Uskon että saa minusta sellaisen kuvan, mut mä en vaan jaksa näytellä niin kuin esim sun kirjoituksen mukaan, sä teet, eli vaikka mieli tekis johonkin kirjoittaa, huuta se pahaa oloa, puhua että joku rauhoittaa, sä et kirjoittaa koska et halua itsestä anna sellaisen kuvan, mitä mä esim täällä annan. Hyvin ymmärrän että minusta ei ole mikään hyvää ja tasapainonen kuva ole, mut kun mä jo sen sanoi mä en kuulun sellaiseen kategoriaan. Mä olen sellainen ihminen jos on joku hälytys mä hälytän täysillä, jos mä jotain haluan mä saan sen vaikka heti koska haluan. Mut koen että sellaisille ihmisille silti helpompi vaikka hetkellisesti vois olla todellakin raskasta. Mut minä olen mä, et sä voi vaan verratta minua itseään ja on tosi epänormaalia kokoajan vaan sanoa miten joku muu on tyhmä ja vain minä täydellinen, niin kuin sä itsestä ajattelet. Koska myönsit jo sen itsekin että sullakin tulee pahaa oloa jos on vaistonkäyminen ja mistä me kukin tietä miten sä reagoit tai mä, ei siitä voi mitata, vaikka mä kirjoitan pahaa oloa tänne ja sä et ja kukaan ei tiedä myös miten paljon sä stressiä kestät ja kuinka paljon mä
No, ne epätoivoiset hetket harvemmin edes kestää niin kauaa että siinä tahtojen taistelussa kerkeäisin välissä tänne tunteitani tuulettamaan ja sitten kun se hetki on jo ohi niin ei oikeastaan ole tuolle edes tarvetta. Siksi tyydyn vain toteamaan että minulla on vaativa lapsi jonka kanssa ei suinkaan ole aina helppoa ja joskus on pinna koetuksella. Samoin kun isommissa asioissa (veljen kuolema, lasten sairaudet ja vammat, työpaikan menetys...) olen kyllä myös kertonut täällä peloistani ja ahdistuksestani, kuitenkaan missään vaiheessa ei ole vielä tullut eteen sellaista asiaa missä en olisi uskonut selviäväni. Vaikka sitten välillä väsyttääkin, mitä en mielestäni sitäkään ole täällä kieltänyt.
Eikä tarkooitukseni ole suinkaan ollut verrata itseäni sinuun, saati sitten pitää itseäni täydellisenä. Siitä olen hyvin kaukana! Päinvastoin olen yrittänyt aika pitkälle ymmärtää erilaisia ihmisiä, heidän reaktioitaan jne. Se mitä olen tässä yrittänyt sanoa on vain tuota että se elämä voi olla ihan kivaa vaikkei kaikki (oma itsensä kaikista vähiten!) olekaan täydellistä. Ja että jos vähänväliä kirjoittaa isoja otsikoita siitä kuinka on paniikki, ahdistaa, paha olo ja hermot menee niin ehkä se vaikuttaa siihen millaisen kuvan toiset tästä luovat.
Mutta juu, jankkaamiseksi menee taas, joten annetaan olla... :ashamed: