Nyt se sitten selvisi, minkä takia mä oon jo kuudetta vuotta sinkkuna.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vastaukset
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vastaukset

Vieras
Ei hemmetti että ahdistaa. Mä oon ollut niin sokea ja tyhmä ja idiootti, en oo suostunut uskomaan enkä näkemään miesten kiinnostusta ja ihastusta, vaan oon jankuttanut itelleni että kavereita me vaan ollaan.. ja kas, jokaisen miehen ihastus on laantunut vuosien saatossa lopulta. Ja mä tyhmä tyhmä nainen oon tajunnut koko kuvion vasta sitten kun on jo liian myöhäistä :headwall: :headwall:

Niin että onko se sitten kumma että mä oon yksin ja sinkku? No ei ole.
Tätä vissiin jatkuu niin pitkään, että joku joskus kaiken uhallakin sanoo mulle suoraan mitä tuntee ja mitä tahtoo. Mutta eipä sellaista taida tulla, mä kun osaan olla näyttämättä omia ihastuksen tunteitani "ettei vaan satu" :(

Hitto että ahdistaa. Mä oon niin tyhmä.
 
[QUOTE="Joo";22860273]Tuotahan se on. Mutta ei sitä väkisin voi ihastua.[/QUOTE]

No eipä niin, vaan ironisinta tästä kaikesta tekee se, että mä olen ollut ihastunut. Ihan on ollut molemminpuolista, mutta mä oon ajatellut ettei se toinen musta mitään kaveruutta kummempaa toivo ja oon sitten ihastunut johonkin toiseen ja pakottanut itseni unohtamaan kaikki typerät kuvitelmat jne.

Siis todellista aivopesua itseäni kohtaan, suoranaista rakkauselämän terrorisointia. Mä oon tyhmä, tyhmä, tyhmä nainen!
 
Ehkä sitten en. Nyt mä oon. Haluan olla. Mitä mä teen, että en enää tee itelleni tätä?
Mä olen taas ihastunut, ja samassa tilanteessa kuin aiemminkin. Kai ne ihan selkeet merkit miehen kiinnostuksesta on olemassa, mutta mä vaan jahkaan ja jankutan itelleni että kuvittelen :(
Nyt mä oon tajunnut, että en mä kuvittele vaan se on ihan totta. Että ihan oikeasti se mies on ihastunut muhun ja tykkää musta. Mutta mitä mä nyt teen? Mä en halua toistaa loppujakin virheitäni. En halua, että mies luulee etten ole kiinnostunut. Mutta suoraankaan en kyllä uskalla mennä sanomaan.
 
No eipä niin, vaan ironisinta tästä kaikesta tekee se, että mä olen ollut ihastunut. Ihan on ollut molemminpuolista, mutta mä oon ajatellut ettei se toinen musta mitään kaveruutta kummempaa toivo ja oon sitten ihastunut johonkin toiseen ja pakottanut itseni unohtamaan kaikki typerät kuvitelmat jne.

Siis todellista aivopesua itseäni kohtaan, suoranaista rakkauselämän terrorisointia. Mä oon tyhmä, tyhmä, tyhmä nainen!

Eikö mies sitten tehnyt omia ihastumisen tunteitaan selväksi?
 
Noi on semmoisia asioita ettei niitä oikein voi pakottaa.

Jos mies on kiinnostunut niin kai se pyytää treffeille tai kylään? Jos homma ei aikuisilla etene omalla painollaan niin sitten ei. Voithan tietty keksiä tekosyitä jäädä yöksikin, mutta sekin on yleensä miesten homma.

Oot vaan oma ittes. Vietät aikaa niiden miesten kanssa ja otat ihan rennosti.
 

Yhteistyössä