Imetyksestä on lähtökohtaisesti haittaa seuraavissa tapauksissa:
- imetys selkeästi pahentaa perussairautta sairastavan äidin sairautta tai estää sairauden hoidon kannalta oleellisten, imetysaikana kiellettyjen lääkkeiden käytön
- jokin lapsen perussairaus tekee imetyksestä mahdotonta (esim. hyvin hypotoninen lapsi joka ei kykene imemään)
- imetys tai imetysongelmat huonontavat mittavasti äidin psyykkistä hyvinvointia
- taaperoiän ohittanut (yli 2-3 -vuotias) lapsi ilmaisee itse halunsa vieroittua, mutta äiti jatkaa imetystä väkisin omista henkilökohtaisista syistään ja uhkailee, kiristää, lahjoo tai painostaa lasta rinnalle.
Viimeksimainitunkaltaisesta tapauksesta en tosin ole ikipäivänä kuullut. Imetyssuositus 1-vuotiaaksi ei tarkoita, että imetyksestä olisi haittaa yli yksivuotiaan kohdalla. Monesti surettaa, kun joku miettii lapsen olevan "niin tississä kiinni", mutta on pakko vieroittaa, kun lapsi täyttää sen vuoden. Ei ole. Kaikki eivät koe taapero-, saati leikki-ikäisimetystä omaksi jutukseen, eikä tarvitsekaan, mutta usein imetyksen lopettamisessa kannattaa vähän malttaa ja kytätä lapsen ikävaiheen kannalta sopivaa hetkeä, jolloin lopetus käy mukavammin. Edellyttäen siis, ettei ole äidin terveyteen tms. liittyviä syitä, miksi pitäisi lopettaa. Jos jollakulla lapsella on juuri 11-12 -kuisena kovin takertuva vaihe päällä, vieroitus voi olla rankkaa kaikille osapuolille, kun parin kuukauden päästä lapsen tutkiessa maailmaa aktiivisemmin koko rinta olisi saattanut melkeinpä itsestään unohtua.
Töihin paluu ei liioin vaadi imetyksen lopettamista. Toki jos pitää jaksaa päivä töissä, voi olla perusteltua yövieroittaa ihan oman jaksamisen kannalta, jos lapsi herää kovin monta kertaa yössä tai ei nukahda uudestaan nopeasti. Mutta aamuisin ja iltaisin ehtii kyllä sen 3-4 kertaa imettää jos se muuten omaan pirtaan sopii

.