Voiton maksimointi vai parisuhde?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaimoke
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vaimoke

Vieras
Meillä oli miesystävän kanssa aikomus hankkia loma-asunto yhdessä. Rahoituksesta oli puhuttu alustavasti, että mies rahoittaa sen, koska hänellä on sen verran käteistä ja minulla ei tällä hetkellä ole. Aikomus oli tehdä velkakirja, jossa hän lainaa minulle osuuteni esim. 3 %:n korolla, ja maksan koko summan korkoineen 5 vuoden kuluttua, kun myyn ok-taloni (lapset lentäneet silloin pesästä). Puhuttiin myös, että sitten vasta (kun olisi rahat – vähintään 280 000 - minun asunnostani saatu) rakennettaisiin sinne isompi, talviasuttava asunto vanhuuden varalle minun rahoillani. Silloin minun sijoitusosuuteni olisi huomattavasti isompi.

Nyt, kun asian toteutuminen oli lähempänä, tämä ”lainasopimus” korkoineen ei enää ollutkaan riittävä miehelle. Hän laski, että kiinteistön arvo nousee kuitenkin enemmän kuin tuon 3 %, jonka hän ”tienaa” korkoa, ja minun omaisuuteni karttuu enemmän, koska omistaisin puolet lomakiinteistöstä. Mahdollisesti totta. Siksipä hän esittikin, että lainasummani ei olisikaan esim. 50 000e, vaan 50% koko kiinteistön arvosta. Karkeasti laskien – jos kiinteistön arvo olisikin 5 vuoden kuluttua 150 000 nykyisen 100 000:n sijaan, ja maksaisin hänelle 75 000 omistuksestani vain 50 000 + korot (about 58 000e), joten jäisin voitolle ”ansiotta”. Siispä minun pitäisikin tuolloin maksaa 75 000 + korot. Asia meni jäihin.

Ehkä turhaan, mutta minua loukkasi tuo asenne. Ehkä siksi, etten itse voisi olla noin laskelmoiva. Olen ollut myös lainan antajana, ja ei olisi tullut mieleenikään laskelmoida ystäväni asunnon arvonnousua ja hyötyväni siitä nostamalla lainan pääomaa???!!!!!
Lainahan otetaan summana, eikä katsota, miten sijoituksen arvo muuttuu, entäs jos arvo laskisi, lainasumma pitäisi silloinkin maksaa kokonaisuudessaan. Jos otan pankista lainan, maksa sinne lyhennyksen ja korot, ei pankkikaan katso, että AHAA, nythän tuon asunto onkin paljon kalliimpi, nostetaanpas lainapääomaa! Tai: voi, voi, talohan on menettänyt arvoaan, lasketaanpas sitä lainasummaa suhteessa alemmas…

Jos hän oli mielellään valmis lainaamaan minulle rahaa, miksi laittaisi ”ahneet” ehdot? En halua hänen lahjoittavan minulle puolta mökistä, en meinaa huijata häntä laittamaan kauppakirjaan molempien nimiä ja olla maksamatta osuuttani. En aio lainata häneltä ilman korkoa…

Miksikö en ota lainaa pankista? No, ei ole varaa enää isompiin kuukausimenoihin.
Miksi haluan olla osallisena loma-asunnon ostossa sen sijaan, että antaisin miehen ostaa sen yksin omiin nimiinsä? Se ei tuntuisi omalta, olisin vieraana toisen nurkissa. Ja meillä (molemmilla siis) on ollut pitkään suunnitelmissa hankkia yhteinen kesäpaikka.

Tällaiset asiat nostavat seinää välillemme. En voi olla ajattelematta, että hän ajattelee vain rahaa ja sitä, mistä saisi suurimmat voitot. Ok, hän on tehnyt ”töitä” rahojensa eteen 10 vuoden aikana (kyse on kuitenkin vain n. 200 000 eurosta), sijoittanut, saanut voittoja, hävinnytkin paljon. Nyt hän haluaa maksimoida taloudelliset voitot tässä parisuhteessakin.

Puhuin lopulta hänelle asiasta viikonloppuna. Kerroin, että asian saama käänne loukkaa minua. Kysyin, eikö hänelle siitä normaali korko (sama, mitä nytkin saa määräaikaistililtä), vai haluaako hän sijoittaa rahansa mieluummin johonkin pörssiosakkeisiin ja ottaa riskin hävitä kaikki? Haluaako hän, että saamme sinne rakennettua sen ”eläkeläistalon” vai meinaako pelata rahoillaan loppuelämänsä? Mihin hän aikoo sijoittaa, elämään vaiko pörssiin? Mistä lopulta ihminen saa suuremmat voitot? Mitä hän meinaa loppuelämällään tehdä (sanoi aikovansa elää vielä 50 vuotta)? Pyysin miettimään asiaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vaimoke:
Meillä oli miesystävän kanssa aikomus hankkia loma-asunto yhdessä. Rahoituksesta oli puhuttu alustavasti, että mies rahoittaa sen, koska hänellä on sen verran käteistä ja minulla ei tällä hetkellä ole. Aikomus oli tehdä velkakirja, jossa hän lainaa minulle osuuteni esim. 3 %:n korolla, ja maksan koko summan korkoineen 5 vuoden kuluttua, kun myyn ok-taloni (lapset lentäneet silloin pesästä). Puhuttiin myös, että sitten vasta (kun olisi rahat – vähintään 280 000 - minun asunnostani saatu) rakennettaisiin sinne isompi, talviasuttava asunto vanhuuden varalle minun rahoillani. Silloin minun sijoitusosuuteni olisi huomattavasti isompi.

Nyt, kun asian toteutuminen oli lähempänä, tämä ”lainasopimus” korkoineen ei enää ollutkaan riittävä miehelle. Hän laski, että kiinteistön arvo nousee kuitenkin enemmän kuin tuon 3 %, jonka hän ”tienaa” korkoa, ja minun omaisuuteni karttuu enemmän, koska omistaisin puolet lomakiinteistöstä. Mahdollisesti totta. Siksipä hän esittikin, että lainasummani ei olisikaan esim. 50 000e, vaan 50% koko kiinteistön arvosta. Karkeasti laskien – jos kiinteistön arvo olisikin 5 vuoden kuluttua 150 000 nykyisen 100 000:n sijaan, ja maksaisin hänelle 75 000 omistuksestani vain 50 000 + korot (about 58 000e), joten jäisin voitolle ”ansiotta”. Siispä minun pitäisikin tuolloin maksaa 75 000 + korot. Asia meni jäihin.

Ehkä turhaan, mutta minua loukkasi tuo asenne. Ehkä siksi, etten itse voisi olla noin laskelmoiva. Olen ollut myös lainan antajana, ja ei olisi tullut mieleenikään laskelmoida ystäväni asunnon arvonnousua ja hyötyväni siitä nostamalla lainan pääomaa???!!!!!
Lainahan otetaan summana, eikä katsota, miten sijoituksen arvo muuttuu, entäs jos arvo laskisi, lainasumma pitäisi silloinkin maksaa kokonaisuudessaan. Jos otan pankista lainan, maksa sinne lyhennyksen ja korot, ei pankkikaan katso, että AHAA, nythän tuon asunto onkin paljon kalliimpi, nostetaanpas lainapääomaa! Tai: voi, voi, talohan on menettänyt arvoaan, lasketaanpas sitä lainasummaa suhteessa alemmas…

Jos hän oli mielellään valmis lainaamaan minulle rahaa, miksi laittaisi ”ahneet” ehdot? En halua hänen lahjoittavan minulle puolta mökistä, en meinaa huijata häntä laittamaan kauppakirjaan molempien nimiä ja olla maksamatta osuuttani. En aio lainata häneltä ilman korkoa…

Miksikö en ota lainaa pankista? No, ei ole varaa enää isompiin kuukausimenoihin.
Miksi haluan olla osallisena loma-asunnon ostossa sen sijaan, että antaisin miehen ostaa sen yksin omiin nimiinsä? Se ei tuntuisi omalta, olisin vieraana toisen nurkissa. Ja meillä (molemmilla siis) on ollut pitkään suunnitelmissa hankkia yhteinen kesäpaikka.

Tällaiset asiat nostavat seinää välillemme. En voi olla ajattelematta, että hän ajattelee vain rahaa ja sitä, mistä saisi suurimmat voitot. Ok, hän on tehnyt ”töitä” rahojensa eteen 10 vuoden aikana (kyse on kuitenkin vain n. 200 000 eurosta), sijoittanut, saanut voittoja, hävinnytkin paljon. Nyt hän haluaa maksimoida taloudelliset voitot tässä parisuhteessakin.

Puhuin lopulta hänelle asiasta viikonloppuna. Kerroin, että asian saama käänne loukkaa minua. Kysyin, eikö hänelle siitä normaali korko (sama, mitä nytkin saa määräaikaistililtä), vai haluaako hän sijoittaa rahansa mieluummin johonkin pörssiosakkeisiin ja ottaa riskin hävitä kaikki? Haluaako hän, että saamme sinne rakennettua sen ”eläkeläistalon” vai meinaako pelata rahoillaan loppuelämänsä? Mihin hän aikoo sijoittaa, elämään vaiko pörssiin? Mistä lopulta ihminen saa suuremmat voitot? Mitä hän meinaa loppuelämällään tehdä (sanoi aikovansa elää vielä 50 vuotta)? Pyysin miettimään asiaa.


"miehen ostaa sen yksin omiin nimiinsä? Se ei tuntuisi omalta, olisin vieraana toisen nurkissa. Ja meillä (molemmilla siis) on ollut pitkään suunnitelmissa hankkia yhteinen kesäpaikka."

Miksi kesäpaikka pitää välttämättä ostaa omaksi? Voihan sellaisen vuokrata tai hankkia lomaosakkeen.

Minä en miesystävän kanssa tekisi yhtään mitään kiinteistökauppoja. Kun ei ole omaisuutta, niin ei ole huoliakaan. Yöt nukkuu paljon paremmin.

Miesystäväsi on keinottelija. Jos olisit täysin tyhjätasku, tuskin hän sinun seurassa viihtyisi.
 
Ahneus kasvaa. Sinähän pääset hyötymään hänen rahoillaan, hän ajattelee. Mutta varmasti tuolla asenteella hän myös hinnoittelee asuntoasi ja sen hän mielellään sijoittaisi omalle tontillensa.

Anna hänen ostaa mökkinsä, kyllä sinulla on nyt hyvä syy unohtaa bisnekset hänen kanssaan ja hyvällä omallatunnolla voit olla siellä miehen mökillä. Mutta älä ikinä rakenna hänen tontilleen tikkuakaan ristiin, ilman täyttä omistusta ja säilytä kaikki kuitit omistuksistasi ja ostoista.

Hän hassaa rahansa ja silloin sinun talorahasi ovat kysyttyä kamaa.
 
Tuo sun juttus on kyllä aika kinkkinen.
Kyllä minä oon taipuvainen olemaan sun kanssas samaa mieltä aika pitkälle.
Oikeen pittää raapasta tuota nutturan seutua...

Sanot että haluat hoitaa oman ossuutes, ettet tuntisi olevas vieraas paikas.
Mulla ei nyt heti oo muuta neuvoa, kun että harkihteppa mistä nurkasta eniten haluaisit sen oman paikkas.
Miten mulle tuli mieleen nuo parturien ja kampaajien vuokratuolit...

Sinuna minä ostasin sen oman paikkani makkuukammarista, saunan puolelta tai takkahuoneesta.
Elä vain mee ostamaan keittiöstä pientäkään lääniä..pääset kuule palijon helepommalla......;) Uskotko?



 
Kuulostaa ihan siltä, että taas kerran on huiputtaja liikkeellä.

Älä hyvä ihminen rupea mihinkään rahoituspuuhiin tuon miehen kanssa. Olen työssäni pankissa nähnyt liian monta noin päivänselvää tapausta, jossa rakastunutta naista viilataan linssiin sen kun keretään.

Olen kyllä oppinut senkin, että siinä vaiheessa hvvätkin neuvot menevät kuuroille korville ja sitten tulee katkeran itkun paikka.

Vuokratkaa kesäpaikka muutamaksi kesäksi ja anna ajan kulua. Siinä parin vuoden päästä on kyllä selvinnyt, rakastaako mies sinua vai onko vain keinottelemassa omaisuutesi kanssa.

Menkää vaikka pankkiin ja pyytäkää virkailijaa ottamaan miehen luottotiedot. Ne kertovat jo aika paljon ihmisestä ja hänen menneisyydestään, joka on näissä asioissa hirveän tärkeä.

Jäitä siis hattuun ihan todella.
 
näin tekisin:lle ärsyttäää tollainen tekstin lainaaminen. ei riittänyt että lainasit koko tekstin vaan vielä lainasit lisäksi osaa tekstistä uudelleen.... etkä kuitenkaan sanonut mitään järkevää vastausta. olit eka vastaaja joten ihan selkeää olisi ilman turhaa kopiontiakin ollut kelle vastaus oli osotettu. tai sitten olet harvinaisen typerä ihminen.

hinnat tulee putoamaan kaikissa kiinteistöissä. turha maksaa ylihintaa.
 
ei tarvitse tuntea itseään ulkopuoliseksi, vaikka toinen omistaakin kesäasunnon. Voit hyvin viedä ruokaa ja vähän maksella vaikka bensalaskuja asumisesi vuokrasta.

Anna miehen pitää bisneksensä ominaan äläkä sekaannu niihin, niin kuin tuossa edellä jo neuvottiin. Jos hänellä kerran on rahaa, niin selvintä on, että rahoittaa itse koko jutun.

Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Kuinka hyvin tunnet hänen menneisyytensä ihan oikeasti eikä vain hänen kertomanaan?

Jotenkin varoitusvalot syttyivät minulla ihan heti kertomuksesi luettuani.
 
Kiitos kommenteistanne!
Pari selvennystä: mies ehkä keinottelee, mutta yleensä pienillä riskeillä. Luottotiedot ovat ok, tarkistettu on, lainat on maksettu, velaton mies. Tulot ja menot ovat "avoin kirja" eli tiedän ne yhtä hyvin kuin omanikin :). Huijari ei ole, paheensa on "voiton maksimointi" ja tietty materialistisuus (vaikka elääkin askeettisesti). Hän on hyvin köyhistä oloista ja siksi raha-asiat ovat hänelle hyvin tarkan silmän alla, nyt kun on hieman omaisuutta. Kun ostaa, ostaa laatua jne.

En ole "rakastunut pikkurouva". Elämänkokemusta on ja talouden taitoakin. En anna omaisuuttani missään huumassa tulevaisuudessakaan, ajattelin vain hienoista vastavuoroisuutta: hän rahoittaa nyt (teemme lainapaperin), minä rahoitan tulevaisuudessa (josta teemme myös paperit). Jos menemme naimisiin, tehdään avioehto, se on molemmille selviö. Jos hankitaan yhteistä, on molempien nimet kuiteissa jne.

Ja... hmmm... mistäköhän huoneesta sen nurkkani ottaisin? Mies tekee enemmän kotitöitä, paitsi ei ruokaa... Sängyssäkin viihtyy enemmän, samoin pihatöissä - taidan ottaa olohuoneen soffan. :)

Tosi on, että mökkejä voi vuokratakin, kokemusta on. Siksi haluasimme pysyvän oman kesäpesämme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja älä lainaa turhaan tekstiä!:
näin tekisin:lle ärsyttäää tollainen tekstin lainaaminen. ei riittänyt että lainasit koko tekstin vaan vielä lainasit lisäksi osaa tekstistä uudelleen.... etkä kuitenkaan sanonut mitään järkevää vastausta. olit eka vastaaja joten ihan selkeää olisi ilman turhaa kopiontiakin ollut kelle vastaus oli osotettu. tai sitten olet harvinaisen typerä ihminen.

hinnat tulee putoamaan kaikissa kiinteistöissä. turha maksaa ylihintaa.

Lainasin vahingossa tekstin turhaan. Kömmähdyksiä sattuu fiksummillekin Elleille.

Omasta mielestä sanoin ihan järkeviä ja moni muukin tässä viestiketjussa on täysin samalla kannalla.

Varakkaita naisia aina hännystellään. Persaukiset yh-Ellit onneksi saavat elää rauhassa.
 
... siitä ei ole kyse. Tunnen hänen perheensä, sukunsa. Hän on tunnettu henkilö kotipaikkakunnallaan. Tunnettu luotettavuudestaan. Yhdessä oltu 2 vuotta.

Minä luotan häneen, mutta tuntuu, ettei hän luota minuun - ihmettelen miksi?!??!?!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vaimoke:
... siitä ei ole kyse. Tunnen hänen perheensä, sukunsa. Hän on tunnettu henkilö kotipaikkakunnallaan. Tunnettu luotettavuudestaan. Yhdessä oltu 2 vuotta.

Minä luotan häneen, mutta tuntuu, ettei hän luota minuun - ihmettelen miksi?!??!?!

No, en minäkään luottaisi keneenkään, ehkä on viisainta varmistella, mutta ei ole kysymys luottamuksesta, kun haluaa voittonsa maksimoida. Kysymys on ahneudesta ja erittäin kyseenalaiseen suuntaan. No voit olla varma , että tulee nittä muitakin vastaavia vielä eteenne. teille olisi parempi, kun antaisitte rahanne vaikka minulle, kun ette osaa niden kanssa elää, vaan annatte niille vallan.

 
Neuvoni on, että eläkää tunnetasolla niin voimakkaasti ja onnellisina kuin vain mahdollista, mutta pidä raha-asiat erillään.

Kertomuksesi viestittää negatiivisia signaaleita, sille ei voi mitään.
 
En tekisi velkajärjestelyjä yksityishenkilön kanssa. Kumman omistuksessa vapaa-ajan asunto olisi, kun sinulla on vain laina? Entä takuut, edellenpanttaukset (noita käsitteitä en kyllä oikein ymmärrä, mutta kuitenkin.) Kuka vastaa kuluista, veroista, vakuutuksista yms. Mikä osuus siitä kuuluisi lapsillesi? Voisitko myydä oman osuutesi noin vain eteenpäin tai voisivatko lapsesi tehdä sen? Niin, kukapa ventovieras loma-asunnon puolikasta haluaisi. (Korkeintaan uusi vaimoke tai sukulainen, jos halvalla saisi.) Myymättä todennäköisesti jäisi, vaikka ero tulisi. Siinä sitten roikkuisit lainan maksajana, mutta todennäköisesti et enää pääsisi siihen sohvalle makoilemaan.

Ilmeisesti et ole osannut ajatella kovin pitkälle, vaikka näennäisen tarkkoja lukuja esität. Keinottelu on ihan eri asia kuin taloudenhoito, vaikka monet "pikkurouvat" ovat luottavinaankin omaan älyynsä kotitalousmenojen hoidossa.
 
Kenenkäs nimiin tätä mökkiä rakennettaisiin? Teidän molempian vai miehen?

Niin tai näin, minä antaisin miehen rakentaa mökin omissa nimissään. Sitten jos suhde kestäisi, rakentaisimme yhdessä sen isomman siinä vaiheessa, kun myisin omani. Sittenkin se olisi vähän kyseenalaista perintöasioiden kannalta. Kuka perii ja mitä, jos ei olla edes naimisissa? Ja kannattaako naimisiinkaan mennä, jos ikää on jo paljon?

Sopan keität, jos ryhdyt nyt velkakirjoja laatimaan. Ota ainakin lakimies avuksesi ennen kuin teet mitään. Eivät nämä meidän neuvot tee sinua autuaaksi, kun emme oikein tiedä koko totuutta emmekä taustoja.

 
Alkuperäinen kirjoittaja deben tuuri:
En tekisi velkajärjestelyjä yksityishenkilön kanssa. Kumman omistuksessa vapaa-ajan asunto olisi, kun sinulla on vain laina? Entä takuut, edellenpanttaukset (noita käsitteitä en kyllä oikein ymmärrä, mutta kuitenkin.) Kuka vastaa kuluista, veroista, vakuutuksista yms. Mikä osuus siitä kuuluisi lapsillesi? Voisitko myydä oman osuutesi noin vain eteenpäin tai voisivatko lapsesi tehdä sen? Niin, kukapa ventovieras loma-asunnon puolikasta haluaisi. (Korkeintaan uusi vaimoke tai sukulainen, jos halvalla saisi.) Myymättä todennäköisesti jäisi, vaikka ero tulisi. Siinä sitten roikkuisit lainan maksajana, mutta todennäköisesti et enää pääsisi siihen sohvalle makoilemaan.

Ilmeisesti et ole osannut ajatella kovin pitkälle, vaikka näennäisen tarkkoja lukuja esität. Keinottelu on ihan eri asia kuin taloudenhoito, vaikka monet "pikkurouvat" ovat luottavinaankin omaan älyynsä kotitalousmenojen hoidossa.

Kiitos , oli muuten asiaa koko viesti, kiva kun jaksoit auttaa..

 
Hyviä neuvoja molemmilta edellisiltä vastaajilta. Itse myös kehottaisin ottamaan lakimieheen yhteyttä. Faktat ja riskit tulee nopeasti selville. Olen myös itse konsultoinut lakimieheltä faktat, ennen isoja raha-asioita.

Sellainen mututuntuma on, että se ketä omistaa tontin, omistaa "tavallaan" myös talon. Eli oma neuvoni on, että sekä tontti+talo ostetaan puoliksi. Toinen huomioitava asia on perintöasiat. Kysy nyt ihmeessä lakimieheltä miten nuo kiemurat todellisuudessa menee.

Mutta pääosin olen samaa mieltä kuin "deben tuuri".
 
Huomenta! Ihan hyviä ajatuksia teiltä, on tullut mietittyä itsekin noita.

Tähänastinen suunnitelma on siis: JOS ostamme kesäpaikan, se olisi molempien nimissä (50/50). Maksut tietenkin puoliksi omistussuhteen mukaan. Onhan noita yhteisomistuksia maailma pullollaan. Itsekin omistan siskoni kanssa yhden kiinteistön yhdessä. Kyse onkin ollut rahoituksesta, eli olisin velkaa miehelle puolet hankintahinnasta. Mitä sinne sitten rakennettaisiinkin lisää, se rahoitettaisiin puoliksi (silloisin järjestelyin).
Mitä perintöasiaan tulee, niin lapsethan perii minun omaisuuteni, eli tässä tapauksessa myös puolet kesäpaikasta (omistusosuuteni). Jos tilanne tulisi, että minä poistuisin elämästä ensin, järjestelyt ovat samat kuin missä tahansa omaisuudessa; joku lunastaa sen itselleen (mies?) tai sitten myyntiin ja rahat jakoon.

Raha-asiat (isot) onkin tarkoitus pitää erillään, kuten kai jo aiemmin selvitin. Se, mikä tässä mättää, on miehessä ilmentynyt ahneus tässä laina-asiassa.

Mutta pistinpä hänet oikeasti miettimään. Sanoin, ettei tee enää mieli hankkia mitään yhteistä, kun hän on noin ahne, eikös tässä aiota yhteistä elämää viettääkään? Jos asia vaivaa minua, niin vaivaa se nyt miestäkin. Hän totesi, että eipä ole tullut ajatelleeksi asiaa tuolta kannalta (mitä aloitusviestini lopussa kirjoitin) - että on noin materialistinen... Hän saa ottaa asian seuraavaksi esille, kunhan on miettinyt.

Ja mitä tulee tulevaisuuden miettimiseen, eipä sitä koskaan tiedä, ollaanko yhdessä loppuelämä vai ei. Ja kun kuitenkin olemme yhdessä kaikki vapaa-ajat, niin olisi vaikea olla rakentamatta yhdessä mökkiä. Antaisinko miehen puurtaa omaa mökkiään puoli vuotta tai vuoden ja sitten minä vuorostani rakentaisin yksin toisen omilla rahoillani... Ei ole tullut mieleenkään esim. rakentaa mökkiä tai taloa toisen omistamalle tontille! Vähän sama kuin antaisi sen samantien lahjaksi.

Olen hoitanut omat raha-asiani 18-vuotiaasta saakka ja naimisissa ollessani myös perheen taloudenpidon. Ellen olisi osannut sitä tehdä, en ehkä omistaisi sitä, mitä nyt omistan. Olen myös itse ollut pankissa töissä ja muutenkin rahoituksen kanssa tekemisissä ja nähnyt tosi pohjamuta-asioita. Paperit tehdään kaikista isommista sopimuksista, olen huomannut ettei sanaan kannata luottaa (exän lupaukset maksaa puolet esim. lapsen autokoulusta - ei ole rahoja näkynyt..).

Tällä hetkellä asia on siis jäissä. Ratkaisu on varmaan joko yhteinen kesäpaikka tai ei kesäpaikkaa ollenkaan - toistaiseksi.
 
No, miten sen ottaa.
Mielestäni rahalla leikkiminen, painostaminen, tai mikä tahansa samanlainen tapa hyötyä parisuhteesta erotessa on perseestä. Voi helvetti että itseäni ainakin ärsyttää ihmiset jotka ovat materilialisteja, tavaran perään jne!
Onhan se toki elämistä, mutta eikö löydy sen vertaa inhimillisyyttä, että pitää rahan avulla hyötyä ja ajatella eroamista / elämistä?
Yhtäköyttä sitä vedetään suhteessa ja yhdessä koetetaan sopia. Miksi se pitää erota niin irvessä että pitää toiselle tehdä tahallaan hallaa elämisen ehdoilla?
Ihan vain vinkkinä: Mietitikääpä miltä itsestänne tuntuisi olla samassa tilanteessa. Maailmassa on niin monta muuta tärkeämpää asiaa ku raha.
 
Mitäköhän nimim. EroamassaM tarkoitti? Kuka on eroamassa ja siitä hyötymässä? Ymmärtääkseni tässä ketjussa ap ja mies ovat yhdessä ja vasta aloittamassa yhteistä elämää. Sitä yhtäköyttä hakemassa.
 
Ensinnäkin kiinteistöjen osalta ei oikeastaan lain osalta ajatella, että toinen omistaisi vain maapohjan ja toinen rakennuksen, koska kiinteistöt ovat erottamaton osa koko kokonaisuutta. Ehkä teidän tapauksessanne olisi järkevintä kustantaa kaikki kulut puoliksi sekä tontin ostamisen että myöhemmin rakennettavan rakennuksen osalta.

Jos et millään halua ottaa lisää lainaa, niin odottakaa sitten se 5 vuotta, että saat oman asuntosi myytyä, jollei sellainen järjestely onnistu, että myisit talosi jo nyt ja ostaisit 5 vuodeksi pienemmän asunnon tilalle. Kaupasta jäävällä rahalla saisit ostettua tontin jo nyt.

Jos rahasta on kovasti kiistaa, en välttämättä suosittele lainaamaan rahaa mieheltä, koska se voi riitatilanteissa olla kiistakapulana. Eikö siis siinä tilanteessa olisi ihan sama ottaa se laina sitten pankilta, jotta mies ei ainakaan pääse vetoamaan, miten hän on ollut hyväntekijä jne.

Minusta AP:n miehen ehdotus uusista laskelmista, jotka perustuvat kiinteistön nousuoletuksiin ovat aivan turhat, koska KUKAAN ei pysty ennustamaan talouden tilaa viiden vuoden päästä. Tähän mennessähän teollistuneen maailman elämässä on AINA tullut lama vastaan ennemmin tai myöhemmin. Tuskinpa nytkään maailma on yhtään viisastunut 90-luvun alun lama-ajasta, vaan se koittaa myös. Sitä paitsi kiinteistön arvonnousullahan ei ole mitään merkitystä, jollette ole myymässä sitä. Kiinteistön hinnalla tulee olemaan merkitystä vasta sitten, kun toinen teistä kuolee, joten jos leski haluaa lunastaa talon rintaperillisiltä, niin sittenhän käytetään hinnoittelussa kiinteistön sen hetkistä arvoa eikä sitä, kuinka monta euroa siitä alunperin on maksettu (toki se vaikuttaa, missä suhteessa kiinteistön omistusoikeus on ollut. Yleensä se on 50/50, mutta voi olla tietysti jotain muutakin).
 
Goolle:

Fiksuja ajatuksia, samaa mieltä mm:
*järkevintä kustantaa kaikki kulut puoliksi sekä tontin ostamisen että myöhemmin rakennettavan rakennuksen osalta
*Sitä paitsi kiinteistön arvonnousullahan ei ole mitään merkitystä, jollette ole myymässä sitä. (tämänkin sanoin miehelle)
*odottakaa sitten se 5 vuotta, että saat oman asuntosi myytyä, jollei sellainen järjestely onnistu, että myisit talosi jo nyt ja ostaisit 5 vuodeksi pienemmän asunnon tilalle. Kaupasta jäävällä rahalla saisit ostettua tontin jo nyt.

-Tämäkin on totta, mutta en viitsisi repiä lapsia toiseen paikkaan muutamaksi vuodeksi, kun ovat asuneet samassa talossa koko ikänsä - ja pienempään ei mahduttaisi vielä, kun kaikki ovat kotona - nuorten opiskelijoiden poismuuttoakaan en viitsisi hätyyttää.
Ajatuksissa on kyllä ollut, että ostaisin pienen kaupunkiasunnon ja pääosin sitten asuttaisiin "mökillä" tai rakennettaisiin maalle yhteinen mummonmökki - mutta tähän on kuitenkin vielä vuosia aikaa (lasten takia).
Jos olisimmekin miehen kanssa samassa elämäntilanteessa (ilman lapsia), niin mikäs aikuisten olisi tehdä radikaalejakin ratkaisuja.

Onneksi asioilla on ollut tapana järjestyä kun antaa aikaa.
 
"Karkeasti laskien – jos kiinteistön arvo olisikin 5 vuoden kuluttua 150 000 nykyisen 100 000:n sijaan, ja maksaisin hänelle 75 000 omistuksestani vain 50 000 + korot (about 58 000e), joten jäisin voitolle ”ansiotta”. Siispä minun pitäisikin tuolloin maksaa 75 000 + korot. Asia meni jäihin. "

Samalla laillahan jäisit voitolle/tappiolle, vaikka ottaisit pankista sen lainan. Miehelle taasen olisi edullista lainata sinulle tuolla korolla, koska pankkitilillä makuuttaen tuo raha ei tuollaista korkoa kasvaisi. Myös jos mies ottaisi koko mökin nimiinsä, menisi häneltä edelleenkin tuo koko summa tililtä, mutta hän ei saisi korkoa puolelle sijoituksestaan. Eli, hyötyhän tulee myös hänelle tällä järjestelyllä.

Mitäs jos tosiaan tulee lama tai muusta syystä kiinteistöjen arvo romahtaa, maksaisiko hän sinulle siinä tapauksessa ikään kuin tasinkoa mökistä, tuon lainan takaisinmaksun yhteydessä? Esim nyt arvo 100 000, hinta romahtaisi 60 tuhanteen, hyvittäisikö hän sinulle 20 000? Bisneksissä on aina olemassa riski, eikä kukaan voi olettaa, että kävi miten kävi, aina on jäätävä voitolle. Tuota voisi jopa verrata koronkiskontaan, joka on edelleen laitonta.

Minäkin voisin lainata sinulle tuolla miehesi laskukaavalla rahat, tehdäänkö diili?
 
Osaan aika hyvin kuvitella ihmiset, jotka vaimokkeen tavoin parisuhteen arkipäivää ajattelevat. Anteeksi kyynisyyteni, mutta jossain tapauksissa koko suhde voi vaikuttaa ainakin ulospäin pelkältä bisnekseltä. On ihan pakko hankkia "jotain yhteistä", rakentaa tai täyttää elämä raha-asioilla. Nämä ovat niitä erääntyypin "ihmissuhteita". Voidaan kehua, mitä "yhteistä" on.

Ei liene mitenkään harvinaista, että materialisti haluaa parikseen materialistin. Turha suhteessa on siis pettyä vain toisen materialistisuuteen. Sitä saa, mitä tilaa! Ehkäpä taustalla on kuitenkin toive, että toinen rakastaisi vielä eläkepäivinäkin. Mutta kun ei voi olla ihan varma ja luottaa, niin eräs tapa on sitoa itsensä ja toinen taloudellisesti. Kietoutua mitä kummalisimmin tavoin yhteen, jotta voisi olla jotenkin "varma", että yhdessä pystyään vaikka maaomaisuuden turvin.
 
Minusta taas monessakin tapauksessa näyttää siltä, että molemmat haluavat mahdollisen eron myötä jäädä omillensa, mikä on tietysti ihan järkevää. Ei tarvitse olla materialisti jos haluaa säilyttää kartuttamansa omaisuuden. Sehän on ihan järkevää, että yhdessä ostetaan puoliksi mökkiä ja asuntoa ym. ja yhdessä hoidetaan omaisuutta niin, että arvo säilyy tai nousee. Näin mahdollisessa erotilanteessa on helppo erota ainakin omaisuuden puolesta, kun kummallakaan ei ole nokan koputtamista siitä, että toinen olisi ollut 10 vuotta siipeilemässä toisen katon alla ja toisen mielipide olisi asiasta se, että hän on ilmaiseksi rehkinyt mökin/talon eteen ja nyt joutuu tyhjin käsin pihalle.
 
tuli.
- tämä asiahan tuli jo vatvottua tuossa alussa. Näin on.

deben tuuri
- ikävä kyllä, rahaakin elämiseen tarvitaan ja sitäkin pitää miettiä. Toisilla on toiset tarpeet ja haaveet, toisilla toiset. Ja tässä voikin kukin miettiä, miksi hankkii puolisonsa kanssa yhteisiä asioita (asunto, mökki) tai miksi ei hanki. Tuskin moni ajattelee sillä sitovansa toista, eroon pääsee nykyään helposti yhteisistä omaisuuksista huolimatta.

Miehelle tämä voikin olla enemmän bisnestä, miehethän tunnetusti ajattelevat putkiaivoilla - minulle asia on enemmän tunnepohjainen, muutenhan en viitsisi edes harkita yhteistä mökkiä, vaan antaisin miehen ostaa sen ja nauttisin sen antimista häikäilemättä. Mutta tunne siitä, että istun ongella puoliksi-omalla laiturillani, soutelen puoliksiomalla veneelläni, pilkon puoliksiomia halkojani... tuntuisi hyvältä, voiko joku ymmärtää? Ehkä joku, joka saa näin jo tehdä.

Olen maalta kotoisin ja veri vetää maalle, järven rannalle. En haaveile luksushuvilasta, vaan punavalkoisesta mummonmökistä ja rantasaunasta. Ja kun puolisolla on samanlaiset haaveet, sitä kohti pyritään, ja toteutetaan, kunhan mutkat oikenevat.
 

Similar threads

V
Viestiä
13
Luettu
3K
V
K
Viestiä
8
Luettu
7K
Perhe-elämä
jelly hansen
J
M
Viestiä
2
Luettu
341
K

Yhteistyössä