Voi miten yksinäinen ja hylätty olo mulla on

[vierailija]

Minua itkettää vaan, kun olen niin yksin.

Siis on mulla perhe, lapset ja puoliso, mutta hekin viihtyvät omilla tahoillaan. Miehellä käy vieraitakin ja silti mies väittää, ettei hänelläkään ole ystäviä. Miehellä soi puhelin monta kertaa päivässä, kun kaverit soittelevat. Mies kuitenkin väittää, että ovat vain aina jotakin vailla, jos ei muuta, niin neuvoja. Ei, se ei ole sama tilanne mitä mulla!!!!

Mulla voi mennä viikkojakin, ettei kukaan ota minuun yhteyttä. Sisarusten perheet asuvat kaukana, samoin lapsuuden koti on satojen kilometrien päässä, missä asuu yksi sisaruksistani ja he pitävät tosi tiivistä yhteyttä toisiinsa. Itse koen olevani niin ulkopuolinen ja ulkona kaikesta. Yksin.

Haluaisin jonkun pysyvän perheen ulkopuolisen kontaktin, mutta kun mulla ei ole. Kaikki karisseet pois. Olen vain tällainen ylimääräinen, mihinkään sopimaton yksilö. Kateellisena luen tänäänkin fb-kavereiden päivityksiä, kun ovat olleet joidenkin yhteisten tuttujen kanssa tekemisissä. Ei minua ole pyydetty mukaan. Eikä kenelläkään ole aikaa mulle, olen monesti pyytänyt. Mä vaan jotenkin aina tipahdan pois. En ole kauhean sosiaalinen ja olen itsekin sellainen vetäytyvä, ehkä siksi jäänkin aina lehdelle soittelemaan, kun en ole niin aktiivinen, kun muut. Mutta vaikka tämä onkin osittain ns. itseaiheutettua, tunnen oloni syvästi surkeaksi tällä hetkellä.

Olen ollut aikanaan koulukiusattu, mistä varmaan osittain johtuukin, etten uskalla pitää yhteyttä, koska en halua roikkua kenessäkään. Mutta silti haluaisin spontaaneja kävelyretkiä jne. toisten kanssa.

Yksin. Hylätty. Unohdettu. sniff

 

[vierailija]

No mulla on vähän samanlainen olo, mutta pari läheistä ystävää on, joita tosin en niin kovin usein näe, mutta kun nähdään, kaipaan aina enemmän sitä seuraa. Heillä ei ole perhettä, mutta paljon harrastuksia ja menoja. Toivoisin kaveriperhettä, joilla samanikäisiä lapsia. Pari niitäkin on, mutta heillä yleensä aina jotain muuta. Olen itse myös laiska pitämään yhteyttä ja koska olen myös kiusattu, en tavallaan halua olla se joka pyytää, koska koen että olen jotenkin tiellä. Muutamat tutut on jäänyt siihen, ettei ole paljon yhteistä, mutta ihmetyttää miksi sellaisetkin ystävät on lähteneet joiden kanssa juttua on riittänyt. Pyytäneet käymään, kun törmätään vaikka kaupassa, mutta harvoin vastaa tai ei käy. Kai olen jotenkin sellaista seuraa ettei kaivata.

Olen kotona lasten kanssa ja toivon, että kun pääsen töihin, löydän jonkun sydänystävän. Tosin itse en halua ketään kovin usein nähdä, olen introvertti ja haluan tilaa. Uudetvuodet, vaput ja muut on tylsää viettää yksin, mutta minkäs teet.

 

[vierailija]

Monen muunkin sosiaalinen elämä on täällä palstalla.