?
***
Vieras
Ahdistaako ketään muuta olla vaikka kylässä, jos siellä on _ihan kaikki_ matonhapsuja myöten suorassa ja millintarkka järjestys? Mun lapsuudenkodissa harrastetaan ihan älytöntä paikkojen oikomista, onneksi se on lähtenyt lapasesta varsinaisesti vasta, kun olen jo ehtinyt muuttaa kotoa. Siistiä siellä oli toki aiemminkin, mutta nykyään touhu tuntuu jo aivan heikkopäiseltä.
Jos on tulossa vieraita, siis vaikka mittarinlukijakin riittää, koti pitää laittaa kuntoon. Kunnossa se on silloin, kun siitä ei näy vihjettäkään, että siellä oikeasti asuu joku. Yhden ainokaista käyttöesinettä ei ole missään näkösällä, esillä on vain huonekalut ja muutamat koriste-esineet. Naulakko ja hattuhylly on mahdoton ajatuskin, eteisessä on pakko olla ovelliset kaapit, koska takkeja, kenkiä ja hattuja ei saa kyllin siistiin järjestykseen, että ne voisi jättää esille. Kaapin sisällä voi kyllä sitten olla sekamelska, kunhan se ei näy. Jos on odotettavissa, että vieras laittaa takkinsa kaappiin, omista viedään suurin osa vintin rappuun ja kaappiin jätetään vain omat parhaat takit ja sittenkin vain ne hillitymmän väriset. Verkkatakki kaapissa on ehdottomasti tuolloin kielletty. Minunkin takkini lentää vintinrappuun, jos se ei mene kulloisenkin hetken ennalta-arvaamattomasta luokituksesta läpi, mä olen siinä kohtaa aina kotiväkeä enkä vieras.
Seurasin joskus pöytäliinan asennusta tarjoilupöytään ennen juhlia, se vaati kahdelta hengeltä vartin työpanoksen ja lopulta siihen oltiin silti tyytymättömiä. En jaksa käsittää. Mua ahdistaa tuommoinen. Yhden kerran tuli yllätysvieras, kun esillä oli pölynimuri ja sitä sitten taivasteltiin jälkikäteen, että mitähän se vieraskin ajatteli, voi kamala!
Mua ei huvittaisi päästää näitä meille ollenkaan, useamman kerran multa on alettu kysellä, enkö siivoa koskaan ja miten siedän sekasotkua. Silloin mä olin juuri siivonnut!! Joskus yritin siivota kotiani vanhempieni standardin mukaan ennen heidän visiittejään, mutta siitä tuli vain hitonmoinen stressi ja paha mieli, kun aina piti löytää jotain huomautettavaa. Pahan mielen saa vähemmälläkin vaivalla, joten nykyään en enää yritäkään.
Olenko mä allergisoitunut sille tohottamiselle vai tuleeko muille koskaan semmoista fiilistä, että ei uskaltaisi edes istua, ettei sohvanpäälliseen tule ryppyä?
Jos on tulossa vieraita, siis vaikka mittarinlukijakin riittää, koti pitää laittaa kuntoon. Kunnossa se on silloin, kun siitä ei näy vihjettäkään, että siellä oikeasti asuu joku. Yhden ainokaista käyttöesinettä ei ole missään näkösällä, esillä on vain huonekalut ja muutamat koriste-esineet. Naulakko ja hattuhylly on mahdoton ajatuskin, eteisessä on pakko olla ovelliset kaapit, koska takkeja, kenkiä ja hattuja ei saa kyllin siistiin järjestykseen, että ne voisi jättää esille. Kaapin sisällä voi kyllä sitten olla sekamelska, kunhan se ei näy. Jos on odotettavissa, että vieras laittaa takkinsa kaappiin, omista viedään suurin osa vintin rappuun ja kaappiin jätetään vain omat parhaat takit ja sittenkin vain ne hillitymmän väriset. Verkkatakki kaapissa on ehdottomasti tuolloin kielletty. Minunkin takkini lentää vintinrappuun, jos se ei mene kulloisenkin hetken ennalta-arvaamattomasta luokituksesta läpi, mä olen siinä kohtaa aina kotiväkeä enkä vieras.
Seurasin joskus pöytäliinan asennusta tarjoilupöytään ennen juhlia, se vaati kahdelta hengeltä vartin työpanoksen ja lopulta siihen oltiin silti tyytymättömiä. En jaksa käsittää. Mua ahdistaa tuommoinen. Yhden kerran tuli yllätysvieras, kun esillä oli pölynimuri ja sitä sitten taivasteltiin jälkikäteen, että mitähän se vieraskin ajatteli, voi kamala!
Mua ei huvittaisi päästää näitä meille ollenkaan, useamman kerran multa on alettu kysellä, enkö siivoa koskaan ja miten siedän sekasotkua. Silloin mä olin juuri siivonnut!! Joskus yritin siivota kotiani vanhempieni standardin mukaan ennen heidän visiittejään, mutta siitä tuli vain hitonmoinen stressi ja paha mieli, kun aina piti löytää jotain huomautettavaa. Pahan mielen saa vähemmälläkin vaivalla, joten nykyään en enää yritäkään.
Olenko mä allergisoitunut sille tohottamiselle vai tuleeko muille koskaan semmoista fiilistä, että ei uskaltaisi edes istua, ettei sohvanpäälliseen tule ryppyä?
