Voiko masennuslääkkeet viedä aluksi tunteet????

[Tunnekuollutko]

Apua..olen syönyt perjantaista asti cipralexia, sillä minimi annoksella.(5mg) Ja masennukseen määrättiin. Haittavaikutuksina olen huomannut päänsäryn, pahoinvoinnin, ja jotenkin "höntti" olo..sellainen uupunut. Ja sit olen huomannut, että olen tunteeton tällä hetkellä. Mies jos halaa, niin tekisi mieli vain työntää hänet pois ja sanoa että joojoo, ei nyt. En kestä mitään hempeilyä tällä hetkellä. Nuorin lapseni, puolitoistavuotias, ei myöskään herätä mussa mitään tunteita. eilen illalla kun se leikki tuossa lattialla yksin, ja mies sanoi että onpa toinen herttaisen näköinen, niin mun piti "näytellen" sanoa että niin on. Mutta en siis tuntenut yhtään mitään, en mitään!Tai jos lapsi satuttaa itsensä ja lohdutan, niin teen sen täysin konemaisesti. Pikemminkin mua ärsyttää, että mitä se nyt taas vikisee. tietenkään en kohdista lapseen näitä ärtymyksen tunteita. Hoidan lapsen normaalisti, mutta tuntuu että mikään puuhailu..Esim. kylvetys, laulut ja leikit..Ei nyt innosta mua yhtään, eikä tunnu miltään.
Olen aivain kauhuissani,että tällainenko musta nyt sit tulee...ettei oman lapsen läheisyys tunnu enää hyvältä????
Masennuksen oireita mulla oli itkuisuus, ahdistus, unettomuus ja kaikenmaailman pelot.Mutta tunteita sentään oli.

Onko kukaan kokenut lääkkeistä vastaavaa vaikutusta?!

 

[LisaMarie]

Moni sanoo kärsivänsä lääkkeiden aiheuttamasta tunteetomuudesta.
Mä en itse uomannu, mutta kun niistä paljon puhuttiin, olen kyllä koittanu miettiä asioita monelta kantilta.
Mieleen tuli esim. että kun on tottunu siihen että elämä on totaallista vuoristorataa, siis todellakin sekunnissa 0-100 ja sitten täysillä päin seinää ja kaikki on aivan seis, niin ehkä se "normaali" olotilakin tuntuu tunteettomuudelta.

 

[:/]

Hei! Kauheaa kuulla, mulle on suositeltu mielialalääkkeitä: mulla oireina itkuisuus, masentuneisuus, raivokohtaukset eli mulla on nyt tuollanen olo jota kuvailet ku syöt noita lääkkeitä. Tuota olen just pelänny että turruttaako, mutta ehkä on niin että sivuoireet on aluksi mutta poistuvat ajan myötä. Tai sitten toi lääke ei sovi sulle.

Mulle on edelleen epäselvää että onko masennuslääke eri ku mielialalääke tai tunteita tasaava lääke. Voisko joku fiksumpi auttaa?

 

[Petomamma]

Mulla tuo oli aluks käytössä vuoden verran, siirryin hinnan takia rinnakkaisvalmisteeseen. Noi oireet ihan normaaleja aluks. Masennuslääkkeillä on tarkoitus tasata sitä tunnekäyrää, valitettavasti se vähä tasoittaa myös niitä hyviä huippuja huonojen lisäksi. Mutta kyllä ne auttavat. Voimia, ajan myötä helpottaa.

 

[ap]

Mulla tuo oli aluks käytössä vuoden verran, siirryin hinnan takia rinnakkaisvalmisteeseen. Noi oireet ihan normaaleja aluks. Masennuslääkkeillä on tarkoitus tasata sitä tunnekäyrää, valitettavasti se vähä tasoittaa myös niitä hyviä huippuja huonojen lisäksi. Mutta kyllä ne auttavat. Voimia, ajan myötä helpottaa.

Kiitos, kun uskaltaisi luottaa siihen että olo tasaantuu.Pelottaa vaan niin kovin, jos en osaa enää rakastaa lastani...

 

[LisaMarie]

Masennuslääke ja rauhoittava lääke on eri asia. Masennuslääkkeitä on SSRI-lääkket, jotka kai on nykyään niitä yleisimpiä, jotka ei aiheuta fyysistä riippuvuutta.
Sitten on Noradrenaliinin ja serotoniinin takaisinottoon vaikuttavat masennuslääkkeet ja Vanhan sukupolven trisyklisiä masennuslääkkeet.
masennuksen hoitoon käytetään vielä joitakin muitakin, lähinnä aiemmin mainittujen monoamiinien aineenvaihduntaa vaikuttavia lääkkeitä, kuten dopamiinivaikutteinen sulpiridi ja monoamiinien, lähinnä serotoniinin hajoamista estävä moklobemidi.
osan tekstistä kopioin täältä:http://www.tohtori.fi/?page=5096075&id=5027809
Rauhoitavia sitten on keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, kuten pamit ja bentsot, jotka on hyvin helposti riipuvuutta aiheuttavia.
Tunteita tasaavana läkkenä bibossa käytetään liittiumia.
Tässä on perusjuttua erilaisista mielialalääkkeistä:http://www.medicina.fi/fato/23.pdf

 

[ap]

Kiitos LisaMarie noista linkeistä!

 

[Onnellinen Villasukka]

Moni sanoo kärsivänsä lääkkeiden aiheuttamasta tunteetomuudesta.
Mä en itse uomannu, mutta kun niistä paljon puhuttiin, olen kyllä koittanu miettiä asioita monelta kantilta.
Mieleen tuli esim. että kun on tottunu siihen että elämä on totaallista vuoristorataa, siis todellakin sekunnissa 0-100 ja sitten täysillä päin seinää ja kaikki on aivan seis, niin ehkä se "normaali" olotilakin tuntuu tunteettomuudelta.

Mieleen tuli esim. että kun on tottunu siihen että elämä on totaallista vuoristorataa, siis todellakin sekunnissa 0-100 ja sitten täysillä päin seinää ja kaikki on aivan seis, niin ehkä se "normaali" olotilakin tuntuu tunteettomuudelta.

Näin. Itseasiassa masentunut usein voi olla riippuvainen masentuneisuuden tunteestaan koska muu "normaali" ja tavallinen olotila ei tunnu kotoisalta eikä tutulta.
Haluan kuitenkin ilmanmuuta ROHKAISTA tavoittelemaan sitä keskitietä noiden tunteidenkin kanssa, ei kannata huolestua jos tuntuu "tunteettomalta"
Kyllä ne tunteet pian takaisin tulee, entistä syvempinäkin jopa. :hug:

 

[Onnellinen Villasukka]

Mulla tuo oli aluks käytössä vuoden verran, siirryin hinnan takia rinnakkaisvalmisteeseen. Noi oireet ihan normaaleja aluks. Masennuslääkkeillä on tarkoitus tasata sitä tunnekäyrää, valitettavasti se vähä tasoittaa myös niitä hyviä huippuja huonojen lisäksi. Mutta kyllä ne auttavat. Voimia, ajan myötä helpottaa.

Kiitos, kun uskaltaisi luottaa siihen että olo tasaantuu.Pelottaa vaan niin kovin, jos en osaa enää rakastaa lastani...

Tuskin kykenet mihinkään hukkamaan rakkauttasi lastasi kohtaan. Nyt sulla pinnalla vaan paljon muuta.
Älä pelkää ystävä, Rakkaus ei häviä. :heart: :hug:
Luota rauhassa vaan vaikka olo olisikin muuta.

 

[LisaMarie]

Näin. Itseasiassa masentunut usein voi olla riippuvainen masentuneisuuden tunteestaan koska muu "normaali" ja tavallinen olotila ei tunnu kotoisalta eikä tutulta.

Tämä onkin muuten yllättävän vaikea asia kohdattavaksi!
Mulla tietty on siitä eri tilanne, etä masennus osoittautui luonnolliseksi reaktioksi epänormaaliin asiaan, eli koko mun elämään, joka oli ADHD:n takia yhtä säätöä. Toi addi siis lisää sitä että aina täytyy olla jotain säätöämenossa, mutta se paraneminen ei ole ihan helppo prosessi. Pitää päästää tavallaan irti koko entisestä elämästä ja siitä masentuneesta minästä, jonka maailmankuva voi olla aika kaukana todellisuudesta sekä rakentaa itselleen uusi minä, se jolla on jotain kosketuspintaa todellisuuteen.

 

[Onnellinen Villasukka]

Näin. Itseasiassa masentunut usein voi olla riippuvainen masentuneisuuden tunteestaan koska muu "normaali" ja tavallinen olotila ei tunnu kotoisalta eikä tutulta.

Tämä onkin muuten yllättävän vaikea asia kohdattavaksi!
Mulla tietty on siitä eri tilanne, etä masennus osoittautui luonnolliseksi reaktioksi epänormaaliin asiaan, eli koko mun elämään, joka oli ADHD:n takia yhtä säätöä. Toi addi siis lisää sitä että aina täytyy olla jotain säätöämenossa, mutta se paraneminen ei ole ihan helppo prosessi. Pitää päästää tavallaan irti koko entisestä elämästä ja siitä masentuneesta minästä, jonka maailmankuva voi olla aika kaukana todellisuudesta sekä rakentaa itselleen uusi minä, se jolla on jotain kosketuspintaa todellisuuteen.

Totta, tuon kun tiedostaa, on jo ottanut vastuun itsestään jollakin tasolla.
Musta tuntuu, että masennus on luonnollinen raektio mihin tahansa asiaan mihin nyt kukin masentumisella raegoi.
tavallaan kaikki mitä maan päällä on, on luonnollista koska se tapahtuu. You know? :hug:
Sekin on ihan luonnollista, että tunteisiin voi jäädä kiinni, niistä boi tulla riippuvaiseksi. Jopa ahdistuksesta, niin hirveä tunne kuin se onkin.Ja monet on rakastumisen tunteesta riippuvaisia jne

 

[vieraana]

Multa vei tunteet. Olisi kohta tullut ruumiita jos en olisi lopettanut

 

[Onnellinen Villasukka]

Multa vei tunteet. Olisi kohta tullut ruumiita jos en olisi lopettanut

mitä tarkoitat?

 

[samperi]

Kyllähän ne voi
Toivottavasti olos tasaantuu, kun syöt niitä pidempään

 

[---------]

etkö sä ole jo kaksi viikkoo noita lääkkeitä popsinut koska viime viikolla laitoit näitä aloituksia ihan hulluna

 

[LisaMarie]

että masennus on luonnollinen raektio mihin tahansa asiaan mihin nyt kukin masentumisella raegoi.
tavallaan kaikki mitä maan päällä on, on luonnollista koska se tapahtuu. /quote]

Tavallaan näinkin, mutta jos masennus iskee siitä, että kaupassa ei ole oikean merkkistä suklaata, niin kyseessä on kuitenkin epänormaali reaktio asian kokoon nähden, siis vakava sairaus, jos masennus on todellinen ja syvä.
Jos taas syynä on läheisen kuolema, se masennus on luonnollinen rektio ja menee ohi suremalla aikanaan.

 

[LisaMarie]

Multa vei tunteet. Olisi kohta tullut ruumiita jos en olisi lopettanut

Eikö se että menee tuntee tarkoita että mikään ei kiinnosta? Ei siinä välinpitämättömyyden tilassa mitään ruumiita tule, kyllä sulla on negatiiviset tunteet korostunu, jos tuollainen fiilis on!

 

[Onnellinen Villasukka]

että masennus on luonnollinen raektio mihin tahansa asiaan mihin nyt kukin masentumisella raegoi.
tavallaan kaikki mitä maan päällä on, on luonnollista koska se tapahtuu. /quote]

Tavallaan näinkin, mutta jos masennus iskee siitä, että kaupassa ei ole oikean merkkistä suklaata, niin kyseessä on kuitenkin epänormaali reaktio asian kokoon nähden, siis vakava sairaus, jos masennus on todellinen ja syvä.
Jos taas syynä on läheisen kuolema, se masennus on luonnollinen rektio ja menee ohi suremalla aikanaan.

Jep. Mutta jos masennus iskee väärästä suklaamerkistä, niin onko syynä kuitenkaan suklaa. Tai onko se masennusta vai "pelkkää" mieliphaa, harmia ja kiukkua ja pettymystä.
Mä näen, että masennus ei ole väärä reaktio mihinkään.
Masennus on aina sairaus?ja todellinen, kokijalleen?

 

[Onnellinen Villasukka]

Multa vei tunteet. Olisi kohta tullut ruumiita jos en olisi lopettanut

Eikö se että menee tuntee tarkoita että mikään ei kiinnosta? Ei siinä välinpitämättömyyden tilassa mitään ruumiita tule, kyllä sulla on negatiiviset tunteet korostunu, jos tuollainen fiilis on!

tätä hain...valtava raivo ja vihan tunteet ei kuulosta lainkaan tunteettomuudelta.

 

[LisaMarie]

. /quote]

Jep. Mutta jos masennus iskee väärästä suklaamerkistä, niin onko syynä kuitenkaan suklaa. Tai onko se masennusta vai "pelkkää" mieliphaa, harmia ja kiukkua ja pettymystä.
Mä näen, että masennus ei ole väärä reaktio mihinkään.
Masennus on aina sairaus?ja todellinen, kokijalleen?

Mun mielestä kyllä masennus ei aina ole sairaus, vaan joissakin tilanteisa -kuten läeisen kuolessa- oikea ja normaali rektio. Kaikki "mielen sairaudet" vaikka paniikkihäiriö, on reaktioita, joiden tarkoitus on pitää ihminen hengissä tietynlaisessa kriisissa, mutta jos niitä alkaa ilmaantua ilman "oikeaa syytä", ne muuttuvat sairaudeksi joka täytyy hoitaa ja syy selvittää. Ja nimenomaan se syy selvittää. Mieliala sairauksien hoito kun vaitettavan usein on sitä oireiden hoitoa :/ Ota tästä vähän nappia...

 

[Onnellinen Villasukka]

. /quote]

Jep. Mutta jos masennus iskee väärästä suklaamerkistä, niin onko syynä kuitenkaan suklaa. Tai onko se masennusta vai "pelkkää" mieliphaa, harmia ja kiukkua ja pettymystä.
Mä näen, että masennus ei ole väärä reaktio mihinkään.
Masennus on aina sairaus?ja todellinen, kokijalleen?

Mun mielestä kyllä masennus ei aina ole sairaus, vaan joissakin tilanteisa -kuten läeisen kuolessa- oikea ja normaali rektio. Kaikki "mielen sairaudet" vaikka paniikkihäiriö, on reaktioita, joiden tarkoitus on pitää ihminen hengissä tietynlaisessa kriisissa, mutta jos niitä alkaa ilmaantua ilman "oikeaa syytä", ne muuttuvat sairaudeksi joka täytyy hoitaa ja syy selvittää. Ja nimenomaan se syy selvittää. Mieliala sairauksien hoito kun vaitettavan usein on sitä oireiden hoitoa :/ Ota tästä vähän nappia...

Hmmm...onko masennus ja suru sama asia?niitä voi muuten olla tosi vaikea erottaa toisistaan koska masennukseen liittyy suru niin voimakkaasti.
Onko esim läheisen kuollessa ilmaantuva suru masennusta? minusta ei välttämättä.
Käytit termejä "oikea ja normaali" reaktio. Itse suhtaudun sillä tavalla, ettei ole oikeita tai normaaleja reaktioita eikä vääriä tai epänormaaleja.
Vaikka taidan kyllä hiffata mitä ajat takaa.
Myöskään mitkään ihmisen kokemat tunteet ei ole oikeita tai vääriä.
Mä näen, että paniikkihäiriölle/kohtaukselle löytyy joka kerta oikea syy, sitä vaan ei välttämättä aina heti ymmärrä mistä johtui.
Tuo pelkkien oireiden hoito on kyllä tosi murheellista :'( :snotty:
toivottavasti siitä joskus päästäisiin eteenpäin.

 

[Onnellinen Villasukka]

mä en ymmärrä miksi tuo kaikki teksti pysyy sinisenä.

 

[LisaMarie]

Mä vastaan tähän, koska toi kaikki on kokoajan sinistä ja se häirii muo
Masennus sairautena -tai jo depressioksi muuttuneena- on tosiaan ihan eri juttu kun normaali suru. Yleensä vaan puhekielessä sellainen normaali alakulo joissain tilanteissa sekoitetaan masennukseen ja kaikesta väsymyksestä ja kyllästymisestä käytetään sitä masennus sanaa.
Mun mielestä esim. kuolemantapauksessa se masennus on reaktio, jonka ansiosta ihminen hellittää ja saa aikaa surra. Se ei ole sama kun suru, mutta sen ansiosta pystyy käymään surua läpi, jos se pysyy kohtuuden rajoissa. Se lamaa ihmistä senverran, että pysähtyy miettimään syntyjä syviä kun sen aika on.
Mutta joo, pointti alinperin -muistaakseni- oli että kaikki masennus ei ole sairautta ja on ihan eri asia tosiaan olla masentunut jonkun ison ulkoisen seikan takia kun vaan olla masentunut. Kaikki ikävätkin tuntemukset, paniikki, masennus, ahdistus, kuuluu joskus elämään ja hyvä läkäri osaa auttaa erottamaan koska kyse on hoitoa vaativasta sairaudesta ja koska reaktiosta, joka ei tunnu kivalta, mutta menee ajan kanssa ohi ja sitten myös neuvoa, miten ne asiat käsitellään niin, ettei niistä normaaleista tuntemuksista kasva sairauksia.

Lisään viellä, että noilla "oikealla ja normaalilla reaktiolla" mä haen lähinnä sitä, että jokainen ikävä tuntemus ei ole lääkitystä vaativaa sairautta, vaan elämän tosiaan kuuluu joskus ikävienkin asioiden kokeminen ja läpikäyminen.

 

[samperi]

mä en ymmärrä miksi tuo kaikki teksti pysyy sinisenä.

Sinne väliin on unohtunu [quote ]

 

[Suhmuran Santra 55]

Kiitos viisaammille kirjoituksista,huomaan että minä en tiedä mistään mitään,olen tosiaan lääkepöhnässä,mulle vain lisätään lääkkeitä ja sanotaan ettet toivu entiselleen,on elettävä taudin kanssa, yritän viisaasti kertoa kokemuksistani ,joissa ei taida olla päätä eikä häntää,no olenhan pöpilässä ollut ja eläkkeelle päässyt.