A
Alice_78
Vieras
Tutuistuimme (ex)poikaystäväni kanssa vajaa vuosi sitten. Ystävystyimme, hän seurusteli silloin tahollaan. En tuntenut häntä kohtaan muuta kuin ystävyyttä, mutta kuitenkin päädyimme yhteisen baari-illan jälkeen sänkyyn. Poikaystäväni väitti olevansa täysin rakastunut minuun ja jätti tyttöystävänsä. Suhde oli kuulemma kuollut muutenkin.
Aloimme tapailla varsin tiiviisti. Itselläni eivät tunteet olleet aluksi mukana, mutta viihdyin kuitenkin miehen kanssa loistavasti. Yhtäkkiä huomasin ajautuneeni seurusteluun ja vähitellen huomasin myös rakastuvani mieheen. Olin kuitenkin ollut pitkään sinkkuna enkä oikein osannut asennoitua mieheni toivomaan todella tiiviiseen seurusteluun. Mies olisi halunnut, että laitan hänet kaiken edelle ja oli todella pettynyt kun halusin yhä mennä ystävieni kanssa. Jatkoimme kuitenkin yhdessä ja muutimme olosuhteiden pakosta melko pian yhteen, tosin väliaikaisesti.
Tulimme todella hyvin toimeen keskenämme, vaikka riitoja oli paljon. Syytän niistä itseäni, koska jotenkin halusin vielä pysyä entisessä elämässäni ja toisaalta miehen minulle asettamat odotukset tuntuivat välillä kohtuuttomilta. Rakastuin mieheen kuitenkin koko ajan entistä enemmän, hän oli hellä, luotettava, hauska ja huomiionottava.
Riitamme kuitenkin kärjistyivät muutama viikko sitten. Emme olleet puhuneet tarpeeksi ongelmistamme aikaisemmin emmekä tehneet ymmärrettäväksi toisillemme mitä todella halusimme. Tunnuimme olevan täysin erilaisia. Mieheni halusi pitää taukoa, mutta minä en pystynyt taukoa pitämään, koska pelkäsin niin paljon menettäväni miehen. Tivasin koko ajan mitä hän ajattelee ja tuleeko tästä mitään. Tämä jatkui kaksi viikkoa ja nyt olemme päättäneet olla täysin pitämättä yhteyttä ja selkeyttää ajatuksia. Minä haluaisin jatkaa, mutta mieheltä ovat voimat loppuneet. Minulla on kuitenkin tunteita ja hän sanoo hänellä olevan myös, ne eivät ole mihinkään kadonneet. Tosin poikaystäväni jossain sivulauseessa epäili tunteidensa vahvuutta. Mitä siis tehdä tästä eteenpäin? Voiko tämän jälkeen yrittää enää rakentaa parisuhdetta?
Aloimme tapailla varsin tiiviisti. Itselläni eivät tunteet olleet aluksi mukana, mutta viihdyin kuitenkin miehen kanssa loistavasti. Yhtäkkiä huomasin ajautuneeni seurusteluun ja vähitellen huomasin myös rakastuvani mieheen. Olin kuitenkin ollut pitkään sinkkuna enkä oikein osannut asennoitua mieheni toivomaan todella tiiviiseen seurusteluun. Mies olisi halunnut, että laitan hänet kaiken edelle ja oli todella pettynyt kun halusin yhä mennä ystävieni kanssa. Jatkoimme kuitenkin yhdessä ja muutimme olosuhteiden pakosta melko pian yhteen, tosin väliaikaisesti.
Tulimme todella hyvin toimeen keskenämme, vaikka riitoja oli paljon. Syytän niistä itseäni, koska jotenkin halusin vielä pysyä entisessä elämässäni ja toisaalta miehen minulle asettamat odotukset tuntuivat välillä kohtuuttomilta. Rakastuin mieheen kuitenkin koko ajan entistä enemmän, hän oli hellä, luotettava, hauska ja huomiionottava.
Riitamme kuitenkin kärjistyivät muutama viikko sitten. Emme olleet puhuneet tarpeeksi ongelmistamme aikaisemmin emmekä tehneet ymmärrettäväksi toisillemme mitä todella halusimme. Tunnuimme olevan täysin erilaisia. Mieheni halusi pitää taukoa, mutta minä en pystynyt taukoa pitämään, koska pelkäsin niin paljon menettäväni miehen. Tivasin koko ajan mitä hän ajattelee ja tuleeko tästä mitään. Tämä jatkui kaksi viikkoa ja nyt olemme päättäneet olla täysin pitämättä yhteyttä ja selkeyttää ajatuksia. Minä haluaisin jatkaa, mutta mieheltä ovat voimat loppuneet. Minulla on kuitenkin tunteita ja hän sanoo hänellä olevan myös, ne eivät ole mihinkään kadonneet. Tosin poikaystäväni jossain sivulauseessa epäili tunteidensa vahvuutta. Mitä siis tehdä tästä eteenpäin? Voiko tämän jälkeen yrittää enää rakentaa parisuhdetta?