S
selvinnytt
Vieras
Puin vuosi sitten tällekin palstalle pahaa oloani eroon päättyneestä pitkästä avioliitosta. 16 vuotta olimme yhdessä ja kolme lasta. Mies etsi homopalstalta "kavereita" itselleen, ihastui yhteen ja petti minua. Kertoi, ettei ole oikeastaan koskaan minua rakastanut ja kertoi, miten hyvältä tuntui silittää löytämänsä miehen niskaa sylissään *oks*
No, ero tosiaan tuli. Mies sairastui siinä samassa rytäkässä kaksisuuntaiseen ja sai hoitoa siihen. Välillä haikaili takaisin minun luokseni ja pyyteli anteeksi, ymmärsi aiheuttamansa tuskan. Ja seuraavana päivänä oli taas "kavreita" tämän löytämänsä miehen kanssa. Tuon miehen kanssa onkin ollut ns avoliitossa ihan erosta alkaen.
Alkuun tuntui, että maailmani on pirstaleina enkä enää nouse tuosta minnekään. häpesin myös tosi paljon, enkä halunnut puhua kenellekään asioista.
Mutta nyt, vuoden kuluttua, kun ajattelen taaksepäin, näin eron positiivisena asiana. Olen itse voinut paaaaaljon paremmin kuin liittomme aikana, jolloin mies vei kaikki voimani ja söi energiaa. Hän on sellainen negatiivinen, pikkumainen märisijä, jolle ulkoiset kimaltavat puitteet on kaikki kaikessa. Olen päässyt eroon nirsoilijasta, jonka kanssa piti ravata ympäri kaupunkia katsellen ruokalistoja, koska "kaikki ruuat on liian mausteisia" tai "niissä on sipulia" tms. Olen pääsyt eroon yökukkujasta, jolla oli jaksoja jollin hengasi aamuyölle netissä ja sitten koisasi aamupäivät ja makasi sohvalla loppupäivän.
Ja ennen kaikkea: voin itse nyt paljon paremmin
No, ero tosiaan tuli. Mies sairastui siinä samassa rytäkässä kaksisuuntaiseen ja sai hoitoa siihen. Välillä haikaili takaisin minun luokseni ja pyyteli anteeksi, ymmärsi aiheuttamansa tuskan. Ja seuraavana päivänä oli taas "kavreita" tämän löytämänsä miehen kanssa. Tuon miehen kanssa onkin ollut ns avoliitossa ihan erosta alkaen.
Alkuun tuntui, että maailmani on pirstaleina enkä enää nouse tuosta minnekään. häpesin myös tosi paljon, enkä halunnut puhua kenellekään asioista.
Mutta nyt, vuoden kuluttua, kun ajattelen taaksepäin, näin eron positiivisena asiana. Olen itse voinut paaaaaljon paremmin kuin liittomme aikana, jolloin mies vei kaikki voimani ja söi energiaa. Hän on sellainen negatiivinen, pikkumainen märisijä, jolle ulkoiset kimaltavat puitteet on kaikki kaikessa. Olen päässyt eroon nirsoilijasta, jonka kanssa piti ravata ympäri kaupunkia katsellen ruokalistoja, koska "kaikki ruuat on liian mausteisia" tai "niissä on sipulia" tms. Olen pääsyt eroon yökukkujasta, jolla oli jaksoja jollin hengasi aamuyölle netissä ja sitten koisasi aamupäivät ja makasi sohvalla loppupäivän.
Ja ennen kaikkea: voin itse nyt paljon paremmin
