yksin synnyttäminen

[hieman jännittää!]

tuossa aiempana oli keskustelua aiheesta minne esikoinen hoitoon synnytyksen ajaksi. Itselläni on tilanne että joudun todennäköisesti yksin synnyttämään sillä esikoiselle ei ole oikein mitään hoitojärjestelyä ainakaan vielä mietittynä. Omiin vanhempiini välit ovat jäissä, puolison vanhemmat asuvat kaukana, lapsiperheystäviä ei ole eikä naapurustossakaan oikein ketään sellaista minne lapsen voisi "tuupata". Ulkopuolista hoitajaa ei esikoisella (2v) ole ollut koskaan joten aivan kylmiltään mitään ventovierasta hoitajaa en voi oikein ottaa.

Olen kypsytellyt ajatusta siitä että synnyttäisin yksin, eikä se niin kauhealta tunnu - kyllähän vielä esim. 70-luvun alussa kun itse synnyin ei miehiä tai muita avustajia päästetty synnytyssaliin laisinkaan. Jos siis useammat sukupolvet ovat synnyttäneet yksin niin kait siitä jotenkin selviää.

Jos joku on synnyttänyt yksin, niin kaipaisin neuvoja siitä mitä pitää ottaa huomioon. Pitääkö etukäteen kirjoittaa vaikka paperille toiveensa kipulääkityksen ym suhteen jos sitten on niin tuskissaan/tokkuroissaan ettei tajua lääkettä pyytää. Kannattaako mukaan ottaa lukemista, musiikkia, syömistä jne? Ekassa synnytyksessä puolisosta oli iso apu, kun vinguin hädissäni epiduraalia ja kätilö sanoi että ei enää kannata, liian myöhäistä, ei ehdi vaikuttamaan. Pyysin sitten puolisoni sanomaan asiasta suoraan lääkärille ja hän kävikin pyytämässä puudutteen ja sain sen (ja ehti ihan hyvin vaikuttaakin). Koin ainakin silloin että oli hyvä että joku "puolusti" minua, mutta nyt jos puolustajaa ei ole niin mietityttää että jaksanko itse pitää puoleni jos sattuu häijy kätilö synnytyksessä olemaan.

Kokemuksia kuulisin mielelläni!

 

[Anni62]

Mulla ei ole koskaan mies ollut mukana synnytyksissä, ei ees ensimmäisessäkään. Hän ei kestä nähdä verta.
Mulla on kuitenkin ollut tosi mukavat kätilöt ja lääkärit. Viimeisessä synnytyksessä oli myös lääkäri mukana kun vauvan sydänäänet heikkenivät synnytyksen pitkän keston takia. Oli hirmu mukava kätilö joka kyllä tuki täydestä. Mies soitti aamulla ja kyseli vointia.
Kaikki neljä synnytystä ovat menneet suhkot hyvin ilman miehen läsnäoloakin.

 

[mukaan joku muu kuin puoliso?]

moi,

voisitko kuvitella ottavasi jonkun muun kuin miehesi mukaan synnytykseen? Paras ystävätär, sisko? Mulla ekan kanssa olisi ollut vapaaehtoisesti mukaan tulossa äiti, sisko ja ystävätär, mutta tietty "valitsin" mieheni.

 

[yksin minäkin]

itse olen kaksi viimeistä lastani synnyttänyt yksin. kyllähän se sujuu kun lähtee sillä asenteella että menee yksin. Viimeksi puhuin puhelimessa mieheni kanssa suurimman osan ajasta kun olin synnytysosastolla.

 

[Jellybean kirjautumatta]

Meillä taitaa olla sama tilanne edessä syksyllä, kun ei esikoiselle ole tiedossa hoitajaa. Ystävätkin kaikki asuu vähintään kahden tunnin ajomatkan päässä. Itse ajattelin lähempänä synnytystä kysellä synnytystukihenkilöpalveluista/doulasta, josko sellaista palvelua on täällä päin Suomea tarjolla. Ei kyllä esikoista synnyttäessä miehestä ollut apua, mutta tuntuisi tosiaan paremmalta jos joku on pitämässä mun puolia siellä jos en siihen itse kunnolla kykene. Miltä ap:stä tuntuisi ulkopuolinen tukihenkilö? Heidän kanssaan kuulemma tavataan kuitenkin ennen synnytystä, joten ihan uppo-oudon ihmisen kanssa ei sinne joudu.

 

[telvis]

alkuperäiselle: ehtisitkö totuttaa esikoisesi vielä ennen synnytystä esim MLL:n hoitajiin?

 

[Anni62]

Meillä oli anoppi esikoisen kans kun menin toista synnyttämään, mies ei voinut työnsä takia kotona olla. Kolmannen synnytykseni aikana oli kodinhoitaja. Olen ollut sairaalassa joka kerta vähintään viisi päivää. Ja täsä viimeisessäkin anoppi oli näitten kolmen tytön kans. Silloinkin olin sairaalassa viisi päivää.
Ettei mitään pikakäyntejä.

 

[Totuttelua]

En tuohon yksin synnytämiseen osaa sanoa kokemuksella, mutta meillä on ollut aina kätilön lisäksi harjoittelija mukana synnytyksissä ja yhdellä kertaa harjoittelijasta oli todella suureksi seuraksi kun mies nukkui väsymystään

Itse tuossa tilanteessa ehkä yrittäisin totuttaa esikoista johonkin hoitajaan. Se helpottaisi sittenkin, kun vauva syntyy ja voi itse tarvita lepoa - tietää, että esikoisella on kiva hoitaja, joka välillä tuo hänen elämään vilskettä. Itse ei vauvanhoidolta välttämättä jaksa yhtä täysipainoisesti, ainakaan imetys- ja nukutusrytmiä opetellessa. Totuttaminen voisi tapahtua ihan ensin kahvittelemalla (esim. MLL hoitajan kanssa) ja yhdessä lapsen kanssa.

Vähemmän stressiä on, kun on jotain läheisverkostoa punottuna. Koskaan ei tiedä milloin hoitajaa tarvitsee. Esim. meillä melkein tuli hätä hoitojärjestelyiden kanssa kun pikkukakkonen yritti syntyä keskosena ja jouduin sairaalaan pakkolepoon. Siinä ei auttanut kuin ottaa isälle palkatonta vapaata :/

 

[Tsemppiä]

tuossa aiempana oli keskustelua aiheesta minne esikoinen hoitoon synnytyksen ajaksi. Itselläni on tilanne että joudun todennäköisesti yksin synnyttämään sillä esikoiselle ei ole oikein mitään hoitojärjestelyä ainakaan vielä mietittynä. Omiin vanhempiini välit ovat jäissä, puolison vanhemmat asuvat kaukana, lapsiperheystäviä ei ole eikä naapurustossakaan oikein ketään sellaista minne lapsen voisi "tuupata". Ulkopuolista hoitajaa ei esikoisella (2v) ole ollut koskaan joten aivan kylmiltään mitään ventovierasta hoitajaa en voi oikein ottaa.

Olen kypsytellyt ajatusta siitä että synnyttäisin yksin, eikä se niin kauhealta tunnu - kyllähän vielä esim. 70-luvun alussa kun itse synnyin ei miehiä tai muita avustajia päästetty synnytyssaliin laisinkaan. Jos siis useammat sukupolvet ovat synnyttäneet yksin niin kait siitä jotenkin selviää.

Jos joku on synnyttänyt yksin, niin kaipaisin neuvoja siitä mitä pitää ottaa huomioon. Pitääkö etukäteen kirjoittaa vaikka paperille toiveensa kipulääkityksen ym suhteen jos sitten on niin tuskissaan/tokkuroissaan ettei tajua lääkettä pyytää. Kannattaako mukaan ottaa lukemista, musiikkia, syömistä jne? Ekassa synnytyksessä puolisosta oli iso apu, kun vinguin hädissäni epiduraalia ja kätilö sanoi että ei enää kannata, liian myöhäistä, ei ehdi vaikuttamaan. Pyysin sitten puolisoni sanomaan asiasta suoraan lääkärille ja hän kävikin pyytämässä puudutteen ja sain sen (ja ehti ihan hyvin vaikuttaakin). Koin ainakin silloin että oli hyvä että joku "puolusti" minua, mutta nyt jos puolustajaa ei ole niin mietityttää että jaksanko itse pitää puoleni jos sattuu häijy kätilö synnytyksessä olemaan.

Kokemuksia kuulisin mielelläni!

nyt aika yrittää edes lapsien takia saada välit siihen kuntoon, että vanhempasi voisivat esikoistasi sen ajan hoitaa, että saisit synnyttää niin, että miehesi olisi tukenasi.
Itse en voi sietää mieheni vanhempia ja välit ovat hyvin tulehtuneet, mutta lasteni takia olen valmis järjestämään heille yhteistä aikaa niin, että minä sitten sillä välin olen ollut vaikka kaupungilla kiertelemässä.
Jos teillä olisi joku ystäväperhe niin varmasti heistäkin olisi mukavaa jos pyytäisitte apua tähän tilanteeseen.

 

[~Alone~]

Synnytin viime syksynä "yksin" ja jäi positiivinen kuva. Huoneessa oli todella mukava kätilö-opiskelija joka toi minulle juotavaa, tms. Vaikka osastolla oli kiirettä, niin kätilö tuli heti kun soitin soittokelloa.

Lehdet jäi lukematta ja suklaat syömättä Ainoa asia mitä tarvitsin oli kamera-känykkä.

Oletko käynyt/ onko teillä sairaalassa synnytysvalmennus? Siellä voi kätilön kanssa keskustella, miten asiat hoituvat kun äiti on itsekseen liikenteessä. Synnytys-osastolle voi myös soittaa!

Tsemppiä!

 

[yksinainen2]

Synnytin yksin enkä olisi jaksanutkaan sitä että joku olisi ollut 'seurana' vaan sain keskittyä ja olla omissa maailmoissani 'synnyttäjän tilassa'. Eräs hyvä ystäväni tarjoutui kyllä tulemaan mutta taisin päättää jo hyvissä ajoin että yksin homman hoidan. Hyvin meni. Lähdin sairaalaan ehkä hieman liian ajoissa mutta eivät passittaneet enää kotiin koska olisin ollut siellä yksin vaan sain jäädä.

 

[Edellinen]

Lisäys vielä: kun synnytys alkoi, niin kätilö oli paikalla koko ajan!

 

[Korjaus!!]

Joku ehti väliin! Siis "Edellinen" oli ~Alone~.

 

[tukea]

Hei, jos et saa sukulaisistasi tai ystävistäsi tukihenkilöä mukaan, niin tarkista kotiseutusi doula tilanne. Minä olisin saanut sellaisen tuekseni, jos olisin tarvinnut. (Miehelläni aivan armoton sairaala-/veren näkemis -kammo)