Voinko olla liikaa mukana siskon raskaudessa?

[tytttttt]

Isosiskoni ( 35-vuotias) on vihdoin raskaana, takana on yli parinkymmenen vuoden taistelu anoreksian kanssa. Lasta ovat kauan toivoneet ja nyt ollaan jo melkein puolivälissä. Kertoivat kaikille asiasta viikonloppuna ja en osannut arvatakkaan kuinka onnelliseksi asiasta tulin! Heti tuli mieleen mitä tavaraa meiltä voisin hänelle lahjoittaa ja kaikenlaisia erilaisia vinkkejä siitä mitä kannattaa hankkia ja mitä ei. Mullehan iski uudelleen vauvakuumekin tässä vielä!

Itselläni on pientä kaksi lasta, nuorempi vasta alle puolivuotias. Sisko on ollut aika vähän mukana omien lapsieni elämässä ja raskauksissa, koska he asuivat ulkomailla tämän ajan. Luulen, että heidän lapsettomuudellaan on ollut myös osansa asiassa. Oli hänelle kyllä melkoinen yllätys, kun monta vuotta nuorempi sisko ilmoitti olevansa raskaana. On kaikesta huolimatta aina lahjat ostanut ja kaikissa tärkeissä juhlissa (ristiäiset, 1-vee synttärit ym.) parhaansa mukaan käynyt Saksasta asti. Nyt he muuttavat sitten takaisin Suomeen ja haluaisin todella kovasti olla mukana tässä onnellisessa perhetapahtumassa, mutta rupesin miettimään, että voinko olla liian tungetteleva. Olemme siskon kanssa luonteeltamme todella erilaisia, minä avoin, hän sulkeutunut. Tuntuu, että haluaisin kauheasti jutella siskon kanssa heidän tulevasta vauvastaan ja kysellä kuulumisia, mutta samalla pelkään, että jotenkin ahdistan siskoa. Ja hänet tuntien sisko ei uskaltaisi asiasta mitään sanoa. Puhelimessa olemme nyt vauvasta jutelleet ja hän puhuu välillä todella innoissaan tulevasta, välillä tyyliin "jos meille tämä vauva sitten suodaan". Olen itsekkin kokenut keskenmenon ja kummatkin raskauteni ovat olleet hyvin vaikeita, mutta emme ole keskenmenosta sukulaisille kertoneet. Siskolla tiedän vaan olleen vaikeaa raskautua anoreksiansa, muusta en ole tietoinen.

Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Miten olisitte itse halunneet muiden toimivan, kun itse vihdoin olette raskaaksi tulleet? Pelottaa, että loukkaan siskoa tällä innostuksellani.

 

["minä"]

olen sitä mieltä että siskosi varmasti haluaa katsoatämän raskauden suht loppuun asti ennen kuin luottaa siihen että vauva oikeasti tulee. eli sinuna kyllä kyselisin voinnit jne mutten tuputtaisi mitään ja kyllä huomaat jos siskosi ei halua puhua asiasta joten oot vähän sillen varautuneessa tilassa kun lähet asiasta puhelemaan.
Voit ihan hyvin kysyä siskoltasi että mahtaako hän haluat katsoa jossain vaiheessa sinun lastesi vanhoja vaatteita ja kyllä hän sitten kertoo että voi katsoa ja kertoo koska haluaa katsoa.
vointia voit kysellä vaikka kerran viikossa tai kahdessa mutta älä nyt soita joka päivä ja kysele ummet ja lammet tyylillä kaikkea. Jos siskosi alkaa puhumaan että tarvitsee ostaa vauvalle tavaroita niin sitten voit kertoa mitä itse olit mieltä mistäkin mutta jos siskosi haluaa ostaa sitterin vaikka pidit sitä itse turhana niin anna toisen ostaa äläkä mene sanomaan koko ajan että hukkan heitettyä rahaa kun mun mielestä...

mikäs sen ihanampaa tapaa kuin yhdessä odottaa muta vain jos se käy sille odottavalle kanssa!

toivottavasti vauva syntyy terveenä ja saatte suhteenne sisarina toimimaan niin että olette vauvan synyttyä löytäneet toisenekin lähemmin!
onnittelut myöskin sinulle kun sinusta kaikesta päätellen tulee täti ihan ekaa kertaa ; D

 

[ihiohh]

Toi teksti voisi olla mun kynästä... Mä sanoisin, että go for it! Raskaudesta puhumisesta ei voi saada tarpeekseen ja siitä ei voi höpistä kenelle tahansa kavereille loputtomiin. He kyllästyvät ennen ku pääsee edes alkuun... Kyllä ex-anorektikko osaa piiloutua niin halutessaan.

 

[muutama kysymys]

liikaa tekstiä ei jaksa lukea alkua pitemmälle, puisevaa tekstiä, katkeraa ja mitäänsanomatonta teksitä, miksi et hae hoitoa lääkäriltä, kenelle olet raskaana?

 

[.ap.]

Kiitos vastauksesta. En ajatellutkaan tuputtaa omia mielipiteitäni ehdottomana totuutena, vaan just kertoa, että meillä on esim. tykätty tästä ja tehty näin, ja näitä juttuja ei olla koettu ollenkaan käteviksi. Itse olisin ainakin kaivannut muilta mielipiteitä just tavaroiden suhteen ekassa raskaudessa. Kaikkea turhaa on tullut ostettua ja rahaa hukkaan heitettyä. Olen aina ollut todella lapsirakas ja olen todella innoissani jokaisesta läheisilleni tulevasta lapsesta.

Sisko jo sanoi tulevansa mielellään katsomaan tavaroita ja toisen pinniksen jo sinne lupasinkin, kun tyhjänpanttina ullakolla lojuu. Jotenkin vaan haluaisin tosi kovasti olla kaikessa mukana, omasta edellisestä raskaudestakin on vielä niin vähän aikaa. Meillä on myös veli, jolla on kolme lasta, nuoremmat parin kuukauden heitolla omien lapsieni kanssa. Veljen vaimon kanssa ei olla niin läheisiä, mutta kaksi kertaa ollaan samaan aikaan oltu raskaana ja kummasti vauvajutut ovat meitäkin lähentäneet.

Ymmärrän pelot siitä tuleeko sitä vauvaa vai ei. Kummankin poikani raskauksien aikana olen ollut erityisseurannassa ja esikoinen oli kauan lastenosastolla. Veljeni vanhimmalla lapsella on harviainen perinnöllinen sairaus, joka tulee johtamaan kuolemaan jossain vaiheessa. Sisko on todella huono puhumaan omista ongelmistaan, anoreksista tiesivät kaikki, mutta asiasta ei koskaan siskon halusta puhuttu. Jotenkin koen, että voisin jopa olla avuksi tässä raskausaikana, olen itse samat pelot käynyt läpi kolme kertaa, kerran ihan aiheesta keskenmenon saadessani.

 

["Elena"]

Voi kuule, vaikutat aivan ihanalta siskolta. Ja oon aivan varma, että toi raskaus tulee lähentämään teitä. Itse olen myös sairastanut anoreksiaa kymmeniä vuosia ja voisin sanoa parantuneeni vasta lapsen myötä.