voiko rakkaus kuolla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vakkari ihan v..tunn harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vakkari ihan v..tunn harmaana

Vieras
tilanne on se et ollaan oltu yli 10 vuotta ukon kans yhessä ja mulla ei tällä hetkellä oo mitään tunteita häntä kohtaan..

kaikki tunteet kohdistuu erääseen muuhun tyyppiin..

ja seksikään ei kiinnosta.. ei tunnu missään/miltään... :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Aivan varmasti voi rakkaus loppua. Tapahtuiko tämä rakkauden kuoleminen kun tapasit sen "erään tyypin"? vai jo aiemmin?

tuohon en osaa vastata.. mutta luulisin että jo aiemmin, ja vasta nyt sen tajusin
 
Alkuperäinen kirjoittaja vakkari ihan v..tunn harmaana:
tilanne on se et ollaan oltu yli 10 vuotta ukon kans yhessä ja mulla ei tällä hetkellä oo mitään tunteita häntä kohtaan..

Miten huomasit muutoksen ensi kerran? Mitä korjauksia teit huomattuasi muutoksen ei-toivottuun suuntaan?

 
kyllä voi.. sitä saattaa jossain vaiheessa huomata että se toinen ei herätä mitään tunteita.. tai sitten vaan negatiivisia tunteita.. kun ei halua toista, tuntuu kuin asuisi kaverin kanssa, mikään läheisyys ei tunnu luontevalta,hyvältä jne.
ja siihen yleensä havahtuu vasta kun tapaa jonkun joka taas herättää niitä tunteita
 
Alkuperäinen kirjoittaja hivenenhullu:
kyllä voi.. sitä saattaa jossain vaiheessa huomata että se toinen ei herätä mitään tunteita.. tai sitten vaan negatiivisia tunteita.. kun ei halua toista, tuntuu kuin asuisi kaverin kanssa, mikään läheisyys ei tunnu luontevalta,hyvältä jne.
ja siihen yleensä havahtuu vasta kun tapaa jonkun joka taas herättää niitä tunteita

tämähän se juuri on se ongelma. tällä hetkellä tuntuu kuin asuisi kämppiksen kanssa.
mä en tykkään jos/kun mies koskee muhun. Mä en haluu pusutella jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vakkari ihan v..tunn harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja hivenenhullu:
kyllä voi.. sitä saattaa jossain vaiheessa huomata että se toinen ei herätä mitään tunteita.. tai sitten vaan negatiivisia tunteita.. kun ei halua toista, tuntuu kuin asuisi kaverin kanssa, mikään läheisyys ei tunnu luontevalta,hyvältä jne.
ja siihen yleensä havahtuu vasta kun tapaa jonkun joka taas herättää niitä tunteita

tämähän se juuri on se ongelma. tällä hetkellä tuntuu kuin asuisi kämppiksen kanssa.
mä en tykkään jos/kun mies koskee muhun. Mä en haluu pusutella jne.

Mulla on tasa samat fiilikset!
 
VOI, todellakin voi. Itse saman kokeneena. Ei paljon lapsikaan auttanut suhdetta pitämään kasassa, jos ei enään miehen ja mun välillä ollut yhtään mitään. Pelkkää kaveruutta ja riitelyä.
nykyisin ihan rakastunut, vaikka pari vuotta ollut nykyisen kanssa :)
 
Kyllä voi kuollakin, mutta voi myös herätä uuteen liekkiin tuossakin tilanteessa. Pitää vaan päättää haluaako yrittää vielä ja tahtooko rakastaa. Pitkässä liitossa kun kyse on vain ja ainoastaan tahdosta. Jos ei ole halua rakastaa toista, niin eipä siitä mitään voi tullakaan enää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja njoo:
VOI, todellakin voi. Itse saman kokeneena. Ei paljon lapsikaan auttanut suhdetta pitämään kasassa, jos ei enään miehen ja mun välillä ollut yhtään mitään. Pelkkää kaveruutta ja riitelyä.
nykyisin ihan rakastunut, vaikka pari vuotta ollut nykyisen kanssa :)

Meillä lapset oli se viimeinen naula arkkuun ja heidän myötään lopullisesti asia valkeni. Valitettavasti. Liian myöhään myönsin.
 
Tahdostahan se kaikki on kiinni. Se vaan on surullista, jos toinen ei tahdo. Meillä taitaa olla niin. Heti jos riidellään (hyvin harvoin) heittää toinen avioeroajatuksen ilmaan ja alottaa päiväkausien mykkälakon. Ja kertoo ne pimeät tunteensa mua kohtaan. En todellakaan tajua, että aikuinen ihminen ja isä käyttäytyy noin. Ei mitään halua palata taas normaaliin elämään. :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja mutta:
Tahdostahan se kaikki on kiinni. Se vaan on surullista, jos toinen ei tahdo. Meillä taitaa olla niin. Heti jos riidellään (hyvin harvoin) heittää toinen avioeroajatuksen ilmaan ja alottaa päiväkausien mykkälakon. Ja kertoo ne pimeät tunteensa mua kohtaan. En todellakaan tajua, että aikuinen ihminen ja isä käyttäytyy noin. Ei mitään halua palata taas normaaliin elämään. :'(

Mun miestä kuulemma ahdistaa. Taitaa olla neljänkympin kriisistä kyse enemmän kuin mistään muusta.
Lapsellista, aikuiset miehet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mutta:
Tahdostahan se kaikki on kiinni. Se vaan on surullista, jos toinen ei tahdo. Meillä taitaa olla niin. Heti jos riidellään (hyvin harvoin) heittää toinen avioeroajatuksen ilmaan ja alottaa päiväkausien mykkälakon. Ja kertoo ne pimeät tunteensa mua kohtaan. En todellakaan tajua, että aikuinen ihminen ja isä käyttäytyy noin. Ei mitään halua palata taas normaaliin elämään. :'(

meillä ei onneksi riidellä, ainakaan vielä.
 
Mulla ei ole enää tunteita mun miestä kohtaan :( En enää halua hänen läheisyyttään,enkä seksiä hänen kanssaan. Olen niin kyllästynyt kaikkeen, toista miestä ei minulla ole, enkä toisista edes haaveile, haaveilen yksinelosta lasteni kanssa. Vaikka miheni on äärimmäisen kiltti ja hyväntahtoinen,se jokin meidän suhteestamme on kadonnut...
 
Alkuperäinen kirjoittaja mutta:
Tahdostahan se kaikki on kiinni. Se vaan on surullista, jos toinen ei tahdo. Meillä taitaa olla niin. Heti jos riidellään (hyvin harvoin) heittää toinen avioeroajatuksen ilmaan ja alottaa päiväkausien mykkälakon. Ja kertoo ne pimeät tunteensa mua kohtaan. En todellakaan tajua, että aikuinen ihminen ja isä käyttäytyy noin. Ei mitään halua palata taas normaaliin elämään. :'(

Ero uhkailu voi kyllä johtua jostain ihan muusta, kun oikeasta halusta erota. Esim. menettämisen pelosta ja silloin heittää sen ilmaan ennen kun tinen ehtii. Ajatus jätetyksi tulemisesta on niin pelottava, että on pakko ehtiä ensin.
Mykkäkoulu on vaikeampi juttu, luonne kysymys, mutta molemmat on kuitenkin opeteltuja reaktioja tiettyyn tapahtumaan ja niistä voi oppia myös pois.
rakkaus ja rakastuminen on aivan eri asioita ja rakastuminen loppuu aina, mutta toivottavasti muuttuu aidoski rakkaudeksi, joka on toisen kunnioittamista, arvostamista ja syvää ystävyyttä. Elämän vakautta, sitä että tietää toisenkin olevan vain ihminen, joka voi tehdä myös väärin ja hyväksyy sen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myös vakkari...:
Mulla ei ole enää tunteita mun miestä kohtaan :( En enää halua hänen läheisyyttään,enkä seksiä hänen kanssaan. Olen niin kyllästynyt kaikkeen, toista miestä ei minulla ole, enkä toisista edes haaveile, haaveilen yksinelosta lasteni kanssa. Vaikka miheni on äärimmäisen kiltti ja hyväntahtoinen,se jokin meidän suhteestamme on kadonnut...

ei minullakaan toista miestä ole, haavekuvia vain
 
Alkuperäinen kirjoittaja vakkari ihan v..tunn harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja myös vakkari...:
Mulla ei ole enää tunteita mun miestä kohtaan :( En enää halua hänen läheisyyttään,enkä seksiä hänen kanssaan. Olen niin kyllästynyt kaikkeen, toista miestä ei minulla ole, enkä toisista edes haaveile, haaveilen yksinelosta lasteni kanssa. Vaikka miheni on äärimmäisen kiltti ja hyväntahtoinen,se jokin meidän suhteestamme on kadonnut...

ei minullakaan toista miestä ole, haavekuvia vain

Minä kun haaveilen "miehettömyydestä" ja mieheni haaveilee suuremmasta perheestä ja suuremmasta asunnosta :( tulee tosi huono omatunto... Olen aina muistuttanut itseäni,että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, joka välillä pitää paikkansakin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja myös vakkari..:
Alkuperäinen kirjoittaja vakkari ihan v..tunn harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja myös vakkari...:
Mulla ei ole enää tunteita mun miestä kohtaan :( En enää halua hänen läheisyyttään,enkä seksiä hänen kanssaan. Olen niin kyllästynyt kaikkeen, toista miestä ei minulla ole, enkä toisista edes haaveile, haaveilen yksinelosta lasteni kanssa. Vaikka miheni on äärimmäisen kiltti ja hyväntahtoinen,se jokin meidän suhteestamme on kadonnut...

ei minullakaan toista miestä ole, haavekuvia vain

Minä kun haaveilen "miehettömyydestä" ja mieheni haaveilee suuremmasta perheestä ja suuremmasta asunnosta :( tulee tosi huono omatunto... Olen aina muistuttanut itseäni,että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, joka välillä pitää paikkansakin...

mulla taas pelottaa jotenki tuo "miehettömyys". toinen kuitenki ollut tuossa vierellä kymmenen vuotta :/ ja kun on nuo lapsetkin. Olen kohta ihan rikki näiden aatosteni kanssa
 
Minusta mikään suhde ja rakkaus ei hoitamatta ja huomioimatta säily vaan kuolee varmasti. Tästä juuri on kysymys kun alttarilla sanotaan "Tahdon", se on tahtoasia.
Siis ellei nyt kyse ole mistään ´perheväkivallasta, alistamisesta tmstms, vaan sellaisesta liiallisesta arkipäiväistymisestä niin uskon että rakkautta on mahdollista herätellä uudelleen.

Ideaalihan olisi että sitä rakkautta ja intohimoa ruokittaisiin suhteen alusta sinne kuolemaan saakka, eikä sitä rakkauden vaalimista unohdettaisi missään vaiheessa. Rakkaus ja toimiva parisuhde vaatii työtä ja aitoa kiinnostusta sen hyvinvointiin.
 

Yhteistyössä