D
M
"minn"
Vieras
Lapsen täytyy kokea myös pettymyksiä, ei aina voi saada mitä haluaa.
Meillä omaa tahtoa riittää ja olen saanut kantaa lapsia pois eri paikoista, kun raivari on tullut. Esim puistosta tai kylästä lähtiessä jne... Lahjomalla leluilla olisin jo konkurssissa ja lapsi "pilalla".
Meillä omaa tahtoa riittää ja olen saanut kantaa lapsia pois eri paikoista, kun raivari on tullut. Esim puistosta tai kylästä lähtiessä jne... Lahjomalla leluilla olisin jo konkurssissa ja lapsi "pilalla".
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Kerttuli";25713122]Toisaalta nykyäänhän puututaan liikaa toisten kasvatukseen.
Meillä on USEIN ollut tilanteita, joissa poika olisi vaikkapa halunnut jäädä vielä puistoon leikkimään, mutta mulla on ollut kiire vaikkapa hammaslääkäriin. Olen nostanut "kiukkupussin" syliin ja lähtenyt vain kylmästi kantamaan lasta kotia kohti, vaikka meuhkaisi kuinka.. Jos puhe ei mene perille ja mulla tosiaan on esim. se hammaslääkäri 15min päästä, niin sittenhän mennäään.
Usein kyllä vähintäänkin katsotaan kieroon ja pitkään. Monta kertaa joku tullut sanomaankin, miten kohtelen lastani noin ja väkisin toista rehaan jne ja enkö osaa jutella.
Mä olen mielestäni rauhallinen äiti. Kyllä minä ensin yritän monta kertaa jutella lapselle asiasta. Mä en nää mitään pahaa siinä, että ottaa sitten lapsen syliin ja kantaa väkisin pois.
Sama on kaupassa. Ihmiset katsoo ja tuijottaa ja paheksuu, jos lapsi kiljuu ja kiukuttelee. Mun lapseni ilmeisesti on tosiaan ainut lapsi maailmassa, joka on koskaan saanut itkupotkuraivareita kaupassa, kun ei saa haluamaansa. Jos ei puhe mene perille, niin annan lapsen huutaa ja teen ostokseni loppuun. Mitä mä sitten tekisin?
Yleensä kauppareissut menee hyvin. Joskus tulee näitä "pakko saada heti nyt" kohtauksia. Me jutellaan kyllä ensin esim, äiti ei nyt tällä kertaa osta ja nyt ostetaan vain ruokaa jne. Tänään ei ole lelupäivä ja silloin emme lelua osta. Lopuksi saatan vähän tiukemmin sanoa "Ei. Tänään ei ole lelupäivä. Vie lelu takaisin".. Jos ei usko, niin huutakoot.
Eli ymmärrän kyllä toisaalta tuollaisia vanhempia. En tiedä onko joka paikassa tällaista.. Tosiaan jos täälä olisi tuo lasta hakenut isä pysynyt tiukkana ja vaikka kantanut ilman pihavaatteita autoon, niin olis ihan varmasti päässyt paikallislehden tekstaten palstalle ja yleiseksi juoruksi tuo isä.."komenti lastaan" lapselleen "joo kanto ilman takkia autoon" "siinä perhees ei mene kyllä hyvin" "joo hirveää"[/QUOTE]
Niin samaa mieltä tästä asiasta! Kyllä sitä ilkeitä katseita saa aikaseksi, jos pitää linjansa kaikkialla.
Varmaan osa vanhemmista senkin takia luovuttaa näissä asioissa. Ollaan väsyneitä ja yritetään päästä tukalasta tilanteesta nopeasti ilman toisten paheksivia katseita. Ja lapsethan ei ole tyhmiä, kyllä ne sitä sirkusta oppii aika nopeesti pyörittämään..
Meillä on USEIN ollut tilanteita, joissa poika olisi vaikkapa halunnut jäädä vielä puistoon leikkimään, mutta mulla on ollut kiire vaikkapa hammaslääkäriin. Olen nostanut "kiukkupussin" syliin ja lähtenyt vain kylmästi kantamaan lasta kotia kohti, vaikka meuhkaisi kuinka.. Jos puhe ei mene perille ja mulla tosiaan on esim. se hammaslääkäri 15min päästä, niin sittenhän mennäään.
Usein kyllä vähintäänkin katsotaan kieroon ja pitkään. Monta kertaa joku tullut sanomaankin, miten kohtelen lastani noin ja väkisin toista rehaan jne ja enkö osaa jutella.
Mä olen mielestäni rauhallinen äiti. Kyllä minä ensin yritän monta kertaa jutella lapselle asiasta. Mä en nää mitään pahaa siinä, että ottaa sitten lapsen syliin ja kantaa väkisin pois.
Sama on kaupassa. Ihmiset katsoo ja tuijottaa ja paheksuu, jos lapsi kiljuu ja kiukuttelee. Mun lapseni ilmeisesti on tosiaan ainut lapsi maailmassa, joka on koskaan saanut itkupotkuraivareita kaupassa, kun ei saa haluamaansa. Jos ei puhe mene perille, niin annan lapsen huutaa ja teen ostokseni loppuun. Mitä mä sitten tekisin?
Yleensä kauppareissut menee hyvin. Joskus tulee näitä "pakko saada heti nyt" kohtauksia. Me jutellaan kyllä ensin esim, äiti ei nyt tällä kertaa osta ja nyt ostetaan vain ruokaa jne. Tänään ei ole lelupäivä ja silloin emme lelua osta. Lopuksi saatan vähän tiukemmin sanoa "Ei. Tänään ei ole lelupäivä. Vie lelu takaisin".. Jos ei usko, niin huutakoot.
Eli ymmärrän kyllä toisaalta tuollaisia vanhempia. En tiedä onko joka paikassa tällaista.. Tosiaan jos täälä olisi tuo lasta hakenut isä pysynyt tiukkana ja vaikka kantanut ilman pihavaatteita autoon, niin olis ihan varmasti päässyt paikallislehden tekstaten palstalle ja yleiseksi juoruksi tuo isä.."komenti lastaan" lapselleen "joo kanto ilman takkia autoon" "siinä perhees ei mene kyllä hyvin" "joo hirveää"[/QUOTE]
Niin samaa mieltä tästä asiasta! Kyllä sitä ilkeitä katseita saa aikaseksi, jos pitää linjansa kaikkialla.
Varmaan osa vanhemmista senkin takia luovuttaa näissä asioissa. Ollaan väsyneitä ja yritetään päästä tukalasta tilanteesta nopeasti ilman toisten paheksivia katseita. Ja lapsethan ei ole tyhmiä, kyllä ne sitä sirkusta oppii aika nopeesti pyörittämään..
Osa tosta oli aika tavallista. Meilläkin kun on noita eskari-ikäisiä lapsia leikkimässä, niin usein vanhemmat seisoo puolikin tuntia ovensuussa ja huutelee kullanmurulleen että "koitas nyt jo tulla kulta, isillä ja äitillä on kuuma" ja lapsi jatkaa rauhassa leikkejään, vaikka mäkin käyn sanomassa että menes nyt.
Sitten toi lelujen lainaus taitaa olla yleinen tapa. Meilläpäin ainakin. Just, että valitaan kaverilta joku lelu lainaan ja palautetaan seuraavana päivänä päikkyyn.
Muutenkin, jotenkin aika tavallista nykyään. Sitten jos itse käyttää astetta kovempia konsteja, korottaa ääntään/käy hakemassa sen lapsen jos ei muuten suostu lähtemään/sanoo että kohta vähenee viikkoraha jos et tottele tms, niin tuntuu että osa vanhemmista on vähän kauhuissaan... "Anna sen nyt olla" jne....
Sitten toi lelujen lainaus taitaa olla yleinen tapa. Meilläpäin ainakin. Just, että valitaan kaverilta joku lelu lainaan ja palautetaan seuraavana päivänä päikkyyn.
Muutenkin, jotenkin aika tavallista nykyään. Sitten jos itse käyttää astetta kovempia konsteja, korottaa ääntään/käy hakemassa sen lapsen jos ei muuten suostu lähtemään/sanoo että kohta vähenee viikkoraha jos et tottele tms, niin tuntuu että osa vanhemmista on vähän kauhuissaan... "Anna sen nyt olla" jne....
D
dfdf
Vieras
[QUOTE="hmmmmmm";25713226]Et oo tosissas! Kusit kyllä nyt minun muroihini!
Ja muille, meillä on päivärytmi, jokerikortit yllätysten varalle, vertaistukiryhmä jne jne jne...
Vuosia ollaan taisteltu pojan kasvattamisen kanssa. Välillä ollaan yritetty porkkanaa, välillä käytetty keppiä (ei siis piesty, vaan joku muu rangaistus, esim. pelikielto tai lelujen takavarikointi!!!!)
Ei vaan jaksa. Kohta annan periksi.
[/QUOTE]
Ongelma onkin juuri siinä, että kokeilette. Rangaistuksen tulee olla AINA johdonmukainen ja sellainen, joka todella haittaa lasta, jotta sillä olisi jotain tehoa.
Ja muille, meillä on päivärytmi, jokerikortit yllätysten varalle, vertaistukiryhmä jne jne jne...
Vuosia ollaan taisteltu pojan kasvattamisen kanssa. Välillä ollaan yritetty porkkanaa, välillä käytetty keppiä (ei siis piesty, vaan joku muu rangaistus, esim. pelikielto tai lelujen takavarikointi!!!!)
Ei vaan jaksa. Kohta annan periksi.
[/QUOTE]Ongelma onkin juuri siinä, että kokeilette. Rangaistuksen tulee olla AINA johdonmukainen ja sellainen, joka todella haittaa lasta, jotta sillä olisi jotain tehoa.
H
"höh"
Vieras
[QUOTE="Kerttuli";25713167]Lisään vielä äskiseen:
Mä uskon kyllä, että jokainen lapsi kiukuttelee joskus. Mun poika on yleensä tosi rauhallinen ja tottelevainen. En usko hänen olevan ainut lapsi maailmassa, joka koettelee rajojaan ja joskus tinttailee.
Kerran olimme leikkipuistossa ja sielä oli äiti tyttärensä kanssa. Mun mielestä se tyttö leikki ihan kiltisti pitkän aikaa. En tarkkaan seurannut, mutta jostakin suuttui sitten. Tyttö potkaisi leluämpäriä ja huusi "EN LÄHDE KOTIIN". Äiti nosti tytön rattaisiin ja keräsi lelut. Sielä rattaissa se tyttö jotain itkeskeli ja he lähtivät pois. <-- mun mielestä AIVAN NORMAALIA käytöstä lapsilta. Kyllähän tuollaisia sattuu kaikille. Eri asia, jos on aina. Mutta ulkopuolinenhan ei tiedä miten normaalia ja yleistä tuo muiden perheissä on.
Tuola puistossa kuitenkin alkoi kova supina siinä, miten huonosti kasvatettu lapsi ja millainen äiti ja voi kauhea kauhea kauhea. EI MEIDÄN MATTI JA LIISA AINAKAAN OLE TUOLLAISIA IKINÄ.
Huoh..[/QUOTE]
outoa. Mitä huonosti kasvatettua tuossa oli? ei ketään potkaissut, vaan omaa ämpärisään.
Mä uskon kyllä, että jokainen lapsi kiukuttelee joskus. Mun poika on yleensä tosi rauhallinen ja tottelevainen. En usko hänen olevan ainut lapsi maailmassa, joka koettelee rajojaan ja joskus tinttailee.
Kerran olimme leikkipuistossa ja sielä oli äiti tyttärensä kanssa. Mun mielestä se tyttö leikki ihan kiltisti pitkän aikaa. En tarkkaan seurannut, mutta jostakin suuttui sitten. Tyttö potkaisi leluämpäriä ja huusi "EN LÄHDE KOTIIN". Äiti nosti tytön rattaisiin ja keräsi lelut. Sielä rattaissa se tyttö jotain itkeskeli ja he lähtivät pois. <-- mun mielestä AIVAN NORMAALIA käytöstä lapsilta. Kyllähän tuollaisia sattuu kaikille. Eri asia, jos on aina. Mutta ulkopuolinenhan ei tiedä miten normaalia ja yleistä tuo muiden perheissä on.
Tuola puistossa kuitenkin alkoi kova supina siinä, miten huonosti kasvatettu lapsi ja millainen äiti ja voi kauhea kauhea kauhea. EI MEIDÄN MATTI JA LIISA AINAKAAN OLE TUOLLAISIA IKINÄ.
Huoh..[/QUOTE]
outoa. Mitä huonosti kasvatettua tuossa oli? ei ketään potkaissut, vaan omaa ämpärisään.
Heh. Muistan aina kun kaveri joskus muinoin päivitteli yhtä vierasta tyttärensä 5v synttäreillä. Päiväkotikaveri tuli juhliin isänsä saattamana ja mukana oli kaksi pakettia, toinen päivänsankarille ja toinen vieraalle itselleen. Molemmissa samanlaiset lelut kun muuten Jessica olisi tullut surulliseksi jos olisi pitänyt toiselle antaa lahja eikä itse saisi mitään.
No, tuli surulliseksi tai kiukkuiseksi kuitenkin kun synttärisankari sai muitakin lahjoja. Kaikista kovin paikka oli kun päivänsankari oli saanut vanhemmiltaan kultaisen sydän-riipuksen, kun isä tuli hakemaan kotiin tyttö kiukkusi ja huusi kuinka hänkin tarvii samanlaisen. Isi sitten tietty kävi heti kysymässä mistä tuo oli hankittu ja lupasi tyttärelleen että käyvät ostamassa samanlaisen.
No, tuli surulliseksi tai kiukkuiseksi kuitenkin kun synttärisankari sai muitakin lahjoja. Kaikista kovin paikka oli kun päivänsankari oli saanut vanhemmiltaan kultaisen sydän-riipuksen, kun isä tuli hakemaan kotiin tyttö kiukkusi ja huusi kuinka hänkin tarvii samanlaisen. Isi sitten tietty kävi heti kysymässä mistä tuo oli hankittu ja lupasi tyttärelleen että käyvät ostamassa samanlaisen.
Similar threads
- Hissutteleehyssyttelee
- Aihe vapaa
- vieras
- Aihe vapaa
