Uskotteko että jokaiselle on se oikea?

En usko että jokaiselle on se oikea.On varmasti ihmisiä joiden on jostain syystä tarkoitettu elää ja olla ilman puolisoa.
Osa voi löytää puolisonsa vanhemmallakin iällä.
Muistelisin että äitini hyvä ystävä taisi olla jo 70 ikävuoden tienoilla kun löysi puolisonsa.Jos en väärin muista, niin olisivatko ehtineet olla kymmenisen vuotta aviossa, kun puoliso nukkui pois.
 
Viimeksi muokattu:
Tuhoon tuomittua. Jossain vaiheessa aletaan kaivata intohimoa, löydetään sitä muualta ja ihastutaan helposti ulkopuolisiin. Tai sitten kärvistellään onnettomana vailla oikeata rakkautta.

Intohimoon voi kasvaa. Moni intialaisperhe etsii edelleen lapsilleen kumppanin. Ensin tarkastetaan, että taustat kunnossa, opetellaan tuntemaan se tulevan siipan perhe. Jos kaikki ok, saattavat nuoret kihlautua ja ilmapiiri voi hivenen vapautua. Käyvät yhdessä leffassa jne., deittailevat ja opettelevat tuntemaan toisiaan. Jotkut saattavat jopa viettää opiskeluajan yhdessä, jos molemmat opiskelevat vaikka lääkäreiksi. He saattavat asua eri asuntoloissa, jos kihloissa tai yhdessä, jos naimisissa. He ovat toisilleen ainoat ja rakkaat. Kaikki on luvallista aviossa ja suku pyrkii ylläpitämään orastavaa rakkautta esim. juhlistamalla ihmeellisiä merkkipaaluja, kuten 1 kk naimisissa tms.

Tämä siis koskien anglo-saksisissa maissa asuvia desejä, joita tunnen. Yksi ainoa huono "match", muut vuosikymmeniä olleet sitoutuneita toisiinsa. Raittiita parisuhteita vailla pettämistä. Mielestäni järjestetty liitto on useammin onnistunut kuin itsekseen solmittu.
 
Intohimoon voi kasvaa.

Aidon intohimon puutteessa voi varmaan kehittää toimivan korvikkeen, varsiniin jos ei tiedä paremmasta. Tunne silti vaisu verrattuna sellaiseen selkarangasta lähtevään eläimelliseen himoon joka sitoo ihmisiä yhteen.

Naivia ajatella että olisi vain yksi oikea, mutta aidosti yhteensopivat ihmiset ovat hyvin harvassa - onneksi sellaiset on helppo tunnistaa jos sattuvat kohdalle.
 
Kyllä mä uskon, että suhteen alun intohimo pitää yllä pitkää suhdetta. Sitten kun on hiljaisempia hetkiä seksielämässä, niin muistelee sitä alun huumaa, ja tietää että parempia aikoja on tulossa. Mutta jos se seksi ei ole sujunut alussakaan niin kovin kummoisesti, niin en minä ainakaan jaksaisi sellaisessa suhteessa jatkaa
 
Aidon intohimon puutteessa voi varmaan kehittää toimivan korvikkeen, varsiniin jos ei tiedä paremmasta. Tunne silti vaisu verrattuna sellaiseen selkarangasta lähtevään eläimelliseen himoon joka sitoo ihmisiä yhteen.

Naivia ajatella että olisi vain yksi oikea, mutta aidosti yhteensopivat ihmiset ovat hyvin harvassa - onneksi sellaiset on helppo tunnistaa jos sattuvat kohdalle.

Musta toi kuulostaa jotenkin inhottavalta asenteelta. Vähän niinkuin tyyliin, että hei täällä meillä on sitä oikeaa intohimoa, mutta ei teillä muilla. Sama homma ketjussa, jossa puhuttiin suhteen hoitamisesta, koska sunhan mielestä suhde ei hoitoa tartte.
 
[QUOTE="vieras";22327054]Kyllä mä uskon, että suhteen alun intohimo pitää yllä pitkää suhdetta. Sitten kun on hiljaisempia hetkiä seksielämässä, niin muistelee sitä alun huumaa, ja tietää että parempia aikoja on tulossa. Mutta jos se seksi ei ole sujunut alussakaan niin kovin kummoisesti, niin en minä ainakaan jaksaisi sellaisessa suhteessa jatkaa[/QUOTE]

Munkin mielestä sitä intohimoa pitää olla jo heti alussa, että juttu lähtisi toimimaan pidemmän päälle. Jos ei ole intohimoa, niin ei kyllä ole oikeen mielenkiintoakaan jatkaa koko juttua.
 
Ihmettelen suuresti että sä et etsimällä etsi miestä mutta kaikki sun juttus täällä kertoo siitä epätoivoisesta etsimisestä.Miksei mulle löydy ketään,kaikki on vaan paskaa,mikä minussa on vikana.
Usko huviksesi että se epätoivo huokuu sinusta ulospäin ja se on se syy mikä pelottaa miehet pois.
Lisäksi voisi vähän panostaa positiivisuuteen,iloisuuteen,nauruun,silmäniskuihin,huumoriin.
Jos olet livenä yhtä ankea,takakireä ja aina heti aukomassa naamaasi niinkuin täällä,saat olla loppuikäsi yksin.
Kukaan ei halua negatiivista ihmistä lähelleen,se syö hirvittävästi voimavaroja.

Pitääkö asia vääntää ratakiskosta vai riittääkö rautalanka?

Mitä hemmetin ettimistä on se, että jos menen ihastumaan tuttuun mieheen jonka olen tuntenut lähes 20 vuotta? Kyllä mä tiedän itte paremmin nämä asiat kuin sä eli älä tule mulle väittämään tuollaasta.

Sä et myöskään tiedä minkälaanen mä olen irl joten voitko jättää pois nuo sun analyysit koska ne meni aivan mettään. Ja kannattaa tästä lähin lukia mun viesteistä muutakin kuin vain ne negatiiviset. Kummallista kun täällä jotkut lukee joiltakin nikeiltä vain tietynlaaset viestit eikä ikinä huomata niitä positiivisia juttuja. Ja jos huomataan jotakin positiivista, niin kyllä toinen halutaan teilata aivan täysin.
 
Uskon, että on olemassa monia potentiaalisia oikeita. Ei vain yhtä ainoaa oikeaa.


Potentiaalisen oikean lisäksi tarvitaan oikea tilanne, oikea ajoitus, rutkasti tahtoa ja yritystä.

Täydellistä kumppania ei olekaan. Jokaisessa on vikansa, ja ne pitää joko kestää tai siirtyä kohti seuraavaa potentiaalista oikeaa :)
 
Pitääkö asia vääntää ratakiskosta vai riittääkö rautalanka?

Mitä hemmetin ettimistä on se, että jos menen ihastumaan tuttuun mieheen jonka olen tuntenut lähes 20 vuotta? Kyllä mä tiedän itte paremmin nämä asiat kuin sä eli älä tule mulle väittämään tuollaasta.

Sä et myöskään tiedä minkälaanen mä olen irl joten voitko jättää pois nuo sun analyysit koska ne meni aivan mettään. Ja kannattaa tästä lähin lukia mun viesteistä muutakin kuin vain ne negatiiviset. Kummallista kun täällä jotkut lukee joiltakin nikeiltä vain tietynlaaset viestit eikä ikinä huomata niitä positiivisia juttuja. Ja jos huomataan jotakin positiivista, niin kyllä toinen halutaan teilata aivan täysin.

Tämäkin viestisi oli taas niin positiivinen että.Lue itse joskus noita viestejäsi mitä tänne kirjoitat niin huomaat itse myös miten negatiivisia ja hyökkääviä ne aina on.Sä kuulut niihin perusnegatiivisiin ihmisiin joten ei liene yllätys että olet edelleen ilman parisuhdetta.Kukaan ei jaksa noin masentavaa ihmistä.
 
Tämäkin viestisi oli taas niin positiivinen että.Lue itse joskus noita viestejäsi mitä tänne kirjoitat niin huomaat itse myös miten negatiivisia ja hyökkääviä ne aina on.Sä kuulut niihin perusnegatiivisiin ihmisiin joten ei liene yllätys että olet edelleen ilman parisuhdetta.Kukaan ei jaksa noin masentavaa ihmistä.

Miksi mun olis pitänyt tuohon yhteen viestiin vastata positiivisesti kun toinen jauhaa suoraan sanoen paskaa musta? Mä osaan olla kyllä positiivinen, mutta sitä ei tällä palstalla sallita vaan mut yritetään heti teilata.
 
Miksi mun olis pitänyt tuohon yhteen viestiin vastata positiivisesti kun toinen jauhaa suoraan sanoen paskaa musta? Mä osaan olla kyllä positiivinen, mutta sitä ei tällä palstalla sallita vaan mut yritetään heti teilata.

Palstan oikeasti positiiviset kuittaa kettuilut hurtilla huumorilla jonka jälkeen heille ei ne kiusallaan nillittäjät viitsi juurikaan enää viduilla *vink vink*

Ja mä oon kans sitä mieltä että liian kranttu on jos kukaan ei kelpaa. Kannattais silloin katsoa peiliin ja tosissaan miettiä onko sitä itsekään niin täydellinen että voi vaatia samaa kumppaniltaan. Harva on, siis ei kukaan.
 
Minä aloin uskomaan, kun hän kirjaimellisesti käveli oveni taakse.. siihen asti olin uskonut ettei rakkautta ensi silmäyksellä, eikä sitä oikeaa ole olemassa. Nyt uskon. Tosin, en väitä etteikö maailmassa voisi olla useampi "se oikea" minullekkin..kohdalleni sattui juuri tämä, ja se on enemmän kuin olin kuvitellut saatika ansainnut.
 
Aidon intohimon puutteessa voi varmaan kehittää toimivan korvikkeen, varsiniin jos ei tiedä paremmasta. Tunne silti vaisu verrattuna sellaiseen selkarangasta lähtevään eläimelliseen himoon joka sitoo ihmisiä yhteen.
Naivia ajatella että olisi vain yksi oikea, mutta aidosti yhteensopivat ihmiset ovat hyvin harvassa - onneksi sellaiset on helppo tunnistaa jos sattuvat kohdalle.

Tää on totta. Mä en usko rakkauteen ilman intohimoa, että lähdetään kaveripohjalta ja opitaan haluamaan/himoitsemaan toista, ei tule onnistumaan..
 
Tää on totta. Mä en usko rakkauteen ilman intohimoa, että lähdetään kaveripohjalta ja opitaan haluamaan/himoitsemaan toista, ei tule onnistumaan..

Minäkään en usko siihen. Uskon, että ihminen voi oppia kyllä rakastamaan ja jopa haluamaan toista ystävystymisen kautta, mutta silloin ei kyse mielestäni rakastumisesta, "sen oikean" löytämisestä. Ei se varsinaisesti ole tyytymistä vähempäänkään, mutta se on jonkin asteen kompromissin tekemistä.

Minä olisin voinut elää exäni kanssa kokon lopun elämääni erittäin onnellisena, haluten ja rakastaen häntä enemmän kuin mitään muuta. Mutta jos näin olisin tehnyt, olisin jäänyt paitsi intohimosta, himosta, hullusta rakkaudesta ja palosta, joka kärventää kaiken mennessään. Toki se kaikki palo on vuosien varrella tasoittunut, arki alkanut, mutta yhä se sisältäni löytyy kun sitä edes ajattelen. Sormenpäitä kihelmöi, rinnan päällä tuntuu tietynlainen paino, ja suu kaartuu nytkin väkisin hymyyn. Onneksi en tehnyt kompromissia aikoinani, nyt voin rakastaa vielä enemmän kuin luulin koskaan ketään voivani rakastaa.
 
[QUOTE="vieras";22328225]Palstan oikeasti positiiviset kuittaa kettuilut hurtilla huumorilla jonka jälkeen heille ei ne kiusallaan nillittäjät viitsi juurikaan enää viduilla *vink vink*

Ja mä oon kans sitä mieltä että liian kranttu on jos kukaan ei kelpaa. Kannattais silloin katsoa peiliin ja tosissaan miettiä onko sitä itsekään niin täydellinen että voi vaatia samaa kumppaniltaan. Harva on, siis ei kukaan.[/QUOTE]

Siis kuka jaksaa olla positiivinen kun aina sataa paskaa niskaan vaikka aihe olisi mikä? Aivan oikiasti, ei kukaan.

Ja missä mä väitin olevani kranttu?
 
Tää on totta. Mä en usko rakkauteen ilman intohimoa, että lähdetään kaveripohjalta ja opitaan haluamaan/himoitsemaan toista, ei tule onnistumaan..

Mäkään en usko tuollaaseen. Kyllä se intohimo pitää olla heti tai muuten ei tuu mitään. Mutta tähän vaikuttaa varmasti se kuinka seksuaalisesta ihmisestä on kyse. Esim. NCM ei omien sanojensa mukaan ole mikään seksuaalinen ihminen joten varmasti eroaa meidän ajatukset sen takia.
 
Kuulostaa tylsältä, mutta minä uskon kompromissiin. Jokaiselle on monta potentiaalista oikeaa. Kysymys on vain siitä, että pitää tiedostaa mitä haluaa ja mistä on valmis joustamaan. Ja kyllähän parisuhteessa kaksi ihmistä muuttuu koko ajan ja muuttaa myös toisiaan. Se tilanne elää koko ajan, mutta jos ne on tarpeeksi oikeita toisilleen ja haluavat olla yhdessä, niin ne "kasvaa samaan suuntaan".
 
Musta toi kuulostaa jotenkin inhottavalta asenteelta. Vähän niinkuin tyyliin, että hei täällä meillä on sitä oikeaa intohimoa, mutta ei teillä muilla. Sama homma ketjussa, jossa puhuttiin suhteen hoitamisesta, koska sunhan mielestä suhde ei hoitoa tartte.

Jaa? Minkäs teet kun puheet intohimon opettelusta ja suhteen hoidosta väkinäisillä halauksilla ja sanoilla kuulostaa käsittämättömältä soopalta

Laskelmoidut rakkaudenosoitukset on samaa sarjaa orgasmin feikkaamisen kanssa.. jota olet kyllä tuominut. Osaat valikoida mitä soveliasta tuomita ja ihmetellä.
 
Tämäkin viestisi oli taas niin positiivinen että.Lue itse joskus noita viestejäsi mitä tänne kirjoitat niin huomaat itse myös miten negatiivisia ja hyökkääviä ne aina on.Sä kuulut niihin perusnegatiivisiin ihmisiin joten ei liene yllätys että olet edelleen ilman parisuhdetta.Kukaan ei jaksa noin masentavaa ihmistä.

Joo, ihan käsittämätön raivopää. Veikkaan ettei kovin helposti miestä saa napattua tuo scarletti :D
 
[QUOTE="huh huh";22328654]Joo, ihan käsittämätön raivopää. Veikkaan ettei kovin helposti miestä saa napattua tuo scarletti :D[/QUOTE]

On se niin mahtavaa tuntea ihminen netin perusteella. :flower: Lapsi on saanut alkunsa pyhästä hengestä, mä en ole ikinä seurustellut ja olen neitsyt. Daa.
 
Jaa? Minkäs teet kun puheet intohimon opettelusta ja suhteen hoidosta väkinäisillä halauksilla ja sanoilla kuulostaa käsittämättömältä soopalta

Laskelmoidut rakkaudenosoitukset on samaa sarjaa orgasmin feikkaamisen kanssa.. jota olet kyllä tuominut. Osaat valikoida mitä soveliasta tuomita ja ihmetellä.

Juu ei teeskennellyssä intohimossa ole mitään järkiä kuten ei ole siinä orgasmin teeskentelyssäkään. Jos intohimoa ei ole, niin ei sitä kyllä kannata toisen mieliksi lähteä teeskentelemäänkään. Jos totuus selviää, niin siinä tulee vain toiselle paha mieli.

Kyllä mä tiedän, että eräs mies haluaisi mut ja olis valmis koittamaan seurustelua mun kanssa uudestaan, mutta kun mun tunteet sitä miestä kohtaan on kaveritasolla. Ei mitään intohimoa toista kohtaan joten ei se voisi toimia.
 
Jaa? Minkäs teet kun puheet intohimon opettelusta ja suhteen hoidosta väkinäisillä halauksilla ja sanoilla kuulostaa käsittämättömältä soopalta

Laskelmoidut rakkaudenosoitukset on samaa sarjaa orgasmin feikkaamisen kanssa.. jota olet kyllä tuominut. Osaat valikoida mitä soveliasta tuomita ja ihmetellä.

Kuuntele nyt ittees vähäsen. En mä ole mistään feikkaamisesta puhunut. Miksi halaus olisi väkinäinen? vai onko susta kiva kelaa, et joka kerta, kun mä halaan mun miestä, mä teen sen vaan väkisin, teeskentelen jotain?

Mä puhun nyt siitä, että ihminen ei koko ajan toimi autopilotilla, vaan tekee tietoisia päätöksiä, esimerkiksi, että keitämpä kahvit, tai että laitampa pullat uuniin tai että kourasempa peffaa ohimennessä.

Olet vääntynyt ihminen, tiesitkö sen?
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
[QUOTE="vieraana";22320155]En mä usko siihen. Mun mielestä jokainen tekee itse rakkaastan "sen oikean". Tuollaiseen uskominen just saa ihmiset eroamaan: toisen virheet tai mahdolliset vastoinkäymiset nähdään heti siten, että "ei tää ollutkaan se oikea". Parisuhde tarkoittaa kompromissejä.

Enkä tosiaan usko siihen, että joku on "tarkoitettu elämään ilman kumppania".[/QUOTE]

Peesi.
 

Yhteistyössä