Voiko suhde toimia jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei.....

[mietin vaan]

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 16 vuotta, niistä kihloissa 15 v. Lapsia 2. Minä tietenkin haluaisin naimisiin, mies ei ( hieman traumoja omasta lapsuudesta... ).
Muuten asiat enemmän kuin hyvin, mutta miten pääsisin sinuiksi tämän asian kanssa...... Totuushan on että toisen pakottamisella naimisiin ei tule asiat sen onnelisemmaksi, joten sitähän ei voi tehdä.

Ei kannata perustella naimisiin menoa taloudellisilla asioilla. Keskinäin testamentti on, keskinäinen henkivakuutus on ja sitä paitsi molemmilla on sen verran omaisuutta jne. että vaikka toiselle jotain sattuisi niin kumpikin kyllä pärjäisi.

Erotakaan en kyllä halua/ aio ( ei ole kuitenkaan niin isosta asiasta kyse ), nyt täytyisi vaan saada oma ajatusmaailma muuttumaan että se naimisiinmeno ei ole elämän ainoa asia. Koska se ei sitä ole eikä ja ihan yhtä onnellista/ onnetonta elämä näyttää olevan oli naimisissa eli ei.

 

[No mutta!]

Hyvinhän te olette pärjänneet, kokonaista 16 vuotta! Miten se nyt paukahti niin pahaksi, tämä naimisiinmenovimma? Teillä on kaikki kunnossa taloutta myöten ajateltuna. Noin henkiseltä kantilta ajateltuna mikään tuskin muuttuisi, jos vihillä käväseisittä.

Taloutta se muuttaisi kyllä aika lailla sellaisessa tapauksessa, että toinen teistä jättäisi maallisen tomumajansa. Jälkeenjäänyt avokki maksaisi perintöveroa reippaasti enemmän kuin vihitty vaimo. Vaan jos sekään ei ole ongelma, niin mikä sitten?

Tässä on kokeiltu molempia siviilisäätyjä ja tämä avoliitto on minulla ainakin ehdottomasti ollut se parempi liitto ja suhde. Yhteistä elämää pari vuotta enemmän kuin teillä, mutta ei yhteisiä lapsia. Turvallisemmaksikin tunnen oloni ja eloni tässä avossa, sillä se on kuitenkin kaikista eniten kiinni ihmisestä, jonka kanssa elää. Osani ei ole yhtä vakaa taloudellisesti kuin sinulla, mutta tyydyttävä, vaikka jäisinkin yksin. Mies on turvannut varakkaampana, että minulla ei tule isompaa hätää. Minullakaan ei ole mitään suhteen virallistamista vastaan, mutta ihan sama meillä, mies pelkää jostakin syystä, että hyvä suhde menee huonommaksi, jos vihillä käydään. Hän kun tykkää, että meillä on niin hyvä tässä vapaaehtoisessa liitossa, että sen olotilaa ei saa häiritä. Hän kokisi sen jotenkin ahdistavaksi, ettei tässä oltaisikaan enää vapaaehtoisesti, vaan jotenkin "viran puolesta".

Ei se virallisena vaimona oleminen ollut yhtään sen kummempaa kuin tämä avokkina olo. Teillä on yhteiset lapset, joten kyllä siinä on sidettä enemmän, kuin jossakin kaavassa, joka polotetaan.

Ennen vanhaan vihillä käytiin, jos kerettiin. Syrjäkylillä ja saaristossa oli avopareja pilvin pimein. Olisiko siitä tullut ne nimityksetkin, joilla ihmisistä puhuttiin? Jaakon Miina ja Oskarin Reeta? Tai Iso-Jaakon Miina ja Alatalon Reeta talojen nimistä johdettuina?

Ole sinäkin Petterin Jaana.

 

[voi voi ja lämmin leipä]

"Taloutta se muuttaisi kyllä aika lailla sellaisessa tapauksessa, että toinen teistä jättäisi maallisen tomumajansa. Jälkeenjäänyt avokki maksaisi perintöveroa reippaasti enemmän kuin vihitty vaimo. Vaan jos sekään ei ole ongelma, niin mikä sitten?"

Ihan muistiksi, lapset perivät vanhempansa. Vainajan puolisolla on yleensä asumisoikeus yhteisessä kodissa. Ja keskinäinen testamentti maksaa avioliittolaiselle. Mummi maksoi pitkän pennin, kun 1 kolmesta oli niin hanakasti viemässä kaiken, mitä autonperään mahtui, jo elinaikana.

 

[Ihmettelenpä minäkin]

Mitäs pelkureita sellaiset miehet oikein ovat, jotka eivät uskalla mennä naimisiin, vaikka on yhteisiä lapsiakin?

 

[pit.]

Mitäs pelkureita sellaiset miehet oikein ovat, jotka eivät uskalla mennä naimisiin, vaikka on yhteisiä lapsiakin?

Jees.. Itse en tosin ikinä edes tekisi lapsia ennen naimisiinmenoa, sen verran olen vanhanaikainen.

Minua taas hämmästyttää kuinka joku viitsii olla kihloissa 15 vuotta, ilman että toisella on aikeitakaan naimisiinmenosta. Haiskahtaa silkalta kusetukselta miehen taholta.

Vätysmäistä toimintaa kyllä molempien puolelta. Mies ei tahdo naimisiin ja ostaa kihlauksella lisää aikaa ja nainen on tyytyväinen, kun edes kihloissa ollaan..

 

[Näin meillä _]

Niin kihloissa olohan on lupaus naimisiinmenosta, jos siis ette ole menossa naimisiin et ole myöskään kihloissa. Tällöin olette nyt ja tulevaisuudessa "vain" avopari (omasta mielestäni se ei ole kyllä huono asia) etkä voi sanoa olevasi kihloissa. Miten oikein päädyitte kihloihin, jomman kummanhan on täytynyt kosia? Jos mies sitten peruu sehän on lupauksen rikkomista...

Minulla tilanne on se, että miehelläni on kovempi hinku naimisiin kuin minulla. Naimisiin ollaan kuitenkin jossain vaiheessa menossa kun se minulle sopii, mies on kosinut ja olen vastannut myöntävästi (tosin lisäyksellä "joskus tulevaisuudessa"). Olemme siis kihloissa, ja vaikka tilanteemme ei naimisiinmenemisellä mihinkään muutukaan menen naimisiin sen vuoksi että se on miehelleni tärkeää. En minä siinä mitään häviäkään.

 

[lapset saavat kyllä turvan]

Ainoa syy, miksi lähtisin avioon, on se, että ilmeisesti laki edelleen turvaa vain 4vuotta tai pidempään naimisissa olleen lesken. Ns leskeneläkkeellä. Tuostakin saatiin esimerkki, anopin pieni eläke tietysti pienenee, leskeneläkkeen verran. Kela kela kela.

 

[etuja]

Kyllähän avioliitolla on etuja, jos jotakin ikävää sattuu. Avioliiton nojalla perintövero on pienempi ja esim. leskeneläke on oiva juttu, jos työikäinen puoliso ihan yllättäen kuolee ja jää esim. ison asuntolainan kanssa pärjäämään. Kun lapset ovat nuoria aikuisia ja aloittamassa omaa elämäänsä, niin olisi siinä tilanteessa myöskin mukavampaa, ettei lapset halua myydä kaikkea pois rahoittaakseen omaa elämäänsä, vaan että lesken asumisoikeus mahdollistaa yhteiseen asuntoon jäämisen niin halutessaan.

Ymmärrän, että ujo ja syrjäänvetäytyvä ei ehkä halua isoja häitä, koska ei kestä olla kenenkään silmätikkuna, mutta ainahan häitäkin voi järjestää oman maun mukaan. Valitettavan usein häät ovat naisen järjestämät eikä niissä näy miehen haluaminen pätkääkään, mutta toisaalta jos asia on miehelle yhdentekevä ja naiselle "päivä prinsessana" -unelman täyttämistä, niin miksei mies siinä tapauksessa voisi antaa naiselle periksi, jotta nainen saa unelmansa täytettyä.

Täytyy toivoa, että AP:n tapauksessa mies muilta osin ainakin ymmärtää naista ja ymmärtää arvostaa/kunnioittaa hänen erilaisia mielipiteitä.

 

[mietin vaan]

kommenteista. Hyviä kaikki. Lähinnä tässä tosiaan haen tukea omille ajatuksille....
Itse en pidä kihlausta niin tärkeänä ( oli muuten miehen ajatus mennä kihloihin silloin ) ja minä en pidä sitä niin tärkeänä lupauksena naimisiin menosta. Se on yksi sormus muiden joukossa.
Toisaalta mieheni ei ole suoraan sanonut ettei halua kanssani naimisiin, ehkä tämä on enemmänkin minun oma tulkinta asiasta koska emme vieläkään ole naimisissa.

Juu juu, leskeneläkkeet ja muut etuudet tiedetään, mutta kuten mainitsin niin vaikka se toinen kupsahtaisi niin minä pärjäisin kyllä lasten kanssa.

Mielestäni mieheni ei ole mikään pelkuri, hän kyllä ottaa ison vastuun perheestä ja on oikeasti läsnä meidän arjessa. Ei kait se pelkuruutta ole jos haluaa perheen perustaa.

Aika jännä juttu, osaa viestejä lukiessa tulee sellainen olo että en enää halua itsekään naimisiin kun kuulostaa niin vanhanaikaiselle touhulle koko juttu kihlauslupauksineen

Mutta jokainen taaplaa tyylillään ja kaikki kukat kukkii tavallaan.

 

[Liila]

Niin, oletkos miettinyt MIKSI sinä sitten haluaisit naimisiin, jos kerran kaikki on niin hyvin jo nyt????

 

[se taida]

Pillu vihkimällä paremmaksi tulla.

 

[mietin vaan]

ehkä olen sitten ollut sitä mieltä että naimisiin kuuluu mennä ja sulkenut silmäni siltä mitä kaikkea muuta hyvää ympärillä on. Kuitenkaanhan kaikkea ei elämässä voi saada.

Niin, oletkos miettinyt MIKSI sinä sitten haluaisit naimisiin, jos kerran kaikki on niin hyvin jo nyt????

 

[mnb]

on karkausvuosi, kosase miestä, niin tiedät, tahtooko naimisiin!
Se leskeneläkekkin on hyvä varmistaa.

 

[Yksi konsti]

Seurusteluaikaan ukko ei ollut oikein innostunut naimisiinmenosta. Neitsyt kun olin, sanoin ettei seksiäkään sitten heru. No selväähän on, että naimisiin mentiin. Liittoa on kestänyt jo 20 vuotta ja hyvin pyyhkii.

Naiset turhaan itkette, teillähän on valta. Neitsyt saa tahtonsa läpi takuulla.

 

[näin]

on karkausvuosi, kosase miestä, niin tiedät, tahtooko naimisiin!
Se leskeneläkekkin on hyvä varmistaa.

 

[Kaarina Kookoo]

Seurusteluaikaan ukko ei ollut oikein innostunut naimisiinmenosta. Neitsyt kun olin, sanoin ettei seksiäkään sitten heru. No selväähän on, että naimisiin mentiin. Liittoa on kestänyt jo 20 vuotta ja hyvin pyyhkii.
Naiset turhaan itkette, teillähän on valta. Neitsyt saa tahtonsa läpi takuulla.

Naiset ovat nykyään turhan "kainoja ja vaatimattomia", vaikka useimmilla on seksikokemuksia ennen vakituisempaa kumppania. Hyvä, että joku nainen edes on ollut uskalias ja sanonut suoraan, mitä ajattelee.
En ymmärrä, miksi naisen pitää itkeskellä, jos hän haluaa naimisiin eikä mies halua. Sanoo vaan suoraan, että "ota tai jätä", ja etsii toisen miehen, joka on parempi.

 

[mustavalkoista]

Seurusteluaikaan ukko ei ollut oikein innostunut naimisiinmenosta. Neitsyt kun olin, sanoin ettei seksiäkään sitten heru. No selväähän on, että naimisiin mentiin. Liittoa on kestänyt jo 20 vuotta ja hyvin pyyhkii.
Naiset turhaan itkette, teillähän on valta. Neitsyt saa tahtonsa läpi takuulla.

Naiset ovat nykyään turhan "kainoja ja vaatimattomia", vaikka useimmilla on seksikokemuksia ennen vakituisempaa kumppania. Hyvä, että joku nainen edes on ollut uskalias ja sanonut suoraan, mitä ajattelee.
En ymmärrä, miksi naisen pitää itkeskellä, jos hän haluaa naimisiin eikä mies halua. Sanoo vaan suoraan, että "ota tai jätä", ja etsii toisen miehen, joka on parempi.

aina ole näin mustavalkoista. Tai olisihan se helppoa jos ei tarvitsisi ajatella kuin itseä välittämättä muiden ajatuksista.

 

[yinyan]

...niin. Naiset ovat taipuvaisempia ajattelemaan kumppaninsa tunteita. Mies päättää menevätkö naimisiin vai eivät ja odotuttaa niin kauan kuin hänestä hyvältä tuntuu....

 

[Vai niin]

Tai olisihan se helppoa jos ei tarvitsisi ajatella kuin itseä välittämättä muiden ajatuksista.

Ketä sinun nyt pitää muka ajatella muita kuin itseäsi tässä asiassa. Mies ajattelee tasan tarkkaan yksin itseään näissä asioissa vähät välittämättä naisen tunteista ja toiveista.

 

[Uranainen]

...Mies päättää menevätkö naimisiin vai eivät ja odotuttaa niin kauan kuin hänestä hyvältä tuntuu...

Tuo juuri on sairasta uuvutustaktiikkaa, jota yhdenkään naisen ei vuotta tai kahta pidempään pitäisi katsella. Siinä ajassa oppii ihmisen tuntemaan sen verran hyvin, että voi solmia avioliiton tai sitten erota. Loppu onkin hölmöä jahkaamista ja ajanhukkaa, jossa elämä jää elämättä. Mies on tyhmä ja saamaton, jos ei 1-2 v:ssa osaa päättää tällaisesta asiasta.

 

[Elämä. On.]

Jos takana on 15 vuotta yhteiseloa, eikä kunnollista keskustelua ole saatu aikaiseksi osapuolten toivomuksista naimisiinmmenon suhteen, niin aika heikoissa kantimissa on koko parisuhde. Itseasiassa olisin tästä paljon huolestuneempi ap:nä kuin itse naimisiinmenosta.

"Toisaalta mieheni ei ole suoraan sanonut ettei halua kanssani naimisiin, ehkä tämä on enemmänkin minun oma tulkinta asiasta koska emme vieläkään ole naimisissa. "

Olisiko aika nostaa kissa pöydälle?

 

[Miehet on joskus hitaita]

Meiltä kesti yli 20 vuotta ennen kuin menimme naimisiin, itse olisin halunnut
mennä joe aiemmin. Täytyy myöntää, että välillä pinnaa kiristi. Muuten mies on
kyllä hyvä ja mieluinen, joten vaihtoon en halunnut laittaa. Ilmesesti miehen
työkaverin avopuolison yllättävä kuolema sai miehen miettimään asiaa.

Häissä oli meidän lisäksi lapsemme, pappi ja kaksi todistajaa kirkkoherranviraston
virkailijoista. Syömässä käytiin perheen kesken pitkän kaavan mukaan. Mukavat
häät olivatkin! Vanhemmille ja kavereille kerrottiin asiasta seuraavana päivänä.

 

[Uranainen]

Meiltä kesti yli 20 vuotta ennen kuin menimme naimisiin, itse olisin halunnut mennä joe aiemmin.

Tuollainen mies on liian hidas, ainakin minulle. Olisin lähettänyt tiehensä jo alkutaipaleella. En olisi elämääni tuhlannut moisen takia. Mieluummin olisin elänyt elämäni sitten vaikka yksin. Turha pinnaa on miehen takia kiristää.

 

[pit.]

Meiltä kesti yli 20 vuotta ennen kuin menimme naimisiin, itse olisin halunnut mennä joe aiemmin.

Tuollainen mies on liian hidas, ainakin minulle. Olisin lähettänyt tiehensä jo alkutaipaleella. En olisi elämääni tuhlannut moisen takia. Mieluummin olisin elänyt elämäni sitten vaikka yksin. Turha pinnaa on miehen takia kiristää.

No aivan.. ihmetyttää miehet joilla on kyllä kova tarve lisääntyä, mutta vastuunkanto jälkikasvustaan ja jälkikasvunsa äidistä on sitten enemmän kuin hakusessa.

Eipä minuakaan kiinnostaisi 15 saatikka 20 vuoden "koeajoaika".

 

[Uranainen]

Kuinka moni katsoi eilisiltana elokuvan Simone de Beauvoirista ja Jean Paul Sartresta?
Se oli mielenkiintoinen, vaikka itse olenkin osittain ns. porvarillisten arvojen kannattaja. Olen kokenut, että niiden suojassa voin vapaammin valita tekemiseni. Omassa kulttuuripiirissäni hyväksytään yksineläjänaisetkin ihan tasa-arvoisina vaikuttajina kyseenalaistamatta heidän muitakaan ominaisuuksiaan vain siksi, että heillä ei satu olemaan perhettä. Samoin hyväksytään sinkkumiehet. Vastaavasti koen feminismin nykyisen version ahdistavana, koska sen polkee vähän kaikkia, mutta allekirjoitan sen, mitä Simone de Beauvoir teoksessaan toinen sukupuoli esittää:

"Yhteiskunta sosiaalistaa naiset toisiksi suhteessa miehiin eli yhteiskunnan vahvempaan puoliskoon. Näin ollen nainen on aina tuomittu jäämään toiseksi ja vähemmäksi, sekä hänet on kasvatettu kantamaan tätä ristiään sitä kyseenalaistamatta. Nainen löytää itsensä ja suorittaa valintansa maailmassa, jossa miehet velvoittavat hänet hyväksymään itsensä vain "toisena"."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Simone_de_Beauvoir

Oivalsin tämän teini-iässä, vaikka en ollut silloin yhtään Beauvoirin teosta lukenutkaan. Tuo asenne paistoi läpi siitä, miten useimmat miehet kohtelivat tyttöystäviään. Onneksi kasvoin humanistis-kristillisissä piireissä, joissa arvostettiin myös moraalia ja ihmisarvoa itseisarvona (siis riippumatta siitä mitä ihminen on saanut aikaan tai mihin hän kykenee, toisin kuin eksistentialismissa), joten vauriot yksittäisten naisten kohdalla eivät tulleet niin suuriksi kuin mahdollisesti poliittisissa liikkeissä ja muissa aatteissa, joissa naiset synnyttivät lapsia yksin, koska miehet eivät vain halunneet kantaa vastuutaan. Näitä naisia löytyy tänäkin päivänä korkeilta paikoita.

Useimmat ikäiseni naiset päätyivät joko onnelliseen parisuhteeseen tai muuten hyviin ammatteihin ja etenivät urallaan. Keskustellessani heidän kanssaan olen huomannut, että moni on oivaltanut saman kuin minäkin. Moni oli ajatellut tätä naisen kakkosasemaa nuorena mutta oli tehnyt tilapäisen kompromissin jossakin vaiheessa. Muutamat olivat kiemuroiden jälkeen alkaneet kysellä, mitä lopulta haluavat elämältään ja lähteneet uusille urille.

Olen sitä mieltä, että naisen kannattaa murtautua ulos tuosta toisen sukupuolen roolista juuri näissä seurusteluasioissakin sanomalla selkeästi omat mielipiteensä miehen tuntemuksista välittämättä etenkin silloin, kun on kyse niinkin tärkeästä asiasta kuin avioliitto. Olihan Beauvoirkin aluksi tämän roolin vanki nimenomaan Sartren taholta, mutta hän pääsi siitä ulos sen jälkeen, kun hän koki rakkaussuhteen amerikkalaismiehen kanssa.

Beauvoirin ajatus avaa myös käsitystä siitä, että syvä ystävyys eri sukupuolien välillä on mahdollinen. Siitä olen samaa mieltä Beauroirin kanssa, että silloin naisen kannattaa varjella itseään olemalla suostumatta seksiin, joka vain sotkee syvän ystävyyden (oma lisäys: ellei kyse ole vakituisesta parisuhteesta).