Yhteydenpito entisiin kumppaneihin

[Näin täällä taas]

Laajennetaan kysymystä; kuinka moni sitten menee ex:n kanssa sänkyyn näiden kahvitteluiden yhteydessä?

Jos sinun mielestäsi edes joku, olet käsittänyt koko keskustelun täysin väärin.

Oletko lukenut sitä ollenkaan?

Keskustelun aihe ei ole seurustelun rinnakkaissuhteet, vaan ystävyys entisen eksän kanssa. Ja silloin siihen ei tietenkään kuulu sänkyynmeno, sehän kuuluu ihan erilaisiin suhteisiin ja tunteisiin.


Kuinka monella teillä käy joulupukki juhannuksena, kuinka moni kattaa kokolle jouluaterian...

 

[Minä taas näin]

Laajennetaan kysymystä; kuinka moni sitten menee ex:n kanssa sänkyyn näiden kahvitteluiden yhteydessä?

Voi yhden kerran... Oletko sama "no", joka kirjoittelee tuolla kokkipalstalla ihan mukavasti ja kivasti, olen siellä sinua puolustanutkin muuten! Tai ehkä tämäkin on sinun huumoriasi, siis sitä, jota siellä kokkipalstalla olen puolustanut... Jos on, niin tämä on mielestäni huonoa huumoria, sillä pettämisessä ei mielestäni ole mitään huvittavaa ja exän kanssa sänkyyn meneminehän olisi pettämistä, jos itse ja/tai entinen puoliso olisi jo uudessa suhteessa.

Eli siis ei, tässä ketjussa ei ollut kysymys pettämisestä. Ennen eroamme olimme asuneet eri huoneissa jo pari vuotta, emmekä siis harrastaneet seksiäkään, joten ei taatusti harrasteta sitä eron jälkeenkään. Tapoihini ei kuulu harrastaa seksiä kenenkään toisen miehen kuin oman mieheni kanssa ja silloin, kun olin suhteiden välissä, en harrastanut seksiä lainkaan (paitsi tietysti itseni kanssa), sillä yhden illan jutut tuntuvat vierailta ajatukselta.

 

[Minä taas näin]

Miksi pitää yhteyttä entisiin? Miksi heille pitäisi kertoa mitään uudesta elämästä, mistä edes jutella? Miksi edes pitäisi noteerata heitä? Jos on kerran erottu, niin eikö sitten ole jo sillä hetkellä huomattu, että kemiat eivät natsaa, nyt vaan puuttuu se puoli suhteesta, mutta muuten ihminen on sama. Miten tuollaista suhdetta voi kuvata "ystävyydeksi"? Ystävyys tarkoittaa ainakin minulle läheisyyttä, sellaista jota voi oikeastaan olla vain yhden kanssa, ja se on mieheni minulle.

Mistä edes jutella? No esimerkiksi juuri siitä, että mitä ostamme kummilapsella lahjaksi (meillä kun ei niitä lapsia ole, sillä entinen mieheni oli - ja on edelleen tietenkin - ns. vapaaehtoislapseton ja minullekaan ei ollut maailman tärkein asia saada omia lapsia, vaikka lapsista yleisesti ottaen pidänkin, tai että meneekö hän sukulaisen hautajaisiin (15 vuoden aikana ainakin seurallisille ihmisille puolison sukulaiset tulevat tutuiksi ja sellaisiksi, joiden kanssa yhteydenpidon pitäminen avioeron jälkeen tuntuisi oudolta) ja jos menee, panisiko meidän perheemme heidän perheen kanssa yhteisen kukkaseppeleen, kun itse emme pääse paikalle.

Minusta on uuden kumppanin pettämistä se, että on tekemisissä sen vanhan kanssa, vaikka käy sitten vaan muka viattomalla kahvilla, ja vielä kummallisempaa on, jos uusi kumppani käy exnaiskamunsa kanssa vuoronperään kahvilla. Elävätkö ihmisen nykyään niiiin avoimissa suhteissa, onko verkostoituminen niiiin tärkeää, että eksät kuuluvat joukkoon aina?

Pettämistä olisi mielestäni se, että sanoisi menevänsä vaikka työkaverinsa kanssa kahville, mutta oikeasti menisikin kenen tahansa "vieraan" miehen/naisen kanssa. Se ei ole mielestäni pettämistä, jos kerron miehelleni, että käyn ostamassa pikaisesti töiden jälkeen häälahjan kummilapselle ja kysyn, että ehtiikö hän tulla mukaan.

 

[Minä taas näin]

En usko ystävyyteen ennen tai jälkeen rakkauden tai silloin tosirakkautta ei ole ollutkaan.

Niin, luultavasti entinen avioliittoni ei ollutkaan todellista rakkautta, kuvittelimme niin vain sen 15 vuoden ajan! Se tässä juuri se pointtini olikin, että nykyinen, aikuisiässä solmittu suhteeni, on aivan erilainen kuin tuo teini-iässä aloitettu! Silloin varmasti luulin sen olevan rakkautta ja niin varmasti luuli entinen miehenikin!

Saattaahan se ulkopuolisista näyttää omituiselta pitää eksää kädestä kiinni, katsoa silmiin ja suudella erotessa mutta antaahan
se meille molemmille vastauksen, tunteeko vielä sähköiskun kulkevan lävitseen.

Niin, tämänän ei olekaan sitä "normaalia" entisen puolison tapaamista! Tuota minä pitäisin pettämisenä, jos teistä jompi kumpi on uudessa suhteessa. "Normaaliin" entisen kumppanin - tai kenen tahansa vastakkaista sukupuolta edustavan - tapaamiseen kun ei kuulu kädestä kiinni pitely eikä suuteleminen eikä edes ajatukset sähköiskujen lävitse kulkemisesta, sillä sehän on itsestään selvää, että ne sähköiskut ovat loppuneet jo aikoja sitten.

Mitä mieltä on solmia uusi suhde silloin, jos haikailee jotakuta vierasta? Silloin pitäisi pysytellä sinkkuna!

 

[Minä taas näin korjaa]

(15 vuoden aikana ainakin seurallisille ihmisille puolison sukulaiset tulevat tutuiksi ja sellaisiksi, joiden kanssa yhteydenpidon pitäminen avioeron jälkeen tuntuisi oudolta)

15 vuoden aikana ainakin seurallisille ihmisille puolison sukulaiset tulevat tutuiksi ja sellaisiksi, joiden kanssa yhteydenpidon LOPETTAMINEN avioeron jälkeen tuntuisi oudolta.

 

[Capulet]

Jos suhteesta on tullut lapsia, on tilanne tietenkin lasten takia eri - yhteyksiä pidettävä lasten takia, heidän tapaamiset järjestettävä jne.

Mutta jos nyt mietitään seurustelusuhteita, joissa on kyse vain siitä, että entiset pitävät yhteyksiä keskenään, vaikka nykyiset suhteet ovat olemassa.

Kypsää on ymmärtää, että elämässä tehdään valintoja, kaikkea ei voi saada ja jos kaikki halutaan muiden kustannuksella, sillä on sitten myös hintansa. Kypsää on osata luopua entisestä ja keskittyä nykyisen suhteen onneen, kypsää on ymmärtää että nyt eletään nykyisessä suhteessa ja huomioida asiat sen nykyisen suhteen ja rakkauden valossa.
Ne jotka puoltavat exiinsä yhteyksienpitoa vetoavat parhaimmillaan kypsempään filosofiaansa rakastamisensa laajenevista muodoista, siitä miten siihen exään halutaan pitää ihmisenä ja ystävänä ja universaalin rakkauden ja humaaniuden nimissä yhteyttä - mutta totuus on, että entiset eivät ole verrattavissa ystäviin, heistä ei koskaan tule "vain" ystäviä (enkä tarkoita että yhteydenpito tarkottaisi seksisuhdetta) ja miksi ei?
Kaikki tietävät tämän sisimmässään, jos ollaan aivan aitoja ja oikeasti vilpittömiä, tiedetään/tunnetaan se ihminen romanttisseksuaalisen historian kautta, tähän ihmiseen liittyvät muistot ja mielikuvat eivät ole koskaan neutraalisti värittyneitä "ystävyyden rakkauden muodossa".

Totta kai eksiinsä yhteyksiä pitävät puoltavat käytöstään näin, he eivät osaa eivätkä halua luopua entisestä ja he tekevät tämän - ei universaalista ihmisen rakkaudesta- vaan itsekkäistä tarpeista käsin.
Eksän kanssa on oltu läheisessä suhteessa ja silloin kun hänestä ei osata irtautua jatketaan yhteyksiä ja jatketaan esimerkiksi niiden henkisten tarpeiden tyydyttämistä hänen kanssaan, joiden tyydyttäminen kuuluisi nykyiselle jos he näkisivät/tiodostaisivat todella sen, mitä tekevät. Ihmisen suhdehistoria entisen kanssa määrittää hänen suhdettaan jatkossa, ei tapahdu mitään *simsalabim* neutraaleiksi ystäviksi ryhtymistä.

Ne jotka puhuvat tästä "epäitsekkäästä" humaanin rakkauden tavastaan jatkaa yhteydenpitoa exiinsä, ne myös unohtavat nykyisen rakkaan tunteet ja ajatukset omien tarpeidensa edeltä, hei eivät näe ex-asiaa oman nykyisen suhteensa haittatekijnä, he kääntävät asian kauniimmin päin: " ei se niin haittaa nykyistä ja tämän ei pitäisi haitata, mehän olemme Jarmukan kanssa ystäviä ja mksi luopua ystävistä..." Hyvää päivää.

Olen nähnyt ihmissuhteita ja aivan rehellisesti voin sanoa, että niissä suhteissa joissa eksiin on pidetty yhteyksiä, on asiasta aina koitunut haittaa suhteelle. Eksiinsä yhteyksien pitäjät eivät tätä tietenkään myönnä, aivan samoin kuin eivät halua nähdä totuutta nykyisen rakkaansa tunnoista asian suhteen.
Ehei, kun on tärkeintä jatkaa samaa rataa, kuin mihin on itse tottunut ja kun se tuntuu "kivalta" olla yhteyksissä exiin, kun ei osata luopua.

Itsekkyyden huippua on tietenkin jo siinä, että universaalin ex-läheisyyden harjoittajat eivät ota kaikessa rakkauden muotojen vaalimisessaan huomioon oman nykyisen ja entisen nykyisen tuntoja - universaali rakkaus tyssää tähän sopivasti, kärsimystä voidaan surutta aiheuttaa nykyiselle ja/tai entisen nykyiselle pitämällä väen vängällä yhteyksiä siihen kivaan eksään, kun se tuntuu niin kivalta.

Ap:n tekstissä huolestuttavaa ap:n sävy jolla kirjoittaa eksästään itselleen elintärkeänä, itseään täysin muokanneena rakkaana. Olen kuullut tällaista sävyä ennenkin ja sanon suoraan: riippuvuussuhde eksään. Koituu kärsimystä nykyiseen suhteeseen. Koeta nähdä ap itsesi itsenäisenä ja omana persoonana, vaikutat hyvin mukavalta ja fiksulta. Totta kai on vaikeaa tehdä välillä valintoja, löytää uutta vanhan tilalle ja otta riskejä. Mutta rakkaus on hyppyä tandembenjillä taivaista, jos haluat rakastaa ja pitää sydämen avoinna uudelle, sinun on kasvettava ihmisenä ja päästettävä irti eksästä. Olen nähnyt aivan sinunkaltaisen tapauksen lähihistoriassani, hän lopulta taisi palata eksän luo. Tai niin ainakin toivon, etteivät heidän nykyiset joutuisi heidän suhdekuvioidensa jalkoihin.

Muut eksien puoltajat... Fiksuja ihmisiä, mutta kukaan ei aina osaa olla aidosti puhdas, on mukavampi nähdä asioita kauniimmassa valossa, etenkin jos oma lehmä on niinsanotusti ojassa eli halutaan pitää kynsin hampain yhteyksiä eksiin. Voi olla kyse myös totutuista käyttäytymiskuvioista - ei ole osattu laittaa yhteyksiä exiin pois ja homma on vain jatkunut eikä loppua kivalle venkutukselle näy. Rohekutta ja rakkautta, epäitsekkyyttä ja totuutta...!

Mitä olisi tullut jos Romeon ja Julian rakkaustarinassa Romeo olisi soitellut Julian ruumiin löydettyään exälleen ja tyydyttänyt siinä taas henkisiä tarpeitaan jopa nykyisen rakkaansa ollessa vielä lämmin. Ei olisi tullut mitään rakkaustarinaa.

Kunnon rakkaustarinat eivät ole relativistisia tarinoita hengailuista eksien ja nyksien kanssa hullunmyllymaailmassa. Kunnon rakkaustarinoissa on 2 ihmistä pääosassa ja heidän rakkauttansa vaalitaan, siihen ei tuoda mukaan eksiä humaanisin syin. Täysinäinen rakkaus ei kuuntele menneen sanoja, täysinäinen rakkaus vie uuteen. Eikä silloin ole epäselvää, pidetäänkö eksiin yhteyttä vai ei.

Lemmenvalasta, Romeossa ja Juliassa.

Romeo: "Takaisin tahtoisit sen? (lemmenvalan) Miksi armas?

Julia: "Vain antaakseni sen uudestaan sulle.
Vaan moista toivonhan, mit' on jo mulla.
Niin rajaton mull' aulius kuin meri,
niin syvä rakkaus; mit' enemmän suon sulle, sen enemmän on mulla:

on kumpikin vaila äärtä.
niin

 

[Capulet]

Typoista vähän korjatumpi versio...

Jos suhteesta on tullut lapsia, on tilanne tietenkin lasten takia eri - yhteyksiä pidettävä lasten takia, heidän tapaamiset järjestettävä jne.

Mutta jos nyt mietitään seurustelusuhteita, joissa on kyse vain siitä, että entiset pitävät yhteyksiä keskenään, vaikka nykyiset suhteet ovat olemassa.

Kypsää on ymmärtää, että elämässä tehdään valintoja, kaikkea ei voi saada ja jos kaikki halutaan muiden kustannuksella, sillä on sitten myös hintansa parisuhteessa. Kypsää on osata luopua entisestä ja keskittyä nykyisen suhteen onneen, kypsää on ymmärtää että nyt eletään nykyisessä suhteessa ja huomioida asiat sen nykyisen suhteen ja rakkauden valossa.
Ne jotka puoltavat exiinsä yhteyksienpitoa vetoavat parhaimmillaan kypsempään filosofiaan rakastamisensa laajenevista muodoista, siitä miten siihen exään halutaan pitää ihmisenä ja ystävänä ja universaalin rakkauden ja humaaniuden nimissä yhteyttä - mutta totuus on että entiset eivät ole verrattavissa ystäviin, heistä ei koskaan tule "vain" ystäviä (enkä tarkoita että yhteydenpito tarkottaisi seksisuhdetta) ja miksi ei?
Kaikki tietävät tämän sisimmässään, jos ollaan aivan aitoja ja oikeasti vilpittömiä, tiedetään/tunnetaan se ihminen romanttisseksuaalisen historian kautta, tähän ihmiseen liittyvät muistot ja mielikuvat eivät ole koskaan neutraalisti värittyneitä "ystävyyden rakkauden muodossa."

Totta kai eksiinsä yhteyksiä pitävät puoltavat käytöstään näin, he eivät osaa eivätkä halua luopua entisestä ja he tekevät tämän - ei universaalista ihmisen rakkaudesta - vaan itsekkäistä tarpeista käsin.
Eksän kanssa on oltu läheisessä suhteessa ja silloin kun hänestä ei osata irtautua jatketaan yhteyksiä ja jatketaan esimerkiksi niiden henkisten tarpeiden tyydyttämistä hänen kanssaan, joiden tyydyttäminen kuuluisi nykyiselle jos he näkisivät/tiodostaisivat todella sen, mitä tekevät. Ihmisen suhdehistoria entisen kanssa määrittää hänen suhdettaan jatkossa, ei tapahdu mitään *simsalabim* neutraaleiksi ystäviksi ryhtymistä.

Ne jotka puhuvat tästä "epäitsekkäästä" humaanin rakkauden tavastaan jatkaa yhteydenpitoa exiinsä myös unohtavat nykyisen rakkaan tunteet ja ajatukset omien tarpeidensa edeltä, he eivät näe ex-asiaa oman nykyisen suhteensa haittatekijänä, he kääntävät asian kauniimmin päin: " ei se niin haittaa nykyistä ja tämän ei pitäisi haitata, mehän olemme Jarmukan kanssa ystäviä ja miksi luopua ystävistä..." Hyvää päivää.

Olen nähnyt ihmissuhteita ja aivan rehellisesti voin sanoa, että niissä suhteissa joissa eksiin on pidetty yhteyksiä, on asiasta aina koitunut haittaa suhteelle. Eksiinsä yhteyksien pitäjät eivät tätä tietenkään myönnä, aivan samoin kuin eivät halua nähdä totuutta nykyisen rakkaansa tunnoista asian suhteen.
Ehei, kun on tärkeintä jatkaa samaa rataa, kuin mihin on itse tottunut ja kun se tuntuu "kivalta" olla yhteyksissä exiin, kun ei osata luopua.

Onneksi tiedän enemmän suhteita, joissa on ollut selvää uuden suhteen kunniottamisen ja rakastamisen kannalta, ettei exiin pidetä yhteyksiä lainkaan tai lähes lainkaan. Tervehtimiset ovat asia erikseen, kuuluvat käytöstapoihin. Olen myös nähnyt suhteita, jotka ovat käyneet prosessin läpi asian suhteen, aluksi pitäneet yhteyksiä ja sitten vähitellen luopuneet eksistä ja se on ollut hyväksi. Perhe- ja sukuyhteydet ovat hankalampia, ja on suhteita, joissa etäisiä yhteyksiä joutuu pitämään yllä, mutta tämäkin on valinta- ja järjestelykysymys, voi olla mahdollista pitää yhteyksiä exän kautta tuttuihin sukulaisiin mutta ei silti olla yhteyksissä exään.

Itsekkyyden huippua on tietenkin jo siinä, että universaalin ex-läheisyyden harjoittajat eivät ota kaikessa rakkauden muotojen vaalimisessaan huomioon oman nykyisen ja entisen nykyisen tuntoja - universaali rakkaus tyssää tähän sopivasti, kärsimystä voidaan surutta aiheuttaa nykyiselle ja/tai entisen nykyiselle pitämällä väen vängällä yhteyksiä siihen kivaan eksään, kun se tuntuu niin kivalta.

Ap:n tekstissä huolestuttavaa ap:n sävy jolla kirjoittaa eksästään itselleen elintärkeänä, itseään täysin muokanneena rakkaana. Olen kuullut tällaista sävyä ennenkin ja sanon suoraan: riippuvuussuhde eksään. Koituu kärsimystä nykyiseen suhteeseen. Koeta nähdä ap itsesi itsenäisenä ja omana persoonana, vaikutat hyvin mukavalta ja fiksulta. Totta kai on vaikeaa tehdä välillä valintoja, löytää uutta vanhan tilalle ja ottaa riskejä. Mutta rakkaus on hyppyä tandembenjillä taivaista, jos haluat rakastaa ja pitää sydämen avoinna uudelle, sinun on kasvettava ihmisenä ja päästettävä irti eksästä. Olen nähnyt aivan sinunkaltaisen tapauksen lähihistoriassani, hän lopulta taisi palata eksän luo. Tai niin ainakin toivon, etteivät heidän nykyiset joutuisi heidän suhdekuvioidensa jalkoihin.

Muut eksien puoltajat... Fiksuja ihmisiä, mutta kukaan ei aina osaa olla aidosti puhdas, on mukavampi nähdä asioita kauniimmassa valossa, etenkin jos asiassa on oma lehmä niinsanotusti ojassa eli halutaan pitää kynsin hampain yhteyksiä eksiin. Voi olla kyse myös totutuista käyttäytymiskuvioista - ei ole osattu laittaa yhteyksiä exiin pois ja homma on vain jatkunut eikä loppua kivalle venkutukselle näy. Rohkeutta ja rakkautta, epäitsekkyyttä ja totuutta...!

Mitä olisi tullut jos Romeon ja Julian rakkaustarinassa Romeo olisi soitellut Julian ruumiin löydettyään exälleen ja tyydyttänyt siinä taas henkisiä tarpeitaan jopa nykyisen rakkaansa ollessa vielä lämmin. Ei olisi tullut mitään rakkaustarinaa.

Kunnon rakkaustarinat eivät ole relativistisia tarinoita hengailuista eksien ja nyksien kanssa hullunmyllymaailmassa. Kunnon rakkaustarinoissa on 2 ihmistä pääosassa ja heidän rakkauttansa vaalitaan, siihen ei tuoda mukaan eksiä humaanisin syin. Täysinäinen rakkaus ei kuuntele menneen sanoja, täysinäinen rakkaus vie uuteen. Eikä silloin ole epäselvää, pidetäänkö eksiin yhteyttä vai ei.

Lemmenvalasta, Romeossa ja Juliassa.

Romeo: "Takaisin tahtoisit sen? (lemmenvalan) Miksi armas?

Julia: "Vain antaakseni sen uudestaan sulle.
Vaan moista toivonhan, mit' on jo mulla.
Niin rajaton mull' aulius kuin meri,
niin syvä rakkaus; mit' enemmän suon sulle, sen enemmän on mulla:

on kumpikin vaila äärtä."

 

[no]

"Capulet", annoit paljon vastauksia, noin minäkin ajattelen. On erittäin vaikea ymmärtää miksi uuteen suhteeseen pitää tuoda entinen suhde. Minusta se kyvyttömyyttä rakastaa nykyistä ja luopua entisestä. Suhde nykyiseen hämärtyy siksi, kun entinenkin suhde on lopettamatta. Joku viisas on sanonut, että rakkaussuhde muuttuu ystävyydeksi ja siksi kai on ihan asiallista kysyä, että mikä suhde näistä kaikista on sittenkään se syvin? kai se on julmaa pitää kaikkia varalla.

 

[arvokas kestää]

Voiko ystäviä olla enemmän kuin yksi? Jos näin on, niin ovatko he kaikki varalla - ja mihin? Toisen näkeminen tuosta asetelmasta, että hän on käytettävissäsi, varalla jotain varten juuri sinulle, on itsekäs. Onko luontevaa tai edes oikein ajatella rakkauttaan ja parisuhdettaan samoin, yhtä itsekkäästi, että toinen olisi itseä varten?

Entäpä, jos toinen ei tuohon asetelmaan suostu? Tarkoittaako se automaattisesti välien viilenemistä ja rikkoutumista? Toisaalta aikalailla helppoa. Aloituksen ongelmaa ei silloin ole. Ei voi pitää yhteyksiä, koska ei halua asettua olemaan toista varten, käytettävissäsi tavalla tai toisella.

Yleensä vain vastavuoroiset suhteet kestävät. Niissä on sellaista merkityksellisyyttä ja arvoa, joka kestää. Ehkäpä vie aikansa, että ihmiset sen ymmärtävät ja pääsevät irti omasta tarvitsevuudestaan. Eihän toki ole kummaa, että suhde exän kanssa alkaa uudelleen. On vain ottanut aikansa, että toinen tai molemmat tajuavat, miten tärkeä, ehkäpä ainutkertainen suhde on ollut. Aika vain ei aiemmin ollut sopiva tai ihmiset kypsiä tajuamaan sitä.

 

[lässyttäjä]

lässyttää muka viisaana taas.

 

[Capulet]

... On erittäin vaikea ymmärtää miksi uuteen suhteeseen pitää tuoda entinen suhde. Minusta se kyvyttömyyttä rakastaa nykyistä ja luopua entisestä. Suhde nykyiseen hämärtyy siksi, kun entinenkin suhde on lopettamatta. Joku viisas on sanonut, että rakkaussuhde muuttuu ystävyydeksi ja siksi kai on ihan asiallista kysyä, että mikä suhde näistä kaikista on sittenkään se syvin? kai se on julmaa pitää kaikkia varalla.

Niinpä. Ja kun eivät näe asiaa parisuhteen kannalta, totta kai ex-asialla on vaikutusta parisuhteeseen.

Mutta ihmisillä on vissiin niin eri arvomaailmoja...

Ex-asia jakaa ihmiset kahtia - yksien mielestä exät voivat olla "ystäviä" ja heihin tulee pitää yhteyttä ja toiset näkevät entiset entisinä. Parasta olisi kun exiään suhteisiin mukana tuovat ihmiset päätyisivät yhteen muiden samanhenkisten kanssa ja ilman exiään suhteeseen menijät samanhenkisten kanssa.

 

[no]

Nyt kyllä heräsi uteliaisuus. Ne joilla ex kuuluu kiinteästi omaan elämään, niin mitä niiden kanssa jutellaan? Ja edelleenkään ei ole yhteisiä lapsia ja bisneksiä ex:n kanssa, siis mitä jutellaan sellaisen ystävä-ex:n kanssa, jos saan kysyä sitä harrastavilta.

 

[uuden liiton mies]

Nyt kyllä heräsi uteliaisuus. Ne joilla ex kuuluu kiinteästi omaan elämään, niin mitä niiden kanssa jutellaan? Ja edelleenkään ei ole yhteisiä lapsia ja bisneksiä ex:n kanssa, siis mitä jutellaan sellaisen ystävä-ex:n kanssa, jos saan kysyä sitä harrastavilta.

Exäni on ainoa ihminen maailmassa, jonka kanssa voi jutella täysin rehellisesti, koska hänen kanssaan ei voi esittää mitään - enkä haluakaan. Exä tietää vahvuuteni ja heikkouteni. Naureskeleekin kun joku vanha temppu on mennyt nyxälläni läpi, mutta ei hänen kanssaan monta kertaa. Exääni huvittaa vielä sekin, että nyxäni on mahdottoman bakteerikammoinen. Ei esimerkiksi suostu ottamaan suihin, vaikka exä teki sitä mielellään. Siksi kannattaa pitää yhteyttä exäänkin.

 

[Näin täällä taas]

Nyt kyllä heräsi uteliaisuus. Ne joilla ex kuuluu kiinteästi omaan elämään, niin mitä niiden kanssa jutellaan? Ja edelleenkään ei ole yhteisiä lapsia ja bisneksiä ex:n kanssa, siis mitä jutellaan sellaisen ystävä-ex:n kanssa, jos saan kysyä sitä harrastavilta.

No mitä sitä nyt yleensä ihmisten kanssa juttelee, miten se eri asia olisi? Ihan samaa, mitä muidenkin ystäviensä kanssa.

Aivan samoja juttuja tietenkin, kun sehän on yksi ystävyys muiden samanlaisten joukossa. Sukupuolesta riippumatta. Ei siinä minun järkeni ja kokemukseni mukaan mitään eroa ole. Arjen kommelluksia, kuulumisia ja mietteitä maailman menosta.

Tässä koko ajan puhutaan vain siitä, että "vetää entistä suhdetta mukaan nykyiseen". No eikä vedä. Se entinenhän oli seurustelu- ja rakkaussuhde. Tämä nykyinen on ystävyyssuhde, siis ihan tämän päivän elävä normaali ihmissuhde kuten ne kaikki muutkin ystävyyssuhteet. Ne ovat ainoa viiteryhmä ja vertailukohde, mikä asialla on. Yksi osa tätä päivää, kuten muutkin ystävyyssuhteet. Ei siinä mitään mistään vedetä.

Toisekseen häiritsee, että koko ajan puhutaan oman eksän kuulumisesta ystäväpiiriin. Niinä aikoina, kun on parisuhteita ollut, minulle on kyllä ollut yhtä tärkeää, että se miehenpuoli osaa olla ystävä tai ainakin väleissä eksänsä kanssa. Muuten kokisin seurustelevani jotenkin kummallisen ihmisen kanssa. Jos ei ole tuntevinaan eksäänsä, silloinhan osa ihmisestä on sementoitu liikkumattomaksi. Sellaiseen kummallisuuteen se luuranko jo enemmän tuntuisi olevan kätkettynä... Minua pelottaisi sellainen jakomielitautisuus ja kotikasvatettuna ärsyttäisikin miehen moinen töykeys. Näytelmältä se tuntuisi.

Entisiin ei ole yksikään suhde kaatunut, siis miehen entisiin. Jos seurustelut menevät solmuun, solmu on kyllä järkeni mukaan meidän kahden ihmisen omissa väleissä, ei kenenkään välejä ystävät kaada. Oli niihin tutustunut milloin ja missä ja missä merkeissä tahansa, niin nykyvälit ratkaisevat. Jos en osaa omaa ihmissuhdettani hoitaa, katson kyllä peiliin ja aamukahvipöydässä vastapäätä istuvaan, en sen toisen ystäviin ja tuttaviin enkä entisten tyttöystävien, toivottavasti nykyisten edes tervehdittävien ja muutenkin ihmisiksi ja jopa ystäviksi laskettavien kuviin.

Se on eri asia, jos on romanttisia rinnakkaissuhteita, mutta ei niihin entistä yhteistä historiaa tarvita, kyllä sellaisiin tutustuminen onnistuu ihan yhtä hyvin historiatta! Uusissa tutuissa ihan yhtä suuri vaara, jos vaaraa alkaa hakea. Ja niistäkin olen sitä mieltä, että suurin solmu on silloin minun ja kumppanin väleissä, taas, siinä on silloin ollut vikaa jo muutenkin. Ihmiset tuntuvat vaan välissä olevan niin uusavuttomia, että joutuvat hakemaan sotkunsakin jo valmiina ihan vaan ulkopuolelta mistä lie drive-in-ruokalasta, mitään ei muka ole osattu tehdä ihan itse...

 

[no]

Siinähän oli vastaus kaikille, joiden mies käy kahvilla eksiensä kanssa ja päivittää arjen tilanteita. Sehän on jopa toivottavaa. Ja jos tästä luonnollisesta yhteydenpidosta tullee ongelma, niin kumpi jää, eksät vai nyksä?

 

[pallikka]

kun tarpeeksi venkslaa ........ nuoleskelemaan tyhjiä sormiaan.

 

[Minä taas näin]

Mutta jos nyt mietitään seurustelusuhteita, joissa on kyse vain siitä, että entiset pitävät yhteyksiä keskenään, vaikka nykyiset suhteet ovat olemassa.

Tuskin nyt kukaan pitää yhteyttä _kaikkiin_ entisiin seurustelusuhteisiin, tässähän on kyse ex-puolisoista. Minulle ex-mies on ainakin se mies, jonka kanssa olin yhdessä 15 vuotta ja naimisissa kymmenkunta. On minulla ollut pari ”seurustelusuhdetta” ennen tuota 15 ikävuottani (muutaman kuukauden ”pidellään kädestä” –teini-ihastuksia sekä yksi lyhytaikainen seurustelusuhde entisen ja nykyisen liittoni välillä, mutta eihän minulla heidän kanssa ole ehtinyt kertyä yhteistä historiaa , ei niitä kummilapsia, ystäviä ja sukulaisia. Totta kai, jos sattuisin heihin törmäämään ja jos tunnistaisin heitä enää, varmasti moikkaisimme ja kuulumisia pikaisesti kysyisimme.

Kypsää on ymmärtää, että elämässä tehdään valintoja, kaikkea ei voi saada ja jos kaikki halutaan muiden kustannuksella, sillä on sitten myös hintansa. Kypsää on osata luopua entisestä ja keskittyä nykyisen suhteen onneen, kypsää on ymmärtää että nyt eletään nykyisessä suhteessa ja huomioida asiat sen nykyisen suhteen ja rakkauden valossa.

Niin, tietenkään ei MUIDEN KUSTANNUKSELLA saa tehdä mielestäni mitään, jos puolisoa esimerkiksi häiritsee vaikkapa toisen runsas alkoholinkäyttö tai holtiton rahankäyttö, niin totta kai silloin on mietittävä, että onko itse valmis muuttamaan tapojaan ja jos ei ole, on toisen osapuolen mietittävä, että onko hän valmis hyväksymään puolisonsa alkoholinkäytön tai rahan hassaamisen ja ellei ole, suhteella ei varmasti ole tulevaisuutta. Pitäisin kuitenkin perin erikoisena, jos nykyinen mieheni (jonka kanssa olen siis ollut kymmenkunta vuotta) pahastuisi siitä, että ostamme entisen miehen kanssa yhteisen lahjan kummilapselle tai näemme hänen tätinsä 80-vuotispäivillä tai että minä pahastuisin siitä, että hän käy entisen puolisonsa kanssa katsomansa lapsensa jääkiekko-ottelua tai käy lastensa kanssa entisen vaimonsa isän hautajaisissa.

Kaikki tietävät tämän sisimmässään, jos ollaan aivan aitoja ja oikeasti vilpittömiä, tiedetään/tunnetaan se ihminen romanttisseksuaalisen historian kautta, tähän ihmiseen liittyvät muistot ja mielikuvat eivät ole koskaan neutraalisti värittyneitä "ystävyyden rakkauden muodossa".

No minä nyt en voisi sanoa tunteitani exääni kohtaan ”ystävyyden rakkaudeksi”, pikemminkin tuttuudeksi. Kun se rakkaus kuoli jo ennen eroamme ja erostammekin on aikaa jo yli kymmenen vuotta, niin ei kai niitä rakkauden tunteita edes voisi olla enää jäljellä. Jos joskus ajattelen exäni ja minun suhdetta saatan ajatella vain sitä, että miten loppujen lopuksi kaksi niin erilaista ihmistä ylipäätään tuli menneeksi naimisiin ja vieläpä pysyneeksi yhdessä sen 15 vuotta. Eli tunne on kummastusta ja hämmästystä - ja samalla syvää kiitollisuutta siitä, että aikuisiällä löysin ”sielunkumppanini”, ihmisen, jota rakastan syvästi ja jonka kanssa on niin hyvä olla ja jakaa arki ja juhla.

Muut eksien puoltajat... Fiksuja ihmisiä, mutta kukaan ei aina osaa olla aidosti puhdas, on mukavampi nähdä asioita kauniimmassa valossa, etenkin jos oma lehmä on niinsanotusti ojassa eli halutaan pitää kynsin hampain yhteyksiä eksiin. Voi olla kyse myös totutuista käyttäytymiskuvioista - ei ole osattu laittaa yhteyksiä exiin pois ja homma on vain jatkunut eikä loppua kivalle venkutukselle näy. Rohekutta ja rakkautta, epäitsekkyyttä ja totuutta...!

Mutta kun tässähän ei ole kyse mistään kynsin ja hampain kiinni pitämisestä vaan siitä, että arki sujuu huomattavasti paremmin, kun on päässyt ex-puolisostaan yli, eikä enää rakasta tätä, eli ei esimerkiksi tunnu pahalta nähdä häntä ja hänen uutta puolisoaan sukujuhlissa. JOS ex-puolisoaan kohtaan olisi lämpimiä tunteita, kaihoa, halua - mitä hyvänsä tuollaista – niin eihän sitä silloin pitäisi uuteen suhteeseen ryhtyäkään!

"Capulet", annoit paljon vastauksia, noin minäkin ajattelen. On erittäin vaikea ymmärtää miksi uuteen suhteeseen pitää tuoda entinen suhde. Minusta se kyvyttömyyttä rakastaa nykyistä ja luopua entisestä. Suhde nykyiseen hämärtyy siksi, kun entinenkin suhde on lopettamatta. Joku viisas on sanonut, että rakkaussuhde muuttuu ystävyydeksi ja siksi kai on ihan asiallista kysyä, että mikä suhde näistä kaikista on sittenkään se syvin? kai se on julmaa pitää kaikkia varalla.

Niin miksikö? Kuten todettu: lasten, kummilasten, sukulaisten, ystävien vuoksi. Tuntuisi hullulta sanoa ”adjö” kaikille sukulaisille, joiden kanssa on ollut tekemisissä vuosien tai jopa vuosikymmenien ajan vain siksi, että tulee sopuisa avo/avioero! Olisi myös väärin vaatia entistä puolisoa luopumaan yhteydenpidosta kaikkiin niihin sukulaisiin, ystäviin ja kummilapsiin, jotka ovat tulleet aikanaan hänen elämäänsä minun kauttani.

Ja miten niin pitää varalla? Jos minulle ja nykyiselle puolisolleni tulisi ero – jota toivottavasti ei koskaan tule! – niin kaikkein viimeksi ryhtyisin suhteeseen entisen aviopuolisoni kanssa! Jos kerran avioliitto ei yrityksistä huolimatta aikanaan toiminut, ei se varmasti toimisi myöhemminkään. Ja kun rakkaus on kerran kuollut ja kuopattu, ei sitä voisi kääntää napista päälle uudelleen, ei tunteitaan voi käskeä!

Nyt kyllä heräsi uteliaisuus. Ne joilla ex kuuluu kiinteästi omaan elämään, niin mitä niiden kanssa jutellaan? Ja edelleenkään ei ole yhteisiä lapsia ja bisneksiä ex:n kanssa, siis mitä jutellaan sellaisen ystävä-ex:n kanssa, jos saan kysyä sitä harrastavilta.

Kuten jo totesin, viimeksi olemme keskustelleet kummipojan lahjasta ja sukulaisen hautajaisista. Yleensä siis sukulaisiin ja ex-sukulaisiin liittyvistä asioista pääasiassa. Joskus ohimennen rupatellessa toinen saattaa totta kai kertoa, että on lähdössä nykyisen puolison kanssa reissuun tai kertoa, että oli viime viikonloppuna nykyisen anoppinsa syntymäpäivillä – eli ihan sellaista mitä rupatellaan kenen tahansa tuttavan kanssa, johon satunnaisesti törmätään.

Siinähän oli vastaus kaikille, joiden mies käy kahvilla eksiensä kanssa ja päivittää arjen tilanteita. Sehän on jopa toivottavaa. Ja jos tästä luonnollisesta yhteydenpidosta tullee ongelma, niin kumpi jää, eksät vai nyksä?

Siis se entinen puolisohan on jo lähtenyt, liitto on ohi, mennyttä, kuollut ja kuopattu, eli mihin hän voisi enää lähteä? JOS nykyinen puoliso ei hyväksyisi sitä, että voidaan mennä samaan aikaan vaikkapa sukujuhliin, niin silloin kyllä tulisin miettineeksi, että vieläkö HÄNELLÄ on tunteita omaan ex-puolisoaan kohtaan, vai miksi hän epäilee minusta sellaista?! Koska itsellä ei tunteita enää ole, ei sellaista epäile toiseltakaan. Tuolla kodinhoitopuolella oli sellainen ketju, että uskallatko jättää sukulaisia/ystäviä kotiisi, ellet ole itse kotona vai pelkäätkö heidän penkovan kaappejasi, niin siihen moni vastasi, että totta kai uskallan eikä mieleenikään tulisi, että he kaappejani penkovat, koska en itsekään sellaista harrasta. Tämä on sama asia: koska itsellään ei ole tunteita ketään muuta kuin omaa puolisoaan kohtaan, ei omaa puolisoakaan epäile siitä, että hänellä olisi tunteita ketään muuta kuin itseään kohtaan. Toimivan parisuhteen kulmakivi on luottamus ja rakkaus.

Miksi jaksan ”jankata” tätä asiaa näin voimakkaasti? Siksi, että mielestäni tuntuu täysin päättömältä ja vieraalta ajatella, että _jokainen_ syystä tai toisesta ex-puolisonsa kanssa tekemisissä oleva haikailisi vanhaa, pettäisi tai ainakin ajattelisi pettämistä. En haikaile muuta, en petä enkä ajattele pettämistä muitakaan vastakkaista sukupuolta olevia tavatessani, työkavereitani näen esim. joka päivä ja joidenkin kanssa on hyvinkin läheinen ystävyyssuhde, käymme arkipäivisin lounaalla, juttelemme todella henkilökohtaisia asioita ja joskus olen käynyt jopa baarissakin, mutta mitään pettämiseen viittaavaakaan ei ole käynyt mielessä. Minun mieheni ja työkaverini vaimo on tiennyt, että missä olemme ja kenen kanssa.
Ei siis kannata olla parisuhteessa, ellei rakasta puolisoaan ja ole valmis olemaan uskollinen hänelle.

 

[Capulet]

"Uuden liiton mies" kirjoitti itse asiassa aika osuvasti, vaikka viestiä lukiessa suupielet vetäytyivätkin hymyyn.

Juuri siitä siinä läheisessä exiin yhteyden pidossa on kyse - jatketaan sitä läheistä henkistä suhdetta, jossa ollaan lähempämän eksää kuin nykyistä. Kuten uuden liiton mies totesi - siinä hän voi olla täysin rehellinen ja tämän lisäksi jakaa nykyisen parisuhteen tunnot tälle eksälle, jolle ne EIVÄT kuulu niin pätkääkään.

Nykyinen kertomassa ja jakamassa kuulumisia ja yksityisasioita nykyisestä suhteesta ja rakkaasta? Ei huh huh. Ei tietoakaan kunnioituksesta ja nykyisen suhteen _vaalimisesta_ ainutlaatuisena, jonakin joka kuuluu 2 ihmisen välille EIKÄ nyt totisesti ainakaan jaettavaksi ja retosteltavaksi entisen kanssa.
Osoittaa vaan juurikin sen, että entisestä ei ole osattu irtautua ja antaa sitä entisen paikkaa nykyiselle parhaimpana ja lähimpänä henkistenkin tarpeiden tyydyttäjänä. Täydellistä kunnioituksen puutetta uutta suhdetta ja nykyistä kohtaan. Ei kukaan oikeasti rakastava nykyinen halua että heidän yksityistä parisuhdettaan jaetaan entisen kanssa, lähimmät asiat kuuluvat lähimmälle, eikä se lähin ole eksä.

Ystävien kanssa joidenkin askarruttavien parisuhdeasioiden miettiminen on edelleen eri asiaa kuin EKSÄN.

Kakkua ei tosiaan voi syödä molemmista päistä eikä ihmisiä pitää varalla. Se on myös otettava huomioon, että ne jotka pitävät läheisiä yhteyksiä eksiinsä, näillä on tunnetta eksää kohtaan siinä määrin että saattavat hyvinkin palata eksiensä luo.
Niin on näissäkin eksä-ketjuissa jo asiaa todettu, parikin eksää tullut kertomaan, kuinka tiesivät eksänsä lopulta tulevan takaisin.
Ja on myös niitä (eikö kukaan tiedä kuinka paljon ex-suhteista), joiden läheinen yhteydenpito käsittää henkisten tarpeiden tyydyttämisen lisäksi seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisen.

Eikä koskaan tiedä, miten korkea tai matala se kynnys "vanhan suolan janottamiseen" on silloin, kun nykyisessä suhteessa menee väliaikaisesti huonosti ja eksään pidetään taas linjat kuumina ja lopulta muutakin kuumina.

Uskokaa vanhaa kansaa ja sitä väestöä, joka osaa tehdä valinnan entisen ja nykyisen välillä. Kakkua ei voi tosiaan syödä molemmista päistä. Rakkauden osoitus ja totuuden paikka rakkaudessa on juurikin siinä, osaako sen valinnan tehdä, pystyykö tai haluaako sen tehdä. Valinnan tulisi olla selvä. Ja kun se ei ole.... Ongelmia.


Hyvä kun kirjoitit viestisi, Uuden liiton mies, avasit asiaa harvinaisella rehellisyydellä.

 

[yleensäkään]

miehiä vai "neitejä"? Mies ei yleensä jakele "päänsä sisältöä" elleissä naisten kanssa. Onneksi olen naimisissa miehen kanssa. Jotkut "neidit" jakavat suhteensa päätä muille naisille. Mies jakaa suhteensa toisen todellisen ihmisen kanssa. Ei muille.

 

[Capulet]

Siinähän oli vastaus kaikille, joiden mies käy kahvilla eksiensä kanssa ja päivittää arjen tilanteita. Sehän on jopa toivottavaa. Ja jos tästä luonnollisesta yhteydenpidosta tullee ongelma, niin kumpi jää, eksät vai nyksä?

Toivottavaa heidän kannaltaan, jotka sitä harjoittavat. Arjen tilanteiden päivittäminen _eksälle_ on kieroutunutta, mielestäni. Ei se kuulu mitään sille entiselle, miten nykyisessä suhteessa menee tai elämään kuuluu.

Tämä "luonnollinen" yhteydenpito ei entisten kohdalla ole luonnollista, heitä ei tarvita uuden parisuhteen päivityksiin ja uuteen elämään mukaan, se on loukkaavaa nykyistä kumppania kohtaan.

Ja siinäpä oiva kysymys, no. Eksä taitaa jäädä. Kun se eksä jo nyt on niin "ainutlaatuinen", niin eiköhän tämä kerrokin oleellisen. Varoitusmerkkiä on sanojen tasolla aina se, kun nykyinen alkaa puhua entisestä "ainutlaatuisena, mahtavana ihmisenä" eikä siedä mitään toispuolista sanaa entisestään ja uumoilee silmät lämpiminä ja kiihko äänessään eksästään... Ja jos vielä lisää hartaaseen sävyyn, miten eksällä on aina varattu paikka sydämestä... Varattua on.

Valinta-asia tietenkin perustellaan kaiken maailman muin filosofisin perustein, mutta suora ja paljas totuus on: tosi paikka totuuden kertoo.

Entisen ja nykyisen valitsemisen välillä valinnan tulisi olla selvä. Itseäni oikeasti naurattaa tämä että edes puhutaan valitsemisesta entisen ja nykyisen välillä, melkein parodiaa oikeiden rakkaussuhteiden konteksteissa.

 

[Minä taas näin]

Nykyinen kertomassa ja jakamassa kuulumisia ja yksityisasioita nykyisestä suhteesta ja rakkaasta? Ei huh huh. Ei tietoakaan kunnioituksesta ja nykyisen suhteen _vaalimisesta_ ainutlaatuisena, jonakin joka kuuluu 2 ihmisen välille EIKÄ nyt totisesti ainakaan jaettavaksi ja retosteltavaksi entisen kanssa.

Jos sinua vastaan kadulla tulee kuka hyvänsä tuttavasi ja hän kysyy, että "mitenkäs teidän joululoma meni", niin sanotko välttelevästi, että "ei mitenkään...", koska et halua retostella itsesi ja puolisosi välisiä asioita, vai kerrotko, että "kiitos ihan mukavasti, olimme lasten kanssa anopin syntymäpäivillä"? No minä ainakin voin kertoa, että olimme vaikkapa siellä syntymäpäivillä, eikä se ole asioiden retostelua.

Osoittaa vaan juurikin sen, että entisestä ei ole osattu irtautua ja antaa sitä entisen paikkaa nykyiselle parhaimpana ja lähimpänä henkistenkin tarpeiden tyydyttäjänä. Täydellistä kunnioituksen puutetta uutta suhdetta ja nykyistä kohtaan. Ei kukaan oikeasti rakastava nykyinen halua että heidän yksityistä parisuhdettaan jaetaan entisen kanssa, lähimmät asiat kuuluvat lähimmälle, eikä se lähin ole eksä.

Ystävien kanssa joidenkin askarruttavien parisuhdeasioiden miettiminen on edelleen eri asiaa kuin EKSÄN.

Tuota, kerrotko minulle, että missä viestissä joku on sanonut, että KUKAAN muu kuin oma puoliso olisi "parhaimpien ja lähimpien henkisten tarpeiden tyydyttäjä". Kerrotko minulle, että kuka väittää pohtivansa "askarruttavia parisuhdeasioita entisen kanssa"? JOS jollekin entinen vaimo/mies tosiaan on se, joka on parhaimpien ja lähimpien henkisten tarpeiden tyydyttäjä tai kenen kanssa pohditaan askarruttavia parisuhdeasioita, niin tuskinpa he siinä tapauksessa olisivat exiä!

Minä en kerta kaikkiaan pysty samastumaan näihin teidän mielipiteisiin, ne tuntuvat niin kaukaa haetuilta ja vierailta. Miten voi olla niin vaikea ymmärtää, että KAIKKI eivät haikaile ex-puolisonsa perään enää edes eron hetkellä, puhumattakaan siitä, että hänen peräänsä haikailisi vaikkapa reilun kymmenen vuoden päästä? Miten voi olla niin vaikea hyväksyä, että arkielämä on huomattavasti helpompaa ja toimivampaa - ja on myös ihan edellytys toimivalle parisuhteelle - että _ei_ haikaile _kenenkään_ perään ja osaa ja haluaa käyttäytyä sivistyneesti myös sen entisen puolison läsnäollessa?

Te, jotka oletatte ilman muuta, että kaikenlainen yhteydenpito entiseen puolisoon on haikailua, varalla pitämistä ja mahdollisesti vielä pettämistä tai ainakin sen suunnittelua, niin oletteko itse tällaisia? Tai onko teille tehty niin, että puolisonne onkin osoittatunut entisen perään haikailevaksi tai jopa pettäjäksi?

Uskokaa nyt huviksenne, että kaikki avo/avioliitot eivät pääty suureen kriisiin, josta toinen osapuoli ei selviydy koskaan - ja niistäkin, jotka päättyvät, moni "parantuu" ja jatkaa eteen päin. Jos ei halua, että omalla puolisolla on mitään painolastia menneisyydestä, niin silloin ei varmasti auta muu kuin aloittaa seurustelu viimeistään 15-vuotiaana ja olla saman ihmisen kanssa lopun elämäänsä. Kun aikuisiällä solmii suhteen, on useimmilla takanaan avo/avioliitto. Jos joku ei ole vielä esim. 30 tai 40 ikävuoteen mennessä kertaakaan edes seurustellut, niin se on jo todella erikoista. Mahtaisiko sellainen osata enää parisuhteeseen ryhtyäkään?

 

[Capulet]

miehiä vai "neitejä"? Mies ei yleensä jakele "päänsä sisältöä" elleissä naisten kanssa. Onneksi olen naimisissa miehen kanssa. Jotkut "neidit" jakavat suhteensa päätä muille naisille. Mies jakaa suhteensa toisen todellisen ihmisen kanssa. Ei muille.

Ihminen joka kunnioittaa nykyistä suhdettaan ja vaalii nykyistä suhdetta ainutlaatuisena, ei jaa tämän yksityiselämän sisältöä eksälle, vihonviimeiselle ihmiselle jolle asia ei mitenkään kuulu. Mutta onhan näitä miehissä ja naisissa, jotka tekevät näin kun eivät siinä mielessä omaa munaa tehdä valintoja ja syödä sitä yhtä kakkua selkäranka suorana.

Täällä palstalla taas anonyymia jakamista, jokainen määrittää omat yksityisyyden rajat.

Onhan se tosi hyvä, että sekä miehet ja naiset kertovat ajatuksistaan täällä. Eri näkökulmat ja rehelliset purkaukset tuovat pointteja. "uuden liiton miehen" teksti esimerkiksi ihan ilahdutti. Saattaapa olla jopa niin, että naiset enemmän puoltavat yhteyksiä eksään filosofisin "ystävä ainutkertainen, ihanaa"-näkökulmista, kun taas miehet jotka pitävät yhteyksiä eksään saattaisivat sanoa asiasta kiertelemättömämmin. Onkin mahdollista että siinä missä näille joillekin naisille eksä edustaa "humaania ystävää", siinä sille eksälle tämä nainen edustaa "yhtä mahista". Kuka tietää, eksien suhteet eivät ole neutraaleja.

Mutta joo, läheisimmän ihmisen kanssa pitäisi jakaa lähimmät jutut.

 

[Tänne]

Eli tervehtimisen yhteydessä tapahtuva kuulumisten vaihto on asia erikseen yhteydenpidoista eksiin. Normaalia elämää, jossa törmätään kenties eksään kadulla ja moikataan ja vaihdetaan pari sanaa kuulumisia. Eri asia kuin käydä jatkuvasti kahvittelemassa eksän kanssa ja jakamassa elämäänsä eksän kanssa.

Jos ei halua juuri vaihtaa kuulumisia tervehtimisen yhteydessä ja vain tervehtii, sekin ymmärrettävää. Normaalia käytöstapajuttua molemmat, tervehtimiset pelkkinä tervehtimisinä tai tervehtimiset kuulumisten vaihtoina.

(Henk koht olen tervehtinyt mutta kuulumisia ei ole juuri vaihdettu, tilanteetkin olleet nopeita enkä koe tarvetta vaihtaa kauheasti kuulumisia, jotenkin teennäiseltä tuntuisi, small talkia.Ne ihmiset joiden kanssa vaihdan kuulumisia, kuuluvat jollain tapaa elämääni, haluan aidosti jakaa heidän kanssaan asioita, eksien kanssa en koe tarvetta tähän. Mutta ymmärrän että joillain ihmisillä kuulumisten vaihto tuntuu tarpeelliselta ja niin halutaan tehdä.)

Jokainen tekee niin, mikä itsestä tuntuu parhaimmalta!

Tämän selvennyksen kirjoitti Capulet, asiasta kysyttiin.

 

[Minä taas näin]

Jatkan minäkin tässä ketjussa tätä asiaa : )

Olen samaa mieltä siitä, Capulet, että jos joku jatkuvasti kahvittelee exänsä kanssa ja jakaa kuulumisia (mahdollisesti vain hänen) kanssa, niin se on erikoista käytöstä - miksi sitä silloin olisi edes erottukaan! Ainakaan uutta suhdetta ei olisi kannattanut aloittaa.

Omasta mielestäni ylipäätään sellaiset ihmiset, jotka haluavat viettää leijonanosan vapaa-ajastaan jonkun muun kuin puolisonsa kanssa, ovat vähän "erikoisia" - ellei se sitten ole syystä tai toisesta molemmille puolisoille sopivaa elämää, että omaa puolisoa nähdään suurin piirtein pikaisesti ennen nukahtamista illalla ja yhtä pikaisesti ennen töihin lähtöä aamulla.

Mutta nyt pitää poistua, mies ja lapsi tulevat kohta harrastuksen parista ja haluan tehdä ruoan valmiiksi siihen mennessä : )

 

[Oppia ikä kaikki...]

Soitellaanhan vanhoille ystävillekin, vaikkei heidän kanssaan kaikki asiat aina luistaisikaan...

Minua ei ainakaan kiinnostaisi pitää yhteyttä sellaisiin ystäviin, joiden kanssa ei asiat luista. Mitäs järkeä siinä on?

Usein muiden suhteissa on ollut kyse muustakin kuin teinitytön suuresta ihastuksesta ja kasvun vaiheesta, joten suhteeseen ja eroon on liittynyt paljon enemmän. Harvempi oikeasti haluaa sitä vanhaa lastia uuteen suhteeseen.

Minun suhteeni on ainakin ollut exän kanssa syvällisempi kuin kaveri suhde, kuten on monen muunkin, eikä nyxiä varmasti kiinnosta kuvitella siinä vieressä, että tuon kanssa on sitten tullut leperteltyä samalla lailla kuin minun kanssani nyt. Ei se tunnu nyxästä reilulta, että joutuu jakamaan osan kumppanistaan hänen exänsä kanssa, sillä nyxä haluaa ajatella, että se puoli kumppanissaan on vain hänelle eikä muille.