YH:sta uusperheeseen; tuet menee!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja entinen-yh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En nyt jaksa koko ketjua lukea mutta olen sitä mieltä että kulut puoliksi tai oman maksu kyvyn mukaan osallistutaan edes jotenkin talon menoihin. Meillä tilanne sellanen että kaikki lainat (talo,auto jne) ovat nimissäni mutta talon laina on sellanen minkä minä hoidan,lopuissa laskuissa toimitaan nii että se maksaa kummalla on enemmän rahaa tilillä.Mies hoitaa yleensä kauppa asiat.Meillä ei olla koskaan riidelty rahasta (tarpeeksi sitä tehty sitä entisissä elämissä)
 
Mä nään asian niin, että jos asun jossain ja on ihan sama kuka sen kämpän/talon omistaa niin kyllä mun kuuluu siitä asumisesta maksaa. Vuokraan menisi ihan älyttömästä rahaa niin kaikki alle 600e kuussa olisi lottovoitto asumisen suhteen ja jäis hyvin rahaa säästöönkin.

Eli jos kuvitellaan että on pariskunta joilla molemmilla on omat velattomat talot. He päättävät muuttaa yhteen ja toinen myy oman talonta. Se kenen taloon he muuttavat haluaa kuitenkin yhä omistaa yksin sen oman talonsa (on vaikka sukutilan tai jotain semmoista), niin sen joka myi sen oman talonsa pitää alkaa maksaa jotain tiettyä summaa "vuokrana" tälle toiselle?
 
Sori sekava teksi, mutta multa havis aat ja oot pilkkuineen kesken muokkauksen ja muutkin valimerkit on sekaisin... Mutta...

Voi elämän kevät!! MISSÄ kohtaa minä olen sanonut, että niistä ASUMISkuluista ei tarvi maksaa? Ja enkö minä juuri selittänyt, että MINÄ en miellä lainanlyhennystä samanlaiseksi asumiskustannukseksi, kuin esim, vesilaskua, vaikka ne samasta tilistä meneekin? Jos joku MUU näin ajattelee, niin siitä MÄ en ole vastuussa.

Ja totta hemmetissä se on hyöty, jos joku antaa sun asua kämpässään ja saa katon paansa palle "ilmaiseksi" tai vain asumiskuluja vastaan, mutta niista pitaa sitten sopia keskenaan ja jos toinen ei suostu, niin sitten pitaa miettia, ottaako sellasta huusholliisa ollenkaan. En minä siihen kustannusten jakamiseen ole missän kohtaa puuttunutkaan, mutta sen itse asunnon suhteen ei ole reilua maksattaa sitä jollain poikaystävällä, joka ei siitä sijoituksestaan tule ikinä hyötymään. Ja unohda nyt se vuokra-asuminen tästä lauseesta, koska siinä sinä tietoisesti ilman hyötyä maksat sen vuokranantajan kämpän ja mahdollisesti paljon voittoa. Omia valintoja, mutta kuten sanoin MINUN moraali ei antaisi myöden maksattaa omaa kämppäni missä ITSE ASUN ja haluan sen ITSE pitaa ja siita hyotya. Kuten sanoit, täällä menee nyt asumiskustannukset, omistusuhteet ja muut sekaisin. Tai yritinhän mä tuossa jo selittääkin, mutta kun... Ja edelleen, se vuokra.asuminen ja omistusasuminen on aika eri juttuja... Ja siihenkin tuossa jo vahan niin kun vastasin, mitä siitä ajattelen... Ja joo, olen minakin joutunut asumaan vuokralla ennen, kun oli mahdollisuus omaan ja kyllahan se vahan harmitti lihottaa sen vuokraisannan pussia hyotymatta siita muuten, kuin ettei tarvinnut kadulla olla...

Ja mulle on toki aivan sama miten te muut asutte, jaatte kustannukset tai keta elattaa ketakin, joten jatkakaa, mina lahen nyt toihin tienaamaan niita asumiskutannuksiin ja lainoihin tarvittavia euroja.

:D

Elä kiihdy hyvä ihminen.

En minä ainakaan ole väittänyt sinun sanoneen ettei asumiskuluista tarvitse maksaa, vaan totesin niinikään että tässä keskustelussa on näemmä käytetty kyseistä termiä eri asioista.

Ja ei, en mäkään ole sitä mieltä että sen toisen pitäisi automaattisesti maksaa puolet lainanlyhennyksestä. Mutta jotain voisi maksaa siitä hyvästä että on katto pään päällä. Kyllähän se asunnon omistaja siinä tarjoaa asumisneliöitä käyttöön. Että jos aiemmin oli käytössä vaikka 60 neliötä per pää, niin nyt on enää 30 neliötä per pää. Että ihme jos ei sitä nyt mitenkään voi kompensoida.
Ihan sama miten sitä korvausta nimitetään, oli sitten vuokra, tai nimetön käteissumma. Se on sitten sen asunnon omistajan oma asia mihin sen rahan käyttää, ostaa sitten ruokaa, meikkejä tai pistää lainanlyhennyksiin.
 
Eli jos kuvitellaan että on pariskunta joilla molemmilla on omat velattomat talot. He päättävät muuttaa yhteen ja toinen myy oman talonta. Se kenen taloon he muuttavat haluaa kuitenkin yhä omistaa yksin sen oman talonsa (on vaikka sukutilan tai jotain semmoista), niin sen joka myi sen oman talonsa pitää alkaa maksaa jotain tiettyä summaa "vuokrana" tälle toiselle?

No ei tietenkään tarvi maksaa!! Paljon reilumpaahan se on, että se talon myynyt saa pitää myyntitulonsa pankissa kasvamassa korkoa ja asua tästä eteenpäin ilmaiseksi ja talon omistaja maksaa kaikki asumiskulut.

Eiku..
 
[QUOTE="vieras.";29869326]No ei tietenkään tarvi maksaa!! Paljon reilumpaahan se on, että se talon myynyt saa pitää myyntitulonsa pankissa kasvamassa korkoa ja asua tästä eteenpäin ilmaiseksi ja talon omistaja maksaa kaikki asumiskulut.

Eiku..[/QUOTE]

Mä olen ainakin koko ajan puhunut siitä että laskut puoliksi. Sen päällehän täällä on vaadittu vielä sitä "vuokraa".
 
Mä olen ainakin koko ajan puhunut siitä että laskut puoliksi. Sen päällehän täällä on vaadittu vielä sitä "vuokraa".

Vuokra sanana on tosiaan vähän hassu, mutta musta on ihmeellistä jos ei aikuiset ihmiset osaa jotenkin tasata kuluja luontevasti.
Jos mä asuisin jonkun toisen kämpässä, ei mun mielestäni ole merkitystä sillä miten hän on sen hallintaansa saanut, automaattisesti mä kokisin että jotenkin haluaisin korvata sitä asumisoikeuttani hänelle.

Yleensä yhteisasumisessa on monia menoja joista jonkun voisin ottaa kokonaan omille harteilleni, kun en kerran vuokraakaan joudu maksamaan. Oli se sitten lämmityskustannus, sähkö, ruoka tms.

Toisaalta jos sillä asunnon omistajalla on rahaa kuin roskaa ja toinen olis tuloton niin voishan hän tietysti olla ottamatta korvausta. Mutta ap:n tilanteessahan asetelma oli toisin päin ja asunnon omistajalla ei ollut yhtään ylimääräistä, vieläpä menetti tukia toisen liittyessä talouteen.
 
Jos parisuhteessa ollaan, niin kaikki elämiseen menevät menot tasataan oikeudenmukaisesti tulojen mukaan. Esim toinen maksaa 30% kaikesta ja toinen 70% jos tulotkin menevät näin.
 
Onko kellään mielipidettä seur. tilanteeseen: olen ollut 10-v yksinhuoltajana ja yrittäjänä, viimeisen vuoden työttömänä YH:na, lapsen isäkin 800 km:n päässä eli ei apua sieltä...Nooh, löysin sopivan miehen ja eikun yhteen muuttamaan. Ja, sittenhän käykin niin että lapsilisästä lähtee yh-korotus ja asumistuki lakkaa, kun työssäkäyvä mies tulee taloon. Talo on minun omani, vanha korjattava rötiskö eli ei ole varsinaista vuokranmaksua.

Miten voi saada asumistukea jos talo oma?

Miksi te olette yhdessä, et vaikuta onnelliselta?
 
Voi taivas näitä sossulandian ongelmia. Ehkä kansalaispalkka olisi sittenkin hyvä idea. 500 euroa kuussa jokaiselle taysi-ikäiselle kouraan. 50 euroa ruokarahaa per alaikäinen lapsi. Ei muita tukia. Saattaisi monen yh:n työmotivaatio kohota kolmanteen potenssiin.
 
Herramujee, että tästä on tehty täällä vaikeaa! Ollaan puhuttu poikaystävän kanssa yhteenmuutosta tälläsillä spekseillä. Meillä on siis molemmilla omistusasunnot, joista on vielä lainaa. Me laitetaan jommankumman asunto vuokralle, ja muutetaan toisen asuntoon. Oletetaan nyt, että muutan miehen asuntoon, ja tää menee vuokralle. Saan vuokralla kuitattua yhtiövastikkeen, korot ja vielä jää lainanmaksuunkin vuokratulosta ehkä n. 200. Eli mun asumiskuluiksi tästä "vanhasta" asunnosta jää n. 400€. Miehen korot, yhtiövastike, sähkö ja netti pannaan puoliksi, eli maksan näistä miehelle n. 250 €/kk. Meidän molempien lainat lyhenee edelleen samaa vauhtia ja molempien asumiskustannukset pienenee muutamalla satasella kuussa. Joskus tulevaisuudessa, kun muutamme toivottavasti isompaan, myydään molemmat pois tai sitten jätetään vuokralle.
 
Mikä helkkarin parisuhde tuollainen on? Todellinen parisuhde perustuu rakkauteen eikä mihinkään "taloudelliseen voittoon". Siis jo käsittämätön ajatus että ajattelette molemmat vain sitä kumpi voittaa teidän suhteessa taloudellisesti. Jos rakastatte toisianne, niin totta kai HALUATTE pitää toisistanne huolta ja katsoa, että teillä molemmilla riittää varat normaaliin toimeentuloon. Siis jos miehesi saa enemmän rahaa, ja sinä et nykyisillä varoilla pärjää, niin hänen täytyy sinulle antaa rahaa. Jos et sitä häneltä saa, niin silloin et voi asua hänen kanssaan. Olet jo lapsen takia velvollinen hoitamaan tarpeellisen elatuksen teille molemmille. Jos alat uuteen suhteeseen, ei mies voi verottaa lapsen elintasoa. Mieti näitä asioita oikeasti ennen kuin tukehdut ja ajaudut pahempaan tilanteeseen.
 
  • Tykkää
Reactions: Criminal Mind
Jos parisuhteessa ollaan, niin kaikki elämiseen menevät menot tasataan oikeudenmukaisesti tulojen mukaan. Esim toinen maksaa 30% kaikesta ja toinen 70% jos tulotkin menevät näin.

Eli teet töitä ja opiskelet itsellesi hyvän ammatin. Olet ahkera ja pyrit pitkälle jotta pystyisit tulevisuudessa harrastamaan ja tekemään vähän jotain extraa mikä vaatii rahaa. No, asia ei menekään näin, sillä puoliso ei ole vaivautunut yläasteen jälkeen opiskella kuin pari vuotta ja hakeutunut matalapalkka-alalle? Ja suostuu maksamaan vain noin 30% menoista?
Eli ei ole viitsinyt tehdä elämänsä eteen hommia mutta hyötyy toisen uurastuksesta?
Joopa..
 

Yhteistyössä