Voi jösses. Pääsinpä todistamaan huippukasvatuksen hedelmää.

["juu"]

Pojan pk-kaveri oli meillä ensimmäistä kertaa leikkimässä. Meillä on ollut aikaisemminkin kavereita ja nämä muut ovat aina hyvin totelleet mitä sanon. Tämä poika mikä meillä eilen oli, oli kova riehumaan eikä millään meinannut uskoa mitä sanoin. Jo tämä oli mielestäni ärsyttävää, sillä yleensä tuossa vaiheessa ollaan vielä "vieraskoreita" ja totellaan.

Sitten kaiken huippu! Kun komensin tätä poikaa, vastasi hän siihen "mitä saan palkinnoksi jos tottelen?". No et mitään, kun meillä totellaan aikuista ilman palkintojakin! Tämän toisti muutamaan otteeseen, että mitä saa palkinnoksi jos tottelee :O

Sitten, kun pojan isä tuli hakemaan. Kerroin, ettei oikein meinannut totella mitä sanoin. Isä ei paljoa siihen reagoinut. Kun isä alkoi huhuilemaan poikaansa, että lähdetään, niin tämä show kesti puolisen tuntia. Ei siis meinannut saada lastaan lähtemään. Ja kun poika oli viimein halukas lähtemään, otti hän poikani (lempi)lelun ja sanoi, että ottaa sen kotiinsa. Siihen minä sanoin, että ei käy. Poika kävi kitisemään ja isänsä sanoi, että voisiko Matti nyt kuitenkin ottaa sen lelun, että yrittää palauttaa sen Matin huomaamatta tarhaan :O Sanoin, että ei tosiaan nyt käy, kun se on meidän pojan lempilelu. Tähän isä sitten pojalleen "no mennään Matti ostamaan sulle samanlainen kaupasta jos nyt lähdet". Ja näin poika sitten suostui lähtemään.

:O

 

[://]

Kuulostaa ihan mun kasvatustavaltani. Toisin meidän tyttö on kyllä vieraskorea ja uskoo kylällä.

 

[hanus]

Mun sisko on toimii kanssa noin paitsi loppujenlopuksi huutaa naama punaisena lapsilleen. Kyllä on nykyajan vanhemmat onnettomia.

 

[hmmmm]

Taustalla voi olla oikeasti joku aivokemiallinen juttukin.
Ei välttämättä liity mitenkään kasvatukseen.

ITse olen 8 vuotta tulkuttanut sääntöjä meidän pojan päähän, yhä edelleen kyläillessä ollessa valittelee, että "on tylsää, joko lähdetään kotiin". Johtuen ihan aspergerista, mikä on tutkittu ja todettu, että EI OLE kasvatuksesta johtuvaa.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

Meillä on naapurustossa peräti 2 tuollaista "Mattia" tai oikeastaan kahdessa perheessä tuollaisia "Matin vanhempia."

Jokainen tietty kasvattaa tai jättää kasvattamatta tyylillään mutta meillä tuollainen ei tulisi kuuloonkaan.

 

[normaalia nykyään]

Tämä on sitä vapaata kasvatusta kun kaikki potää antaa periksi kun pelätään pitää kuria ettei kukaan tee ls ilmoa.
Oma tyttöni on eskarissa ja siellä on eräs toinen tyttö. Tämä tyttö sanelee äidilleen ehdot ja jos niitä ei äiti meinaa totella niin se tehdään selväksi kuka siinä perheessä määrää äiti vai tytär.
Kerran tämä tyttö halusi jäädä lumikinoksille leikkimään ja äidillä olisi ollut menoa,äiti soitti minun kuulteni jonnekin ja valitti kun ei nyt pääse kun tyttönsä haluaa lumikinoksille leikkimään.
Omanikin alkoi haluamaan ja en päästänyt, jolloin tämä toinen tyttö tuli lällättelemään että kyllä minä vaan pääsen aina sinne mihin minä haluan.
Eilen kyseinen tyttö halusi karkkia ja äidillä ei ollut rahaa mukana, lopulta tilanne päätyi heillä siihen että he käveli hakemaan kotoonta rahat ja meni kauppaan ostamaan karkkia.
Ja mistäkö tiedän, olemme naapureita (ovemme vastakkain) ja lapsemme siis samassa esikoulussa.
Joka kerta kun omaani komennan ja kiellän tai sanon jotakin niin että omani uskoo katsoo kyseisen tytön äiti minua alta kulmien kuin mielensä tekisi jotain sanoa, ja en ole ensimmäinen äiti joka vataavaa on huomannut tuon äidin käytöksessä siellä eskarissa.
Eniten ihmetttää että kyseinen lapsi on terve eli ei mikään adhd ym ja lapsen äitikin on sairaanhoitaja joten luulisi että jotain kasvatusopuksia olisi ammatin puolesta tullut lukeneeksi.

 

["juu"]

Siis hämmästyttävää tuossa oli mielestäni se, että poikaa selvästi kasvatetaan lahjomalla. Siitäkin, että tottelee normaaleja rajoitteita, pitäisi saada joku palkkio. Ja siitä, että lähtee pois kylästä saa palkkioksi lelun, mikä ei muuten edes ollut mikään halpa pikkuauto vaan kalliimpi. Aika helkkaristi saavat pistää rahaa varmaan palamaan, että normaali arki sujuu, jos kaikesta pitää palkkio saada. Olisi vaan kopannut lapsen kainaloonsa eikä maanitellut ja lahjonut. Ihme curling-vanhempia.

ap

 

[Elomeena]

Tapasin erään Matin muutama kuukausi sitten kaupassa. Kassalla luki s-ryhmän mainoksen, jossa luvattiin 20€ sellaiselle, joka liittyy asiakasomistajaksi. Poika luki mainoksen äidilleen ja vaati, että tämä liittyy ja ottaa sen bonuskortin, mutta poika ottaa sen 20€. Äiti kyseli kassatädiltä ohjeita liittymiseen ja lähti kaupasta esitenippu kourassa. Tällä Matilla oli ikää 7-9-v.

Tuleeko tää teidän Matti teille nyt joka ilta?

 

["Kerttuli"]

Toisaalta nykyäänhän puututaan liikaa toisten kasvatukseen.
Meillä on USEIN ollut tilanteita, joissa poika olisi vaikkapa halunnut jäädä vielä puistoon leikkimään, mutta mulla on ollut kiire vaikkapa hammaslääkäriin. Olen nostanut "kiukkupussin" syliin ja lähtenyt vain kylmästi kantamaan lasta kotia kohti, vaikka meuhkaisi kuinka.. Jos puhe ei mene perille ja mulla tosiaan on esim. se hammaslääkäri 15min päästä, niin sittenhän mennäään.
Usein kyllä vähintäänkin katsotaan kieroon ja pitkään. Monta kertaa joku tullut sanomaankin, miten kohtelen lastani noin ja väkisin toista rehaan jne ja enkö osaa jutella.

Mä olen mielestäni rauhallinen äiti. Kyllä minä ensin yritän monta kertaa jutella lapselle asiasta. Mä en nää mitään pahaa siinä, että ottaa sitten lapsen syliin ja kantaa väkisin pois.

Sama on kaupassa. Ihmiset katsoo ja tuijottaa ja paheksuu, jos lapsi kiljuu ja kiukuttelee. Mun lapseni ilmeisesti on tosiaan ainut lapsi maailmassa, joka on koskaan saanut itkupotkuraivareita kaupassa, kun ei saa haluamaansa. Jos ei puhe mene perille, niin annan lapsen huutaa ja teen ostokseni loppuun. Mitä mä sitten tekisin?
Yleensä kauppareissut menee hyvin. Joskus tulee näitä "pakko saada heti nyt" kohtauksia. Me jutellaan kyllä ensin esim, äiti ei nyt tällä kertaa osta ja nyt ostetaan vain ruokaa jne. Tänään ei ole lelupäivä ja silloin emme lelua osta. Lopuksi saatan vähän tiukemmin sanoa "Ei. Tänään ei ole lelupäivä. Vie lelu takaisin".. Jos ei usko, niin huutakoot.

Eli ymmärrän kyllä toisaalta tuollaisia vanhempia. En tiedä onko joka paikassa tällaista.. Tosiaan jos täälä olisi tuo lasta hakenut isä pysynyt tiukkana ja vaikka kantanut ilman pihavaatteita autoon, niin olis ihan varmasti päässyt paikallislehden tekstaten palstalle ja yleiseksi juoruksi tuo isä.."komenti lastaan" lapselleen "joo kanto ilman takkia autoon" "siinä perhees ei mene kyllä hyvin" "joo hirveää"

 

[-]

Taustalla voi olla oikeasti joku aivokemiallinen juttukin.
Ei välttämättä liity mitenkään kasvatukseen.

ITse olen 8 vuotta tulkuttanut sääntöjä meidän pojan päähän, yhä edelleen kyläillessä ollessa valittelee, että "on tylsää, joko lähdetään kotiin". Johtuen ihan aspergerista, mikä on tutkittu ja todettu, että EI OLE kasvatuksesta johtuvaa.

No jos taustalla on jotain tällaista, niin luulisi, että selkeillä rajoilla on erityisen suuri merkitys! Eikä tuollaisella, että annetaan lapsen pompotella miten sattuu.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

No jos taustalla on jotain tällaista, niin luulisi, että selkeillä rajoilla on erityisen suuri merkitys! Eikä tuollaisella, että annetaan lapsen pompotella miten sattuu.

Niinpä. Täysi peesi tälle.

 

["hoitaja"]

Vastaavia kasvatuksen hedelmiähän valitettavasti riittää runsaasti. Voitte vain kuvitella kuinka kahdenkymmenen samanlaisen kanssa tarvitaan paljon energiaa!

 

["hmmmmm"]

No jos taustalla on jotain tällaista, niin luulisi, että selkeillä rajoilla on erityisen suuri merkitys! Eikä tuollaisella, että annetaan lapsen pompotella miten sattuu.

Meillä on rajat, joita tiukasti vedetään. Silti, silti joka päivä on yhtä taistelua pojan kanssa, voimavarani ehtyvät. :O
Meillä tämä "vapaakasvatuksenhedelmä" aiheuttaa koko perheelle päänvaivaa ja pienempi sisarus tuntuu kärsivän eniten tilanteestamme.

Mitä mielestänne pitäisi sitten tehdä? Laittaa lapsi laitoshoitoon, tai adoptioon?

 

["Kerttuli"]

Lisään vielä äskiseen:

Mä uskon kyllä, että jokainen lapsi kiukuttelee joskus. Mun poika on yleensä tosi rauhallinen ja tottelevainen. En usko hänen olevan ainut lapsi maailmassa, joka koettelee rajojaan ja joskus tinttailee.
Kerran olimme leikkipuistossa ja sielä oli äiti tyttärensä kanssa. Mun mielestä se tyttö leikki ihan kiltisti pitkän aikaa. En tarkkaan seurannut, mutta jostakin suuttui sitten. Tyttö potkaisi leluämpäriä ja huusi "EN LÄHDE KOTIIN". Äiti nosti tytön rattaisiin ja keräsi lelut. Sielä rattaissa se tyttö jotain itkeskeli ja he lähtivät pois. <-- mun mielestä AIVAN NORMAALIA käytöstä lapsilta. Kyllähän tuollaisia sattuu kaikille. Eri asia, jos on aina. Mutta ulkopuolinenhan ei tiedä miten normaalia ja yleistä tuo muiden perheissä on.

Tuola puistossa kuitenkin alkoi kova supina siinä, miten huonosti kasvatettu lapsi ja millainen äiti ja voi kauhea kauhea kauhea. EI MEIDÄN MATTI JA LIISA AINAKAAN OLE TUOLLAISIA IKINÄ.

Huoh..

 

[vinkki]

[QUOTE="hmmmmm";25713142]Meillä on rajat, joita tiukasti vedetään. Silti, silti joka päivä on yhtä taistelua pojan kanssa, voimavarani ehtyvät. :O
Meillä tämä "vapaakasvatuksenhedelmä" aiheuttaa koko perheelle päänvaivaa ja pienempi sisarus tuntuu kärsivän eniten tilanteestamme.

Mitä mielestänne pitäisi sitten tehdä? Laittaa lapsi laitoshoitoon, tai adoptioon?[/QUOTE]

jäsennetty selkeä päivärytmi, se tulee ensimmäsenä mieleen. Asiat kannattaa tehdä suht samoilla kaavoilla jos ongelmia kasvatuksen kanssa tai sitten olisi kannattanut jo aikanaan miettiä ehkäisyasiaa peremmin

 

[Draumsyn]

[QUOTE="hmmmmm";25713142]Meillä on rajat, joita tiukasti vedetään. Silti, silti joka päivä on yhtä taistelua pojan kanssa, voimavarani ehtyvät. :O
Meillä tämä "vapaakasvatuksenhedelmä" aiheuttaa koko perheelle päänvaivaa ja pienempi sisarus tuntuu kärsivän eniten tilanteestamme.

Mitä mielestänne pitäisi sitten tehdä? Laittaa lapsi laitoshoitoon, tai adoptioon?[/QUOTE]

Ihan samanlaista meilläkin on, mutta ei meillä silti mihinkään lahjontaan (osana arkipäivää) ole ruvettu. Eikä houkutella lasta puolta tuntia kylästä pois. Lapsi kainaloon ja ulos on minun metodini, jos hankalaksi menee.

Ihan tiukimmissa tilanteissa on käytössä lahjonta ja julma uhkailu, mutta ne on varattu vain niihin. Jos niitä käyttäisi jatkuvasti, teho häviäisi.

 

["hoitaja"]

[QUOTE="Kerttuli";25713122]

Eli ymmärrän kyllä toisaalta tuollaisia vanhempia. En tiedä onko joka paikassa tällaista.. Tosiaan jos täälä olisi tuo lasta hakenut isä pysynyt tiukkana ja vaikka kantanut ilman pihavaatteita autoon, niin olis ihan varmasti päässyt paikallislehden tekstaten palstalle ja yleiseksi juoruksi tuo isä.."komenti lastaan" lapselleen "joo kanto ilman takkia autoon" "siinä perhees ei mene kyllä hyvin" "joo hirveää"[/QUOTE]

Se on totta, että pelätään kasvattaa, kun kasvattaa ei oikeastaan saisikaan.

Kannattaakin aloittaa kasvattaminen ajoissa, niin vältytään terrorisoivilta lapsilta. Lapsi koettelee aikuista, mutta hänen on ymmärrettävä, että rajat laittaa se aikuinen.

 

[nooo]

Mulla on sitä vikaa etten kehtaa muiden aikana olla niin tiukka, kun nykyään ihmiset vetää johtopäätöksiä ihan ihme asioista. Jos vähän ärähtää yleisellä paikalla on heti lapsillensa huutava akka. Ja meillä nuo on yleensä hyvin käyttäytyviä, mutta on niitäkin hetkiä tullut kun niitä rajoja koetellaan tuolla ulkomaailmassa.

 

["hmmmmmm"]

jäsennetty selkeä päivärytmi, se tulee ensimmäsenä mieleen. Asiat kannattaa tehdä suht samoilla kaavoilla jos ongelmia kasvatuksen kanssa taisitten olisi kannattanut jo aikanaan miettiä ehkäisyasiaa peremmin

Et oo tosissas! Kusit kyllä nyt minun muroihini!


Ja muille, meillä on päivärytmi, jokerikortit yllätysten varalle, vertaistukiryhmä jne jne jne...

Vuosia ollaan taisteltu pojan kasvattamisen kanssa. Välillä ollaan yritetty porkkanaa, välillä käytetty keppiä (ei siis piesty, vaan joku muu rangaistus, esim. pelikielto tai lelujen takavarikointi!!!!)

Ei vaan jaksa. Kohta annan periksi.

 

["vieras"]

jäsennetty selkeä päivärytmi, se tulee ensimmäsenä mieleen. Asiat kannattaa tehdä suht samoilla kaavoilla jos ongelmia kasvatuksen kanssa tai sitten olisi kannattanut jo aikanaan miettiä ehkäisyasiaa peremmin

Kyllä näitä täydellisiä kasvattajia aina löytyy. Jos ikinä teet yhdenkään virheen, niin parempi olis ettet ikinä olis lapsia tehnytkään. Olisikin niin helppoa. Mietipä itseäsi hieman....oletko onnistunut täydellisesti?

 

[Arwen Undomiel]

Vitsi ap:n teksti sai vereni kiehumaan, varsinkin toi lopun lelu-juttu.
Eihän kukaan oikeasti voi olla noin urpo vanhempi????

 

[poing]

Siis tenavienhan pitää tietää, mitä seuraa, jos ei tottele, eikä kysellä, mitä saa jos tottelee... Itse tosin häpesin joulun alla kaupan pihassa, kun 2,5v sai raivarin. Ei se raivari mitään, mutta eihän mulla siinä keskellä parkkista ollut edes kärryjä, mihin nostaa edes toinen tenavista. Pienempi oli puolivuotias. Kumpaakaan ei voinut jättää odottamaan, pieni ei osannut kävellä eikä isompi halunnut, joten mun oli pakko kantaa molemmat. Yksi kumpaankin kainaloon kuin mattorulla, pieni oli hiljaa ja isompi huusi kuin syötävä. Kyllä tuli katseita. Yritin paikata tilannetta juttelemalla muksuille kaikessa rauhassa, että edes lähimmille pällistelijöille kävi selväksi, etten ole mikään hirviö.

Autoonlaittovaiheessa mun piti laskea isompi maahan, ja hän valui kuin ylikypsä spagetti siihen asfaltille huutamaan. Nappasin pienen kaukaloonsa ja rehasin isomman turvaistuimeen, johon kiinnittäminen oli kyllä melkoinen painimatsi, myönnän. Sitten ajettiin kotiin. Ei puhettakaan, että oltaisiin tehty, kuten 2,5v tahtoi, sillä en halua, että hän kokeilee samaa toistekin. Toistaiseksi yrittäminen jäi siihen yhteen kertaan.

Tietty tenavia saa ja pitää palkita välillä, mutta ei nyt sentään joka pyyntöä ryyditetä lahjomuksilla. Ihan hullua.

 

[Jonna_Äiti harmaana]

Meillä ei sentään tuohon koskaan menty

Mutta mä tunnustan, joskus on helpompi hieman oikoa kuin jaksaa olla se nalkuttava äiti. Mutta siis pienissä asioissa ... ei ap:n eikä muiden kuvailemassatilanteessa.

 

[Lau123]

Meillä menee yleensä kauppareissut, ulkoilut ja kyläilyt hyvin. Harvemmin tulee mitään kiukutteluja.
Ei ole pitkäkään, kun olimme molemmat lapsen kanssa väsyneitä ja käytiin ruokakaupassa.
Lapsi olisi välttämättä halunnut ostaa jonkun legopakkauksen. Kyllä mäkin ihan nätisti ja rauhassa aluksi sanoin, ettei tänään osteta lelua, kun ei ole lelupäivä. Sanoin vielä, että hiihtolomareissu on pian ja mehän olemme sopineet, että saa sieltä ostaa lelun ja nyt ei osteta. Lopuksi aika tiukasti kyllä komensin lastani.
Lapsi nyt vaan oli päättänyt haluta lelun ja kiukutteli vastaan.
Otin lapsen syliin ja mentiin kassalle. Yritin rauhassa jutella kyllä. Aika paljon saatiin kyllä tuimia katseita.

Eniten mua ärsyttää noissa ns "kasvatustilanteissa" myös se ulkopuolisten lässytys. "Voi voi eikö äiti osta sulle lelua/karkkia. Sano äitille, että pitäähän sitä pojan karkkia saadan. tui tui tui"

 

["vieras"]

olen itse aika tiukka vanhempi. Rajat pitävät ulkopuolisista riippumatta. Hyvää palautetta sataa ropisemalla, kun aihetta on, huonosta käytöksestä seuraa toruja. Lahjontaa en harrasta kuin harvoin. Joskus ravintolan leikkipaikasta lähdettiin rimpuilevan lapsen kanssa ja pari tätiä likimain heristeli nyrkkejään... Ei haittaa - rakastan lapsiani ja haluan antaa heille johdonmukaisen kasvatuksen. Aina ei saa, mitä haluaa ja siihen on hyvä tottua jo lapsena. Vålillå onnistun näissä pyrkimyksissäni, joskus väsyneenä ei mene ihan putkeen, mutta teen parhaani ja se on ok T. Psykologi ja kolmen lapsen äiti