H
hieman jännittää!
Vieras
tuossa aiempana oli keskustelua aiheesta minne esikoinen hoitoon synnytyksen ajaksi. Itselläni on tilanne että joudun todennäköisesti yksin synnyttämään sillä esikoiselle ei ole oikein mitään hoitojärjestelyä ainakaan vielä mietittynä. Omiin vanhempiini välit ovat jäissä, puolison vanhemmat asuvat kaukana, lapsiperheystäviä ei ole eikä naapurustossakaan oikein ketään sellaista minne lapsen voisi "tuupata". Ulkopuolista hoitajaa ei esikoisella (2v) ole ollut koskaan joten aivan kylmiltään mitään ventovierasta hoitajaa en voi oikein ottaa.
Olen kypsytellyt ajatusta siitä että synnyttäisin yksin, eikä se niin kauhealta tunnu - kyllähän vielä esim. 70-luvun alussa kun itse synnyin ei miehiä tai muita avustajia päästetty synnytyssaliin laisinkaan. Jos siis useammat sukupolvet ovat synnyttäneet yksin niin kait siitä jotenkin selviää.
Jos joku on synnyttänyt yksin, niin kaipaisin neuvoja siitä mitä pitää ottaa huomioon. Pitääkö etukäteen kirjoittaa vaikka paperille toiveensa kipulääkityksen ym suhteen jos sitten on niin tuskissaan/tokkuroissaan ettei tajua lääkettä pyytää. Kannattaako mukaan ottaa lukemista, musiikkia, syömistä jne? Ekassa synnytyksessä puolisosta oli iso apu, kun vinguin hädissäni epiduraalia ja kätilö sanoi että ei enää kannata, liian myöhäistä, ei ehdi vaikuttamaan. Pyysin sitten puolisoni sanomaan asiasta suoraan lääkärille ja hän kävikin pyytämässä puudutteen ja sain sen (ja ehti ihan hyvin vaikuttaakin). Koin ainakin silloin että oli hyvä että joku "puolusti" minua, mutta nyt jos puolustajaa ei ole niin mietityttää että jaksanko itse pitää puoleni jos sattuu häijy kätilö synnytyksessä olemaan.
Kokemuksia kuulisin mielelläni!
Olen kypsytellyt ajatusta siitä että synnyttäisin yksin, eikä se niin kauhealta tunnu - kyllähän vielä esim. 70-luvun alussa kun itse synnyin ei miehiä tai muita avustajia päästetty synnytyssaliin laisinkaan. Jos siis useammat sukupolvet ovat synnyttäneet yksin niin kait siitä jotenkin selviää.
Jos joku on synnyttänyt yksin, niin kaipaisin neuvoja siitä mitä pitää ottaa huomioon. Pitääkö etukäteen kirjoittaa vaikka paperille toiveensa kipulääkityksen ym suhteen jos sitten on niin tuskissaan/tokkuroissaan ettei tajua lääkettä pyytää. Kannattaako mukaan ottaa lukemista, musiikkia, syömistä jne? Ekassa synnytyksessä puolisosta oli iso apu, kun vinguin hädissäni epiduraalia ja kätilö sanoi että ei enää kannata, liian myöhäistä, ei ehdi vaikuttamaan. Pyysin sitten puolisoni sanomaan asiasta suoraan lääkärille ja hän kävikin pyytämässä puudutteen ja sain sen (ja ehti ihan hyvin vaikuttaakin). Koin ainakin silloin että oli hyvä että joku "puolusti" minua, mutta nyt jos puolustajaa ei ole niin mietityttää että jaksanko itse pitää puoleni jos sattuu häijy kätilö synnytyksessä olemaan.
Kokemuksia kuulisin mielelläni!