Ylireagoinko, vai onko mun mies tosissaan ihan täyspaska?

["Rouva"]

[QUOTE="vieras";23464880]Ilmeisesti myös miehesi on nuori (eli alle 26). (täältä 40:n näkökulmasta nuori, siis)

Kun täältä lukee paljon juttuja kuinka on erottu kun lapsi on ihan pieni, olen niitä ihmetellyt. Mutta kun pääsin itse lapsentekoon vasta yli kolmekymppisenä ja "hurja nuoruus" vietetty ja siihen kyllästytty, niin ei mulle arki ja lapsen kanssa olemisen raskaus tullut yllätyksenä.

Lapsen kanssa ON rankkaa, myös miehelle. Nuoren klopin mieleen voi totta tosiaan tulla, kuinka kivaa olikaan baarissa iskeä naisia ja naida naksutella varomatta että lapsi herää...

Meillä meni monta vuotta "lauantaina peiton alla 2 min" -seksillä, kun ei muuta jaksanut, ja mies pelkää kamalasti, että lapsi yllättää.

Vasta nyt, kun esikoinen on jo koulussa, saamme ne joskus yökylään ja meillä on silloin todella hyvää seksiä.

En tietenkään tiedä ap:n tilannetta, mutta väsynyt ja haluton vaimo varmaankin "syö" miestä aika tavalla. Tämä siis yksi mahdollinen näkökulma.[/QUOTE]

Joo, hieno kirjoitus ja tottakin, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että ap:n pitää katsoa peiliin, vaikka mies on se, joka on hamuillut muiden naisten jalkovälejä?

En voi muuta kuin ihmetellä, mitä kaikkea paskaa jotku naiset on valmiita sietämään.

Jos ap nyt antaa periksi ja anteeksi miehelleen, se on sama kuin antaisi miehelle luvan: tee vain kuten haluat, petä minua, kävele minun ylitseni. Minä en jätä sinua, koska rakastan sinua. Ihan sama, miten kohtelet.

Ja tämä ei ole ikäkysymys, olen itsekkin kohta 40-v.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="Rouva";23465302]Joo, hieno kirjoitus ja tottakin, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että ap:n pitää katsoa peiliin, vaikka mies on se, joka on hamuillut muiden naisten jalkovälejä?

En voi muuta kuin ihmetellä, mitä kaikkea paskaa jotku naiset on valmiita sietämään.

Jos ap nyt antaa periksi ja anteeksi miehelleen, se on sama kuin antaisi miehelle luvan: tee vain kuten haluat, petä minua, kävele minun ylitseni. Minä en jätä sinua, koska rakastan sinua. Ihan sama, miten kohtelet.

Ja tämä ei ole ikäkysymys, olen itsekkin kohta 40-v.[/QUOTE]

Niin totta. Mä olen kasvanut sellaisessa perheessä missä oli paskin mahdollinen avioliitto. Pettämistä, väkivaltaa ynnämuuta. Kun olin vanhempi jo, olin päättänyt etten koskaan ole niin typerä, että jäisin paskaan suhteeseen. Mä ansaitsen parempaa, tiedän. Mutta huoh.
Mussa ei ole mitään vikaa, tai siis tarkoitan että minä en todellakaan millään lailla ole syyllinen tähän mun miehen tekoon.

Vaikka olisinkin pihtari, ruma ja rupsahtanut, en siltikään olisi se syy miehen pettämiseen

 

[Harmaja Majakka harmaana]

Aika paha, jos miehesi lähtee tuollaiseen "leikkiin", kun tulee pieniä vastoinkäymisiä. Nimittäin pieniä nuo ovat, elämän mittapuulla. Parisuhteeseen tulee matkan varrella jos jonkinmoista kivikkoa ja karikkoa. Aikooko miehesi paeta muiden naisten turviin aina sellaisten sattuessa? Ja oikeuttaa tekemisensä, kun vastukset ovat suuria? Esim. kun sinä nyt vammauduit kolarissa, niin kyllähän minun piti seksiä saada joltakin toiselta..

Toisaalta, kyllä toiselle pystyy anteeksikin antamaan. Itsekin olen joutunut, vaikka raskasta ja vaikeaa se oli. Luottamus täytyy rakentaa uudelleen, pala palalta. Se on pitkäjänteistä puuhaa, johon menee aikaa. Toiset jaksaa, toiset ei. Jos miehesi on aiemmin on ollut 100% luotettava, kuten kuvailit, niin tuskin hän sitten patologinen pettäjä on. Ehkä tämä oli hairahdus, ihmisiä kun ollaan, eikä tule enää toistumaan. Jokatapauksessa, voimia!

 

["Aloittaja"]

Aika paha, jos miehesi lähtee tuollaiseen "leikkiin", kun tulee pieniä vastoinkäymisiä. Nimittäin pieniä nuo ovat, elämän mittapuulla. Parisuhteeseen tulee matkan varrella jos jonkinmoista kivikkoa ja karikkoa. Aikooko miehesi paeta muiden naisten turviin aina sellaisten sattuessa? Ja oikeuttaa tekemisensä, kun vastukset ovat suuria? Esim. kun sinä nyt vammauduit kolarissa, niin kyllähän minun piti seksiä saada joltakin toiselta..

Toisaalta, kyllä toiselle pystyy anteeksikin antamaan. Itsekin olen joutunut, vaikka raskasta ja vaikeaa se oli. Luottamus täytyy rakentaa uudelleen, pala palalta. Se on pitkäjänteistä puuhaa, johon menee aikaa. Toiset jaksaa, toiset ei. Jos miehesi on aiemmin on ollut 100% luotettava, kuten kuvailit, niin tuskin hän sitten patologinen pettäjä on. Ehkä tämä oli hairahdus, ihmisiä kun ollaan, eikä tule enää toistumaan. Jokatapauksessa, voimia!

Pystyy varmaan. Mua kauhistuttaa tää ajatus just siitä että tämä vie kauheesti aikaa jos annan miehelle anteeksi, että pystyn luottamaan, eikä edes ole mitään takeita että alkaisin edes luottamaan mieheen uudelleen.
Ei varmasti ole "patologinen pettäjä", tiedän että ollaan ihmisiä ja näitä voi tapahtua. Mutta siltikin, en olisi vaan koskaan uskonut ettei mun mies pysty puhumaan mulle ajatuksistaan ( parisuhde tökkii, olen ajatellut plaaplaa) vaan tekee jotain tuollaista.

 

["mimmu"]

Satuitko näkemään mitä se nainen oli vastaillut, se vois kertoa aika paljon? Rankkaahan toi on,toivottavasti saat voimia käydä asiat läpi ja oikean ratkaisun tehtyä. Voimahali!

 

["Rouva"]

[QUOTE="Aloittaja";23465243]Mies sanoi että juttu ehkä alkoi sellaisessa vaiheessa, että oikeasti ajatteli tulevaisuutta ja onko meillä sitä. Mutta tässä kohtaa ihmetyttää : sanoi että vaan jatkoi, ja kun meillä jo meni paremmin miehen kanssa, hän jatkoi juttua, eikä nähnyt tarvetta lopettaa, koska sellainen asia tuntui mahdottomalta kun rakastaa mua? Mitä vittua anteeksi nyt vaan, mutta onko tossa mitään järjen hiventäkään?

Sanoin miehelle että jos se on "leikkimielessä" ei tosissaan muka ajatellut tollasia, että näyttäisi mulle ne keskustelut sitten kokonaan. Ei halunnut, koska "ymmärtäisin ne väärin". Hohhoijaa.[/QUOTE]

Vastaus sun kysymykseesi: ei, tuossa ei ole mitään järjen hiventä. Pitääkö se sua tyhmänä, kun ajattelee tuollaisilla selityksillä asiasta selvitä?

Ei varmaan ole tällä hetkellä sulla arvostettu ja rakastettu olo. Olen tosi pahoillani sun puolesta.

 

[Harmaja Majakka harmaana]

[QUOTE="Aloittaja";23465456]Pystyy varmaan. Mua kauhistuttaa tää ajatus just siitä että tämä vie kauheesti aikaa jos annan miehelle anteeksi, että pystyn luottamaan, eikä edes ole mitään takeita että alkaisin edes luottamaan mieheen uudelleen.
Ei varmasti ole "patologinen pettäjä", tiedän että ollaan ihmisiä ja näitä voi tapahtua. Mutta siltikin, en olisi vaan koskaan uskonut ettei mun mies pysty puhumaan mulle ajatuksistaan ( parisuhde tökkii, olen ajatellut plaaplaa) vaan tekee jotain tuollaista.[/QUOTE]

Niinpä, elämässä ei ole takeita. Joskus joutuu vaan luottamaan. Mieti, mitä olet valmis tekemään pitääksesi perheesi kasassa, jaksatko lähteä kokoamaan sirpaleita. Ainakin olisit yrittänyt, ei tarvitsisi jälkeenpäin jossitella eikä katua. Se, että antaisit anteeksi, ei tarkoita, että sallisit miehesi pitää sinua kynnysmattona. Työtähän se mieskin joutuisi tehdä, jos haluaa kanssasi jatkaa ja ansaita luottamuksesi takaisin.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="Rouva";23465517]Vastaus sun kysymykseesi: ei, tuossa ei ole mitään järjen hiventä. Pitääkö se sua tyhmänä, kun ajattelee tuollaisilla selityksillä asiasta selvitä?

Ei varmaan ole tällä hetkellä sulla arvostettu ja rakastettu olo. Olen tosi pahoillani sun puolesta.[/QUOTE]

No niinpä, toikin loukkaa mua. Mä mielestäni ansaitsisin ihan kunnollisen selityksen, rehellisen sellaisen. Enkä mitään tollasta ihme selittelyä, mitä ei kukaan oikeasti järkevä ihminen voi niellä. Ei ole ei. Entistä paskempi olo tulee, kun mun mies käyttäytyy ihan normaalisti. No, hiukan normaalia enemmän on viestitellyt työpäivän aikana jne. Mutta ei merkkiäkään katumuksesta Tosi kiva. No, kohta päästään miehen kanssa puhumaan kun mies nukuttaa parhaillaan lasta.
Mutta tuntuu kyllä hyvältä kirjoittaa näitä asioita tässäkin.

 

["Rouva"]

Niinpä, elämässä ei ole takeita. Joskus joutuu vaan luottamaan. Mieti, mitä olet valmis tekemään pitääksesi perheesi kasassa, jaksatko lähteä kokoamaan sirpaleita. Ainakin olisit yrittänyt, ei tarvitsisi jälkeenpäin jossitella eikä katua. Se, että antaisit anteeksi, ei tarkoita, että sallisit miehesi pitää sinua kynnysmattona. Työtähän se mieskin joutuisi tehdä, jos haluaa kanssasi jatkaa ja ansaita luottamuksesi takaisin.

Ja mieti kans, että mitä sitten, jos miehesi jää uudestaan kiinni vastaavasta. (vai tarkoittaako se 100 % luottaminen, että ei tarvitse koskaan miettiä sitä?) Miten selviäisit siitä, miten lapsi selviäisi, kun olisi jo todennäköisesti vähän isompi?

Ja mieti, oletko valmis jatkamaan suhdetta, vaikka oppisit luottamaan vain 98% mieheesi. Jos et vain pystykkään enempään? Pystytkö elämään sen 2% epäluottamuksen kanssa?

 

["Rouva"]

[QUOTE="Aloittaja";23465631]No niinpä, toikin loukkaa mua. Mä mielestäni ansaitsisin ihan kunnollisen selityksen, rehellisen sellaisen. Enkä mitään tollasta ihme selittelyä, mitä ei kukaan oikeasti järkevä ihminen voi niellä. Ei ole ei. Entistä paskempi olo tulee, kun mun mies käyttäytyy ihan normaalisti. No, hiukan normaalia enemmän on viestitellyt työpäivän aikana jne. Mutta ei merkkiäkään katumuksesta Tosi kiva. No, kohta päästään miehen kanssa puhumaan kun mies nukuttaa parhaillaan lasta.
Mutta tuntuu kyllä hyvältä kirjoittaa näitä asioita tässäkin. [/QUOTE]

Kirjoittaminen on ihan parasta terapiaa, ainakin mulle! Kirjoitan usein konfliktitilanteissa kirjeen henkilölle, jonka kanssa ongelma on. Saan jäsenneltyä ajatukseni, eikä tule sanottua sellaista, mitä ei oikeasti tarkoita. Joskus lähetän kirjeen ja joskus se on vain itseäni varten. Mutta yleensä se jotenkin "puhdistaa" olon.

Mulla on ollut vähän vastaavanlainen tilanne joskus. Ja tuo tosiaan, että jos toinen käyttäytyy, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, satuttaa tosi paljon. Tulee sellainen olo, että kylläpä mä olen tuolle vähäpätöinen. Se ei ota tosissaan mun mielipahaa. Toisen tunteiden vähättely on väärin.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="mimmu";23465501]Satuitko näkemään mitä se nainen oli vastaillut, se vois kertoa aika paljon? Rankkaahan toi on,toivottavasti saat voimia käydä asiat läpi ja oikean ratkaisun tehtyä. Voimahali![/QUOTE]

En kattonut niin niitä naisen vastauksia... Varmasti jotenkin niin on vastannut (ollut tavallaan jutussa hyvin mukana) koska keskustelu jatkui miehen osalta. Eikai kukaan jatka juttua jos toinen ei ole siinä mukana? .. Eikä sillä väliä mitä se nainen on kirjoittanut, ei se muuta mun miehen tekoa, ikävä kyllä

 

["mimmu"]

[QUOTE="Aloittaja";23465671]En kattonut niin niitä naisen vastauksia... Varmasti jotenkin niin on vastannut (ollut tavallaan jutussa hyvin mukana) koska keskustelu jatkui miehen osalta. Eikai kukaan jatka juttua jos toinen ei ole siinä mukana? .. Eikä sillä väliä mitä se nainen on kirjoittanut, ei se muuta mun miehen tekoa, ikävä kyllä [/QUOTE]

En mä sitä meinannutkaan että se miehen tekoa muuttaisi, vaan sitä että kuinka mukana tää nainen on jutussa... Eli että kuinka vakavaa on? En kyllä ite osais olla miettimättä että onko ollu esim puhelinyhteyksissä tai jotain muuta? Vaikiaa on...

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="mimmu";23465740]En mä sitä meinannutkaan että se miehen tekoa muuttaisi, vaan sitä että kuinka mukana tää nainen on jutussa... Eli että kuinka vakavaa on? En kyllä ite osais olla miettimättä että onko ollu esim puhelinyhteyksissä tai jotain muuta? Vaikiaa on...[/QUOTE]

Ok.

Ei oo ollu puhelinyhteydessä, ainakin vahvasti luulen niin. (Tosiaan, mistäs mä sen voin tietää.... en totakaan tiennyt tota netin välityksellä juttelua...) Aion kyllä kysyä, myös sen, kauanko tätä on jatkunut.

 

["Rouva"]

Tulehan raportoimaan meille mukanaeläjille, että kuinka keskustelut sujui!

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="Rouva";23465845]Tulehan raportoimaan meille mukanaeläjille, että kuinka keskustelut sujui! [/QUOTE]

Kyllä tulen.

Kiitos vastauksistanne, oli kivampi kirjoitella kun joku vastailikin ja jutteli mukana!

 

["Aloittaja"]

Jooh, juttelin miehen kanssa. Hän näytti tän koko keskustelun. Naisen osalta aika vaisua kirjoittelua, lähinnä vastailua kysymyksiin, ei paljoa vastakysymyksiä tms.
Miehen kirjoitustapa ja jutut olivat osittain kyllä sellaista flirttiä. Jos joku mulle kirjoittaisi että olen oikein söpönen,m uistelisi jotain kertaa kun on baarista lähdetty samaa matkaa jonnekkin panemaan, ottaisin sen varmaan flirttinä.
Juteltu jotain kontallaan olemisesta, vaikkakin vitsillä. Mutta sellaista kaksimielistä juttua.

Mies edelleen sanoo, että on kysellyt näitä asioita (voisiko olla miehen kanssa jolla on lapsi?) ihan yleisesti ottaen, eikä ollut sillä tarkoittanut että haluaa tuon naisen kanssa seurustella tms. On kuulemma vain halunnut tietää, se on sen kaveri, ihan huvikseen. Tuntuu oudolta, koska mies tosiaan kyseli moneen otteseen naiselta sitä.
Mutta jollain tavalla ihan varmaan on pakko pitää sitä naista viehättävänä jne, kun jaksaa kysellä ja kehuskella ym. Ja oli tosiaan kiinnostunut siitä voisiko nainen olla sellaisen miehen kanssa. :/ Vitsaili että "jos joskus pitää täyttää meidän varakohtalot..." ( = ero, he alkaisivat olla, no vitsinä. Mutta kuitenkin outoa, mikä ihmeen tarve jutella tollasia asioita

Paha mieli, niin paha mieli. Ja mies ei taida oíkeastaan uskoa sitä että tää tuntuu musta tosi pahalta. Jotenkin vähättelee asiaa. Mulla meni hermot. Tää on ihan toivotonta?! Miksei se koe tarvetta selitellä ja jutella mun kanssa. Mies myönsi kun selitin miltä musta tuntuu, että on ollut sopimatonta, ja ei tollasia pitäisi kirjotella jos on suhteessa. Anteeksi, se siinä.

Mutta mitä nyt? Toinen kuvittelee ettei ole tehnyt mitään kovin pahaa, ja mulla on niin paha olla että itkettää. Ja mä en halua itkeä tollasen takia... Toisen virheen takia :/

Joo, tämäkin varmaan sekava sepustus, mutta tässä sitä lisäinfoa haluaville

 

["Aloittaja"]

.... Ja mä kuullostan tosiaan säälittävältä, ja mun mies ihan mulkkupaskalta.

Luin oman äskeisen tekstini.

 

["vieras"]

Ei kyllä kuulosta kovin järkevältä touhulta. En voi ymmärtää miksi jatkoi kirjoittelua sen jälkeen kun teidän tilanteenne rauhoittunut. Kuulostaa vaan niin oudolta ja tekaistulta selitykseltä. Sori..

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="vieras";23466819]Ei kyllä kuulosta kovin järkevältä touhulta. En voi ymmärtää miksi jatkoi kirjoittelua sen jälkeen kun teidän tilanteenne rauhoittunut. Kuulostaa vaan niin oudolta ja tekaistulta selitykseltä. Sori..[/QUOTE]


No näin on. Vaikka miten koittaa miehenkin kantilta ajatella ja miettiä asiaa, niin ei, ei siinä ole mitään järkeä...

 

[huj]

hyi. ällöttävä luihu mies sinulla on. Tosi hävettävää kirjoitella moisia jos itse on varattu. Kuka on nähnyt nuo kirjoitukset? ällöttävä mies.

Mitä tehdä? en tiedä.

 

["Aloittaja"]

hyi. ällöttävä luihu mies sinulla on. Tosi hävettävää kirjoitella moisia jos itse on varattu. Kuka on nähnyt nuo kirjoitukset? ällöttävä mies.

Mitä tehdä? en tiedä.

Kuka on nähnyt? Mun mies, se kirjoittelun toinen osapuoli ja minä, ikävä kyllä minäkin.

 

[bcnzm<]

Kyllä mä taistelisin kynsin ja hampain pitääkseni perheeni koossa enkä luovuttaisi noin helpolla. Nuorempana ehkä en olisi sitä tehnyt.

Hyvä seksi pitää miehen kotona. Puhun ihan kokemuksesta. Minun luota ei ole yksikään mies lähtenyt toisen perään.

Tosin joku facebook viestittely on jo merkki aika lapsellisesta touhusta.

 

[poing]

Hyvä seksi pitää miehen kotona. Puhun ihan kokemuksesta. Minun luota ei ole yksikään mies lähtenyt toisen perään.

Minusta tämä näkökanta ei ole ihan kohdallaan. Varmasti siinä on paljon tottakin, mutta toisaalta se sisältää väittämän, että petetyt naiset olisivat itse syypäitä tilanteeseensa. Ja miehet pääsisivät vastuusta kuin koira veräjästä, kun syyttävä sormi osoittaa yksinomaan naista.

Toisaalta tuo kertoo ehkä sinusta jotakin. Sinun luotasi ei ole yksikään mies lähtenyt toisen perään - mistä tiedät? Ja monenko miehen otos on kyseessä? Mutta toisaalta ymmärrän, että nainen tahtoo ajatella asian juuri, kuten esitit: siitä tulee varmaan sellainen tunne, että elämä, elämänkumppania myöten on hallittavissa omalla toiminnalla. Tässä tapauksessa siis uskoisit voivasi välttää petetyksi tulemisen ja kaiken pahan sen mukana, tarjoamalla hyvää seksiä.

Elämää vaan ei voi hallita, harmi kylläkin.

 

["Aloittaja"]

Kyllä mä taistelisin kynsin ja hampain pitääkseni perheeni koossa enkä luovuttaisi noin helpolla. Nuorempana ehkä en olisi sitä tehnyt.

Hyvä seksi pitää miehen kotona. Puhun ihan kokemuksesta. Minun luota ei ole yksikään mies lähtenyt toisen perään.

Tosin joku facebook viestittely on jo merkki aika lapsellisesta touhusta.

Näin aion minäkin toimia, en varmaan ihan näin helpolla luovuta, nytkun lapsikin on kuvioissa. Äh, no ei munkaan luota yksikään mies oo toisen perään lähtenyt, ainakaan niin että tietäisin.
Vaikka olisikin hyvää seksiä, onhan meilläkin. Mutta selkeästi jossain muualla mätti joku asia. Ei se seksi ole pelkästään se syy, ei aina

 

[smellthecoffee]

Joo, kaikilla varmasti tulee parisuhteessa ihastumisia, mutta se on aivan eri asia tekeekö niille jotain.
Mielestäni aikuiset päättävät ryhtyvätkö parisuhteeseen, tietävät mitä se pitää sisällään ja jos alkaa muut kun puoliso kiinnostamaan niin silloin aikuinen lopettaa nykyisen suhteensa ennekuin alkaa tekemään mitään muiden kanssa.
Se on raukkamaista pitää se ns.vakipuoliso ja säätää jonkun uuden kanssa ja sitten jos se uusi ei kiinnostukaan niin pysytään siinä vanhassa. Tai että ottaa siitä uudesta "suhteesta" sen mitä haluaa(jännitys, huomio ym.) ja sitten todetaan kiitti ja jatketaan vanhassa.
Kyllä siinä pitää itse ne riskit ottaa että jos jääkin lehdelle soittelemaan ja antaa sille puolisolle mahdollisuus päättää haluaako olla enää sellaisen puolison kanssa vai jatkaako omaa elämäänsä muuten.
Jännä miten siinä vaiheessa kun jäädään kiinni, selitellään ja ollaan niin pahoillaan että, väitetään että kaikki on ihan viatonta eikä tarkoittanut mitään. Jos tuollaisia kerta harmittomia ajatuksia tulee päähän niin miksei sitten niistä voi ennakkoon puhua sille puolisolle ja koittaa yhdessä selvittää mitä tulisi tehdä? Miksi niistä ruvetaan ensimmäisen kerran puhumaan vasta kun ollaan j ä ä t y k i i n n i?
Voisipa luulla että ne teot, kirjoittelut jne. eivät ole olleet harmittomia silloin kun ne on tehty mutta ne muuttuu kuin taikaiskusta harmittomiksi siinä vaiheessa kun puoliso saa tietää niistä.