Yh, työt illalla ja alakouluikäinen lapsi...

[hm]

kyllä vanhempien tehtävä on järjestää elämä niin että lapsista huolehtii aina jompikumpi vanhemmista.
opiskelu/työ on toissijainen asia,ensin lapset sitten muut, näinkö asia menisi niin paljon paremmin voisi tuleva nuorisomme

Eli yh = sossupummi. Mun mielestä työllisyyttä pitäisi tukea, mutta ei kuitenkin niin, että lapsillekin turvattaisiin turvallinen koulutie. Kun ei lapsi enään mahdu kunnallisen päivähoidon piiriin, niin pitäisi olla jotain myös näille pienille koululaisille.

Onneksi toisilla on isovanhempia tai muita läheisiä ihmisiä, jotka pystyvät olla apuna, mutta kaikilla kun ei ole tai ne isovanhemmatkin voivat olla iltaisin töissä

:/

Yksinhuoltajia on ollut jo vuosikymmeniä. Ei se ole ennenkään työssäkäynnille ollut mikkään este. Oma äitini sopi ihan rehellisesti lapsiensa hoidon. Kummallist jos monen alpsen yh on voinut opiskella ja käydä töissä, mutta yhden ei.

 

[Non compos mentis]

Välttämättä tähän naapuriavusta sopimiseen ei tarvita edes rahapussia. vaan riittää se, että itse tarjoutuu ottamaan sen toisen lapsen silloin kun voi. viikonloppuna esim.

Juu, kyllä meikäläinen ainakin auttaa naapureitaan. Se vaan on niin paljon helpompaa vaan antaa ohjeita toisille, vaikkei olisi koskaan itse ollut vastaavassa tilanteessa. Viime viikolla olin jo nukkumassa, naapurista pyysivät heille vahtimaan nukkuvia lapsia, koska vain toinen vanhempi kotona ja pienin joutui äkillisesti sairaalaan. Kuka siinä sitten käy kyselemään, että saisko tästä jotain rahaakin?

Ymmärrän, että jos lapsi syö säännöllisesti jossain, voi siitä sopia ja maksaa jotain tai käyttää vastavuoroisuusperiaatetta. Sitä en tajua, että aikuiset ihmiset oikeasti ehdottavat, että yh:n pitää jättää työpaikkansa. Työtöntä yh:aa voidaan taas mollata jossain toisessa ketjussa.

 

[äiti]

Työelämän realiteetit ovat monella ilmeisen vieras asia.

minulle ainakin täysin hallinnassa, elämä vaan on vaihtoehtoja täynnä.
ainahan voi laittaa vaakaan lapset/työ, kumpi painaa enempi, punnitkoon jokainen itse

 

[piina]

en syyllistäny, totesin vain. ja mun mielestä ei oo kummankaan etu että eivät juurikaan näe toisiaan. ajattelin että kyseessä on pieni koululainen eka tai tokaluokkalainen kun iltapäiväkerhosta puhutaan. yleensä työasioita voi järjestellä aika kivasti, varsinkin jos on vakityö jossa ollut jo kauan. mutta en jaksa puida enempää, kun ei liikuta mua tämä asia. ihmettelinpähän vain.

Mä en tämän kyseisen yh:n asioita tiedä, eikä ne mulle kuulukaan. Mutta jos vaikka itse nyt haen töihin, niin voin a) hakea vain päivätyötä, joita on hyvin vähän tarjolla ja voi olla, että elän loppupelissä miehen tai sossun rahoilla siihen asti, kunnes pystyn muitakin töitä ottamaan vastaan tai b) ottaa myös muitakin töitä ja jollain keinoin järjestää koululaisten hoito illoiksi (mulla kun ei myöskään ole miestä tässä arki-iltoina).

Ne on nykypäivänä onnellisessa asemassa, joilla on vakityö ja jotka pystyvät päättämään itse työaikansa.

 

[Neith]

kyllä vanhempien tehtävä on järjestää elämä niin että lapsista huolehtii aina jompikumpi vanhemmista.
opiskelu/työ on toissijainen asia,ensin lapset sitten muut, näinkö asia menisi niin paljon paremmin voisi tuleva nuorisomme

mutta siellä töissä on käytävä että saa rahaa jolla elättää ne lapset..

mä en tiedä vielä miten ratkaisen ongelman kun poika on liian vanha tarhaan mutta liian pieni olemaan yksin kotonakaan.. teen siis pelkkää yötyötä, samoin kuin mies..
kivahan se olis jos tuo yöpaikka/hoito mahdollisuus olis pikkasen vanhemmillakin lapsilla

 

[SeOlinMinä]

kyllä vanhempien tehtävä on järjestää elämä niin että lapsista huolehtii aina jompikumpi vanhemmista.
opiskelu/työ on toissijainen asia,ensin lapset sitten muut, näinkö asia menisi niin paljon paremmin voisi tuleva nuorisomme

Kyllä se taloudellinen turva on myös aika tärkeä. Ei se tukien varassa oleminen ole kuitenkaan kovin fiksua pitemmän päälle.

kyllä se pitää järjestää muutenkuin että pienet lapset joutuu olemaan yksin.
ei kai työ voi koskaan mennä lapsen edelle, joku on silloin pielessä jossain.Jos on mahdollista olla kotona ja siihen vielä voisi saada jotakin tukea niin mihin se fiksuus siitä katoaa?paljon fiksumpaa on huolehti lapsesta entä työstä.

Eihän työ ja vanhemmuus sulje toisiaan pois, ei kaikki voi olla 15vuotta kotiäiteinä ja vaan sen vuoksi että on yh. Ne tuet ei tosiaankaan ole mitään hyviä, ja eläminen kallistuu koko ajan ja on myös lapsen hyvä että on koti,ruokaa ja vaatteet päällä. Joskus ikävä kyllä lapsi joutuu jonku aikaa olemaan yksin.

 

[tt]

Juu, kyllä meikäläinen ainakin auttaa naapureitaan. Se vaan on niin paljon helpompaa vaan antaa ohjeita toisille, vaikkei olisi koskaan itse ollut vastaavassa tilanteessa. Viime viikolla olin jo nukkumassa, naapurista pyysivät heille vahtimaan nukkuvia lapsia, koska vain toinen vanhempi kotona ja pienin joutui äkillisesti sairaalaan. Kuka siinä sitten käy kyselemään, että saisko tästä jotain rahaakin?

Ymmärrän, että jos lapsi syö säännöllisesti jossain, voi siitä sopia ja maksaa jotain tai käyttää vastavuoroisuusperiaatetta. Sitä en tajua, että aikuiset ihmiset oikeasti ehdottavat, että yh:n pitää jättää työpaikkansa. Työtöntä yh:aa voidaan taas mollata jossain toisessa ketjussa.

mun täytyy vielä tähän puuttua, onko "uhri" tässä ketjussa siis se yh? mä olen aikoinani ollut tuo lapsi joka pyöri naapureissa-en edes kavereiden takia vaan että näkisin akuista. äitini oli ravintolassa töissä ja lähti töihin kun tulin koulusta tai oli jo mennyt, menin itse nukkumaankin, jo ekalla luokalla. on se joitain "arpia" jättänyt. äitini olisi voinut tehdä myös päivävuoroa-mutta illathan oli raha-vuoroja-täytyihän äidin päästä etelänlomilleen..

 

[vieras]

Työelämän realiteetit ovat monella ilmeisen vieras asia.

minulle ainakin täysin hallinnassa, elämä vaan on vaihtoehtoja täynnä.
ainahan voi laittaa vaakaan lapset/työ, kumpi painaa enempi, punnitkoon jokainen itse

Taidat olla uusi palstalainen. Pian opit, että on äärimmäisen halveksittavaa ottaa vastaan mitään sosiaalitukia vaikka olisi niihin oikeutettu siis tämän palstan mukaan. No, logiikka ottaa täällä osumaa useamman kerran päivässä. Huono äiti on se, joka ei vietä 24/7 aikaa lapsensa kanssa, mutta työssä on käytävä, ettei ole yhteiskunnan elätti...

 

[piina]

Työelämän realiteetit ovat monella ilmeisen vieras asia.

minulle ainakin täysin hallinnassa, elämä vaan on vaihtoehtoja täynnä.
ainahan voi laittaa vaakaan lapset/työ, kumpi painaa enempi, punnitkoon jokainen itse

Taidat olla uusi palstalainen. Pian opit, että on äärimmäisen halveksittavaa ottaa vastaan mitään sosiaalitukia vaikka olisi niihin oikeutettu siis tämän palstan mukaan. No, logiikka ottaa täällä osumaa useamman kerran päivässä. Huono äiti on se, joka ei vietä 24/7 aikaa lapsensa kanssa, mutta työssä on käytävä, ettei ole yhteiskunnan elätti...

Elämä ei ole niin mustavalkoista. Jokatapauksessa yhteiskunta ei elä sillä, että vanhemmat ovat vuosikaudet kotona, jotta voisivat olla sen 24/7 lastensa kanssa.

Eriasia on saada 3v kelantukea kuin 3v kelantukia ja siihen päälle 10v sossunrahoja yhden lapsen takia.

 

[hm]

Välttämättä tähän naapuriavusta sopimiseen ei tarvita edes rahapussia. vaan riittää se, että itse tarjoutuu ottamaan sen toisen lapsen silloin kun voi. viikonloppuna esim.

Juu, kyllä meikäläinen ainakin auttaa naapureitaan. Se vaan on niin paljon helpompaa vaan antaa ohjeita toisille, vaikkei olisi koskaan itse ollut vastaavassa tilanteessa. Viime viikolla olin jo nukkumassa, naapurista pyysivät heille vahtimaan nukkuvia lapsia, koska vain toinen vanhempi kotona ja pienin joutui äkillisesti sairaalaan. Kuka siinä sitten käy kyselemään, että saisko tästä jotain rahaakin?

Ymmärrän, että jos lapsi syö säännöllisesti jossain, voi siitä sopia ja maksaa jotain tai käyttää vastavuoroisuusperiaatetta. Sitä en tajua, että aikuiset ihmiset oikeasti ehdottavat, että yh:n pitää jättää työpaikkansa. Työtöntä yh:aa voidaan taas mollata jossain toisessa ketjussa.

täh. Eiköhän hädän tullen kuulu auttaa ilman mitään vastavuoroisuutta.

ihan eri asia on laskea koko elämä muiden hyväksikäytön varaan. se koulun alku on tiedossa jo pitkään enne koulun alkua ja sitä on aikaa sopia miten tehdään.

 

[hm]

Välttämättä tähän naapuriavusta sopimiseen ei tarvita edes rahapussia. vaan riittää se, että itse tarjoutuu ottamaan sen toisen lapsen silloin kun voi. viikonloppuna esim.

Juu, kyllä meikäläinen ainakin auttaa naapureitaan. Se vaan on niin paljon helpompaa vaan antaa ohjeita toisille, vaikkei olisi koskaan itse ollut vastaavassa tilanteessa. Viime viikolla olin jo nukkumassa, naapurista pyysivät heille vahtimaan nukkuvia lapsia, koska vain toinen vanhempi kotona ja pienin joutui äkillisesti sairaalaan. Kuka siinä sitten käy kyselemään, että saisko tästä jotain rahaakin?

Ymmärrän, että jos lapsi syö säännöllisesti jossain, voi siitä sopia ja maksaa jotain tai käyttää vastavuoroisuusperiaatetta. Sitä en tajua, että aikuiset ihmiset oikeasti ehdottavat, että yh:n pitää jättää työpaikkansa. Työtöntä yh:aa voidaan taas mollata jossain toisessa ketjussa.

täh. Eiköhän hädän tullen kuulu auttaa ilman mitään vastavuoroisuutta.

ihan eri asia on laskea koko elämä muiden hyväksikäytön varaan. se koulun alku on tiedossa jo pitkään enne koulun alkua ja sitä on aikaa sopia miten tehdään.

siis ihan oikeastiko ajattelet että haluat korvauksen jos yhden kerran naapurissa hätä ja sinua pyydetty sairaan lapsen takia auttamaan?

 

[mä]

Meillä on iltapäiväkerho niin kaukana että sieltä ei 1-2 luokkalainen yksin kotiin pääse eli meillä ei onnistuisi kerhossa olo klo 17 asti ja sitten kotona yksin parituntia.
Yksi tuttu yh sai ainakin kunnalta hoitajan kotiin 1-2 luokan ajaksi tai siis sellaisen aikuisen joka oli jonkun tunnin heillä, lisäksi tiedän että vuorohoitoon on mahdollisuus 1-2 luokkalaisia saada jos vaikka on 3-vuorotyö.
Siitä tuli vain mieleen että pitäisikö 3-luokkalaisen olla sitten jo yksin kotona öitäkin?

 

[piina]

siis ihan oikeastiko ajattelet että haluat korvauksen jos yhden kerran naapurissa hätä ja sinua pyydetty sairaan lapsen takia auttamaan?

Et multa kysynyt, mutta sanompa kuitenkin oman ajatukseni. Mun mielestä toillaisiin yhden kerran juttuihin ei tarvitse ajatella heti vastavuoroisuutta, vaan kun toinen on multa tarvinut apua, niin häneltä on taas oman tarpeen tullen helppo pyytää apua. Eli hädässä hädän hetkellä.

Mutta tosiaan jatkuva avuntarve tai jos lapsi jatkuvasti syö toisaalla, niin silloin voisi olla jotain vastavuoroisuutta tai tuoda vaikka ruokapussia ajoittain yms.

 

[piina]

Meillä on iltapäiväkerho niin kaukana että sieltä ei 1-2 luokkalainen yksin kotiin pääse eli meillä ei onnistuisi kerhossa olo klo 17 asti ja sitten kotona yksin parituntia.
Yksi tuttu yh sai ainakin kunnalta hoitajan kotiin 1-2 luokan ajaksi tai siis sellaisen aikuisen joka oli jonkun tunnin heillä, lisäksi tiedän että vuorohoitoon on mahdollisuus 1-2 luokkalaisia saada jos vaikka on 3-vuorotyö.
Siitä tuli vain mieleen että pitäisikö 3-luokkalaisen olla sitten jo yksin kotona öitäkin?

Kiva kuulla, että ainakin jossain kunnissa toimii noin vielä alakoulun pienimmillekin. Mä luuen, että taitaa olla kuntakohtaisia noi.

Ja kun joku sanoi, että miksi kunnat eikä vanhemmat itse: Niin aina löytyy myös niitä vanhempia, joilla ei resurssit riitä syystä ja toisesta, niin näiden lapset kärsivät, valitettavasti. Sen vuoksi mun mielestä yhteiskunnan olisi tärkeä pitää huolta näistä pienistä koululaisista ja avustaa vanhempia löytämään ratkaisut hoitopulmiin. Halvemmaksi tulee tämä ennakoiva apu kuitenkin, kuin apu liian myöhään.

 

[hm]

siis ihan oikeastiko ajattelet että haluat korvauksen jos yhden kerran naapurissa hätä ja sinua pyydetty sairaan lapsen takia auttamaan?

Et multa kysynyt, mutta sanompa kuitenkin oman ajatukseni. Mun mielestä toillaisiin yhden kerran juttuihin ei tarvitse ajatella heti vastavuoroisuutta, vaan kun toinen on multa tarvinut apua, niin häneltä on taas oman tarpeen tullen helppo pyytää apua. Eli hädässä hädän hetkellä.

Mutta tosiaan jatkuva avuntarve tai jos lapsi jatkuvasti syö toisaalla, niin silloin voisi olla jotain vastavuoroisuutta tai tuoda vaikka ruokapussia ajoittain yms.

just näin. Jos joltain palaa koti, niin en kai odota mitään vastavuoroisuutta vaikka auttaisin omien voimien mukaan vaikka vuodenkin tuota perhettä. tai jos lapsiperhe menettää toisen vanhemma sairauden tai onnettomuuden kautta, tai jos jotain muuta kriisiä perheessä.

Ihan eri asia on perustaa se oma elämä toisten hyväksikäytölle. Esim. sellainen normaali asia kuin koulun alku,niin silloin tarjotaan jotain maksua jos lapsi on joka päivä vaikka naapurissa.

 

[SeOlinMinä]

Tähän vielä että minun mies on yh:n kasvattama joka teki vuorotyötä, eli ollut ihan pikkuisesta myös yöt hoidossa päiväkodissa ja alaluokilla ei äiti ollut aina kotona. Ihan normaali mies on kasvanu eikä mitään traumoja, aina sanonu että hällä oli hyvä ja turvallinen lapsuus=)

 

[veden-neito]

Minulla oli aikoinaan tilanne jossa tein kaksivuorotyötä ja olin alle kouluikäisten yh. Kysyin kyllä eron tullessa päivävuoroon, mutta vuorotyöhön minut oli otettu ja sitä piti jatkaa tai töitä ei ollut.
Järkkäsimme asian sitten niin, että isä haki mun iltavuorossa lapset luokseen yöksi ja toi ne aamulla ennen töihin menoaan mun luokse eli suunnilleen klo 6.30. Minä sitten vein ne hoitoon klo 13.30 ja isä haki ne taas.
Aamuvuorot meni sitten mun työvuorojen mukaan eli lapset hoitoon 5.30 ja kotiin 14.30.

Ilman hyviä välejä exään tämä ei olisi mitenkään onnistunut. Sukualisia ei asunut lähimaillakaan eikä muutakaan tukiverkostoa ollut.

 

["Missy"]

Olen yh. Mieheni jätti minut toisen naisen takia. Olin ollut kotiäitinä 5 vuotta, eikä työkokemusta sitä ennen ollut ehtinyt kovasti kertyä, ja omalta alalta ei ollenkaan (olen filosofian maisteri, aineina ruotsi, pohjoismainen filologia, kasvatustiede). Joten, kun ero tuli, muutimme lapsen lapsen kanssa kahdestaan takaisin kotipaikkakunnallemme, koska minun vanhat vanhempani asuvat täällä. Siskoni asuu ulkomailla. Joten sinä se minun tukiverkostoni.
Ex-mies tekee arkisin töitä lähes kellon ympäri, ja viikonloppuisin lepää väsymystään pois, hakee lapsen luokseen kerran kuukaudessa pe-su.
Lapsemme on päiväkodissa, ensi vuonna aloittaa koulun. Olen nyt vuoden hakenut aktiivisesti töitä, mutta oman alan töitä ei löydy, ja muut työt, joita muuten olisin kyllä ihan valmis ottamaan vastaan, ovat tähän mennessä olleet sellaisissa vuoroissa, etten mitenkään pysty niitä vastaanottamaan. Vanhempani eivät omien sairauksiensa takia voi ottaa lasta säännölliseen hoitoon esim. iltaisin, enkä täten voi tehdä työvuoroja, jota alkavat iltapäivästä ja päättyvät iltamyöhällä. Hyviä ystäviä olen muutamasta päiväkotikaverin vahemmasta saanut, mutta en kai voi olettaa, että hekään majoittaisivat lastani muutaman päivän ajan (ts. lapsi menisi heillä nukkumaan) esim. kolmen viikon välein?
Minulla sentään on eron jäljiltä omistusasunto, mutta en tosiaankaan ymmärrä niitä yksinhuoltajia, joilla vuokrakulut, pieni työttömyyskorvaus ja pieni lapsi - millä ihmeellä he elävät?? Vaikka Prisman kassalle pääsisikin, niin sielläkään ei työvuoroja soviteta elämäntilanteen mukaan, kokemusta on! Itseäni harmittaa työttömyyteni sen takia, että koen että paljon energiaa, intoa ja aivokapasiteettia heitetään hukkaan, mutta siitä en suostu kantamaan syyllisyyttä, että nostan työttömyystukea: rahat ovat koko ajan tiukilla, vaikka just ja just pärjätäänkin, mutta vain siksi, ettei yksin lapsesta huolehtivalle löydy mitään sopivaa työtä. Onko se minun vikani? No ei ole.