Minä en nyt tiedä toiminko kovinkin väärin. Meillä nukutaan 8 asti joka aamu. On nukuttu jo ainakin vuosi. No, eilen lapsi heräsi klo 7.00 tänään 05.45.
Käskin lapsen nukkumaan ja sanoin, että on yö. Sitten alkoi kamala monkuminen ja mankuminen, että on nälkä. Nousin rätti poikki väsyneenä (meidän elämänrytmissä tuo on oikeasti vielä yö, vaikka monissa perheissä normaalia). Olin suutuksissa ja vihainen. Aloin keittämään puuroa, komensin lapsen pöytään ja urputin kun tähän aikaan tarvii nousta. Miksi ei voinut koittaa nukkua vielä ja kerroin tiukkaan sävyyn, että kello on niin vähän, että kaikki muut vielä nukkuvat. Lapsi kuunteli totisena, söi puuronsa ja alkoi monkua kun ei ole mitään tekemistä ja ei keksi leikkiä itselleen ja minun pitäisi leikkiä hänen kanssaan.
Aloin tekemään kotitöitä, edelleen kiukkuisena ja sanoin tiukasti, että nyt leikit ihan yksin ja keksit tekemistä kun kerta noin aikaisin piti herätä. Minä en nyt ole kanssasi vaan olet yksin ja teet mitä keksit.
Saako lapselle olla vihainen tälläisestä asiasta? Miten te pääsette ärtymyksenne ja kiukun yli kun lapsi herää paljon aikaisemmin kuin normaalisti, eikä suostu enää nukkumaan, vaikka itsellänne on yöunet vielä täysin kesken?
