V
"vieras"
Vieras
Tilanne meni niin että naapurin nainen antoi lapsillemme kiitokseksi kaksi pehmokoiraa siitä hyvästä että pidimme huolta hänen postista ja teimme lumityöt kun tämä reissussa.
Ne oli kaksi erilaista.
Nyt oli pienemmän vuoro valita kumman saa ja isompi lapsemme sitten suuttui siitä. Ja ei halunnut ollenkaan koko toista pehmoa. Sanoi että se ei ole hieno ja se näyttää ihan poikakoiralta. Suuttui ja itki.
Yritti pitkän aikaa aivopestä pienempää antamaan itselleen sen minkä pienempi valitsi.
Nyt keksii koko ajan jotain vikaa siitä pehmosta.
Sanoin tytölle että jos se ei kelpaa niin viemme sen takaisin naapurin tädille ja sanomme ettei se kelpaa tytölle. Siitä sitten hieman nolostui ja sanoi että kyllä se kelpaa, mutta silti vielä yhä keksii vikaa lelusta.
Meillä on ollut kyllä koko ajan sellainen linja ettei lapsiamme hemmotella ja lellitä ja säännöt on ja niin edelleen. Eivätkä saa leluja synttäreiden ja joulun lisäksi kovinkaan usein. Kesälomareissulla tai jollain muulla spesiaalijutulla kyllä.
Sen sijaan mummo ja mummi... ne ostaa todella usein jotain. Joka kuukausi on jotain. On toki järkevääkin kuten vaatetta, paprua, kyniä, kirjoja yms. Mutta myös leluja.
Kun jotain lapset sanoavat haluavansa nin viimeistään seuraavalla viikolla soittaa mummo, että nyt olisi lapsille sitä ja tätä. Ja jotain spessua sen pyydetyn lisäksikin.
Olen koittanut sanoa ettei saa ostaa eikä edes tartte ostaa koko ajan jotakin muttei vaan mene jakeluun. Okei..nää on molempien ainoat lapsenlapset mutta silti..
En halua että lapsista tulee sellaisia isona että kun ne jotain haluaa ne saa sen AINA. Ei meiltä vaan näiltä innokkailta isoäideiltä.
Eli siis onko meidän isompi lapsi jo ihan pilalle lellitty vai oliko ihan normaali reaktio pettymykseen?
Ne oli kaksi erilaista.
Nyt oli pienemmän vuoro valita kumman saa ja isompi lapsemme sitten suuttui siitä. Ja ei halunnut ollenkaan koko toista pehmoa. Sanoi että se ei ole hieno ja se näyttää ihan poikakoiralta. Suuttui ja itki.
Yritti pitkän aikaa aivopestä pienempää antamaan itselleen sen minkä pienempi valitsi.
Nyt keksii koko ajan jotain vikaa siitä pehmosta.
Sanoin tytölle että jos se ei kelpaa niin viemme sen takaisin naapurin tädille ja sanomme ettei se kelpaa tytölle. Siitä sitten hieman nolostui ja sanoi että kyllä se kelpaa, mutta silti vielä yhä keksii vikaa lelusta.
Meillä on ollut kyllä koko ajan sellainen linja ettei lapsiamme hemmotella ja lellitä ja säännöt on ja niin edelleen. Eivätkä saa leluja synttäreiden ja joulun lisäksi kovinkaan usein. Kesälomareissulla tai jollain muulla spesiaalijutulla kyllä.
Sen sijaan mummo ja mummi... ne ostaa todella usein jotain. Joka kuukausi on jotain. On toki järkevääkin kuten vaatetta, paprua, kyniä, kirjoja yms. Mutta myös leluja.
Kun jotain lapset sanoavat haluavansa nin viimeistään seuraavalla viikolla soittaa mummo, että nyt olisi lapsille sitä ja tätä. Ja jotain spessua sen pyydetyn lisäksikin.
Olen koittanut sanoa ettei saa ostaa eikä edes tartte ostaa koko ajan jotakin muttei vaan mene jakeluun. Okei..nää on molempien ainoat lapsenlapset mutta silti..
En halua että lapsista tulee sellaisia isona että kun ne jotain haluaa ne saa sen AINA. Ei meiltä vaan näiltä innokkailta isoäideiltä.
Eli siis onko meidän isompi lapsi jo ihan pilalle lellitty vai oliko ihan normaali reaktio pettymykseen?