voi kun joku ois kertonut millasta elämä saattaa olla pahimmillaan kun lapsen saa

["HiLda"]

ois ehkä saattanut jäädä tekemättä. Sain erityislapsen jonka kanss akaikki on ollut super hankalaa..

Mutta vika niitti on se että lapsen ollessa tokaluokkalainen,vieläkin pitää palaveerata niistä samoista ongelmista, vieläkin soitetaan kesken päivän tuu hakee kotiin.

Ihan oikeesti, kuka pystyy töistä lähtee tostanoin vaan kesken päivän hakee lasta kotiin, siksi että on ollut hankalaa käytöstä. Siitä ei saa edes sairasloma todistusta.
Lisäksi yritän opiskella uutta ammattia ja olen 3iltaa viikossa suoraan töistä menossa opinahjoon. Mutta tottakai mulel soitetaan kesken päivän että tuu hakee kotiin, kun mulla oli näyttö!

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulal ei oo mitään oikeuksia normaaliin aikuisen ihmisen elämään johon kuulu se että kun lapsi on koulussa/iltapäiväkerhossa, niin vanhempi voi käydä töissä ja opiskella tuona aikana normaalisti. Eri asia jos lapsi sairastuis ois kuumetta tms.

Mutta kun soitetaan ja käydään vauhkona jos se on kerran kaks päivän aikana riehunut, ja yleensä rauhottunut äkkiä, eli mitään todellista hätää siellä ei oo ikinä ollut.

Uu sit pitää palaveerata se löi kerran suuttuessaan avustajaa nenään.. Joo no tämäkö on syy soittaa hakeE KOTIIN. no ei! siksi lapsella on avustaja ja pienryhmä jotta tilanne pysyis aikuisten hallinnassa. mutta ku ollaan niin pirun kädettömiä.

Rasittavaa. Ite pärjään tuon lapsen kanssa ihan mtien päin vaan, riittää ku osaa ennakoida riittävästi... ja saan pidettyä yksin lapsesta kiinni ilman että ketään sattuu. koulus siinä on aina kaksi avustajaa ja silti eivät saa pidettyä sitä hetkee ku kiukku kestää(yleensä nykyään se 5-10min).

Ja lapsella on diagnoosit, ja nämä poikkeavuudet aiheuttaa lapselle ongelmia. ja sit joku th joka lasta ei ees tunne tuli selittää parin tapauksen jälkeen että asia kuuluu hänelle kun lapsi voi huonosti. SAnoin kyll ähänelle että ei voi, ottais asioista selvää. Impulsiivisuus on toki vieläkin ongelma mutta kun parin vuoden takaisesta on menty eteenpäin niin hirmuisesti että jos lapsi pari kertaa kuussa/vuodessa/tai vaikka viikossa riehuu niin se on tosi vähän. joksus se on riehunut aamusta iltaan(ennen diagnooseja lääkityksiä, iän mukaan tullutta kasvua) kävi selväksi että eihän tää th tiedä meidän lapsesta mitään. Hyvä tulla antaa sit lausuntoja.

Onneksi hoitava lääkäri sentään osaa asettaa ongelmat oikeisiin mittasuhteisiin.

 

[kaalimaan vartija]

:hug:
Ymmärrän turhautumisesi asteen. Sun täytyy vaatia sinne lisää henkilökuntaa ja avustavia ohjaajia jos eivät pärjää nyt. Tai onko avustajalla koulutusta ja kokemusta työskennellä erityislasten kanssa? Ja ehkä agressiivisen tai väkivaltaisen tai arvaamattoman erityislapsen kanssa?

Onneksi mulle sanottiin joskus,e ttä he hoitavat koulussa tapahtuvat tilanteet eikä lapsia tarvitse hakea kesken päivän pois. Tosin oliko vain sanahelinää kun mun laspi on add eikä lainkaan väkivaltainen... enemmänkin unohtuu haaveksimaan ja on siksi näkymätön...?

 

[Jätkä]

Jos lapsi ei ole koulukuntoinen, silloin lapsen paikka ei ole koulussa. Kaksi aikuista pitelemässä/rauhoittelemassa lasta on ihan normia, siinä kun ajatellaan myös niin lapsen, kuin sen aikuisenkin oikeusturvaakin. Ymmärrän kyllä, että moinen pikkujuttu ei monellekaan tule välttämättä mieleen,,
Yleensäkin eka-tokaluokkalaisen raivopuuskissa lapselle tulee mielettömät voimat, siksikin on paikalla kaksi aikuista mielellään. Itse olen pidellyt yhtä lasta 45min ja pakko myöntää, hiki tuli.
Se, että yleensä kotona menee hyvin ei kerro mitään, koska yleensä juuri koulussa noiden 'kohtausten' voima on paljon paljon suurempi ihan senkin vuoksi, että silloin lapselta vaaditaankin enemmän.

 

["Lotta"]

Jos lapsi ei ole koulukuntoinen, silloin lapsen paikka ei ole koulussa. Kaksi aikuista pitelemässä/rauhoittelemassa lasta on ihan normia, siinä kun ajatellaan myös niin lapsen, kuin sen aikuisenkin oikeusturvaakin. Ymmärrän kyllä, että moinen pikkujuttu ei monellekaan tule välttämättä mieleen,,
Yleensäkin eka-tokaluokkalaisen raivopuuskissa lapselle tulee mielettömät voimat, siksikin on paikalla kaksi aikuista mielellään. Itse olen pidellyt yhtä lasta 45min ja pakko myöntää, hiki tuli.
Se, että yleensä kotona menee hyvin ei kerro mitään, koska yleensä juuri koulussa noiden 'kohtausten' voima on paljon paljon suurempi ihan senkin vuoksi, että silloin lapselta vaaditaankin enemmän.

Missä lapsen paikka on, jos "ei ole koulukuntoinen"?

 

[Jätkä]

[QUOTE="Lotta";27666924]Missä lapsen paikka on, jos "ei ole koulukuntoinen"?[/QUOTE]

Niin, missä? Jos lapsi ei kykene edes pienluokassa toimimaan, silloin on aika miettiä muita vaihtoehtoja. Meinasin tuohon kirjoittaa, että sitten se paikka olisi luokka, jossa itse toimin, mutta kun valitettavasti sellaisia on liian vähän.

 

["Lotta"]

Niin, missä? Jos lapsi ei kykene edes pienluokassa toimimaan, silloin on aika miettiä muita vaihtoehtoja. Meinasin tuohon kirjoittaa, että sitten se paikka olisi luokka, jossa itse toimin, mutta kun valitettavasti sellaisia on liian vähän.

Häh? En nyt yhtään ymmärrä. Vapautetaanko jotkut erityislapset oppivelvollisuudesta vai mistä kyse?

 

[Jätkä]

[QUOTE="Lotta";27666967]Häh? En nyt yhtään ymmärrä. Vapautetaanko jotkut erityislapset oppivelvollisuudesta vai mistä kyse?[/QUOTE]

No ei tietenkään, tarkoitin muita vaihtoehtoja esim sairaalakoulu, koti-opetus yms,, mutta enhän minä ap:n lapsen tilanteesta sen enempää tiedä joten ehkä heidän tapauksessaan auttaa se kaikista parhain vaihtoehto: aika.

 

[dfdf]

Otskikkoon kommentti. Minä ainakin luin raskausaikana kaiken mahdollisen tiedon, joten olin hyvin valmistautunut ja erittäin tietoinen kaikista mahdollisista riskeistä. Ei sitä kenenkään eriksteen tarvinnut minulle tulla kertomaan. Veikkaan, että aika moni raskaana oleva nainen loukkaantuisi, jos joku tulisi maalailemaan silmiesi eteen kaikki mahdollisen kauhukuvat tulevaisuudesta. Fiksumpaa on ottaa itse niistä selvää.

Jos pahin toteutuu, niin ikävä juttu. Huono tuuri, että osui kohdalle. Jos taas ei, niin silloin voi huokaista helpotuksesta.

 

["HiLda"]

Kiitos heille jotka ymmärsivät.

Tuota kyllä lapsi on koulunkäyntikuntoinen(ja tämän asianhan arvioi hoitava lääkäri jolla on vankka ammattitaito asioihin).

 

["HiLda"]

No ei tietenkään, tarkoitin muita vaihtoehtoja esim sairaalakoulu, koti-opetus yms,, mutta enhän minä ap:n lapsen tilanteesta sen enempää tiedä joten ehkä heidän tapauksessaan auttaa se kaikista parhain vaihtoehto: aika.

sairaalakoulu, meinaat että mm.adhd:n ja siitä johtuvan impulsiivisuuden takia sais paikan sairaalakoulusta, salli mun nauraa. Koti-opetus öö no ei voi vaatia ketään vanhempaa pitää kotiopetusta lapselleen, kun lapsella on oikeus opetukseen ja vanhemmalla työntekoon. Vai kuka mulle sit maksaa että ko. homma toteutuisi? vai pitäskö kuolla nälkään siksi että sattui saamaan erilaisen lapsen?

Ajan kanssa on paljon rauhottunu mutta toki on hankaluuksia edelleen, ja useammin se riehuu kotona kuin koulussa ;ärsyttää pikkuveljeä,tai sitten ei vaan ymmärrä ollenkaan että toinen on pieni ja hermostuu pikku jutuista. Että se että koulussa riehuu joskus on pientä. Tosin siellä pystytään oman ohjaajan kanssa lapsi erottaa työskentelee ohjaajan kanssa kaksin, mikä auttaa paljon koska aikuisen kanssa kahdestaan lähes aina sujuu hyvin kotonakin(mä en vaan voi tota pikkuveljee jättää yksin ja erottaa lapsia toisistaan,siksi kotona on useammin tilanteita, taas jos tuo isompi lapsi ois ainoa lapsi niin enhän mä ymmärtäis mikä se ongelma on,koska jos ei oo mutia lapsia ei ongelmat ole kovin isoja).

Lääkittynä on 100kertaa helpompi,et jos concertan jättää pois niin lapsi ei paljon paikallaan ole.

Mutta toi lapsi ennen lääkitystä ja pienenpänä n. 5... tappeli päiväkodissa 10kertaa joka päivä(samaan aikaan kun mä tappelin että saan hänet tutkimuksiin ja avustajan hänelle)

Mikään ei suju... sit tietty kun olis täysin kehitysvammainen lapsi niin sithän sais vaikka mitä

 

[no tuota]

Kyllään se voisi olla vieläkin pahempaa. Voisit esim olla sairaalassa kuolevan lapsen vierellä valvomassa... *viittaan otsikkoon*

 

["huoh"]

Ennen tuollaiset ongelmat hoidettiin kasvatuksella, nykyään haetaan lääkärit ja lääkkeet avuksi ja silti itketään kun ei jaksa ja kun on niin rankkaa ja koulussakin pitäisi olla lauma avustajia että lapsi saadaan edes pysymään hiljaa aloillaan.

Jättäkää ne spermat imuroimatta sinne römpsään jos seurauksia ei kestetä eikä jakseta. Ja tuollaiset lapset pitää siirtää johonkin eristyksiin etteivät ne pilaa muiden lapsien koulunkäyntiä. Yksikin tuollainen kuriton riiviö voi pilata kokonaisen opetusryhmän.

 

[Jätkä]

[QUOTE="HiLda";27667454]sairaalakoulu, meinaat että mm.adhd:n ja siitä johtuvan impulsiivisuuden takia sais paikan sairaalakoulusta, salli mun nauraa. Koti-opetus öö no ei voi vaatia ketään vanhempaa pitää kotiopetusta lapselleen, kun lapsella on oikeus opetukseen ja vanhemmalla työntekoon. Vai kuka mulle sit maksaa että ko. homma toteutuisi? vai pitäskö kuolla nälkään siksi että sattui saamaan erilaisen lapsen?

Ajan kanssa on paljon rauhottunu mutta toki on hankaluuksia edelleen, ja useammin se riehuu kotona kuin koulussa ;ärsyttää pikkuveljeä,tai sitten ei vaan ymmärrä ollenkaan että toinen on pieni ja hermostuu pikku jutuista. Että se että koulussa riehuu joskus on pientä. Tosin siellä pystytään oman ohjaajan kanssa lapsi erottaa työskentelee ohjaajan kanssa kaksin, mikä auttaa paljon koska aikuisen kanssa kahdestaan lähes aina sujuu hyvin kotonakin(mä en vaan voi tota pikkuveljee jättää yksin ja erottaa lapsia toisistaan,siksi kotona on useammin tilanteita, taas jos tuo isompi lapsi ois ainoa lapsi niin enhän mä ymmärtäis mikä se ongelma on,koska jos ei oo mutia lapsia ei ongelmat ole kovin isoja).

Lääkittynä on 100kertaa helpompi,et jos concertan jättää pois niin lapsi ei paljon paikallaan ole.

Mutta toi lapsi ennen lääkitystä ja pienenpänä n. 5... tappeli päiväkodissa 10kertaa joka päivä(samaan aikaan kun mä tappelin että saan hänet tutkimuksiin ja avustajan hänelle)

Mikään ei suju... sit tietty kun olis täysin kehitysvammainen lapsi niin sithän sais vaikka mitä[/QUOTE]

No mä en voi tietää teidän kunnan/kaupungin tilannetta miten ja mitä tukitoimia on olemassa koululaisille tuollaisissa tilanteissa. Kerroin vain mistä itse tiedän ja mistä on kokemusta.

 

["HiLda"]

No mä en voi tietää teidän kunnan/kaupungin tilannetta miten ja mitä tukitoimia on olemassa koululaisille tuollaisissa tilanteissa. Kerroin vain mistä itse tiedän ja mistä on kokemusta.

onko sun mielestä esim kotiopetus tukitoimi? Joo siis tottakai jos lapsi vaan rehaa aamusta iltaan ekä mistään tuu mitään koskaan... Niin saattashan se tukee lapsen kehitystä paremmin kuin kouluympäristö. Mutta tilanne on vielä oikeesti hyvä, mutta ihmiset tuntuvat panikoivan yllättävän pienistä haasteista.

Mut mä haluun tietää kuinka pitkälle em. tota kotiopetus asiaa on ajateltu, saako silloin taloudellisen riittävän tuen jostain,vai pitäskö sitä olla työttömänä ja ottaa karenssia ja taloudelliset huolet kaiken päälle? Kerro ny ku tunnut tietävän asiasta

 

["HiLda"]

[QUOTE="huoh";27667481]Ennen tuollaiset ongelmat hoidettiin kasvatuksella, nykyään haetaan lääkärit ja lääkkeet avuksi ja silti itketään kun ei jaksa ja kun on niin rankkaa ja koulussakin pitäisi olla lauma avustajia että lapsi saadaan edes pysymään hiljaa aloillaan.

Jättäkää ne spermat imuroimatta sinne römpsään jos seurauksia ei kestetä eikä jakseta. Ja tuollaiset lapset pitää siirtää johonkin eristyksiin etteivät ne pilaa muiden lapsien koulunkäyntiä. Yksikin tuollainen kuriton riiviö voi pilata kokonaisen opetusryhmän.[/QUOTE]

Tota miten sä kasvatat lapsen aivot terveiksi kun ne ei sitä täysin ole?

Kato ku tota lasta on kasvatettu ja kasvatettu.. mutta tulosket näkyy aika hitaasti. ja hei jos se lääkitys joka auttaa vain adhd oireisiin auttaa lapsella paljon,niin mtien kasvatus voisi olla syynä ongelmiin? Mä tuon ton sulel pariksi viikkoon katotaan kuka sit itkee

Joo no ne on kaikki kyl erityislapsii pienryhmässä!

 

["outoa"]

mites se tuntuu et noita "erityislapsia" on nykyään ihan tuhottomasti... ravinnossa, kasvatuksessa vai saasteissa vika??

 

["vieras"]

"No ööö, kato ku, siis niinku öö, just, tota öö" Ei tunnu äitikään ihan nyt kyllä fiksuimmasta päästä olevan. Asenne kuntoon (ja ulosanti), niin ehkä sut otetaan hieman useammin vakavasti.

 

["HiLda"]

[QUOTE="vieras";27668125]"No ööö, kato ku, siis niinku öö, just, tota öö" Ei tunnu äitikään ihan nyt kyllä fiksuimmasta päästä olevan. Asenne kuntoon (ja ulosanti), niin ehkä sut otetaan hieman useammin vakavasti.[/QUOTE]

pakko ku joittenkin ihmisten tieto ja ymmärrys tuntuu olevan aika heikoissa kantimissa

Ja mikä mun asenteessa on vikana? Mun mielestä lapsen poikkeavuus ei saa aiheuttaa sitä että äidin on luovuttava kaikesta mitä normaalit aikuiset tekee, siksi kun ne koulutetut aikuiset on vellit housuissa yhden kahden hankalan tilanteen takia. Et joo ,anteeksi nyt sitte

 

["HiLda"]

[QUOTE="outoa";27668046]mites se tuntuu et noita "erityislapsia" on nykyään ihan tuhottomasti... ravinnossa, kasvatuksessa vai saasteissa vika??[/QUOTE]

no tässä nykyajan kasvatuksessa ei oo sitä piiskan antoa, ehkä se pelko on niihin helpompiin tapauksiin tehonnut. Tosin nää lapsethan oli ennen vaan huonosti kasvatettuja,tyhmiä häiriköitä. olikohan se siten parempi?

 

["jep"]

Kotiopetus ei ole tukitoimi, vaan ensiapu tilanteeseen, jossa lapsi ei sillä hetkellä ole koulukuntoinen. Koulukuntoisuuteen vaaditaan, että pärjää vaikka siinä pienessäkin ryhmässä. Se, että sinulla ei ole ongelmia kotona lapsen kanssa, mutta koulun aikuisilla on, ei ole koulun aikuisten kyvyttömyyttä, vaan ihan sitä, että koulussa aikuisten määrä suhteessa lapsiin on vähän toinen kuin kotona. Jos yksi aikuinen joutuu omistautumaan päivästä toiseen useita kertoja pitkän aikaa vain yhdelle lapselle (en tiedä toki, onko kohdallanne näin), se on pois muulta ryhmältä, ja pidemmän päälle aika mahdoton tilanne.

Ihan ystävällisesti kysyn, oletko ollut yhteydessä lastensuojeluun? Sen tehtävänä ei ole suojella lapsia huonoilta vanhemmilta, vaan auttaa juuri tuollaisissa tilanteissa, jos vaikka perhetyöntekijä voisi auttaa.

 

["Sirkkeli"]

Juu, asennemuutos. Siihen suuntaan, että saatana minä en hae lasta minnekään nyt, koittakaa pärjätä. Se on teidän työ. Ja sitten luuri korvaan. Ehkä ne siellä koulussa rupeaa kanssa tekemään asennemuutosta, ja oppii tekemään työtä eikä mene siitä missä aita on matalin. Tarvitsisivat lisäkoulutusta näemmä nämä opet ja avustajat.

 

[tiedän tunteen]

Sellainen tieto ketjun provoille, että erityislapsia oli ennenkin mutta heitä piiloteltiin, tapettiin ja lähetettiin maalle sukulaisten vaivoiksi. Iso osa esim. neurologisista sairauksista on periytyviä eikä niitä silti esiinny jokaisessa sukupolvessa samassa perheessäkään- riittää että kaksi jollekin geenille suotuisaa ihmistä kohtaa toisensa ja saa lapsen, niin siinä sitä ollaan. Suosittelen lukemaan enemmän, niin luulette vähemmän (ettekä vaikuta niin tyhmiltä muiden silmissä).

Ja sitten itse ongelmaan: itsekin erityislapsen (tourette, adhd:n impulsiivinen muoto, as-piirteet) äitinä tunnistan väsymyksesi ja kyllästymisen koko systeemiin. Sen, kun koulutetut ihmiset ("ammattilaiset") soittelevat perään ja se, kun oletetaan että kyllä äiti pääsee hakemaan vaikka keskellä päivää jos lapsesta on hoitopaikalle/koululle vaivaa. Meillä ei auttanut lopulta muu kuin hoitavan tahon (Lastenlinnan) omahoitajan puhelu päiväkotiin, jonne aika viileästi ilmoitti että ne hoitoajat on sovittu lapsen kuntoutuksen ym. vuoksi ja että niistä ei voi lipsua koska rutiiniherkkä lapsi menee siitä tolaltaan.

 

[Miks]

[QUOTE="HiLda";27668325]no tässä nykyajan kasvatuksessa ei oo sitä piiskan antoa, ehkä se pelko on niihin helpompiin tapauksiin tehonnut. Tosin nää lapsethan oli ennen vaan huonosti kasvatettuja,tyhmiä häiriköitä. olikohan se siten parempi?[/QUOTE]

Mun kummankaan puolen suvussa ei ole piiskattu ketään 100 vuoteen ja hyvin on mennyt.

Yhteiskunnan vaatimukset on muuttuneet. Kaikkien pitää olla tietynlaisia, meillä ei ole enää pestejä erilaisille ihmisille. Meidän maailmassa on vaikea pärjätä muiden kuin "kympin tyttöjen".

Apukouluja ja tarkkiksia on ollut Suomessa vuosikymmenet.

 

[Jätkä]

[QUOTE="Sirkkeli";27668354]Juu, asennemuutos. Siihen suuntaan, että saatana minä en hae lasta minnekään nyt, koittakaa pärjätä. Se on teidän työ. Ja sitten luuri korvaan. Ehkä ne siellä koulussa rupeaa kanssa tekemään asennemuutosta, ja oppii tekemään työtä eikä mene siitä missä aita on matalin. Tarvitsisivat lisäkoulutusta näemmä nämä opet ja avustajat.[/QUOTE]

Kuules nyt. Vaikka koulussa olemmekin töissä(me ohjaajat ja opettajat) niin meilläkin on oikeutemme saada tehdä työtämme ilman väkivallan uhkaa, ilman kiinnipitotilanteita, ilman puremia/potkuja. Silloin kun lapsi on täysin poissa tolaltaan ja joudutaan tosiaankin eristämään muusta ryhmästä, se tarkoittaa aikuista pois siitä muusta ryhmästä(joka tosiaankin on yleensä pienryhmä, ei mistään rauhallisemmasta päästä)
Tuollaisiin tilanteisiin ei ole olemassa missään koulussa hälyyttää paikalle jotakin ekstrahenkilöä, koska, kiitos kiristettyjen määrärahojen, ohjaajia ei vain ole tarpeeksi.

Voi kunpa olisikin olemassa jonkinlainen tukimuoto näille, jotka eivät vaan voi olla ja toimia koulussa. Useimmat voivat, kiitos lääkitysten ja kuntoutusten, mutta he jotka eivät?

Jokaisesta kiinnipitotilanteesta täytetään tietty lomake, jokaisesta väkivaltatilanteesta täytetään oma lomakkeensa ja ne menevät eteenpäin. Jaa eteenpäin ja minne? Arkistoihin täyttämään tilastoja tietysti, ehkä joku kaunis päivä joku päättäjä alkaa selailemaan sitä tiettyä tilastoa ja päättää tehdä asian hyväksi jotakin, ehkäpä jopa lisää määrärahoja lisähenkilökuntaa varten -tai koulutusrahoitukseen? Toivottavasti. Koska pian ollaan ns nesteessä, sanokaa mun sanoneen.

 

[Adhd-AS-lapsen äiti]

Voimia aloittajalle,

sama tilanne oli täällä kolmisen vuotta sitten. Onneksi nää erityislapsetkin kasvaa ja kehittyy. Nyt tilanne on helpohko, lapsi käy normikoulussa 5. luokkaa eikä aiheuta mitään hankaluuksia itselleen tai muille.

Mutta äitinä joutuu kyllä venymään ja luopumaan MONESTA muille vanhemmille ehkä itsestäänselvistä asioista. En voinut tehdä (lapsen erityisongelmien vuoksi) ammattini vaatiavaa vuorotyötä, joten tein huonommin palkattua päivätyötä. Viimeiseen kuuteen vuoteen en ole voinut tehdä kokopäivätöitä vaan 3-4pv/vko. Kesäisin ja kaksi kertaa vuodessa otan palkatonta lomaa (onneksi työnantaja joustaa). Kaikki tämä siksi, että lapsi tarvitsee paikan ja ajan ladata akkujaan että toimisi noinkin "normaalisti" mitä nyt toimii. Toki tämä näkyy palkkapussissa. Mutta ei se täysi palkka korvaa sitä, että lapsi tuhrii, riehuu, on väkivaltainen ja arvaamaton.

Ja ei meilläkään ollut kasvatuksesta kiinni tämä homma, vaan neurologisesta ongelmasta aivoissa. Toki kuulin 8 vuoden ajan vihjailuja "YH-äidin jaksamattomuudesta ja kurinpidon puutteesta". Mielenkiintoista kyllä, se sama YH-äiti JA diagnoosit+ lääkitys+ tukimuodot tuottikin ihan kunnon kakaran

Toki erityislapsen vanhempi väsähtää aika ajoin. Voisitkohan kuitenkin siirtää omia haaveitasi ja opiskelujasi hiukan eteenpäin, että nyt hätää kärsivällä lapsellasi olisi paikka, mihin tulla kun koulumaailma kaatuu päälle? Itse sanoit, että sinun kanssasi hänellä ei ole ongelmia kun osaat ennakoida (mikä onkin kaiken ydin). Jos vielä jaksaisit, vuoden tai pari, olla enemmän käytettävissä lapselle, ja ennakoida niitä koulunkin tapahtumia, niin sitten helpottaa!!