Yksinhuoltajana parisuhteessa

[vieras]

Ja heti alkuun pyyntö että toivoisin että tämä ketju säilyisi äärettömältä kommentoinnilta siitä että miksi en jätä miestä, kukaan ei katsoisi tuollaista, oma vika, ym.... lähinnä toivoisin kommentteje muilta samassa tilanteessa olijoilta, ideoita omaan tekemiseen, ym.

Elikkä tilanne on se että olen naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Mies on töissä ja minä kotiäitinä. Ongelma on se ettei minulla ole yhtään omaa aikaa.

Kun mies tulee töistä, on hän väsynyt ja haluaa levätä. Minä olen ollut lasten kanssa päivän ja illan olen myös jotta mies saa levätä. Kun miehellä on vapaapäivä, käyttää hän sen omiin hommiin, mitä ei työpäivinään ehdi tehdä, käy kavereillaan, ym.... Hänelle se on siis itsestäänselvää että hän voi tulla ja mennä miten haluaa. Saattaa sanoa että menen käymään siellä ja täällä, heippa.

Ei vaan minulla onnistuisi; jos nakkaisin takin päälle ja sanoisin että lähden tästä kaverille, olisi ihan varmaa että mies toteaisi että entä lapset? Ja että hänellä on juuri sillä hetkellä jotain menoa ettei voi lasten kanssa jäädä kotiin. Vasta sain pari tuntia omaa aikaa; sitä ennen taisi olla yli vuosi sitten kun kävin kampaajalla.

Minulla ei ole harrastuksia sillä miehellä on vuorotyö ja harrastus jossa tykkäisin käydä, ei onnistu jos pääsisin käymään vaan silloin tällöin.

Mies on niin tottunut siihen että olen aina lasten kanssa ja menen joka paikkaan lasten kanssa että ei varmaan tajuakaan kuinka tämä tilanne syö minua. Usein kaverit saattaa kysyä minua johonkin mukaan, on mieltä ylentävää aina sanoa etten minä nyt pääse kun olen lasten kanssa kotona.

Ja mies on sitä mieltä ettei me mitään lastenvahtia tarvita kun kerran minä voin olla lasten kanssa. Juu, jelppohan se hänellä on kun on joka päiväm aikaa ja tekemistä myös kodin ulkopuolella. Kun minä taas olen lähes 24/7 lasten kanssa.

En meinaa miestäni jättää sillä kaikesta huolimatta hän on ihan hyvä mies. Ei ryyppää ja aina tiedän missä menee. Huolehtii perheestä rahallisesti ja on viihtyy kotona. Ongelma ei siis ole siinä että mies olisi koko ajan menossa vaan se että myös minä tarvisin sitä omaa aikaa.

Välillä todellakin tulee sellainen olo että olen yksinhuoltajana parisuhteessa; se vaan että yh-äidellä taitaa ainakin osittain olla joskus viikonloppuvapaita....

 

[c]

Mä sanoin kerran,että lähden kirjastoon ja olin poissa nelisen tuntia. Mies tajus,ettei lasten kanssa olo ole yhtä kahvituntia,kuten se oli siihen saakka kuvitellut.

Mutta totta joo , omaa aikaa sain vasta eron jälkeen kun lapset oli isällään joka toinen viikonloppu.

 

[aika kuluu.]

Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Voisitko vaikka harrastaa 'lastenvaihtoa' jonkun vaikka yh-äidin kanssa?
Älä toki jätä miestä jota rakastat ja joka rakastaa sinua. ja jos lapsilla kuitenkin on hyvä olla ja he saavat isältään huomiota silloin kun kaipaavat.
itse olin yh:na parisuhteessa, mutta siihen kuului myös miehen alkoholismi ja henkinen väkivalta. kaikesta huolimatta yksin olo on rankempaa, kun ei voi toiselle aikuiselle sanoa vaikka kerran päivässä että kato vauvalle on tulossa kolmas hammas.

Muista että aika kuluu ja pian voit jättää jo lapset yksin tai he voivat olla kavereiden luona ja sinulla on enemmän aikaa.

Miehen kanssa jutteleminen on tietenkin yksi konsti, mutta aina se ei auta EIKÄ sen tarvi olla eron syy.

 

[terve]

Ottaisin asian kyllä keskusteluun ja faktaa pöytöön. Sen jlkeen otat sitä omaa aikaa vaikka väkisin. Itsekin olet huomannut, ettei mies ehkä tajua miten asia on. Joten keskustelet ja otat omaa aikaa. Näytät käytännössä jos muuten ei mee jakeluun

 

[vieras]

Se on vaan laitettava kova kovaa vastaan, että sen miehenkin PITÄÄ olla niiden lasten kanssa, kun SINÄ menet välillä jonnekin. Toinen vaihtoehto on, että otat maksullisen lapsenvahdin ja laitata ukon maksamaan... Kolmantena tietysti on ne mummit ja kummit, mihin lapsen voi viedä välillä, että pääset lepuuttamaan aivojasi. Mutta ensisijainen on kyllä tuo mies! Et sä niitä lapsia yksin tehnyt, niin ei sun tarvi yksin hoitaakaan, niin kauan kun olette yhdessä...

 

[lai-ne]

hei, kaikella ystävällisyydellä, vain itse voit muuttaa tilanteenne. tilanne on täysin epätasapainossa ja en tiedä missä vaiheessa tuollaiseen on ajauduttu. itse en voi ymmärtää sinua enkä miestäsi. rakastaako mies sinua, pitääkö vaan itsestäänselvyytenä ja lastenhoitajana? miksi suostut tuollaiseen? vapaa-ajat puoliksi, sinulle yhtä monta vapaapäivää/tuntia kuin miehelläsi.

en voi sille mitään mutta tulen vihaiseksi teistä kaikista naisista, jotka annatte kohdella itseänne kuin jotain kotitalouskonetta, joka on aina käytettävissä. ei tuo tilanne muutu, jos et aio sille mitään tehdä. jaksamiseen on ihan turha kysellä neuvoja, jaksat johonkin asti kunnes et enää jaksa. ei kukaan voi jaksaa elää noin, että pääsee kerran vuodessa jonnekin pariksi tunniksi vaikka taloudessa on toinenkin aikuinen, saman kodin asukas ja lasten isä!

 

[Primavera]

Esim. seurakunnalla on paljon kaikenlaisia kerhoja joissa lapset voivat olla muutaman tunnin. Ja sinä saisit sitä omaa aikaa.

Miksi et ota asiaa kunnolla miehen kanssa puheeksi. Luulisi, että tekisi miehellekin hyvää saada olla ihan vaan lasten kanssa. Ilman että sinä olet siinä mukana.

Entäs, jos mies veisi lapsia vapaapäivänään esim. uimahalliin.

 

[empatiat]

Sun täytyy vain sanoa että nyt, SINÄ olet lasten kanssa, MINÄ menen omiin menoihin. Ei miehet tajua ennenkuin joutuvat sen itse kokemaan. Jaksamista! Itse olin samassa tilanteessa kunnes ymmärsin että turhaa olen marttyyrinä, aina pahalla päällä. Itse vaikutin omaan elämään ja miehen kans puhuttiin, hän ymmärsi minua ja nyt kummallakin on vapaa-aikaa. Olen kotona lasten kanssa ja mies käy töissä.

 

[ap]

Yksi on kouluikäinen ja kaksi alle kouluikäistä.

Olen miehelle sanonut että tarviin myös omaa aikaa mutta eipä tuota kuitenkaan ole ilmaantunut sen kummemmin. Tai no juu, nyt tosiaan se pari tuntia. Ja sekin kun alkoi hermoja kiristää ihan todella.

Mummuja ym. ei asu tässä lähellä; yksi lapsen kummi ja hänellä on pieni vauva joka vie kyllä niin kiitettävästi hänen ajan ettei ehkä vielä kolmea muksua siihen lisäksi ehtisi katsoa.

Omaa tyhmyyttähän tämä kai sitten on, pitäisi vaatia enemmän mutta kun ei sekään aina auta. Eikä mies oikeasti ymmärrä mikä ongelma tässä on....

 

[Dynamiitti]

Täällä oli sama homma suhteen aikana. Kolmen lapsen yh tällä hetkellä. Lähes 10 vuotta olin suhteessani "yh:na". Parannus tilanteeseen tuli vasta eron jälkeen. Nyt kaikki toimii erinomaisesti ja kumpikin on onnellisia, lapset mukaanlukien.

Kyllä miehen asenne perhettä kohtaan tulee aika selväksi jossain vaiheessa. Ei se tarkoita etteikö mies lapsista välittäisi mutta tärkeysjärjestys on joillain suhteessa aina sama. Omat jutut on aina ne ykköset ja sitten vasta kaikki muu. Ei se naisen kannalta kovin mieltä ylentävää ole jos ei koskaan suoda hengähdystaukoa.

Itse tosin olen pystynyt löytämään rakosia itselleni kun ollut pakko löytää. Riippuu ihan minkä ikäiset lapset. Itse jaksan tosi hyvin yksinkin kun pari lasta on jo isompia ja osaa auttaakin ja viihtyy keskenään tai omissa puuhissaan. Riippuu ihan miten ajankäytön valitsee.

 

[roosanäiti]

totaaliyh:nä (ihan omavalinteisena) minnuu hieman sieppaa se että parisuhteessa olevat käyttävät yh termiä tai usein vielä sellaiset jotka ovat pari päivää yksin lasten kanssa.. yksinhuoltajuus on kuitenkin niin kaikenkattavaa ei vaan se pelkkä hoitaminen vaan vastuu myös kodista ja siitä rahan tulosta, niinkuin sinullakin ap,vaikka oletkin lasten kanssa paljon, niin sinulla on kuitenki se parisuhde ja edes taloudellinen tuki ja tarvittaessa varmasti muutakin. no ymmärsin kuitenkin sinun pointtisi, mitä jos antaisit tämän ketjun luettavaksi miehellesi tai edes kertoisit hänelle miltä sinusta tuntuu, että nyt riittää ja sinäkin tarvitset muutakin kuin ajan lasten kanssa. tai palkkaat lastenhoitajan ja menet menoillesi, jos se ei sovi miehelle hän voin itse siis hoitaa lapset, puhuminen siis oikea puhuminen on kuitenkin se kaiken a ja o...
tsemppiä!

 

[Kokeilkaa]

KOkeilkaa aiset joskus toisin päin niin että te käytte töissä ja mies on kotona useamman vuoden, ei vain sitä parin viikon valtion järjestämää vanhemman vaihtoa. Jos olette huushollin ainoa rahan ansaitsija vuodesta toiseen, voi asiat nähdä vähän eri kantilta. Kyllä mä nostan hattua monelle miehelle joka tekee henkisesti tai fyysisesti raskasta työtä sillä aikaa kun naiset on kotona. Lasten hoito on arvostettavaa ja vastuullista eikä sitä saa yhtään väheksyä. Mutta älkää naiset aina vaan vahdatko omaan napaan.
Itse olen kokeillut molempia vaihtoehtoja ja tiedän mistä puhun.

 

[ap]

totaaliyh:nä (ihan omavalinteisena) minnuu hieman sieppaa se että parisuhteessa olevat käyttävät yh termiä tai usein vielä sellaiset jotka ovat pari päivää yksin lasten kanssa.. yksinhuoltajuus on kuitenkin niin kaikenkattavaa ei vaan se pelkkä hoitaminen vaan vastuu myös kodista ja siitä rahan tulosta, niinkuin sinullakin ap,vaikka oletkin lasten kanssa paljon, niin sinulla on kuitenki se parisuhde ja edes taloudellinen tuki ja tarvittaessa varmasti muutakin. no ymmärsin kuitenkin sinun pointtisi, mitä jos antaisit tämän ketjun luettavaksi miehellesi tai edes kertoisit hänelle miltä sinusta tuntuu, että nyt riittää ja sinäkin tarvitset muutakin kuin ajan lasten kanssa. tai palkkaat lastenhoitajan ja menet menoillesi, jos se ei sovi miehelle hän voin itse siis hoitaa lapset, puhuminen siis oikea puhuminen on kuitenkin se kaiken a ja o...
tsemppiä!

Olen itse ollut myös 'totaali-yh' joten tiedän myös tuon puolen. Tosin silloin oli vaan yksi lapsi.... mutta omaa aikaa enemmän.

 

[lai-ne]

Yksi on kouluikäinen ja kaksi alle kouluikäistä.

Olen miehelle sanonut että tarviin myös omaa aikaa mutta eipä tuota kuitenkaan ole ilmaantunut sen kummemmin. Tai no juu, nyt tosiaan se pari tuntia. Ja sekin kun alkoi hermoja kiristää ihan todella.

Mummuja ym. ei asu tässä lähellä; yksi lapsen kummi ja hänellä on pieni vauva joka vie kyllä niin kiitettävästi hänen ajan ettei ehkä vielä kolmea muksua siihen lisäksi ehtisi katsoa.

Omaa tyhmyyttähän tämä kai sitten on, pitäisi vaatia enemmän mutta kun ei sekään aina auta. Eikä mies oikeasti ymmärrä mikä ongelma tässä on....

jätä se mies ensi viikonlopuksi lasten kanssa ja mene itse minne tahdot. ne eivät kuole viikonlopun aikana! sano miehelle, että sellaista on sinun jokainen päivä, veikkaan, että miehellesi riittää päiväkin. tee selväksi, että kodin- ja lastenhoito on täyttä työtä ja myös sinulla on oikeus vapaa-aikaan.

olin itse kuusi vuotta kotiäiti ja voin ihan helposti sanoa, että menin töihin lepäämään. siellä en ole vastuussa kenestäkään muusta kuin työstäni ja itsestäni. miehesi pääsee jokainen arkipäivä töihin, illat lepää ja viikonloput tekee omiaan. miten olet suostunut tuollaiseen? kukaan muu ei tuota tilannetta muuta kuin sinä, elämä on valintoja ja sinun on ihan turha väsyä ja harmitella jollet aio tehdä asialle mitään. pelkkä sanominen ei auta. lähdet ensi la-aamuna, kerrot lapsille, että sinulla on meno ja tulet takaisin sunnuntaina. kokeile, et voi hävitä yhtään mitään.

 

[Meillä]

Vähän samanlaista,tosin johtuu lähinnä siitä,että mies on työhullu.Tekee pitkää päivää töissä ja monesti myös yöllä,kun muut nukkuu,en edes raaski kovin usein pyytää. Viikolla olen lähes yh,mies ehtii lapsia (2kpl,toinen koululainen ja toinen taapero) illalla 1-2h nähdä ennen kun menevät nukkumaan. Mä kyllä pääsen välillä lähtemään viikonloppuisin päiväaikaan muutamaksi tunniksi ja kampaajalla parin kk:n välein.
Voisitko jutella miehesi kanssa,jos saisit muutaman vapaa-tunnin vaikka parin viikon välein. Hyvä olisi jos saisitte lapsenvahdin ja pääsisitte yhdessä vaik leffaan & syömään.Samaa toivoisin kyllä myös meille...huoh.

 

[ap]

KOkeilkaa aiset joskus toisin päin niin että te käytte töissä ja mies on kotona useamman vuoden, ei vain sitä parin viikon valtion järjestämää vanhemman vaihtoa. Jos olette huushollin ainoa rahan ansaitsija vuodesta toiseen, voi asiat nähdä vähän eri kantilta. Kyllä mä nostan hattua monelle miehelle joka tekee henkisesti tai fyysisesti raskasta työtä sillä aikaa kun naiset on kotona. Lasten hoito on arvostettavaa ja vastuullista eikä sitä saa yhtään väheksyä. Mutta älkää naiset aina vaan vahdatko omaan napaan.
Itse olen kokeillut molempia vaihtoehtoja ja tiedän mistä puhun.

Jos mies arvostaisi edes sitä mitä teen mutta kun melko usein on fiilis että se on miehelle ihan selvyys että kuviot menee näin.

 

[Dynamiitti]

KOkeilkaa aiset joskus toisin päin niin että te käytte töissä ja mies on kotona useamman vuoden, ei vain sitä parin viikon valtion järjestämää vanhemman vaihtoa. Jos olette huushollin ainoa rahan ansaitsija vuodesta toiseen, voi asiat nähdä vähän eri kantilta. Kyllä mä nostan hattua monelle miehelle joka tekee henkisesti tai fyysisesti raskasta työtä sillä aikaa kun naiset on kotona. Lasten hoito on arvostettavaa ja vastuullista eikä sitä saa yhtään väheksyä. Mutta älkää naiset aina vaan vahdatko omaan napaan.
Itse olen kokeillut molempia vaihtoehtoja ja tiedän mistä puhun.

Minä kyllä ainakin opiskelin välillä ja mies oli koti-isänä mutta se vasta aiheutti minulle entistä enemmän taakkaa harteille! Aina kun tulin koulusta kotiin niin kotona odotti hirveä kaaos ja mies ei ollut saanut tehtyä päivän aikana yhtään mitään. Lapset saattoi olla aamuvaatteissa ja mies vaan omien projektiensa kimpussa. :/ Minulla oli siis koulutehtävien lisäksi koko huushollin siivousoperaatio vastuullani ja alkoi jossain vaiheessa lievästi sanottuna kilahtamaan. Mikään ei siis auttanut miehen asenteeseen vaikka hän JOUTUI olemaan lasten kanssa yksin ja pyörittämään huushollia. Ei se miltään pyörittämiseltä tuntunut. Kaikki oli vaan pysähdyksissä sen aikaa kun itse olin muualla.

 

[ap]

Kivaa olisi myös se että pääsisin miehen kanssa joskus kaksistaan jonnekkin mutta kun hänellä on tarpeeksi sitä omaa aikaa niin ei hän edes kaipaa mitään "spesiaalia" ilman muksuja. Jos siis ehdotan hänelle että hommataan jostain lapsenvahti ja lähdetään vaikkapa syömään, hän vaan naurahtaa ja toteaa että kuka näitä kaikkia tulisi katsomaan.

 

[kathy]

Yksi on kouluikäinen ja kaksi alle kouluikäistä.

Olen miehelle sanonut että tarviin myös omaa aikaa mutta eipä tuota kuitenkaan ole ilmaantunut sen kummemmin. Tai no juu, nyt tosiaan se pari tuntia. Ja sekin kun alkoi hermoja kiristää ihan todella.

Mummuja ym. ei asu tässä lähellä; yksi lapsen kummi ja hänellä on pieni vauva joka vie kyllä niin kiitettävästi hänen ajan ettei ehkä vielä kolmea muksua siihen lisäksi ehtisi katsoa.

Omaa tyhmyyttähän tämä kai sitten on, pitäisi vaatia enemmän mutta kun ei sekään aina auta. Eikä mies oikeasti ymmärrä mikä ongelma tässä on....

Et sä mikään tyhmä ole. Meitä on erilaisia, eivät kaikki miehet näe asioita samalla lailla eikä tarvikaan. Ehkä häntä jännittää jos ei ole lasten kanssa tottunut olemaan. Kyllä se siitä, kirjoita hänelle kirje!

 

[ap]

Minä kyllä ainakin opiskelin välillä ja mies oli koti-isänä mutta se vasta aiheutti minulle entistä enemmän taakkaa harteille! Aina kun tulin koulusta kotiin niin kotona odotti hirveä kaaos ja mies ei ollut saanut tehtyä päivän aikana yhtään mitään. Lapset saattoi olla aamuvaatteissa ja mies vaan omien projektiensa kimpussa. :/ Minulla oli siis koulutehtävien lisäksi koko huushollin siivousoperaatio vastuullani ja alkoi jossain vaiheessa lievästi sanottuna kilahtamaan. Mikään ei siis auttanut miehen asenteeseen vaikka hän JOUTUI olemaan lasten kanssa yksin ja pyörittämään huushollia. Ei se miltään pyörittämiseltä tuntunut. Kaikki oli vaan pysähdyksissä sen aikaa kun itse olin muualla.

Sama homma meillä. Mies kyllä saattaa jäädä vaikka yhden lapsen kanssa kotiin jos menen kaupungille tmv. mutta ei kaikkien kanssa yhtäaikaa. Jos kuitenkin jää kotiin vaikka tuon nuorimman kanssa, on täällä kaaos kun palaan. Ruoat pöydällä, lelut ja kaikki tavarat levällään.... mies ei siivoa tmv. kun on täällä. Eikä välttämättä mitään muutakaan. Siivoaminen, ym. odottaa kyllä kiltisti minua kun tulen kotiin.

 

[:)]

Sano että aloitat harrastuksen ja jos miehellä on silloin työvuoro niin sitten pitää palkata lapsenvahti. MLL:n kautta saa, ei halvalla, mutta saa. Mielestäni äidillä on oikeus omaan aikaan edes siihen kahteen tuntiin viikossa.

 

[Miksi]

sä odotat mieheltäsi aloitetta?? Miksi et vaan lähde niinkuin mieskin tekee. Sanot ovelta heippa ja menet!!

En tarkoita tätä pahalla, mutta minuakin niin ärsyttää naiset, jotka omalla käytöksellään ajautuvat tähän tilanteeseen ja sitten valittavat. Et sinä tarvitse lupaa mieheltäsi, jos haluat nähdä ystäviä, käydä lenkillä, harrastuksissa!! Itselleni ei tulisi mieleenikään, että jättäisin jonnekin menemättä, jos mies alkaisi kiukuttelemaan menoistani tai ihmettelisi "entäs lapset"!! TASAPUOLISUUTTA!!! Molemmat "menee" yhtä paljon!!

EIkä sinun tästä tarvitse keskustella enää miehesi kanssa, TEE asialla jotain!! Ei tämä puhumalla parane, mene ja OTA sitä omaa aikaa!!

 

[:)]

sä odotat mieheltäsi aloitetta?? Miksi et vaan lähde niinkuin mieskin tekee. Sanot ovelta heippa ja menet!!

En tarkoita tätä pahalla, mutta minuakin niin ärsyttää naiset, jotka omalla käytöksellään ajautuvat tähän tilanteeseen ja sitten valittavat. Et sinä tarvitse lupaa mieheltäsi, jos haluat nähdä ystäviä, käydä lenkillä, harrastuksissa!! Itselleni ei tulisi mieleenikään, että jättäisin jonnekin menemättä, jos mies alkaisi kiukuttelemaan menoistani tai ihmettelisi "entäs lapset"!! TASAPUOLISUUTTA!!! Molemmat "menee" yhtä paljon!!

EIkä sinun tästä tarvitse keskustella enää miehesi kanssa, TEE asialla jotain!! Ei tämä puhumalla parane, mene ja OTA sitä omaa aikaa!!

Peesi peesi!

 

[ap]

sä odotat mieheltäsi aloitetta?? Miksi et vaan lähde niinkuin mieskin tekee. Sanot ovelta heippa ja menet!!

En tarkoita tätä pahalla, mutta minuakin niin ärsyttää naiset, jotka omalla käytöksellään ajautuvat tähän tilanteeseen ja sitten valittavat. Et sinä tarvitse lupaa mieheltäsi, jos haluat nähdä ystäviä, käydä lenkillä, harrastuksissa!! Itselleni ei tulisi mieleenikään, että jättäisin jonnekin menemättä, jos mies alkaisi kiukuttelemaan menoistani tai ihmettelisi "entäs lapset"!! TASAPUOLISUUTTA!!! Molemmat "menee" yhtä paljon!!

EIkä sinun tästä tarvitse keskustella enää miehesi kanssa, TEE asialla jotain!! Ei tämä puhumalla parane, mene ja OTA sitä omaa aikaa!!

Sepä se. Kun se olikin niin yksinkertaista. Tai onhan se ja voin toki niin tehdä. Mutta en jaksa siitä seuraavaa kiukuttelua ja syyttelyä, mököttämistä ja mielenosoittamista. Jos siis todella vaan lähtisin ilman sen kummempaa ilmoittelua/suunnittelua....

 

[lai-ne]

sä odotat mieheltäsi aloitetta?? Miksi et vaan lähde niinkuin mieskin tekee. Sanot ovelta heippa ja menet!!

En tarkoita tätä pahalla, mutta minuakin niin ärsyttää naiset, jotka omalla käytöksellään ajautuvat tähän tilanteeseen ja sitten valittavat. Et sinä tarvitse lupaa mieheltäsi, jos haluat nähdä ystäviä, käydä lenkillä, harrastuksissa!! Itselleni ei tulisi mieleenikään, että jättäisin jonnekin menemättä, jos mies alkaisi kiukuttelemaan menoistani tai ihmettelisi "entäs lapset"!! TASAPUOLISUUTTA!!! Molemmat "menee" yhtä paljon!!

EIkä sinun tästä tarvitse keskustella enää miehesi kanssa, TEE asialla jotain!! Ei tämä puhumalla parane, mene ja OTA sitä omaa aikaa!!

Sepä se. Kun se olikin niin yksinkertaista. Tai onhan se ja voin toki niin tehdä. Mutta en jaksa siitä seuraavaa kiukuttelua ja syyttelyä, mököttämistä ja mielenosoittamista. Jos siis todella vaan lähtisin ilman sen kummempaa ilmoittelua/suunnittelua....

sun asenteessa on iso vika, jos jätät oman ajan ottamatta kun et jaksa miehen kiukuttelua, syyttelyä jne. siinähän se kissa nousee pöydälle ja et suostu syyllistymään vaan sanot miehelle, että tilanne on se, että teet näin jatkossakin. perhe on yhteinen ja mieskin saa tehdä osansa.

mutta ihan turhaa sun kaltaisille naisille on mitään hyviäkään vinkkejä antaa, olette itse itsenne pahin kahlitsija sinne kotiin. koita nyt ymmärtää kuitenkin se, että vain itse voit tilanteelle jotain tehdä. puhuminen ei auta joten ota se oma aika ja mene. sano ovelta heippa lapsille ja kerro, että tulet takaisin ja isi hoitaa, pukee, leikittää, tekee ruokaa, siivoaa, pesee pyykkiä, ulkoiluttaa, lohduttaa jne sillä aikaa.