heräämällä siiehn kun mies tiuskaisee: "Avaa nyt sit äkkiä se saamarin korkki tai tulppa, että se piipitys loppuu!" 
:snotty:
Tuohon mie heräsin... kesken todella oudon unen:
Mie ajoin tuota meidän kotitietä ja tulin sellaiseen mutkapaikkaan. Puhelin soi.
Samaan aikaan alkoi auton öljyvalo vilkkua ja piipittää niinkun häiriön merkiksi. Mie pysäytin auton siihen keskelle ajokaistaa ja vastasin puhelimeen, jossa isäni soitti.
Mun isä siinä puhelimessa sit ihmetteli, että meidän lasten entinen opettaja ois halunnut myydä hänelle maahan salaa kuljetettua tupakkaa. Mie siihen totesin vaan, että:
"No jaa, kai se on sun oma asias!"
Isäni sit jatkoi, että mutta kun ei hän edes polta... johon mie sit jo ärsyyntyneenä sen auton häiriöpiippauksiin tokaisin:
"Joo, joo... mutta mun täytyy nyt tutkia öljyt ja öljypohja!"
Siinä samassa mie herään, kun mies tiuskaisee, että: "Avaa nyt sit äkkiä se saamarin korkki, että se piipitys loppuu!"
Tuossa aamukahvilla sit pohdittiin tapahtuman "oikeaa kulkua", joka meni niin, että puhelimen herätys oli alkanut soimaan, jolloin mie olin napannut puhelimen ja noussut istumaan.
Mies oli olettanut, että mie sammutan herätyksen, mutta olinkin vaan istunut sängyssä herätyspiippausta soittava puhelin korvalla.
Kun mies oli pyytänyt mua sulkemaan piippauksen, mie olin vaan todennut ääneen, että: "No jaa, kai se on sun oma asias!" ja toiseen kehoitukseen olin edelleenkin täysin unessa selittänyt, että: "Joo, joo... mutta mun täytyy nyt tutkia öljyt ja öljypohja!"
ja kolmanteen, jo äkäisempään tivahdukseen mie sit lopulta heräsin.
Mies selitti, että oli koittanut puhelinta multa ottaakin, mutta mie olin sitä niin vaalinut, ettei sitä saanut pois... mulla kun näytti olevan meneillään kovin tärkeä puhelu
Mutta aika jännä... mie oon toki ennenkin puhunut unissani ja kävellytkin, mutta en mie ennen oo ihan noin tarkkaan muistanut unen kulkua.
Toi jäi vaan niin mieleen - ehkä siksi, että herätys ei ollut kovinkaan lempeä :snotty:
:snotty: Tuohon mie heräsin... kesken todella oudon unen:
Mie ajoin tuota meidän kotitietä ja tulin sellaiseen mutkapaikkaan. Puhelin soi.
Samaan aikaan alkoi auton öljyvalo vilkkua ja piipittää niinkun häiriön merkiksi. Mie pysäytin auton siihen keskelle ajokaistaa ja vastasin puhelimeen, jossa isäni soitti.
Mun isä siinä puhelimessa sit ihmetteli, että meidän lasten entinen opettaja ois halunnut myydä hänelle maahan salaa kuljetettua tupakkaa. Mie siihen totesin vaan, että:
"No jaa, kai se on sun oma asias!"
Isäni sit jatkoi, että mutta kun ei hän edes polta... johon mie sit jo ärsyyntyneenä sen auton häiriöpiippauksiin tokaisin:
"Joo, joo... mutta mun täytyy nyt tutkia öljyt ja öljypohja!"
Siinä samassa mie herään, kun mies tiuskaisee, että: "Avaa nyt sit äkkiä se saamarin korkki, että se piipitys loppuu!"
Tuossa aamukahvilla sit pohdittiin tapahtuman "oikeaa kulkua", joka meni niin, että puhelimen herätys oli alkanut soimaan, jolloin mie olin napannut puhelimen ja noussut istumaan.
Mies oli olettanut, että mie sammutan herätyksen, mutta olinkin vaan istunut sängyssä herätyspiippausta soittava puhelin korvalla.
Kun mies oli pyytänyt mua sulkemaan piippauksen, mie olin vaan todennut ääneen, että: "No jaa, kai se on sun oma asias!" ja toiseen kehoitukseen olin edelleenkin täysin unessa selittänyt, että: "Joo, joo... mutta mun täytyy nyt tutkia öljyt ja öljypohja!"
ja kolmanteen, jo äkäisempään tivahdukseen mie sit lopulta heräsin.
Mies selitti, että oli koittanut puhelinta multa ottaakin, mutta mie olin sitä niin vaalinut, ettei sitä saanut pois... mulla kun näytti olevan meneillään kovin tärkeä puhelu
Mutta aika jännä... mie oon toki ennenkin puhunut unissani ja kävellytkin, mutta en mie ennen oo ihan noin tarkkaan muistanut unen kulkua.
Toi jäi vaan niin mieleen - ehkä siksi, että herätys ei ollut kovinkaan lempeä :snotty:
:ashamed:
