Oletko itse kuunnellut ystävääsi?Siis todella kuunnellut, etkä ynähtänyt jotain ja sit taas vierittänyt omia juttujasi toisen niskaan?
Mulla pidempi ystävyyssuhde on kuivunut osin kasaan kun mun on pitäny jaksaa kuunnella aina vaan toisen parisuhdehuolia ym, mut kun meillä perheessä tuli vakava sairaus ja ajattelin et olis kaveri mulle tukena kans, niin kuunteli se eka hetken ja sanoi jotain tyyliin voivoi ja sit jatkoi taas omia huoliaan, jotka anteeks nyt vaan tuntui aika pieniltä verrattuna meidän tilanteeseen.
Mulla lopahti ajan mittaan kiinnostus kun vastavuoroisuutta ei oikein ollut, nyt jopa välttelen kaveriani välillä.
Jos oot niinkuin mä et ite aina kuuntelee mut toinen ei kuuntele vastavuoroisesti niin tsemiä, mä oon ainakin päättänyt vaan purra hammasta ja pärjätä ilman sitä ystävän tukea!