Yllätysraskaus ja täyskäännös koko elämän kanssa?

[pohdiskelen....]

Luin hiljattain yhden suositun bloggarin raskaudesta. Aihe sai minut ajattelemaan asiaa, koska olen huomannut myös omassa tuttavapiirissäni samaa tapahtuneen. Tämä siis EI ole keskustelu ko. bloggarista, vaan aiheesta ylipäänsä, miten yllätysraskauden vuoksi tehdyt täyden elämänmuutokset toimii.

Asutaan kaupungissa ja eletään sinkkuina tai parisuhteessa. Elämän täyttää menot ja meiningit, harrastuksia, tuttavia ja aktiviteetteja riittää joka päivälle. Koko ajan mennään jossain ja nautitaan siitä ns. kaupunkilaisen kiireestä, hektisestä elämästä.

Sitten raskaudutaan, yllättäen.

Koko elämä uusiksi, kiireellä pois kaupungista maalle tai nukkumalähiöön, harrastukset karsiutuu sen vuoksi pois, tuttavia ei tule nähtyä välimatkojen takia enää kovinkaan aktiivisesti. Mielikuvissa on teen juontia villahuovan alla, ja kärrylenkit vauvan kanssa lähimetsässä ja seesteinen kotielämä.



Itselläni ei ole lapsia, ja tämä ei missään nimessä ole asia mistä tiedän mitään, mutta itseäni kiinnostava asia kuitenkin. Useampi tuttavani on yllätysraskauden jälkeen vetänyt vastaavan täyskäännöksen, ja muuttanut elämänsä AIVAN KOKONAAN tämän raskauden vuoksi. Toki lapsen tulohan muuttaa elämää ihan mielettömästi, mutta ei se vaadi esim. asuinympäristön ja tuttavapiirin vaihtoa puolipaniikilla. Vaikka lapsensa haluaisikin kasvattaa "maaseudun rauhassa", en ymmärrä sitä paniikkia minkä raskaus aiheuttaa kaupungista pois muutolle - ei se lapsi kuitenkaan tule vielä aikoihin itse ulkona liikkumaan. Ja ylipäänsä, jos äiti/vanhemmat ovat nauttineet elämästä sellaisena kuin se oli, pitääkö kaikki muuttaa lapsen takia? Kyllähän lapsen saanti jo itsessään mullistaa koko elämän, mutta onko automaatio se, että se mullistaa myös asuinpaikan, harrastukset ja muut menot? Jos aiemmin ihana sunnuntai-aamu on ollut brunssi pikkukahvilassa kaupungin keskustassa, miksi se ei enää lapsen ilmoitettua tulostaan ole yhtä ihana aamu?

Tiedän sen, että yksi näistä täyskäännöksen tehdistä tuttavista on hyvin onneton uudessa seesteisessä perhe-elämässään, ja on sanonutkin, että muutos oli kerralla liian suuri. Kiinnostaisi kovasti kuulla teidän mielipiteitä, kokemuksia ja ajatuksia asiasta. Kannattaako raskauden vuoksi jättää kaikki itselleen tuttu, turvallinen ja ennen niin kovasti ilahduttanut elämä, ja lähteä lapsiperhe-elämään samalla linjalla, mikä on se ehkä yhteiskunnassamme hyväksytyin ja oikein tapa?

 

["hmm"]

Ehkä joidenkin mielestä ei ole hyvä/turvallista kasvattaa lapsia kaupungissa. Minäkin raskauduin odottamatta mutta ei ollut tarvetta lähteä mihinkään. Toki on hyvä että raskaus muuttaa ihmistä. Minua se ainakin muutti, sitä alkoi vain ajattelemaan asioita lapsen kannalta ja mikä hälle olisi parasta.

Mutta kyllä minä tiedän sellaisiakin joilla vähän mennyt kait päin puuta tuo homma. Raskaudessa ollut suureet haaveet mistäkin ja kun sitten vauva-aika on tullut niin itketään kun tämä on kamalaa ja seesteydestä kaukana. Itselleni ei onneksi noin käynyt, koska raskausaikana olin varma että vauvalla varmasti kaikenmaailmat koliikit ja olin valmistaunut siihen että valvotaan nyt sitten monta vuotta. Kun vauva syntyi tämä olikin helppo ja hyvin nukkuva. Joten tavallaan itse pomppasin alhaalta ylös eikä toisinpäin.

 

[Tallu -]

Mielestäni sulla kuvauksesi perusteella on homogeeninen ystävä/tuttavajoukko Omassa ystäväpiirissäni ihmiset ovat jatkaneet elämäänsä raskauden alkamisenkin jälkeen samalla tavalla ja samoissa ympyröissä. Toki sitten jossain vaiheessa perheen kasvaessa tarvitsee päivittää asuntoa ja autoakin isompaan, jolloin esim. asunnon valinnassa korostuvat mm. koulujen läheisyydet ja asuinalueen turvallisuus.

Lisäksi hormonit varsinkin naisilla vaikuttavat valtavasti päätöksiin, joita tehdään raskausaikana ja jonkin aikaa myös sen jälkeen. Pesänperustamisvietti on vahva monella naisella.

 

[astrolabe]

Aikaa tuttujen näkemiseen ei vaan ole perheellisenä niin paljoa. Teehetki viltin alla kuulostaa taivaalliselta. Mulla oli jo lapsia, mutta iltatähti sotki munkin pasmani.

 

[dddd]

"a ylipäänsä, jos äiti/vanhemmat ovat nauttineet elämästä sellaisena kuin se oli, pitääkö kaikki muuttaa lapsen takia? Kyllähän lapsen saanti jo itsessään mullistaa koko elämän, mutta onko automaatio se, että se mullistaa myös asuinpaikan, harrastukset ja muut menot?"

Jos oksentelee päivittäin, kärsii jatkuvasta kuvotuksesta, ei pysy pystyssä väsymyksen vuoksi, niin noin niinkun automaattisesti menot sun muut tuppaa muuttumaan jo ihan alkuraskauden aikana.

 

[Vätti Räsynyt]

No mä asuin 20m2 yksiössä, kun tulin raskaaksi. Aiemmin juoksin joka viikonloppu baareissa, kalenteri oli tupaten täynnä juhlia ja kutsuja joka paikkaan. Pakkohan tuosta oli tehdä se täyskäännös. Piti poikkiksen kanssa ettiä yhteinen kämppä ja ei todellakaan voinut ulkona juosta, ei jaksanut eikä huvittanut. Mun elämä on muuttunut ihan täysin. Samat kaverit kyllä on, monella onkin niitä omia lapsia tullut samaan aikaan.