Niinpä, minun mies lähti kaverinsa luokse ryyppäämään ja jätti minut lasten kanssa kotia, että tosi kiva Jussi!! Heh heh!!!
Bestis soitti, just ennen kun olin kerennyt laittaa lapset nukkumaan, niin eiköhän ukko tullut siihen jotain ölisemään, meinasin vetää turpaan, ihan oikeasti.
Harvoin kyseinen ihminen minulle soittelee, niin olisi ollut kiva jutella pitdemmänkin aikaan, mutta ei. Ukko tuli höpiseen, että lopeta jo ja mene lukemaan lapsille iltasatu.. pälä pälä.. Perk....le!!
Jos ei ole lapset kirkumassa korvan juuressa, niin sitten on tuo ukko..
Laitoin lapset nukkumaan, joten olisimme saaneet olla kahden ja vaikka... Mutta ei, ukko otti ja lähti.
Huominen päivä menee taas sillain, että mies nukkuu ja minä herään aamulla lasten kanssa, kuten AINA ENNENKIN!!!
Nyt on niin, että jos ei meno ala muuttua, niin minä ja lapset lähdetän, minä en jaksa enään tätä paskaa ja tämä ei ole todellakaan harvinaista meillä, että ukko "pakeilee" vastuuta.
Niin ja tuli mieleen, miksi ukko ei voi selvinpäin KOSKAAN sanoa rakastavansa minua, mutta päissään sitten kyllä se sanotaan, onko se niin pr.leen hankalaa???
