Yhden lapsenlapsen suosiminen?

[vähän ulalla]

Meidän mummolla on isompiakin lapsenlapsia, meidän mukulat ovat nuorimpia heistä. Mummo kerran avautui että suvun ekaan lapsenlapseen muodostuu erilainen side kuin toisiin, ja sen valitettavasti huomasi ja huomaa edelleen. Sama kaava tuntuu jatkuvan perhekunnittain, kunkin perheen esikoinen on se special.

Kun esikoinen oli kaksivuotias ja söi tietenkin itse, halusi mummo välttämättä syöttää häntä. Oli kuitenkin kuopuskin olemassa joka oli nipin napin yksivuotias ja oikeasti tarvitsi vähän apua syömisessä. Niin mummo ryysii syöttämään isoveljeä. Se taisi olla ensimmäisiä tapauksia joihin kiinnitin huomiota, että onko tää ihan ok. Samoin jouluna ja synttäreinä, mummo ottaa AINA syliinsä esikoisen ja yhdessä avataan lahjoja. Kuiskuttelee hänelle mihin haluaisi esikoista viedä. Siis huom., vain esikoista.

No, mun tarvii kasvattaa itselleni munat tässä parin päivän sisällä jotta kehtaan nostaa kissan pöydälle. Vastauksena voi meilläkin päin olla jotain raivaria, marttyrointia tms.

 

[vähän ulalla]

Mietin että järkätään jotain erityistä nuoremman kanssa täällä kotona ja menköön isompi mummolalomalle. Puhuin siitä ääneen ajattelemattomasti, jostain uimahallireissusta tai retkestä. Esikoinen kysyi heti, miksi hän ei pääse mukaan ja mennään kaikki yhdessä, hän haluaa tulla pikkuveljen ja vanhempien kanssa. Tunteeko esikoinen että vanhemmat sorsii häntä kun kivat jutut tapahtuu silloin kun hän ei ole kotona.

En haluaisi kasvattaa mitään kaunaa lasten välille. Olen ollut niin tyytyväinen kun he eivät juuri ole mustasukkaisia tai kateellisia toisilleen eivätkä saamastaan huomiosta ja viihtyvät yhdessä. Tässä on mun mielestä riskialtis kohta jos rupeen jakamaan lapsia. Molemmat tykkäis olla mummolassa eikä kyse ole mistään sellaisesta, josta nuorempi ei ikänsä tai taitojensa puolesta selviytyisi.

Otan puheeksi tarvittaessa senkin, että isovanhemmat hoitavat muitakin lapsenlapsia sisaruspareina, miksi meillä halutaan toimia näin? Syy on tietysti se että välimatkan takia lapsemme ovat heille vieraampia ja etäisempiä... Heistähän sekin on osittain kiinni kun eivät halua tulla käymään emmekä me voi joka viikonloppu reissata satojen kilometrien päähän, sitähän isovanhemmat odottavat.

 

[vähän ulalla]

Vastatkaa lyhyesti, olemmeko me vanhemmat kohtuuttomia jos määräämme, että molemmat lapset menevät mummolaan vaikka lyhyeksi aikaa jos pidempi aika pelottaa niin kauheasti. Tai sitten kumpikaan ei mene, koska emme halua tuottaa pahaa mieltä toiselle. Molemmat haluavat ja molemmat pärjäävät.

 

["vieras"]

Vastatkaa lyhyesti, olemmeko me vanhemmat kohtuuttomia jos määräämme, että molemmat lapset menevät mummolaan vaikka lyhyeksi aikaa jos pidempi aika pelottaa niin kauheasti. Tai sitten kumpikaan ei mene, koska emme halua tuottaa pahaa mieltä toiselle. Molemmat haluavat ja molemmat pärjäävät.

Mun mielestä teet oikein. Pistä vaan stoppi suosimiselle, ni ei tuu skismaa lapsien välille.

 

["äiree"]

Minä taas varaudun täysin siihen, että tämä eka lapsi on mummolle aina erityinen verrattuna tähän tulevaan tulokkaaseen. Onhan hällä jo ikää 8v ja ollut siis mummon silmäterä monen monta vuotta.

Olen myös sitä mieltä, että kun tämä toka on tyyliin 3-4v, niin häntä en kuitekaan luultavasti mummolaan yökylään laita menemään, koska vanhempani ovat jo siinä vaiheessa sen ikäisiä (vähän yli 70v) ettei tuon ikäisten ihmisten tarvitse enää pienen perässä juoksennella. Mutta sen sijaan kyllä ekan annan huoletta mennä yökylään, koska hän on tuossa vaiheessa jo 11-12v eli ei enää ollenkaan hoidettava verrattuna tuohon pieneen leikki-ikäiseen.

 

["Mmies"]

[QUOTE="vieras";28295194]Mun mielestä teet oikein. Pistä vaan stoppi suosimiselle, ni ei tuu skismaa lapsien välille.[/QUOTE]

Peesi tälle. Lapselle tärkeintä on tuntea olevansa yhdenvertainen sisaruksensa kanssa vanhempiensa silmissä. Tällä tarkoitan myös lasten "puolen pitämistä" jos vaikuttaa että toista suositaan.

Meillä täti aina nauroi isoveljeni jutuille ja toisteli niitä. Kun sanoin jotain vastaavaa niin siihen todettiin että jaha, ehkä pieni hymähdys perään. en traumatisoitunut mutta lapsena harmitti. Mitään muuta eroa kohtelussamme vaikkapa lahjojen suhteen ei ollut. Tällä yritän sanoa että lapset voivat kokea tuota eriarvoisuutta jo tosi pikkujutuista, saatikka jostain yökyläilyistä. Varsinkin kun isovanhempien pitäisi olla erityisen tasapuolisia. Kurjaa kuopuksesi puolest, ja isommankin. Häntä voi ihan yhtä hyvin harmittaa veljen puolesta jos kokee että veli pettyy.

 

[tein lopun]

mun äiti oli samanlainen. suosi esikoista just samalla tavalla. höpötteli aina minne vie, ja veikin lasta omien vanhempiensa luo moneksi päiväksi yms. esikoinen pääsi myös monesti mummolaan yksin yökylään. meillä on lapsia neljä. ovat syntyneet 7vuoden sisään. mummo puhui aina muille lapsille että seuraavalla kerralla on sun vuoro yms, mutta vuoroa ei vain muille tullu... yhtenä päivänä sitten "heräsin tilanteeseen", tajusin ettei muille vuoroa tulekkaan. äitini taas soitti ja sanoi hakevansa esikoisen mukaan matkalle vanhempiensa luokse, viipyvät niin ja niin kauan. sanoin että nyt on jonkun muun vuoro lähteä. tästähän sitten nousi häly, HÄN on LUVANNUT esikoisen mukaan. en päästänyt. silloin tein selväksi että joko kaikki tai ei mitään, jokaiselle oma vuoro alkaen nuorimmaisista ylöspäin, jotta oikeasti sitten joskus pääsisivätkin. eivät ole päässeet. mutta ei ole ollut esikoinenkaan. mun mielestä pahinta tässä tilanteessa oli nimenomaan se, että pistää lapset ihan eri arvoasemaan. nuoremmat aina itki kuorossa:miks aina "Liisa" pääsee mummun kans :/

 

[Ddr]

Tekisin juuri niinkuin tekin eli jos toinen ei pääse, niin ei pääse toinenkaan! En halua itsekään opettaa epätasa-arvoista kohtelua, joten näin olen tehnyt ja teen edelleenkin tsemppiä teillekin!

 

[vähän ulalla]

Kiitos paljon mielipiteistä!