vuosia yhdessä ja silti lykkäätte vauvoja?

[maimou]

Onko muita, jotka olette olleet jo vuosia avo-/avioliitossa ja vieläkin lykkäätte lasten "hankintaa"?

Itsellä on takana yli 5v yhdessä asumista josta vikat n. 2v avioliittoa, mutta emme silti ole yrittämässä lapsia vielä. Mulle tää tuntuu TOSI luonnottomalta, kun itselle on aina ollut selvää, että haluan lapsia. (Olen ollut läheisessä hoitosuhteessa useampaan lapseen nuorempana, mutta nyt kun teen opintojen ohella oman alan töitä lapsikontaktit ovat karsiutuneet.)

Mulla on kuitenkin vielä opinnot kesken ja mies puolestaan on vasta hiljattain aloittanut oman alan töissä, ja haluaakin ehtiä elää hetken hieman opiskeluvuosia leveämmin ennen kuin ryhdytään lapsiperheen pienituloiseen arkeen. Järkisyyt siis selkeesti puoltaa vauvojen lykkäämistä muutamalla vuodella, itsellänikin on ikää vasta 24v joten hedelmällisyydenkään ei pitäis olla kriittinen...

MUTTA: hajoo pää! Kun vauvakuume ei vaan lakkaa risomasta! Koitan tukahduttaa sen parhaani mukaan venyttämällä nuoruutta, dokaamalla ja reissaamalla tyttökaverin kanssa yms mutta ei vaan auta. #&%?$!*! Ja tulee järjettömiä epäilyksiä saadaanko me IKINÄ lapsia, alitajunta ei ymmärrä ehkäisyä, vaan laittaa jo vilkuilemaan muualle jos jossain olisi hedelmöittävämpää seksiä! Koitan kyllä järkeistää että ihan muutaman vuoden päästä on täydellinen aika lapsille (näin sanoo mies ja oma järki, siis) mutta oikeesti meidän parisuhde ja koti ja olosuhteet on jo nyt ihan tarpeeks täydelliset...

Onko muilla vastaavia kokemuksia?

 

[äityli]

:flower: Kyllä vauvakuume on pitkä ja raskas, mutta sitten kun odotus palkitaan niin ihanaa aikaa.
Me olemme olleet yhdessä reilut 15-v. ja nyt meillä on noin vuoden ikäinen ilopilleri, ihana tyttäremme. Päätimme jo aikanaan, että ensiksi opiskelut ja työpaikat, mutta tuli talokin rakennettua vielä ennen pienen syntymää.
Hoidimme vauvakuumettamme hoitamalla ystävien ja sisarrusten lapsia, mutta vaikeaa se aina välillä teki, koska olemme molemmat niin lapsirakkaita. Mutta kyllä kannatti, nyt pieni neitimme saa kaiken huomiomme.. :flower:

 

[pieniin päin]

Mulla on veli joka on ollut avokkinsa kanssa yhdessä jo 12vuotta eikä heillä ole vieläkään lapsia eikä ees aikomusta. Äitini kanssa ollaan keskusteltu että yrittävätköhän koskaan omaa lasta..?Oikein lempeä ja hyvin lapsirakas ihminen. Minun lapsen kanssa tulee hyvin juttuun. Kaikki vaan ei näköjään halua lapsia

 

[nasu]

\

Mulla on veli joka on ollut avokkinsa kanssa yhdessä jo 12vuotta eikä heillä ole vieläkään lapsia eikä ees aikomusta. Äitini kanssa ollaan keskusteltu että yrittävätköhän koskaan omaa lasta..?Oikein lempeä ja hyvin lapsirakas ihminen. Minun lapsen kanssa tulee hyvin juttuun. Kaikki vaan ei näköjään halua lapsia

Ookko varma ettei haluu? Voiko olla mahdollista ettei niitä vaan saa???

 

[jupida]

\

\

Mulla on veli joka on ollut avokkinsa kanssa yhdessä jo 12vuotta eikä heillä ole vieläkään lapsia eikä ees aikomusta. Äitini kanssa ollaan keskusteltu että yrittävätköhän koskaan omaa lasta..?Oikein lempeä ja hyvin lapsirakas ihminen. Minun lapsen kanssa tulee hyvin juttuun. Kaikki vaan ei näköjään halua lapsia

Ookko varma ettei haluu? Voiko olla mahdollista ettei niitä vaan saa???

Näin tämä minullekin tuli mieleen. Samaa luultiin pitkään serkustani ja hänen vaimostaan. Kun vihdoin kertoivat raskaudesta, kertoivat myös yrittäneensä kuusi vuotta ja käyneensä hedelmöityshoidoissa. Edes heidän omat vanhempansa eivä olleet tätä tieneet.. Nyt heillä on meidän tyttöä pari viikkoa nuorempi tyttönen..

Ja ap:lle: Ei sen talouden tarvitse olla niin viimeisen päälle mietitty. Kunhan lapsella on rakastava koti, vaatteita ja ruokaa niin kyllä se siitä. Mulla tutkinto suoritettu, mutta työelämässä ehdin olla vain ½ vuotta. Miehellä yliopisto vielä kesken. Hyvin pärjätään, isommat hankinnat (vaunut, sänky jne) on vaan ostettu käytettynä.
Ja kyllä meilläkin on kuitenkin varaa tarjota lapselle tulevaisuudessa lomailua eikä ihan rytkyihinkään tarvitse toista pukea. Miettiä pitää toki miten rahansa käyttää. Kotia ei sisustella tuhansilla euroilla ja alla on vanha auto, mutta on tämä sen arvoista :heart: Enkä kyllä usko että lapsi kärsii siitä ettei saa ihan kaikkea haluamaansa.. Huomiota riittää vaikkei kroisoksia ollakkaan..

Onnea vauvakuumeilun kanssa pärjäämiseen! :hug: <br><br>

 

[pieniin päin]

Veljeni avokki syö ehkäisypillereitä niin siitä tiedän ettei ne edes yritä saada lasta..Harmi vaan. Olis jo korkea aika niilläkin jos meinaavat tehdä. Veljeni on 36v. En sitä tarkottanu etteikö vois saada myöhemmälläki iällä lapsia mutta eikö se hedelmällisyys ala laskea jossakin vaiheessa että kohta ei enää niin helposti tärppää vaikka yrittääkin.

 

[jupida]

\

Veljeni avokki syö ehkäisypillereitä niin siitä tiedän ettei ne edes yritä saada lasta..Harmi vaan. Olis jo korkea aika niilläkin jos meinaavat tehdä. Veljeni on 36v. En sitä tarkottanu etteikö vois saada myöhemmälläki iällä lapsia mutta eikö se hedelmällisyys ala laskea jossakin vaiheessa että kohta ei enää niin helposti tärppää vaikka yrittääkin.

käyn täällä taas härkkimässä.. B)
Onhan noita pareja jotka eivä tikinä lapsia edes hanki, vaikka lapsista pitäisivätkin. Tapasin juuri tälläisen naisen (tuli ihastelemaan meidän tyttöä), joka pitää lapsista muttei ole ikinä omia halunnut. Että mitäpä sitä murehtimaan, jotkut tekevä lapsensa nuorina, jotkut vanhempina ja jotkut eivät ollenkaan =)

 

[pieniin päin]

Niin. Heidän asiahan se on eikä meidän.. =)

 

[tinni]

me olimme olleet yhessä 7v kun esikko sai yhteisestä päätöksestä "tulo" luvan... silloin oltiin asuttu 6v yhdessä ja nyt takana oli maaliskuussa 11 yhteist' vuotta eli kymmenen yhdessä asuttua ja pikkukakkosen "deadline" alkaa olla lähellä... la huhtikuussa....
naimisiin emme ole ehtineet vieläkään....

 

[porimami]

Me ollaan juhlittu häät, ostettu talo ja tehty kaksi lasta, vaikka mun opiskelut vielä viimeistelyä vailla. En itse usko, että se taloudellinen puoli on se ratkaiseva vaan se henkinen valmius. Se, että tuntee saaneensa elää tarpeeksi ilman lapsien tuomaa vastuuta. Mutta se valmius olisi oltava molemmilla vanhemmilla...

Pärjäilemisiä! :hug:

 

[jossu]

No me oltiin oltu melkein 9 vuotta yhdessä, kun tuo esikoinen syntyi. Siis 8 vuotta oltiin jo oltu yhdessä, kunnes vauvakuume tuli. Ja parilla ystäväpariskunnalla ei lapsia, vaikka toiset olleet yhdessä yli 10 vuotta ja toiset kohta 15.

 

[Tintti]

Kaikki tekee tyylillään, me ollaan ainakin tyytyväisiä siihen, että jaksoimme odottaa lastentekoa sen verran pitkään, että nyt ei tarvitse miettiä riittääkö rahat jos haluan jäädä hoitovapaalle, tai tarvitseeko heti vaihtaa asunto isompaan kun ei mahdutakkaan ja huvipuistoon on vara mennä vaikka joka kesä (itse olen pienenä käynyt vain 2 kertaa).

 

[taustalla]

Me olimme olleet yhdessä 9 vuotta eikä kumpikaan varsinaisesti edes harkinnut lasta. Sitten kävi onnellinen pikku vahinko ja nyt tuo vahinko on jo kohta 3-vuotta =) En tiedä koska oltaisi edes lasta lähdetty edes suunnittelemaan.

Nyt on toinen lapsi tulossa parin kuukauden sisällä.

 

[n-i-i-n-a]

Mä yritän kovasti lykätä lasten hankintaa mielessäni.. että ei vielä kun eihän meillä oo sitä ja tätä.. mutta se ei vaan tunnu auttavan.. mies vaan sanoo että haluaa valmistua ensin.. joo kyllähän sen ymmärtää.. mut hirvittää vaan ajatuskin että siinä käy niin että ei vielä viidenkään vuoden päästä meillä ole ensimmäistäkään lasta.. aina vaan yrittää miettiä syitä miks ei vielä.. niitä ei vaan löydy.. tai löytyy kai mutta ei halua välittää.. ollaan oltu kohta yhessä kaks vuotta että sitä miettii että onko tää ihan liiankin aikasta haaveilla edes lapsesta..
kaikki olis valmiina vaunut ja vaatteita.. ja kaikkee muutakin ku alkas vaan sukulaisilta kysellä.. ei vaan uskalla miestä painostaa että ei lähe pian käveleen.. no sen kyllä tiedän että ei se sitä tee..

 

[Ronja]

Me olemme olleet yhdessä nyt 9 vuotta, naimisiin menimme viime kesänä. Esikosen laskettu aika on parin viikon kuluttua.

Kova vauvakuume kesti pitkään, mutta yritimme hieman lykätä lapsen hankintaa. Nyt on sopiva hetki. Olemme onnellisesti avioliitossa, omakotitalo on saatu valmiiksi ja miehellä on vakituinen työpaikka. Minulla ei töistä tietoa, mutta ei nyt äitiyslomalla trvitse ollakaan, mietin työnhakua sitten, kun se on ajankohtaista.

Kyllä meiltäkin moni tenttasi, että: Miksi ette jo hanki lapsia? Jotenkin se toisaalta loukkasi minua. Ja kun viime kesänä jätettiin ehkäisy pois, eikä menkat olleetkaan heti myöhässä, tuli valtava pettymisen tunne. Siihen vielä koko suku kyselemään, että eikö nyt jo ole lasta tulossa, kun häätkin on jo pidetty. Silloin teki mieli sanoa kaikille, että nyt kyllä on yritystä, mutta ei se sitten vaan heti kerrasta tärpännytkään, niinkuin olin aina kuvitellut.

Mutta nyt eletään onnellista loppuraskauden aikaa ja innolla odotetaan tulevaa synnytystä!

 

[Afu-82]

Meillä tulee kesällä täyteen 6 vuotta yhdessäoloa. Oikeestaan melkein koko aika ollaan asuttukin yhdessä ja naimisissa oltu 4 vuotta. Itse olen valmistunut 1½ vuotta sitten ja töitä olen tehnyt siitä lähtien. Mies on ollut töissä jo vuosia opiskelujensa ohella, mutta gradu häneltä vielä puuttuu. Itsellä alkaa vauvakuume olemaan välillä jo aika paha, mutta mies haluaa ensin saada gradunsa tehtyä ennen kuin ruvetaan yrittämään. Onneksi mies on juuri jäänyt opintovapaalle, että toivoa on =) . Toivottavasti jo syksyllä meillekin olisi tulossa masussa jo "mini-ihminen" (kuten mies tapaa sanoa) =) Vauvakuumeiselle se kuitenkin on välillä aika pitkältä tuntuva aika..<br><br>

 

[veera80]

me ollaan oltu yhdessä yli yhdeksän vuotta ja siitä nyt vasta puolisen vuotta naimisissa. ja nyt olen raskaana =) ensimmänen olisi tiedossa jos kaikki sujuu hyvin. oikeestaan oli se etten minä halunnut lasta mutta nyt olen onnen kukkuloilla. molemmilla on työpaikat ja oma talo pankin avustuksella itse olen kyllä sairaslomalla.

 

[AAM]

mentiin kihloihin aikanaan v. 1998 kolmen kk seukkaamisen jälkeen , naimisiin siitä 6 v ja kahden viikon päästä, ja nyt tenava saatiin ko oltiin yhdessä oltu apaut 9 vuotta ja suunniteltu kaikki. Siinä välissä riidelty isojakin riitoja, käyty parisuhdeneuvojalla (naimisissa ollessa siis) ja otettu yhteen muillakin eri tavoilla mutta rakastamme toisiamme ja poikaa täydellä teholla ja joka päivä enemmän.. :heart:
Puolison veli rakastaa muksuja ja haluaisi mutta on valinnut vaimon joka ei lapsia ikuna kuuna päivänä aio hankkia koska on omien sanojensa mukaan liian itsekas (sääli miehen veljeä koska hänestä tulisi hyvä isä), oma veljeni sai vauvakuumeen meiltä ja me varmasti alitajuisesti kavereiltamme (vaikka suunniteltiinkin lasta hankkia "pian")

 

[very important baby]

Me ollaan oltu nyt 6 v yhdessä, mutta vauvakuumeesta kärsittiin muutama vuosi, minä halusin saada opinnot päätökseen. Kävikin niin, että synnytin 2 viikkoa valmistumisen jälkeen =)

 

[kasvihuoneilmiö]

juu onhan noita vuosia jo muutama vierähtänyt. Mut kuis nyt, aloitin itse vasta justiinsa yliopisto-opinnot. Pelottaa, että saisko niitä sit tehtyä enää. Kuume olis kyllä kova, molemmilla. Toimeentulo pelottaa.

 

[Joyeux]

Meillä mies siirsi lasten tuloa aina jollain hyvällä syyllä (talous, opiskelut, työt jne.). Sitten kun viimein päästiin asiaan, niin yrittäessä menikin pari vuotta. Siinä mieskin älysi, ettei vauvat tule tilauksesta silloin kun itse haluaa. Joten ei kannata ikuisesti siirtää "hyvillä syillä"... Nyt esikoista odotellaan helmikuussa saapuvaksi.. ikää 27v, kohta 28v.

 

[Millour]

No meillä yhdessäeloa tulee joulukuussa 9 vuotta, joista viimeiset rapiat 2 vuotta kihloissa. Löysimme toisemme jo lukioikäisinä, joten sanomattakin oli selvää että ensin rakennetaan muuta elämää ja sitten lapset jossain vaiheessa. Siinä mielessä olen ollut erikoisenkin hyvässä asemassa, että meillä oli mies se joka enemmän vauvakuumeili, taitaa olla kuumeillut viimeiset 3 vuotta jo ihan urakalla ja minä olen ollut se lykkääjäpuoli.. Sen olen aina sanonut, että haluan saada ensimmäisen muksuni 25v. ja se näyttää nyt toteutuvan, mikäli kaikki hyvin menee loppuunsaakka!

Eli esikkoa odotetaan syntyväksi helmikuussa ! Graduni on ihan loppusuoralla, eli valmistun ennen pikku-Pullan syntymää kuten oli suunniteltukin. Tottahan työrintamalle oli ensin myös tarkoitus ennen lapsen saamista suunnata... mutta kaikki ei mene aina ihan niinkuin on suunniteltu!

Joku viisas kerran sanoikin, että Ei ole oikeaa aikaa saada lapsia.

terkuin minä 24v. ja mies 25v.

 

[Vilinäiti]

No, meille tuli yhteisiä vuosia vaan 5 lokakuussa ja poika syntyi syyskuussa (2005).
Meitä tosin vaivasi lapsettomuus. Vauva ois saanu tulla muutaman vuoden aiemmin.

Isoveli ja hänen avokkinsa olleet kohta 7 vuotta myöskin yhdessä, eikä lapsista edes puhuta vielä Avokki uranainen ja siihen ei vielä lapset mahdu.