Yksi lapsi riittää?

[Mummy Sunshine]

Lueskelin tuota ketjua, jossa kyseltiin lapsilukua ja niitä tuntui olevan melkein kaikilla väh. kolme. Olenko outo tai peräti itsekäs, kun minusta tuntuu, että yksi lapsi riittää?
Itse olen vajaa kolmevitonen ja lapseni vasta vuoden, mutta tuntuu etten jaksa kunnialla (siis niin, etteivät hermot olisi tiukalla alvariinsa) enää toista kertaa yövalvomisia (jotka meillä jatkuvat edelleen), jatkuvaa kiirettä ja kodin siivousta ja paikkojen suorimista (en todellakaan ole mikään ylisiisti, silti tuntuu, että aina on kiire).
Olen aina pitänyt itseäni lapsirakkaana ihmisenä ja ennen tätä ensimmäistä vannoin, että haluan kolme lasta. Nyt tuntuu, että olen liian mukavuudenhaluinen siihen härdelliin, joka luultavasti olisi aikamoinen kolmen tai edes kahden lapsen kanssa, kun tuntuu, että yhdenkin kanssa on tekeminen. Kaikki omat jutut jää lähes aina suunnittelun asteelle, kun päivät kuluvat ruuan laitossa, syöttämisessä, vaatteiden vaihdossa, lapsen perässä juoksemisessa, pyykin pesussa, kaupassa käymisessä jne. Asunto on pieni ja mies tekee myös, minkä ehtii eli siitä ei ole kyse.
Onkohan organisointikykyni todella surkea, kun tuntuu, että asiat vain pyörivät hurjaa rataa päässä, mutta muusta kuin lapsen ja kodin hoidosta ei oikein tule mitään. Aina huomaan, että on jo ilta ja taaskin se ja se on tekemättä.
Kertokaa viisaammat, mihin väliin saatte omat juttunne mahtumaan? Onko teillä muilla aina kiireen tuntu?
Ja se tärkein: kertokaa te yhden lapsen äidit, onko lapsi tyytyväinen ainoa lapsi? Itse olen ainoa lapsi enkä ole oikeastaan ikinä kokenut sitä huonoksi asiaksi. Paras kaverini on myös ainoa lapsi ja me olemme ikäänkuin toistemme siskot.

 

[taustalla]

Mulle tuli samanlaiset fiilikset. Pidän lapsestani, mutta tuntuu, että omaa rauhaa ei saa hetkeksikään. Vessassa et ehdi käydä kun lapsi tulee koko ajan mukaan. Lapsi ei edes joka päivä nuku päiväunia. Tuntuu, että koko ajan saa olla laittamassa ruokaa, tiskata tai siivota. Ulkoilut vievät myös osan päivästä. Minäkin ajattelin jokin aika sitten että kolme lasta olisi hyvä määrä mutta nyt en tiedä. Ehkä lapsia olisi pitänyt yrittää saada jo nuorena 20-kymppisenä niin olisi paremmin jaksanut eikä itsestä olisi tullut niin mukavuudenhaluinen. Olen myös ainoa lapsi ja itse olisin kaivannut sisarusta.

 

[mamma2003]

ihan sama tunne tuli meikäläiselle kun niitä luin

tuntuu, että meille ainakin tuo ihana yksi lapsi riittää!!! joidenkin mielestä olemme varmaan "ihmeellisiä ja outoja" kun haluamme näin,mutta...

ihana saada kasvattaa yksi ja katsoa hänen kasvuaan ja kehitystään ja sitten antaa kaikki rakkaus ym hänelle ettei ole kilpailemassa toisia lapsia. siis enhän missään tapauksessa väitä etteikö sitä rakkautta voisi antaa myös kaikille lapsille jos niitä monta on, mutta tämä on meidän ratkaisu ja minä kunnioitan myös toisten päätöksiä eli toivottavasti myös muut meidän???

 

[Himpulat ja Vimpulat]

Hei

Kunnioitan kaikkien päätöstä mikä se lapsiluku kullakin on. Meillä on kaksi nyt lasta ja kolmatta halutaan.

Oma kokemukseni nyt kahden tytön äitinä on, että se oli/vieläkin on juuri sellaista kiirettä, siivoamista jne. kuin kirjoitit ja se on näin varmaankin lähes kaikilla perheillä. Mutta kun aika kuluu ja se lapsi ei tarvitse sinua enää niin paljon, niin sitä omaakin aikaa jää. Kaverit kohta soittelee ovikelloa lauantaiaamuna klo 9.00 ja seuraavaksi huutelet lasta syömään ja sitten se taas menee...

Tästä sisarusasiasta sen verran, että kun katsoo omia tyttöjä kun ne leikkii yhdessä, halailee aamulla toisiaan, kikattelevat iltapalalla, leikkivät suihkussa jne niin välillä tulee mieleen kuinka tylsää se olis esikoiselle jos se olis ainoa lapsi. Nyt ainakin he ovat niin rakkaita toisilleen ja toivon että täm yhteys heidän välillä säilyy läpi elämän.

Jos on ainoa lapsi niin ei sitä muuta tiedä ja voihan olla että sisarukset eivät todellakaan tule toimeen keskenään.

Vielä sen verran että alussa toinen lapsi lisää työmäärää, mutta kun vuodet kuluu niin he keksivät keskenään tekemistä eivätkä ole koko ajan norkuamassa meitä vanhempia leikkimään ja pelaamaan.

Nämä siis mun omia mielipiteitä mutta jokainen tekee oman päätöksen lasten lukumäärään.

 

[majuulia]

Tällä hetkellä myös minusta tuntuu siltä että uksi lapsi riittää. Voihan tuo mieli muuttua vielä...Kahta on miehen kanssa alun perin haaveiltu mutta tämä tuntuu tällä hetkellä hyvältä näin. Itselläni on kolme siskoa joten siitä ei "johdu". En tunne itseäni mitenkään omituiseksi yhden lapsen äitinä, kukaan ei ole vielä erehtynyt asiasta mitään kommentoimaan.

 

[Himpulat ja Vimpulat]

Vielä lisäisin tuohon omaan kirjoitukseen sen verran että mielestäni lapsi on suloisin noin 2 v vanhana mutta kaikista vaateliain ja välillä oikea "riippakivi". Olisin allekirjoittanut juuri saman tekstin kun eka oli 2 v ja ajattelin, että hullu tekee useamman lapsen, mutta silloin ei ollutkaan aika kypsä vauvakuumeelle. Toisen teimme vasta kun esikoinen oli yli kolme ja silloin vasta oli toisen lapsen aika ja nyt kun sekin on jo neljä, kuumeilen vasta kolmannesta.

Vaikka nyt tuntuu, että ei enää koskaan toista lasta niin muutaman vuoden päästä voit ollakin aivan eri mieltä, usko pois.

 

[Himpula 03]

Niinhän se on, että vannomatta paras =) . Meillä myös esikoinen meinasi jäädä ainokaiseksi, mutta syynä oli synnytyspelkoni eikä kiireen pelko. Itse olen isosta perheestä ja minusta on ihanaa kun on sisaruksia, joiden kanssa voi nyt aikuisena jakaa ajatuksia ilman kilpailua tai häpeää. Mieheni on perheensä ainokainen ja näin vuosia läheltä seuraneena, kyllä hän on aika yksin, vaikkakin hänellä on läheisiä ystäviä jotka ovat säilyneet lapsuudesta asti ja tietenkin hänellä on meidät, mutta silti, se on jotenkin eri asia. Sitä on vaikea selittää, mutta itse aloin miettiä näitä asioita esikoiseni kohdalla kun hän kuusivuotiaana alkoi kysellä miksei hänellä ole sisarusta. Tuolloin pikkuhiljaa mielessäni heräsi ajatus, että en halua hänen olevan yksin aikuisena ja niin siinä sitten kävi, että esikoisemme sai pikkusiskon kun hän itse oli 7v. Ja kyllä täytyy sanoa, että kun noita sisaruste puuhia nyt seuraa niin on se vaan niin ihanaa :heart: :heart:

 

[Himpula 03]

\

Vielä lisäisin tuohon omaan kirjoitukseen sen verran että mielestäni lapsi on suloisin noin 2 v vanhana mutta kaikista vaateliain ja välillä oikea "riippakivi". Olisin allekirjoittanut juuri saman tekstin kun eka oli 2 v ja ajattelin, että hullu tekee useamman lapsen, mutta silloin ei ollutkaan aika kypsä vauvakuumeelle. Toisen teimme vasta kun esikoinen oli yli kolme ja silloin vasta oli toisen lapsen aika ja nyt kun sekin on jo neljä, kuumeilen vasta kolmannesta.

Vaikka nyt tuntuu, että ei enää koskaan toista lasta niin muutaman vuoden päästä voit ollakin aivan eri mieltä, usko pois.

On mielestäni totta, että vanhempien jaksaminen on paljolti kiinni lasten ikäerosta. En olisi itsekään jaksanut esim kahta alle kolmevuotiasta. Olen huomannut, että vanhemmat monesti sanoo, että siinä se menee kaksi kuin yksikin lapsi, mutta kun niitä siinä sitten on kaksi pikkuista niin sitten ollaan hätää kärsimässä. Mielestäni sisarusten ei välttämättä tarvitse olla toisilleen leikkiseuraa, kyllä kavereita aina löytyy, tärkeämpää on mielestäni perheen hyvinvointi, kuuluu siihen sitten yksi tai useampi lapsi =)

 

[wihtori harmaana]

TIETYSTI RIITTÄÄ ja toiset ei halua ollenkaan...mitä sitä vatvomaan, jokainen tekee miten itse tahtoo...ja huom. kirjoittajalla itsellään jo kolme lasta ja neljättä haaveilen...

 

[Pantteri 73]

Meillä meinasi esikoinen jäädä ainokaiseksi. Syynä varmaankin eniten synnytyspelkoni. Tyttö olikin 6,5 vuotias kun hänestä tuli iso-sisko. Nyt meidän perheeseen on tulossa jo kolmas lapsi. Mieli vaan muuttui. Yhden lapsen kanssa oli todella helppoa. Tyttö on niin rauhallinen ja kun aina ollut joka paikassa mukana niin ei rajoittanut elämää mitenkää. Nyt tuntuu kun taas pikku taapero että vie kaiken ajan, mutta niin ne lapset vaan kasvavat. Esikoinen nyt 8 vuotias ja ei tyttöä paljoa kotona näy. Olisi ollut paljon vaikeampaa, jos ei olisi pikku-siskoa hyväksyä se että syli onkin suurimman osan päivästä tyhjä. Jos olisin hankkinut esikoisen vanhempana niin ei olisi 6,5 vuoden ikä-ero ollut mahdollista. Onneksi aloitin nuorena. Sillä onhan se niin ettei lapsia ole koskaan liikaa. Jokaisessa perheessä on oma määränsä ja se on sitten se perhe.

 

[tuulituisku]

Olin itsekin sitä mieltä, kun esikko oli vauva, että yksi on erittäin hyvä. Työtä riitti, stressiä ja huolta. Olen itse isosta perheestä ja näin aikuisena on ihana, kun on paljon sisaruksia. Kun esikoinen täytti vuoden, olinkin valmis yrittämään uutta vauvaa. Mutta nyt lapsia on kaksi ja se määrä on meidän perheelle sopiva. Ja olen tyytyväinen, että lapsia on kaksi, koska lapset nyt jo leikkivät yhdessä paljon ja ovat toisilleen tärkeitä! Ja toisen kanssa on paljon helpompaa kuin ensimmäisen, kaikki rutiinit ovat jo tuttua puuhaa. Onhan se totta, että lapsiperheen arki on pyykkäystä, kaupassa käyntiä, ruuan laittoa, siivousta..jne...Mutta samalla sitä "raataa" kahden edestä kuin yhdenkin

 

[taustalla]

...ei riitä,mutta kun ei "tärppää"...!!! :\| :'(

 

[Footballers Wife]

Kukin päättää itse mikä on itselle parhain ratkaisu, muut kunnioittakoot sitä. Meillä kaksi lasta 1v9kk ikäerolla ja vielä ovat pieniä, vanhempi poika reilu 3 ja nuorempi tyttö 1,5v. Miltei koko ajan tappelevat, isompi kiusaa pienempää, repii lelut käsistä ja pienempi sotkee isomman palapelit jne tätä rataa \|O Mutta sit on niitä aamuja ja muita hetkiä, jolloin molemmat lapset ovat virkeitä ja kylläisiä ja leikkivätkin kuin ylimmät ystävykset ripirinnan :heart:

Itse olen välillä aika väsynyt ja kiire tosiaan painaa. Niin monta vaihetta tekemättä ennenkuin esim pääsee muksujen kans aamulla ulos talosta. Kiireestä sanoudun usein irti esim vain sulkemalla sotkut silmistäni ja ottamalla hetken vain itselleni. Myös isä on olemassa ja hänkin osaa tehdä ruokaa ja täyttää tiskikonetta =)

Mulle kaksi lasta oli aivan ehdoton tavoite, kolme taas olisi yli jaksamiseni. En ole ollenkaan uraihminen, vaikka yliopistoa käynyt olenkin. Esim sisarellani (sekä hänen miehellään) on todella vaativa työ ja heillä on yhteisestä päätöksestä vain yksi yhteinen lapsi (miehellä on aikaisemmasta liitosta sisaruksia tälle ainokaiselle).

Elän tätä hetkeä ja olen opetellut arvostamaan arkea kaikessa ihanuudessaan ja kurjuudessaan. Lapsiluvussakin ajattelin lähinnä tulevaisuutta enkä niinkään tätä vauva- ja pikkulapsivaiheen jaksamista. Onpahan itselleni vanhuuden päiviksi tuplasti enemmän seuraa kahdesta lapsesta ja toivottavasti lapsistakin toisilleen tuki ja turva =)

Eihän sinun tarvitse tehdä vielä mitään lopullisia päätöksiä. Anna ajan hieman kulua, kyllä se siitä helpottaa :hug:

 

[minä]

Täälläkin ollaan väsyneitä vaikka ns. helppo lapsi, touhua riittää. Suurimman osan aikaa toki olen hyvin onnellinen, mutta välillä väsymys pukkaa päälle. Ja ennen olin niin aikaansaava.

Toki työelämässä joutuu nyt joustamaan omein haaveiden kanssa, koska haluan viettää lapsen kanssa mahdollisimman paljon aikaa kun pieni on (vielä äitiyslomalla).

ja silti toivon lisää ja pian, koska olen jo 34. Eipä uskalla lykätä kauemmas.

 

[taustalla]

Olen itse ainoa lapsi ja kärsin siitä lapsuudessa todella paljon. Niinpä olin valmis jopa raskaisiin ja kalliisiin ivf-hoitoihin, kun emme saaneet toista lasta endometrioosini takia ( ensimmäinen sai alkunsa luomuna). Olisin pitänyt sopivana ikäerona noin kolmea vuotta, mutta kun elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, niin ikäeroa heillä on nyt viisi vuotta. Uskon silti, että tulevaisuudessa puuhaavat keskenään, vaikka eivät vielä tällä hetkellä. Olen onnellinen kahdesta lapsestamme, mutta kuten edelliset kirjoittajatkin ovat todenneet, lapsiluku on jokaisen perheen oma, henkilökohtainen asia, jota toisten ei ole syytä lähteä pohtimaan tai moralisoimaan.

 

[pikkuvarvas]

Varmasti riittää ja sehän on jokaisen oma asia kuinka monta lasta haluaa. Itse toivon kolmea, vähintään kahta eli meillä on tällä hetkellä yksi lapsi. Itse haluan useamman lapsen osittain siksi, että itselläni oli sisar ja olemme hänen kanssa olleet koko elämämme toistemme parhaimpia ystäviä ja ymmärrämme toisiamme hyvin. Haluan antaa lapselleni/lapsilleni saman kokemuksen. :heart:

 

[vieras vaan]

Itselläni ajatus tällä hetkellä, että yksi riittää. Olen aivan sairaan väsynyt vaikka lapsi todella kiltti. Yövalvomiset vain ovat vain olleet todella raskaita itselleni. Mukula herää vieläkin useaan otteeseen yöllä. Toki mieli saattaa muuttua vielä, mutta kiire tulee, kun 35v.synttärit lähestyy....olis varmaan pitäny nuorempana lapset tehdä.

 

[Äitiliini]

Minusta yhden lapsen kanssa oli kaikista raskainta! Kaikki oli uutta ja olin oikeastaan tosi tylsistynyt,vauvaa piti viihdyttää yms.Jokainen tietysti tekee omat päätökset.Meillä on nyt kolme ja elämä 3 kanssa on paljon helpompaa Kaksi vanhempaa 6v ja 5v leikkivät keskenään,vauva 4kk seuraa heidän touhujaan.Leikittävät ja hoitavat vauvaa.Välillä tietysti riidellään,mutta se kuuluu asiaan
Sisarus on rikkaus,sitä ei korvaa mikään.Olen itse ainoa lapsi enkä halua että lapseni kokevat saman.Minua jännitti kuinka jaksan taas valvomiset yms,hyvin olen jaksanut. Vauva on nukkunut täydet yöt 3kk lähtien

 

[Vakkari]

Meillä on näin, että yksi lapsi tuntuu nyt riittävän. Myönnän olevani mukavuudenhaluinen, yhden kun on saanut opetettua "tavoille", niin en millään jaksaisi enää alkaa samaan puuhaan uudelleen. Yksinäinen lapseni ei missään nimessä ole, naapurustossa ja tuttavapiirissä on ystäviä tarpeeksi. Olen myös parhaani mukaan opettanut häntä jakamaan omastaan, ettei tulisi ns. "ainoaksi lapseksi".

 

[Äitiliini]

Ainahan ainokaisella voi olla paljon kavereita,mutta silti sisarus on aina sisarus.Minäkin olin pienenä päiväkodissa ja pihapiirissä
oli lapsia,silti toivoin siskoa itselleni .Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki on uutta ja joskus raskasta,kun lapsia on useampia niin
on jo tottunut siihen lapsiperheen elämään.Joo,jokainen tyylillään,
en painosta ketään väkisin lisääntymään
Kannattaa silti miettiä,eihän niitä lapsia tarvitse tehdä pienellä
ikäerolla!

 

[surina74 harmaana]

Mulle on ihan sama kuinka monta lasta muilla on ts. ei kai siinä mitään oikeaa ratkaisua ole olemassa vaan ratkaisu on perhekohtainen. Meidän tyty on nyt 1v8kk, ja sen olen huomannut, että kaikki vaiheet ovat ohimeneviä; myös ne yövalvomiset. Lapsi oppii kokoajan uutta, ja tulee omatoimisemmaksi ja helpommaksi. Meille on tulossa toinen lapsi. Sekä mieheni että minä haluttiin heti alusta alkaen kaksi lasta, jos vain "luoja suo".

Itselleni sisarukset ovat olleet todella tärkeitä, ja olisi todella vaikea kuvitella elämäni ilman heitä.Sisarussuhde on usein pisin ihmissuhde elämämme aikana. Ajattelen, että sisarussuhde opettaa sosiaalisia taitoja, ja onhan siinä sitten kokoajan leikkikaveri saatavilla. Ja sen verran itsekäs olen, että kun on jo yksi ihana lapsi, miksi en haluaisi vielä toistakin =) Ja kun on kaksi lasta, niin kaikki odotukset eivät kaadu sen ainokaisen niskaan. Mutta varmaan samat asiat voi tarjota lapselleen muulla tavalla, vaikka lapsi olisi ainoa.