Tapahtui juhannuksena mökillä:
Makoiltiin mökin pihassa aurinkotuoleilla, kun siihen ei käynty tuuli ja ilma oli ihanan lämmin. Kuopus 1,5 vee leikki pienessä kahluualtaassa ja siinä oltiin jo tovi oltu. Kunnes kuopus lähti kävelemään rantaan päin rantasaunan ohi, josta menee noin metrin leveä polku rantaan. Harvemmin kuopus piha piiiristä on poistunut, kun piha itsessään on aika iso, että siinä on riittänyt kiertämistä. Sanoin sitten miehellä, että pitäiskö mennä perään, jos siellä on vaikka käärme... Mies nousi ylös ja huusi, että siellä tosiaan on käärme. Kuopus oli huomannut myös käärmeen, joka oli polulla reilun metrin päässä pojasta. Luojan kiitos, poika pysähtyi ja jäi ihmettelemään sitä sormella osoittaen. Mutta ne sekunnit tuntuivat kyllä pitkiltä, kun mies juoksi kuopuksen kiinni ja veti hänet pois sieltä. Usein kun vielä poika lähtee juoksemaan karkuun kun häntä otetaan kiinni ja nyt olis astunut suoraan kyyn päälle.
Siis hyi, mikä tilanne. Ollaan kyllä tiedetty, että mökkisaaressamme käärmeitä on, kun saari on osaksi ihan metsää ja kalliota ja onhan käärmeitä nyt luonnossa aina. Pihapiirissä niitä ei ikinä ole näkynyt, kerran ollaan metsässä luontopolulla kävellessämme nähty käärme, silloinkin se oli kaukana kallionkolossa. Mutta kauheaa kun miettii että kyyn purema 1-vuotiaalle voi jo olla kohtalokas.
Ja jos joku ihmettelee, miksei muutenkin heti jo lähdetty lapsen perään joka kävelee rantaa kohti, niin sitä kautta rantaan on matkaa n. 150 metriä ja hän oli vasta polun päässä ja näimme hänet koko ajan, mutta vasta seisomaan noustessaan mies näki sen, että polulla oli myös käärme.
Mutta oottekos te muut kohdanneet kyiden kanssa? Hyi että, ne ovat niin iljettäviä otuksia |O
Makoiltiin mökin pihassa aurinkotuoleilla, kun siihen ei käynty tuuli ja ilma oli ihanan lämmin. Kuopus 1,5 vee leikki pienessä kahluualtaassa ja siinä oltiin jo tovi oltu. Kunnes kuopus lähti kävelemään rantaan päin rantasaunan ohi, josta menee noin metrin leveä polku rantaan. Harvemmin kuopus piha piiiristä on poistunut, kun piha itsessään on aika iso, että siinä on riittänyt kiertämistä. Sanoin sitten miehellä, että pitäiskö mennä perään, jos siellä on vaikka käärme... Mies nousi ylös ja huusi, että siellä tosiaan on käärme. Kuopus oli huomannut myös käärmeen, joka oli polulla reilun metrin päässä pojasta. Luojan kiitos, poika pysähtyi ja jäi ihmettelemään sitä sormella osoittaen. Mutta ne sekunnit tuntuivat kyllä pitkiltä, kun mies juoksi kuopuksen kiinni ja veti hänet pois sieltä. Usein kun vielä poika lähtee juoksemaan karkuun kun häntä otetaan kiinni ja nyt olis astunut suoraan kyyn päälle.
Siis hyi, mikä tilanne. Ollaan kyllä tiedetty, että mökkisaaressamme käärmeitä on, kun saari on osaksi ihan metsää ja kalliota ja onhan käärmeitä nyt luonnossa aina. Pihapiirissä niitä ei ikinä ole näkynyt, kerran ollaan metsässä luontopolulla kävellessämme nähty käärme, silloinkin se oli kaukana kallionkolossa. Mutta kauheaa kun miettii että kyyn purema 1-vuotiaalle voi jo olla kohtalokas.
Ja jos joku ihmettelee, miksei muutenkin heti jo lähdetty lapsen perään joka kävelee rantaa kohti, niin sitä kautta rantaan on matkaa n. 150 metriä ja hän oli vasta polun päässä ja näimme hänet koko ajan, mutta vasta seisomaan noustessaan mies näki sen, että polulla oli myös käärme.
Mutta oottekos te muut kohdanneet kyiden kanssa? Hyi että, ne ovat niin iljettäviä otuksia |O
)
