän miehensä haluaa jonain päivänä prätkän. Asiaan kuitenkin havahdutaan vasta sinä päivänä, kun esitteet ilmestyy keittiön pöydälle.
Sitten ollaan täällä hakemassa vertaistukea keksimään, kuinka perustella kuolemanvehkeen ostamisen kieltäminen mieheltä. MEILLE EI SELLAISTA HOMMATA, KUN ON PIENET LAPSET JA KAIKKI JA SITTEN MENEE LAPSILTA ISÄ!!!!111!

 

["vieras ap"]

kyseessä on meillä kyllä rotukoira, mutta hintaa on vain 900-1000e mikä kaiketi on ihan normi hinta koirasta kuin koirasta. ja rahallisesti meillä ei ole tiukkaa, etelän matkallekin ollaan lähdössä tänä vuonna vielä. tosin mies siitäkin veivaa, vaikka ite matkan varasi..!

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="vieras ap";24481132]kyseessä on meillä kyllä rotukoira, mutta hintaa on vain 900-1000e mikä kaiketi on ihan normi hinta koirasta kuin koirasta. ja rahallisesti meillä ei ole tiukkaa, etelän matkallekin ollaan lähdössä tänä vuonna vielä. tosin mies siitäkin veivaa, vaikka ite matkan varasi..! [/QUOTE]
Anteeksi, ihan kaikkea en lukenut, mutta miten koiran hoito järjestettäisiin silloin, kun olette lomareissuilla, jonne koiraa ei voi ottaa mukaan?

 

["vieras ap"]

Anteeksi, ihan kaikkea en lukenut, mutta miten koiran hoito järjestettäisiin silloin, kun olette lomareissuilla, jonne koiraa ei voi ottaa mukaan?

no tää kyllä menee jo alkuperäisen aiheen ohi ja pahemman kerran, mutta koira tulisi meille kotiin vasta matkan JÄLKEEN Nyt syntyneet pennut kun ovat luovutusikäisiä n. 8vko iässä ja meillä on matka jo ennen sitä. en tiettykään ottaisi koiranpentua ja sitten veisi sitä heti viikoksi johonkin hoitoon.

 

[isoäiti mölykylästä]

[QUOTE="vieras ap";24481132]kyseessä on meillä kyllä rotukoira, mutta hintaa on vain 900-1000e mikä kaiketi on ihan normi hinta koirasta kuin koirasta. ja rahallisesti meillä ei ole tiukkaa, etelän matkallekin ollaan lähdössä tänä vuonna vielä. tosin mies siitäkin veivaa, vaikka ite matkan varasi..! [/QUOTE]

ei tuo nyt ole vaan. kyllä 1000 euroa on aika paljon koirasta. mutta toki kallimpiakin on. ja tuleehan siitä paljon muitakin kuluja. sitten sekin vielä, että jos etelään olette menosa, niin koiralle pitää olla hoitaja, tai viedä koirahoitolaan, ja sekään ei ilmaista ole.

 

[^vierailija^]

[QUOTE="mä";24481131]Kyse on nyt siitä, että toinen on haaveillut ja toinen myötäillyt. Se myötäilijä ei myöskään ole joutunut ajattelemaan kaikkea mitä hankinta tuo tullessaan. On se kumma, että tälläkin palstalla on vähän väliä katkeria aloituksia, kun mies haluaa moottoripyörän. Ei ole tainnut tulla vaimoille yllätyksenä, että heidän miehensä haluaa jonain päivänä prätkän. Asiaan kuitenkin havahdutaan vasta sinä päivänä, kun esitteet ilmestyy keittiön pöydälle.[/QUOTE]

Mie taidan lopettaa tämä ketjun seuraamisen... Itse tosiaan taidan olla aika eri maata, koska ei tulisi mieleenkään myötäillä jossain asioissa miettimättä. Mutta olenkin sellanen joka koko ajan vain miettii ja pohtii asioita joka suunnasta

En sitte tiedä onko se ikävämpää heti kättelyssä pilatat toisen haaveet (et ikinä saa minulta lupaa hankkia sitä moottoripyörää), vaiko vasta sitte ku toinen on jo päässyt haaveiluasteesta seuraavaan (Kyllä kulta, toki saat hankkia sen moottoripyörän... ET SAAKKAAN!! Ja uskallakkin vain hankkia se ilman minun lupaani!)

 

["vieras ap"]

ei tuo nyt ole vaan. kyllä 1000 euroa on aika paljon koirasta. mutta toki kallimpiakin on. ja tuleehan siitä paljon muitakin kuluja. sitten sekin vielä, että jos etelään olette menosa, niin koiralle pitää olla hoitaja, tai viedä koirahoitolaan, ja sekään ei ilmaista ole.

te ette ilmeisesti nyt oikein käsittäneet tätä juttua. tottakai eläimiin tottuneena tiedän että niistä on paljon muitakin kuluja, hankintahinta on vasta alkusoittoa. mutta meillä on varaa koiraan ja sen ylläpitoon, se ei ole ongelmana. ja kuten jo edellä sanoin, pentu tulisi tietenkin meille vasta matkan jälkeen

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="vieras ap";24481217]no tää kyllä menee jo alkuperäisen aiheen ohi ja pahemman kerran, mutta koira tulisi meille kotiin vasta matkan JÄLKEEN Nyt syntyneet pennut kun ovat luovutusikäisiä n. 8vko iässä ja meillä on matka jo ennen sitä. en tiettykään ottaisi koiranpentua ja sitten veisi sitä heti viikoksi johonkin hoitoon.[/QUOTE]

No ihan yleisesti ajattelin. Minusta se kuuluu hyvinkin asiaan, että jos on tapana matkustella, pitää miettiä miten menetellään, kun lemmikkiä ei voi ottaa mukaan. Anteeksi, epäselvä kysymyksenasettelu.

Lisään vielä: meillä suurin syy siihen, ettei ole otettu lemmikkiä, mitään lemmikkiä on nimenomaan se, että olemme matkustelleet paljon eikä oikein olisi reilua olettaa, että kukaan hoitaisi lemmikkiämme pitkiä aikoja kerrallaan. Tai maksaa hoidosta jonnekin toisaalle, sekään ei ole ollut houkuttelevaa.

 

["vieras ap"]

No ihan yleisesti ajattelin. Minusta se kuuluu hyvinkin asiaan, että jos on tapana matkustella, pitää miettiä miten menetellään, kun lemmikkiä ei voi ottaa mukaan. Anteeksi, epäselvä kysymyksenasettelu.

Lisään vielä: meillä suurin syy siihen, ettei ole otettu lemmikkiä, mitään lemmikkiä on nimenomaan se, että olemme matkustelleet paljon eikä oikein olisi reilua olettaa, että kukaan hoitaisi lemmikkiämme pitkiä aikoja kerrallaan. Tai maksaa hoidosta jonnekin toisaalle, sekään ei ole ollut houkuttelevaa.

me matkustellaan korkeintaan kerta vuodessa tai harvemmin, lapsi on sen verran pieni vielä. ja omat vanhempani ovat luvanneet toimia varahoitopaikkana noina aikoina, me ollaan muutenkin päivittäin tekemisissä.

 

["vieras ap"]

siis ei ole totta..! tietty eilen olin tympeällä tuulella kun mies tuli töistä, en siksi että saisin sillä keinolla koiran, vaan siksi että mua tympii tää miehen jatkuva epävarmuus ja asioissa seilaaminen, oli aihe mikä tahansa!

niin tää rupeaa sit selittelemään että ei hän ole koirapuheitaan perunut, kyllä sinä sen saat! minkä värisen haluat, voitaisiin varata se koira tänään!

ei elämän kevät... varmaan joo varaankin, ja perun sit ylihuomenna ja perun perumisen ens viikolla jne jne jne..........!!!!!!!

 

["vieras ap"]

no, mies oli nyt veivaamisesta pahoillaan. ja sanoi kyllä että ylireagoinkin, ehkäpä...
joka tapauksessa, kyllä meille se koira nyt tulee. mies vakuutteli olevansa varma asiasta.