ystävä ilman lasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiditön
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiditön

Vieras
minulla itselläni on todella huono äitisuhde, olen jäänyt täysin vaille oman äidin rakkautta ja se vaikuttaa vieläkin elämään, jota terapiassa säännöllisesti yritän repiä kasaan.

Minulla on vanhempi ystävä,jos voisi ikänsä puolesta olla minun äitini. Emme ole koskaan puhuneet heidän lapsettomuudestaan, itedän vain,että he olisvat haluneet lapsen.

Ihailen ja kunnioitan tätä ystävääni todella paljon,hän on juuri sellainen ihmisen,jonkalaisen olisi halunnut omaksi äidikseen...

Niin riipaisee... mikä tarkoitus tällä kaikella onkaan. Itelläni on äiti,joska ei ole tuskin koskaan rakastanut minua ja toiset ei saa vaikka kuinka haluaisivat.

ei oikein tiedä kuinka suhtautua hänen lapsettomuuteensa. Hän kuuntelee mielellään puheita toisten lapsisita,tai ainkin hän päälle päin näyttää iloiselta ja on mielellään tekemisissä lasten kanssa.

Itsellä on sellainen arka olo hänen surassaan,jos puhe kääntyy lapsiin. Hän on jo sen ikäinen ettei enää voisi saadakaan omaa lasta.Onkohan aika jo parantanut haavat????
 
Itse olen päättänyt, että en aio rypeä tässä kriisissä loppuelämääni. Tosin minua pelottaa juuri tuo, että vaikka itse pääsisin asian yli niin muut näkisivät minut lapsettomuuden kautta.

Kun ihminen on itse käsitellyt mielessään vaikkapa kamalan avioeron voi hän aidosti olla päässyt sen yli, vaikka se muiden mielessä aina ko. tyyppiin yhdistyykin.

 

Similar threads

Yhteistyössä