Ylisuojeleva/neuroottinen iskä

[bad mama]

Ongelmansa kullakin, mutta mulla on "jo" kolmas muksu ja miehellä vasta eka, joten taitaapi olla ihan normaalia, että hän on hiukkasen herkkis vauvan suhteen. Männä päivänä äippä oli todella väsynyt ja olin nukkunut komeen vuorokauteen muutaman tunnin. Iskä lähti illalla harrastamaan ja oli ollut päivän vauvan kans. Noh, olen sanonut monta kertaa, että vauva saa olla max 2 tuntia hereillä tai häntä ei saa nukkumaan ollenkaan. Eipäs ollut neuvoa noudattanut, joten poika kamalan konserton joka kesti likemmäs 2 tuntia. Kahden tunnin heijauksen jälkeen olin niin väsynyt, että nappasin pojan kainaloon ja laitoin hieman voimakkaammin sitteriin istumaan. Sanoin sitten miehelleni tehneeni niin ja mies totesi, että eihän sua uskalla enää vauvan kanssa jättää, jos tuollain pahoinpitelet. Ööh...mitä? sanoin, että joo, vaikka olin väsynyt ja turhautunutkin vauvan huutoon, niin tiedän kyllä mitä teen. En siis koskaan vahingottaisi lasta mitenkään. Mullahan alkoi sitten kamalat omantunnontuskat, koska olinhan vähintään miehen mielestä tehnyt jotakin ihan kamalaa Tiedän, että en saisi tehdä niinkään miten tein, mutta onkohan tämäkään nyt ihan oikein....?

 

[mmm]

Ei väsymys ole oikeutettu syy tehdä tuollaista! No nyt tiedät toimivasi toisin tulevaisuudessa ja mieskin tajuaa nukuttaa vaavin ajoissa.

 

[Sirkkeli]

Mun lapsen isä teki samalla tavalla kuin sinä, silloin kun muksu oli 2 kk vanha. Kyllä oli hurjan näköistä, kun vielä keinutti sitteriä niin, ettei lapsi meinannut kyydissä pysyä. Oli vähällä etten poliisia kutsunut...
Pelastin kyllä lapseni, ja annoin kovaa kommenttia isälle.

 

[...]

no, ehkä iskä on tavallansa oikeassa..miettisin minäkin tilanteessa, mitä toinen tekisi Vielä väsyneempänä....

 

[Vieras]

Just joo, tottakai kukaan palstalainen ei KOSKAAN ole tehnyt MITÄÄN vastaavaa... Välillä ottaa kyllä päähän tämä hemmetin jeesusteluiden paasaaminen, kun ovat niin hemskatin täydellisiä itse!

Meillä on ollut samankaltainen tilanne eli ei todellakaan mitään väkivaltaa vaan ainoastaan omasta mielestäni olin liian kova otteinen rankan väsymyksen ollessa päällä. Tätä kun itkin kauhuissani miehelle, oli hän ihanan lohduttava ja sovittiin, että yritetään järjestää olosuhteet sellaisiksi, että saisin nukuttua hieman enenmmän. Rehellisesti sanottuna, meillä ei mies kovinkaan usein ole "symppis", mutta luojan kiitos tässä tilanteessa ymmärsi asian mittasuhteet täysin (eli vauva voi hyvin ja on täysin turvassa), sillä mun huonoa omaatuntoa ei todellakaan tarvinnut enää lisätä!

Tsemppiä sulle ap! Olet oikein hyvä äiti edelleen, mikäli suurin syntisi on ollut edellä kuvaamasi tilanne. Ja kyllä mieskin sen varmaan taas kohta tajuaa.