P
Pippuri
Vieras
Olen 23-vuotias nainen, avoliittoa takana yksi vuosi.
Minua palaa vaivaamaan aina silloin tällöin eräs tyhmä episodi poikaystäväni kanssa, joka tapahtui baarissa 3kk sitten. En tiedä ylireagoinko, vai loukkaannuinko syystäkin. Anteeksi on pyydetty ja annettu, ainakin kuuluisi olla.
Olimme viettämässä iltaa baarissa ystäväporukan kanssa, ja alkoholia oli nautittu.Tanssimme ja pidimme hauskaa tanssilattialla yhdessä porukalla, ja vähän matkan päässä muusta porukastamme jorailivat kahdestaan poikaystäväni ja tämän kaveri, joka on seurustellut 4 vuotta, mutta jonka tyttöystävä ei ollut mukana, molemmat ihan hyvännäköisiä miehiä. Heidän viereen tuli tanssimaan eräs hyvännäköinen blondi. Aluksi naureskelin huvittuneena, kun pojat olivat saaneet seuraa, mikä on ihan normaalia ahtaalla tanssilattialla kännisten ihmisten kesken.
Kuitenkin, ilta eteni ja tuon kolmen porukan tanssi jatkui ja jatkui. Välillä poistuivat tanssilattialta esim polttamassa tupakat, tai hakemassa lisää juomaa palaten takaisin tanssilattialle tanssimaan taas kolmen kesken; poikaystäväni, hänen seurusteleva kaverinsa ja tuo ventovieras blondi. Tilanne vaivasi minua, mutta yritin jatkaa iltaani muualla kavereideni kanssa normaalisti luottaen, ettei poikaystäväni tekisi mitään tyhmää.
Välillä, kun hengailimme siinä lähistöllä, poikaystäväni tuli pussaamaan ja kertoi ihmetelleensä, kuinka mua ei ole kauheasti näkynyt... Tiesi hyvin, että olin ollut lähistöllä ja nähnyt mitä tapahtuu.
Siinä vaiheessa olin jo melko vittuuntunut sillä mielestäni tuon kolmikon tanssiminen oli mennyt jo hiukan yli siten,että se näytti jo jatkuvan liian pitkään, vaikka ihan viatonta, pelkkää tanssimista, olikin, ei mitään kiehnäystä tms. Ennen kaikkea tuntui nololta, että poikaystäväni käyttäytyy noin ystävieni silmien edessä ja minun ollessa paikalla, ja poikaystäväni käytös alkoi suorastaan kuvottamaan.
Ilmaisin pahan mieleni poikaystävälleni, ja kysyin, olenko tehnyt jotain pahaa, kun vaikuttaisi siltä, että hän yrittäisi härnätä minua tahallaan... johon vastasi, että ei ole tehnyt mitään väärää, muuta kuin tanssinut ja pitänyt hauskaa. Meidän muiden kanssa tanssiminen ei ollut niin hauskaa, kuin heidän kolmen...
Seuraavana päivänä juttelimme, olin todella loukkaantunut, puhuin erostakin, sillä tunsin itseni en niinkään petetyksi,vaan nolatuksi, epä-kunnioitetuksi. Loppujen lopuksi moinen vaihtoehto tuntui turhan suurelta toimenpiteeltä, kun kyseessä ei kuitenkaan ollut pettäminen tms. järin suuri asia. Poikaystävänikin tajusi miten tyhmästi oli käyttäytynyt, pyysi anteeksi, ja saimme puhuttua ja selvitettyä asian.
Kuitenkin, musta on tuntunut että tämä syksy/talvi on ollut alamäkeä, enkä enää osaa sanoa poikaystävälleni rakastavani häntä. Suhteemme on tuntunut latistuneen, ja vaikka syy voi olla monissakin eri asioissa, aina välillä mieleeni palaa se miten loukatuksi tunsin itseni tuolla baarireissulla, vaikka mitään vastaavaa ei ole sen jälkeen tapahtunut. Tuntuu että näen nykyään poikaystäväni hiukan eri silmin kuin ennen. Ennen olimme paitsi rakastavaisia, myös kavereita, ja tunsin oloni kunnioitetuksi, puhalsimme yhteen hiileen. Minua inhottaa itsessäni se, että alun perin edes otin itselleni tuollaisen mustasukkaisen tyttöystävän roolin, ja suutuin asiasta. Mutta en voi sille mitään, että tunsin oloni loukatuksi.
Äh, pikku juttuja kaikkien pettämisjuttujen ym joukossa, joita tälläkin palstalla saa lukea. Noin kirjoitettuna toi vaikuttaa sitä paitsi todella lapselliselta,että haudon tuollaista asiaa... Tahtoisinkin ehkä vain kuulla ulkopuolisilta, että olen ylireagoinut ja tuollaista ei kannata enää murehtia.
Minua palaa vaivaamaan aina silloin tällöin eräs tyhmä episodi poikaystäväni kanssa, joka tapahtui baarissa 3kk sitten. En tiedä ylireagoinko, vai loukkaannuinko syystäkin. Anteeksi on pyydetty ja annettu, ainakin kuuluisi olla.
Olimme viettämässä iltaa baarissa ystäväporukan kanssa, ja alkoholia oli nautittu.Tanssimme ja pidimme hauskaa tanssilattialla yhdessä porukalla, ja vähän matkan päässä muusta porukastamme jorailivat kahdestaan poikaystäväni ja tämän kaveri, joka on seurustellut 4 vuotta, mutta jonka tyttöystävä ei ollut mukana, molemmat ihan hyvännäköisiä miehiä. Heidän viereen tuli tanssimaan eräs hyvännäköinen blondi. Aluksi naureskelin huvittuneena, kun pojat olivat saaneet seuraa, mikä on ihan normaalia ahtaalla tanssilattialla kännisten ihmisten kesken.
Kuitenkin, ilta eteni ja tuon kolmen porukan tanssi jatkui ja jatkui. Välillä poistuivat tanssilattialta esim polttamassa tupakat, tai hakemassa lisää juomaa palaten takaisin tanssilattialle tanssimaan taas kolmen kesken; poikaystäväni, hänen seurusteleva kaverinsa ja tuo ventovieras blondi. Tilanne vaivasi minua, mutta yritin jatkaa iltaani muualla kavereideni kanssa normaalisti luottaen, ettei poikaystäväni tekisi mitään tyhmää.
Välillä, kun hengailimme siinä lähistöllä, poikaystäväni tuli pussaamaan ja kertoi ihmetelleensä, kuinka mua ei ole kauheasti näkynyt... Tiesi hyvin, että olin ollut lähistöllä ja nähnyt mitä tapahtuu.
Siinä vaiheessa olin jo melko vittuuntunut sillä mielestäni tuon kolmikon tanssiminen oli mennyt jo hiukan yli siten,että se näytti jo jatkuvan liian pitkään, vaikka ihan viatonta, pelkkää tanssimista, olikin, ei mitään kiehnäystä tms. Ennen kaikkea tuntui nololta, että poikaystäväni käyttäytyy noin ystävieni silmien edessä ja minun ollessa paikalla, ja poikaystäväni käytös alkoi suorastaan kuvottamaan.
Ilmaisin pahan mieleni poikaystävälleni, ja kysyin, olenko tehnyt jotain pahaa, kun vaikuttaisi siltä, että hän yrittäisi härnätä minua tahallaan... johon vastasi, että ei ole tehnyt mitään väärää, muuta kuin tanssinut ja pitänyt hauskaa. Meidän muiden kanssa tanssiminen ei ollut niin hauskaa, kuin heidän kolmen...
Seuraavana päivänä juttelimme, olin todella loukkaantunut, puhuin erostakin, sillä tunsin itseni en niinkään petetyksi,vaan nolatuksi, epä-kunnioitetuksi. Loppujen lopuksi moinen vaihtoehto tuntui turhan suurelta toimenpiteeltä, kun kyseessä ei kuitenkaan ollut pettäminen tms. järin suuri asia. Poikaystävänikin tajusi miten tyhmästi oli käyttäytynyt, pyysi anteeksi, ja saimme puhuttua ja selvitettyä asian.
Kuitenkin, musta on tuntunut että tämä syksy/talvi on ollut alamäkeä, enkä enää osaa sanoa poikaystävälleni rakastavani häntä. Suhteemme on tuntunut latistuneen, ja vaikka syy voi olla monissakin eri asioissa, aina välillä mieleeni palaa se miten loukatuksi tunsin itseni tuolla baarireissulla, vaikka mitään vastaavaa ei ole sen jälkeen tapahtunut. Tuntuu että näen nykyään poikaystäväni hiukan eri silmin kuin ennen. Ennen olimme paitsi rakastavaisia, myös kavereita, ja tunsin oloni kunnioitetuksi, puhalsimme yhteen hiileen. Minua inhottaa itsessäni se, että alun perin edes otin itselleni tuollaisen mustasukkaisen tyttöystävän roolin, ja suutuin asiasta. Mutta en voi sille mitään, että tunsin oloni loukatuksi.
Äh, pikku juttuja kaikkien pettämisjuttujen ym joukossa, joita tälläkin palstalla saa lukea. Noin kirjoitettuna toi vaikuttaa sitä paitsi todella lapselliselta,että haudon tuollaista asiaa... Tahtoisinkin ehkä vain kuulla ulkopuolisilta, että olen ylireagoinut ja tuollaista ei kannata enää murehtia.