Onpas täällä ollut tänään hiljaista. Mistähän täällä keskusteltiinkaan, en meinaa muistaa. No, omaa napaa sen verran, että nyt on käyty antamassa se progesteroni-näyte ja nyt sitten vaan odotellaan tuomiota siitä ovuloimattomuudesta. Eiköhän se ole aika selvä tapaus, mutta ihan kiva kun lääkäri soittaa ja voi sitten jutella tulevista hoidoista, koska clomeja en suostu enää suuhuni pistämään, sen verran järkkyä on ollut tämä närästys!
Mäkin olen joskus tilannut noita tikkuja netistä, oisko ollut nettiemo tai jotain... Silloin sain niitä Aconin ammattilaiskäyttöön tarkoitettuja tikkuja. Nyt en tiedä tilaanko mistä ja tilaanko, kun kaikki on niin auki. Odottelen vaan sitä 7.2. ja lääkärin soittoa kuin kuuta nousevaa. Ja yritän sillä välin olla ajattelematta sen kummemmin näitä asioita, kun tilanne ei muuksi muutu. Ja koitan hoitaa tätä refluksia, joka on tehnyt elämän aika hankalaksi. Tuntuu kuin ois raastinraudalla vedelty ruokatorven yläpäätä... Hyi, olipas kiva kuvaus. Clomit tuntuvat kumonneen tehon refluksilääkkeistä, joita oon syönyt päivittäin jo vuoden ajan
Ai niin, sitä mietin, kun lääkäri sanoi, että jos menkat ei oo alkanut 6.2. eli kierron 29. päivä, niin pitäisi tehdä raskaustesti. Ja hän soittaa sitten seuraavana päivänä, niin katsotaan mikä on tilanne. No nyt kun ovis jäi bongaamatta ja puuhastelutkin sen vuoksi vähiin, niin en viitsisi tuhlata rahaa testiin, kun tuntuu ettei raskautuminen tässä kierrossa ole mahdollista. Eivätkä mun menkat ilman primoja oo niin tasaiset ollu, ja nyt en syö primoja, koska clomien pitäisi ajaa saman asian, jos ne toimivat. Ja mullahan ne eivät tainneet toimia. Eli kierto voi venähtää siitä 29 päivästä helposti. Mitenköhän tässä pitäisi toimia, voinkohan vaan jättää testin tekemättä ja sanoa lääkärille, että en koe tarpeelliseksi tehdä sitä tässä vaiheessa ja selittää tilanteen. Joskin hän näkee sitten verikokeesta oliko sitä ovulaatiota ja sitten jos olikin! Höh, menihän monimutkaiseksi ja ottaakohan tästä mitään selkoa... Mutta täytyy katsella tilannetta sitten lähempänä. Olihan vuodatus.
Mannalle piti sanoa, että sama fiilis oli mulla, kun odoteltiin tutkimustuloksia. Että toivottavasti se vika olisi vain mussa, koska se tuomio ei yleensä ole niin lopullinen ja on enemmän pelivaraa. No meillähän kävi ilmi, että vikaa on vähän meissä molemmissa, mutta kun nyt saataisiin mulle ovis, niin voisi kuitenkin onnistua. Ei oikein voi sanoa, että turha jännittää tai muuta sellaista, kun jännittää niin vietävästi kuitenkin. Mutta kerran se kirpaisee ja sitten alkaa asioiden selvittely, hoidot yms. ja kyllä se tieto siitä, missä vika piilee, on kuitenkin kullanarvoinen.
Nyt saunomaan, leppoisaa pe-iltaa!