Voitte sanoa katkeraksi paskaksi mutta narisen silti...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mäki joskus kun toista lastamme odotin, mietin raskaushormoneissani että miten siskon lasta on muistettu ja tullaanko meijän lasta muistamaan ja kuinka sitä ekaa muistettiin.. Sitte onneks tuli järki päähän...

A) Jos lahjan antaja on lapseton, on kohtuutonta ajatella että hän muistaisi kaikkia vauvoja. Huomasin ite kun ekan sai että enpä ole huomannu muistaa lapsellisia kavereitani ja nämä kyllä muisti meitä.
B) Joskus lahja hyppää heti silmille että tuon ostan. Eikö oo kivempaa saada lahja mikä on just teille valittu, oli sen arvo mikä tahansa :)
C) Mulla ainaki on se että jos en heti ota asiakseni jotain vauvalahjaa niin se saattaa jäädä kokonaan

Älä turhaan murehdi, eipähän tuu itelleenkään niin suurta lahjan hankkimisstressiä ;) Meillä mummo on ottanu vähä liian vakavasti sen että kaikille pitää olla samanlaiset niinpä serkukset saa miltei aina samat lahjat :D
 
pikkumaistahan tuo on. itsekin siihen sorrun aika ajoin. mutta turhaa ajanhukkaa se on silti. ihan suotta mielesi tuollaisesta pahoitat, kun lahjan antajat tuskin ovat sulle pahaa mieltä halunneet tarkoituksella aiheuttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Jep.

Tosin nyt tuli taas mieleen jo sekin kuinka paljon mielipahaa ihmisille aiheuttaa jo joulukorttien saaminen niin kyllä nuo lahjat taitavat mennä yli kipukynnyksen laskit niitä sitten miten hyvänsä.
Auts. Nyt iski joulukorttistressi :o

Niinpä, tässä on vielä monta pitkää kuukautta aikaa ahdistua niistäkin. :/ *huoh*

Mutta siis ihan aiheeseen palaten, tilanteet jokaisen lapsen syntyessä voivat olla niin erilaisia eikä lahjojen määrä tai arvo kerro lapsen arvokkuudesta. Vanhemmillani on viisi lapsenlasta ja perheemme piirissä ehdottomasti eniten ja kalleimmilla lajoilla lahjottiin siskoni esikoista joka oli vielä se ensimmäinen lapsenlapsi. Ihan käytännönsyistä sillä sisko oli nuori yh-äiti ja vanhemmillani taloudellinen tilanne oli silloin parempi kuin nyt. Sisko siis sai vauvalleen kaikenlaista aina lastenvaunuista toppapukuun ym. Seuraavat lapsensa sitten syntyivät perisuhteessa ja muutenkin erilaisissa taloudellisissa olosuhteissa ja heille vanhempamme ostivat sitten tavanomaisempia (ja huomattavasti halvempia) lahjoja.

Omista lapsistani esikoista muistettiin huomattavasti enemmän kuin kuopusta, ihan muidenkin kuin lähisuvun puolesta. Merkityksellisenä syynä - sen lisäksi että hän sattui olemaan se esikoinen - oli varmasti se että lapsella todettiin kehitysvamma jo synnytyssairaalassa. Korttien ja lahjojen lähettäminen oli varmasti monelle sukulaiselle ja kaverillekin tapa elää mukana ja osoittaa että lapsi on tällaisenakin tervetullut ja rakas. En muista kyllä lahjojen hintoja miettineeni, mutta niiden määrää kyllä jäin välissä ihmettelemään liikuttuneenakin. Kuopus taas oli toinen lapsi ja terve (vielä sen mukaisen arvion mukaan) joten luonnollisesti hänen saamansa korttien ja lahjojen määrä oli huomattavasti pienempi enkä kyllä sen perusteella tee johtopäätöstä ettei hän olisi yhtä arvokas lähipiirimme silmissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :/:
Mäki joskus kun toista lastamme odotin, mietin raskaushormoneissani että miten siskon lasta on muistettu ja tullaanko meijän lasta muistamaan ja kuinka sitä ekaa muistettiin.. Sitte onneks tuli järki päähän...

A) Jos lahjan antaja on lapseton, on kohtuutonta ajatella että hän muistaisi kaikkia vauvoja. Huomasin ite kun ekan sai että enpä ole huomannu muistaa lapsellisia kavereitani ja nämä kyllä muisti meitä.
B) Joskus lahja hyppää heti silmille että tuon ostan. Eikö oo kivempaa saada lahja mikä on just teille valittu, oli sen arvo mikä tahansa :)
C) Mulla ainaki on se että jos en heti ota asiakseni jotain vauvalahjaa niin se saattaa jäädä kokonaan


Älä turhaan murehdi, eipähän tuu itelleenkään niin suurta lahjan hankkimisstressiä ;) Meillä mummo on ottanu vähä liian vakavasti sen että kaikille pitää olla samanlaiset niinpä serkukset saa miltei aina samat lahjat :D

:flower: Tässä on hyviä selitys-esimerkkejä. =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja MorbidMama:
Jos niillä on nykyään enemmän fyffeä kuin silloin kun teidän vauvat syntyivät?
Ja hinnatkin ovat nousseet.

No meidän kuopus on 1v ja vanhin pian 6v niin että ei tässä nyt ihan järjetöntä hintojen muutosta ole tapahtunut.

Ja hinnat minä tiedän, koska ostan itse paljon vaatteita lapsille ja jos lapsi saa vaikka lindexin veloursetin niin tiedän tasan tarkkaan mitä ne siellä maksaa jne.

Mutta joo ei sitten kaivelis ketään muuta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja MorbidMama:
Jos niillä on nykyään enemmän fyffeä kuin silloin kun teidän vauvat syntyivät?
Ja hinnatkin ovat nousseet.

No meidän kuopus on 1v ja vanhin pian 6v niin että ei tässä nyt ihan järjetöntä hintojen muutosta ole tapahtunut.

Ja hinnat minä tiedän, koska ostan itse paljon vaatteita lapsille ja jos lapsi saa vaikka lindexin veloursetin niin tiedän tasan tarkkaan mitä ne siellä maksaa jne.

Mutta joo ei sitten kaivelis ketään muuta.

Ihan oikeasti, mun korviini tuo kuulostaa jo huolestuttavalta. :/ Meinaan että tällä ajattelulla löytää tuota syrjintää ympäriltään varmasti jokapäivä ja elämä käy todella ahdistavaksi kun saa kokoajan miettiä noita.

Mutta ihan käytännössä, miten itse pystyt pitämään omat ostamisesi tasapuolisina? Kirjoitatko oikeasti johonkin vihkoon ylös jokaisen lahjan mitä sukulaislapsille ostat ja hinnat päälle niin että 6v myöhemminkin pystyt (hinnannousut huomioiden) ostamaan seuraavalle lapselle samanhintaisen lahjan?

Ja entäs jos siinä samanhintaisen vieressä onkin sen 10-20? kalliimpi lahja joka olisi paljon osuvampi ja sinulla olisi nyt rahaakin paremmin käytettävissä, jätätkö se oikeasti ostamatta ihan tasapuolisuuden vuoksi?

Tai päinvastoin, jos parempina taloudellisina aikoina, vaikka lapsettomana työssäkäyvänä pariskuntana hurahdatte ostamaan sisaruksen esikoiselle jonkin kalliin lahjan ja sitten jonkun myöhemmän sisaruksen lapsen syntyessä oletkin kht:lla oleva kahden lapsen yh-äiti jolla se pesukonekin meni juuri possahtamaan rikki. Täytyykö sinun silloinkin laittaa viimeset roposi siihen kalliiseen lahjaan ja miettiä mistä saat loppukuuksi ruuat ostettua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä on kolme lasta ja kun he ovat syntyneet niin vauvaa on muistettu ihan kivasti, mutta hieman vaihtelevasti. Eli isäni, äitini ja sisarukseni ovat muistaneet vauvoja niin, että osalle ovat ostaneet jotain ja osalle eivät ja lahjat on olleet arvotlaan 10-20e. Äitini on ostanut kaikille jotain, mutta muut ovat ostaneet vain osalle eli esim. toinen veljeni muisti esikoista ja kuopusta mutta ei keskimmäistä kun taas toinen veli on muistanut keskimmäistä. Isäni taas osti syntymälahjan vain esikoiselle jne.

Hieman vaikeaselkoista, mutta kai joku tajusi...

Nyt kun lapsemme saivat ekan serkun niin yllättäin hänelle onkin ostettu ja annettu muistamisia paljon runsaammin. Äitini antoi 50e ja toinen veljeni osti peräti kuusi vaatekappaletta vauvalahjaksi.

Ja siis on joo ihan naurettavaa, mutta jotenkin tuli yhtäkkiä sellainen olo että just joo. Miksi nyt yhtäkkiä niin vuolaasti muistetaan, kun ei meidän lapsia ole lahjottu noin. :(

Alan avata sateenvarjoa nyt.

Joo, ymmärrän sua tosi hyvin ja tiedätkö miksi? Jollain tavalla usein sisarusten välillä on ikuisesti pientä kateellisuutta/kilpailua. Esim. minä toivon siskolleni kaikkea hyvää ja on ihanaa kun hänellä menee hyvin ja kiva jos hänen lapsia saa hienoja lahjoja, MUTTA jos omat vanhempani antavat hänen lapselleen enemmän kun mun lapselle, niin kyllähän siinä kateuden pistoksen tuntee. Näin se vaan on.
Onneksi pääosin asiat menee vähän vuoronperään, ja itsekin on oppinut ettei niin välitä. Voit miettiä asiaa vaikka niin että ehkä nämä tekevät vain yhden lapseni niin tavallaan ihan reilua että saa enemmän kun teillä on monta lasta.
Toisaalta myös aika muuttuu, kun menin naimisiin 15v sitten ei meidän häälahjat niin kummosia ollut ja nyt kun sisko meni muutama vuosi sitten naimisiin niin lahjat oli tosi hienoja. Mutta myös kaikki muu kallistuu, ettei voi verrata suoraan.

saa olla kateellinen mutta älä anna sen myrkyttää suhteitanne.
 
Monesti tulee alennusmyyntejä hyödynnettyä lahjojen hankinnassa, ostan kaappiin aina tavaraa kun eteen sattuu edullisesti. Kerrankin toys4us-liikkeessä oli yhdet laadukkaat 30 euron lelut 2.90e/kpl ja ostin niitä muutaman. Onkohan tuttava ihmetellyt kun toiselle lapselle vein sellaisen lelun ja jotain muutakin oli paketissa ja toiselle vaan jonkin n. 10e:n henkkamaukan vaatteen. Vaikka todellisuudessa lahjat oli mulle maksaneet suunnilleen saman verran. Hankalaa kyllä on tuon ap:n elämä kun joutuu tuollaisia pähkäilemään, toisaalta tietysti hyvä juttu ettei tuon isompia ongelmia ole.
 
jaa, no meilläkin anoppi oli tohkeissan ensimmäisestä lapsenlapsesta. tälle arvokkaita lahjoja. Meidän esikoinen sai posliinikengän.

sama tyyli on jatkunut. Mutta onneksi en välitä tavarasta enkä vaatteista, aika ja välittäminen olisi tärkeämpää, huolenpito, halu hemmotella että lapsi tuntisi itsensä tärkeäksi. Mutta kun sekin on vain kiukuttelua lapsille, niin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja MorbidMama:
Jos niillä on nykyään enemmän fyffeä kuin silloin kun teidän vauvat syntyivät?

Tämä voi pitää paikkaansa. Tai sitten se, että elämäntilanne esim. veljellä on muuttunut tai ihan vain ikää tullut vähän lisää? Ainakin omat veljeni ovat alkaneet kiinnostua muiden lapsista vasta kun ovat itse olleet vakavassa parisuhteessa tai se vauvakuume on vähän heihinkin iskenyt. Ja ihan sama juttu on ollut itsellänikin; siinä vaiheessa kun vauvakuume iski niin oli ihana ostaa edes siskon lapsille niitä vaatteita =) Nyt sitten kun itse olen raskaana niin tuomiset siskon lapsille ovat ihan huomaamatta vähentyneet kun on jo omalle vauvalle tullut ostettua kaikenlaista.

Mutta ymmärrän kyllä toisaalta harmistuksen, ei ehkä vaan kannata nyt paisutella tästä mitään isoa juttua. Jos joku on muistanut teidänkin lapsia joskus, niin kiva juttu. Itsekin luulen käyvän niin, että minun lastani ei muisteta/lahjota niin paljon kuin siskoni esikoista, koska hänen esikoisensa oli se suvun ensimmäinen vauva, mutta minulle asia on ihan ok =)
 
Tiedän kyllä tunteen. Itse en ole suosikkilapsi, eikä ole miehenikään. Ja se on niiiiin läpinäkyvää, kun se favourite lapsi jotain tekee/saa lapsen tms.
TÄytyy koittaa itse muistaa olla tasapuolinen äiti, ettei vahinko lähde kiertämään. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuei:
Tiedän kyllä tunteen. Itse en ole suosikkilapsi, eikä ole miehenikään. Ja se on niiiiin läpinäkyvää, kun se favourite lapsi jotain tekee/saa lapsen tms.
TÄytyy koittaa itse muistaa olla tasapuolinen äiti, ettei vahinko lähde kiertämään. :/

Tuossa yksi syy, miksi meillä on vaan kaksi lasta. Tasapuolisuus olisi niin helkkarintyölästä, jos lapsia olisi yli 2.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hiih:
Alkuperäinen kirjoittaja juuei:
Tiedän kyllä tunteen. Itse en ole suosikkilapsi, eikä ole miehenikään. Ja se on niiiiin läpinäkyvää, kun se favourite lapsi jotain tekee/saa lapsen tms.
TÄytyy koittaa itse muistaa olla tasapuolinen äiti, ettei vahinko lähde kiertämään. :/

Tuossa yksi syy, miksi meillä on vaan kaksi lasta. Tasapuolisuus olisi niin helkkarintyölästä, jos lapsia olisi yli 2.

on todella ikävää olla se, perhe joka saa molemmissa sisarusparvissa vähiten.
Tämän kun olen huomannut, olen tehnyt kaikkeni ja aion tehdä kaikkeni kohdellakseni laspia samanarvoisesti, ihan että voisivat aikuisenakin olla ystäviä.
 
Perinnönjakoa miettivälle voin kertoa, että ei ole pelkoa perinnöstä enkä minä koskaan sitäpaitsi ääneeni miettisi näitä. Halusin vain tänne narista.

Moni vetoaa tässä ketjussa siihen, että on heidänkin perheessä muistettu sitä ihan ensimmäistä lastenlasta enemmän kuin muita. No jos yhtään on päättelykykyä niin meidän kolme lasta on ne ensimmäiset lapsenlapset eli tämä jota nyt yhtäkkiä lellitäänkin enemmän on jo neljäs tässä suvussa.

Ja mitä tulee ihmisten rahatilanteisiin niin esim. äitini rahatilanne on nyt selvästi huonompi kuin aiemmin. Ei itseasiassa oikein muutsa puhukaan kuin siitä miten paska rahatilanne hänellä on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Perinnönjakoa miettivälle voin kertoa, että ei ole pelkoa perinnöstä enkä minä koskaan sitäpaitsi ääneeni miettisi näitä. Halusin vain tänne narista.

Moni vetoaa tässä ketjussa siihen, että on heidänkin perheessä muistettu sitä ihan ensimmäistä lastenlasta enemmän kuin muita. No jos yhtään on päättelykykyä niin meidän kolme lasta on ne ensimmäiset lapsenlapset eli tämä jota nyt yhtäkkiä lellitäänkin enemmän on jo neljäs tässä suvussa.

Ja mitä tulee ihmisten rahatilanteisiin niin esim. äitini rahatilanne on nyt selvästi huonompi kuin aiemmin. Ei itseasiassa oikein muutsa puhukaan kuin siitä miten paska rahatilanne hänellä on.

Mutta itse olet siis varma että pystyt hankkimaan aivan samanhintaiset lahjat niin kaikille sisarustesi lapsille kuin aikanaan lapsenlapsillekin? Ja jätät kaikki heräteostokset tekemättä vaikka läytäisitkin sattumalta alennuskorista juuri sellaisen nuken/paidan mistä tietäisit pikku-maijan ilahtuvan?

Ja miten muuten lasketaan lahjan arvo jos olet ostanut sen vaikka -70% alennuksesta? Jos sitten toiselle et löydäkään lahjaa alennetulla hinnalla, ostatko sillooin alkuperäis- vai alennushintaa vastaavan lahjan?
 

Yhteistyössä