V
vierailija
Vieras
Minulla oli hyvä ystävä, erittäin läheinen ja kiva ihminen. Vietimme paljon aikaa yhdessä, matkustelimme jne. Sitten hän halusi nähdä harvemmin, ja siitä seurasi se, että minäkin näin enemmän muita ystäviä. Tämä ei sitten sopinutkaan vaan olin hylännyt hänet. Vaikka minulla on perhe ja harrastukset ja työ enkä muutenkaan ehdi tavata ystäviäni tarpeeksi. Minulla on pitempiaikaisia ystäviä kuin hän ja uudempia. He eivät valita näkemisten määrästä.
Tämä ystävä myös hermostuu kovin helposti. Vaikka hän on muuten mukava niin välillä raivosi ja huusi, niin puhelimessa kuin nähdessämmekin. Viimeinen pisara oli kun työpaikalla purki muiden aiheuttamaa kiukkua minuun, tiuski ja äyski, joka päivä, ei lopettanut vaikka pyysin eikä ollut muille sellainen. Pistin välit ns. poikki, pidän yhteyttä, mutta en enää näe. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta vaan viimeinen. Hän ei tätä hyväksy yhäkään. Ystävyyden pitää kuulemma kestää kaikki, ja myös vaikeat ajat.
Minua ei kiinnosta enää tavata, olenko kohtuuton?
Tämä ystävä myös hermostuu kovin helposti. Vaikka hän on muuten mukava niin välillä raivosi ja huusi, niin puhelimessa kuin nähdessämmekin. Viimeinen pisara oli kun työpaikalla purki muiden aiheuttamaa kiukkua minuun, tiuski ja äyski, joka päivä, ei lopettanut vaikka pyysin eikä ollut muille sellainen. Pistin välit ns. poikki, pidän yhteyttä, mutta en enää näe. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta vaan viimeinen. Hän ei tätä hyväksy yhäkään. Ystävyyden pitää kuulemma kestää kaikki, ja myös vaikeat ajat.
Minua ei kiinnosta enää tavata, olenko kohtuuton?